Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka tärkeää sinulle on vaikuttaa "normaalilta"?
03.03.2021 |
Olen huomannut, että on paljon ihmisiä, joille on todella tärkeää vaikuttaa kaikin puolin tavallisilta ja normaaleilta ihmisiltä. Vähän siihen tapaan kuin vaikka herra ja rouva Dursley Potter-kirjoissa. Minulle tällainen on ihmisissä suuri turn off, joka estää lähemmän tuttavuuden.
Itse pidän vahvasti hyvänä ominaisuutena, jos joku kuvailee itseään oudoksi, vähän erikoiseksi tai nörtiksi. Tällaiset ihmiset usein toteuttavat itseään juuri niin kuin haluavat ja ovat kiinnostuneita juuri niin oudoista asioista kuin haluavat. Ilman siis että miettisivät, että mitäköhän esim. työkaveritkin ajattelisivat, jos saisivat tietää minun harrastavan esim. burleskia/larppausta/historian elävöittämistä/my little pony-keräilyä tai mitä tahansa perus lenkkeilyä, zumbaa tai kuntosaliharrastusta erikoisempaa.
Olisi vain hauskaa tietää, onko olemassa erikoisista asioista kiinnostuneita, jotka ovat asiasta kaapissa? Itse olen törmännyt lähinnä sellaisiin ihmisiin, jotka ovat ihan tavallisia pulliaisia, mutta silti jotenkin pelkäävät jatkuvasti vaikuttavansa erikoisilta, vaikkei olisi mitään syytä.
Jos ei tästä käynyt ilmi, niin minulle ei ole yhtään tärkeää vaikuttaa normaalilta, edes työpaikallani. :D Entä sinulle?
Kommentit (28)
Ainut syy mikä voi ajaa itseni näyttämään "normaalilta" on se, etten tule täysin syrjityksi siinä yhteisössä, jossa joudun viettämään paljon aikaa. Mutta en tosin viihdy tällaisessa seurassa, jossa täytyy itseään jotenkin peitellä ja salailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai sä aattelit jotain tollasta. Siis kyllä mä yritän vaikuttaa normaalilta, että saisin esim. töitä. En mä halua kaikille toitottaa, että olen syvästi masentunut alkoholisti-peikko, joka ei käy kuukauteen suihkussa jollei ole pakko.
Se etttä ymmärrettävästi ja ytimekkääästi ja kirkkaaasti tulee ajatukset itselle ja muille.
Vierailija kirjoitti:
Se etttä ymmärrettävästi ja ytimekkääästi ja kirkkaaasti tulee ajatukset itselle ja muille.
Tyyylikeinoja on sittten monia eikä kaikkea tietenkäään edes tarvitse sanoa ns ääneeen.
Jaa, että tällainen aloitus. Olen yli nelikymppinen nainen ja olen ollut aina se mikä olen. Ehkä olen sinun mielestäsi jopa tylsimys, sillä olen niin normaali kuin olla voi. Minulla ei ole mitään kovin erikoisia harrastuksia ja en ole tottunut piiloittelemaan mitään, vaan päinvastoin puhun niistä ja siksi olenkin löytänyt kaltaisiani taviksia ympärilleni. En osaa nähdä ihmisiä outoina, ellei heillä sitten ole joku pään sisäinen ongelma, joka tekee heistä oudon kaikkien silmissä. Harrastukset harvoin tekee kenestäkään oudon, vaan vain hieman persoonallisemman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta olisi kyllä outoa, jos joku kuvailisi itseään oudoksi tai erikoiseksi. Ei niin, ettei saisi olla, mutta miksi sitä oikein korostetaan. Jos on outo tai erikoinen, niin sen kyllä huomaa muutenkin, eikä sitä tarvitse itse toitottaa.
Vierailija kirjoitti:
Se etttä ymmärrettävästi ja ytimekkääästi ja kirkkaaasti tulee ajatukset itselle ja muille.
Ettt aiiiinaaakaaan puhuuuuuu itseeeeestääsiiii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se etttä ymmärrettävästi ja ytimekkääästi ja kirkkaaasti tulee ajatukset itselle ja muille.
Tyyylikeinoja on sittten monia eikä kaikkea tietenkäään edes tarvitse sanoa ns ääneeen.
Lääääkkeeeeet!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se etttä ymmärrettävästi ja ytimekkääästi ja kirkkaaasti tulee ajatukset itselle ja muille.
Tyyylikeinoja on sittten monia eikä kaikkea tietenkäään edes tarvitse sanoa ns ääneeen.
Omiiin arvomaailmaanhan perustuu tietysti myös pitkällle ja minkä kokee tärkeäksi. Ja tyylisssä tilannetaju ja tunnneäly että mikä mihinkiin tilanteeseen on sovinnaista. Muttta ennenkaikkea se että no itsellä kun on ollut melko hukasssa niin sisäänpäin vetäytymistä ja mielistelyä tieeetysti ns peloissaaan että pääsee mahdolllisimman vähällä tähän asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se etttä ymmärrettävästi ja ytimekkääästi ja kirkkaaasti tulee ajatukset itselle ja muille.
Tyyylikeinoja on sittten monia eikä kaikkea tietenkäään edes tarvitse sanoa ns ääneeen.
Omiiin arvomaailmaanhan perustuu tietysti myös pitkällle ja minkä kokee tärkeäksi. Ja tyylisssä tilannetaju ja tunnneäly että mikä mihinkiin tilanteeseen on sovinnaista. Muttta ennenkaikkea se että no itsellä kun on ollut melko hukasssa niin sisäänpäin vetäytymistä ja mielistelyä tieeetysti ns peloissaaan että pääsee mahdolllisimman vähällä tähