Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lopettaisitko sokeaksi todetun lemmikkieläimen?
03.03.2021 |
Siis lemmikkieläimen, joka on sokeutunut aikuisiällä?
Kaverin lemmikki todettiin sokeaksi. Kaveri oli osannut sitä epäillä, ja vei eläinlääkäriin.
Eläinlääkärissä eläin lopetettiin.
En ole eläessäni kuullut mitään yhtä typerää. Minulla oli sokeutunut lemmikki, joka eli oikein hyvän ja tyytyväisen elämän, ja kuoli muihin sairauksiin (käytännössä vanhuuteen).
Lopettaisitko sinä sokean kissan tai koiran?
Kommentit (31)
No jos pärjää ihan hyvin sokeana niin eipä tuo olisi ongelma. Esim. koira pärjää hyvin hajuaistinsa varassa. Vaatii tietysti omistajalta vähän erityishuomiota. Mutta eipä tuo ongelma itselle ainakaan olisi.
Eräs kissani lähentyessään 20 ikävuotta alkoi sokeutumaan, mutta siinä ohessa alkoi myös samalla motoriikkakin pettää niin pahasti että käytiin sitten eläinläärissä päästämässä hänet yläkerran hiirijahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pelkästään sokeuden perusteella, pystyy elämään aivan onnellista elämää.
Eläinlääkäreillä nyt joillakin on vähän kummallisia kriteereitä sille milloin eläin on lopetettava.
Kyllä todennäköisesti. Syötkö sinä possua, kalaa, nautaa, kanaa....? Niin sen kyllä kestät, mutta et kituvan lemmikin lopettamista. Mitä tuolla yrität pönkittää? "Minulla oli sokea kissa ja oikein tyytyväinen vaikka olikin sokea." Kiva jos oli tyytyväinen, kaikki lemmikit eivät ole.
Saatan kuulostaa julmalta, mutta mielestäni oleellista on, oliko tämä lopettu lemmikki kissa vai koira.
Sokeutunut sisäkissa pärjää omalla reviirillään, mutta sokeutuneella koiralla saattaa olla enemmän sopeutumisvaikeuksia. Jopa hyvin vakavia.
Sokeutuminen voisi rajoittaa myös koiran edeltävää ja hyvin tärkeää harrastustoimintaa.
Sokeutuvan kissan tarvitsee vain keksiä uusia tapoja leikkiä. Sokeutuminen voi tarkoittaa koiralle kokonaista elämäntapamuutosta.
Ehdottomasti lopettaisin. Minulla on aktiivisia paimenkoiria ja en voi kuvitellakaan niiden olevan onnellisia sokeina. Eivät voisi enää juosta vapaana eivätkä leikkiä muiden koirien kanssa eivätkä elää kuten aktiivisen koiran kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Mulla on kuuro koira, joka pärjää oikein hyvin vaikkei kuulekaan. Ja jos tämä koira sokeutuu vanhetessaan en tietenkään lopeta jos sillä on muuten hyvä elämä.
Luulisinpa, että eläinlääkäri on tehnyt kokonaisarvion tilanteesta, ja todennut että juuri tämän eläimen kohdalla eutanasia on paras vaihtoehto. Yksilöllisiä tilanteitahan nämä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti lopettaisin. Minulla on aktiivisia paimenkoiria ja en voi kuvitellakaan niiden olevan onnellisia sokeina. Eivät voisi enää juosta vapaana eivätkä leikkiä muiden koirien kanssa eivätkä elää kuten aktiivisen koiran kuuluu.
Et ole selkeästi ikinä nähnyt sokeaa koiraa? Ihan samanlailla ne tuolla koirapuistoissa ynnä muualla juoksentelee.
Tahtoisin itsekin kuolla jos sokeutuisin. Lemmikille se voi olla myös parempi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan meidän koiran silmiä tutki nimenomaan silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri joka kertoi että hänellä itsellään oli sokea koira, pärjäsi hyvin kotona ja omalla pihalla, rauhallista iäkkään koiran elämää tutuissa nurkissa.
Riippuu yksilöstä. Minulla on kaksi koiraa, toinen rauhallisuuden perikuva, ei hötkyile turhia, se varmaan eläisi oikein hyvää elämää sokeanakin. Toinen koirani on kodin ulkopuolella jatkuvassa hälytysvalmiudessa, kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Kaikkeen reagoidaan jotenkin. Jälkimmäinen tuskin pystyisi sokeana elämään stressitöntä elämää, joten sen kohdalla lopettaminen siinä tapauksessa olisi hyvin todennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuatteko kuinka te ihmiset, kuin tärkeä näkö on eläimelle...
Ihminen pärjää ilman näköä, koska sulla on mahdollisuus kaikenlaisiin apuvälineisiin, joiden kanssa onnistuu suth itsenäinen elämä jotenkin.
Mutta eläin... Jos kummatkin silmät ovat siinä pisteessä, että et näe kummallakaan mitään niin siinä kohtaa on paras lopettaa.
Ihan sama onko "muutenkin jo ikää ja sairauksia". On todella typerää ajatella "no pelaa hän sillä muut aistit". Tiiättekö mitä? Se, että eläin on kuuro, menee vielä. Mutta siinä vaiheessa kun puhutaan eka näöstä niin ei kannata ajatella niin tyhmästi. Sä et välttämättä tarvitse kuuloa, jos sun näkö pelaa ja tarkkailet tapahtumia.
Säkä kuin sanoisi sokealle ihmiselle "no pelaajan sulla muut aistit". Mistä sä silti tiiät mitä hän tilanteesta meinaa? Luuletko, että hän ajattelee niinkuin sinä? "Joo, onhan se hyvä, että kuulo- ja hajuaisti on, en mä näköö tartte."?
Kuitenkin, ajattelee sen miten vain, se sokea ihminen ei sisimmässään nauti todellakaan paljoakaan sokeudesta vaikka muuten elämästä nauttisikin.
En ole eläinvihaaja, vaan eläinrakas ihminen.
Ja eläinrakkauteen kuuluu se, että sä oot sille armollinen. Sä et anna sen kärsiä.
Niin ne villinä elävät kissatkin toimii. Kun emo huomaa jossain pennussa olevan jotain vikaa, se hylkii sitä sillä se ajattelee mikä sille on parasta. Se ei haluu, että se kärsii ja kuolee pois vanhana ihmeissään miksi nyt kukaan sitä ei ole hoivaamassa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokean lemmikkini eläinlääkäri vihjaili, että pitäisi lopettaa. Vaihdoin eläinlääkäriä. Nykyinen ei ole sanallakaan maininnut mitään lopettamisesta. Lemmikki jatkaa elämäänsä onnellisena.
Monelle eläimelle näköaisti ei ole kovin tärkeä, sopeutuvat hyvin elämään muiden aistien varassa.
Rippuu eläimestä, vai viitataanko tässä tähän keskusteluun?
https://www.vauva.fi/keskustelu/4066949/apua-vanha-partamonnini-todenna…
Kaikille koirille tulee kaihi silmiin kuten tulee ihmisillekin, jos vain riittävän pitkään elävät. Ihmisiltähän kaihi jo rutiinisti leikataan, koirillekin kaihileikkauksia jo tehdään, vaikka vielä ovat vasta tulossa.
Edellinen pikkutassu sai 16-vuotiaana kaihin. Toisella silmällä näki enää lopussa vain valoa ja toisella vähän enemmän. Koiru eli 20-vuotiaaksi.
Koiran tärkein aisti on hajuaisti. Kaihin kanssakin näkee vähän jotakin. Omassa kodissa pärjäsi oikein hyvin, tosin silloin ei suositella äkisti muuttamaan kaikkien huonekalujen järjestystä, jos on tällainen lemmikki taloudessa. 🤠 Ulkona hihnassa ulkoili pikkutassu hyvin myös. Vaikea paikka oli esimerkiksi bussipysäkkien pleksiseinät, tällaisia ei raukka hahmottanut. Siinä auttoi tietysti kun oma ihminen oppi näissä kohdissa ennakoimaan.
Tässä syntymästään asti sokea ja kuuro koira, mutta kyllä vanhakin sopeutuu:
Minun koirani sokeutui yllättäen, joka osoittautui sitten lopulta syöväksi. Silmät olivat täynnä verta, jota en kyllä itse osannut nähdä.
Koirani ei tuntunut kauheasti välittävän omasta sokeutumisestaan, tietenkin liikkuminen hidastui ja alkoi törmäily asioihin, osasi lähinnä seurata minua hajuaistin perusteella ja osittain vanhasta muistista. Kyllä myös apeutumista oli havaittavissa.
Yhden kerran annoin ruokaa suoraan suuhun, hyvä ettei sormi irronnut mukaan, kun otti hampaillaan ruuan suuhunsa. Sattui aivan perhanasti, kun ei koira osannut enää nähdä ja varoa sormiani. Ennen oli ottanut aina satuttamatta herkut suuhun. Tämmöisissä asioissa sitten huomaa.
Tietenkin koira pärjää hajuaistin varassa ja hyvin kyllä pärjäsikin, kunnes täytyi lopettaa. Mutta esim lenkittelyt ja muiden koirien tapaamiset ovat varmaan tosi ahdistavia sokealle koiralle.
Mutta tosi vaikea se on tietää lopulta mikä se koiran mieliala on.. mutta ei pysty enää juoksemaan pallon perässä.. havaita eläimiä näköaistilla..
Alue: Aihe vapaa
En. Kyllähän sillä lemmikillä muut aistit toimivat.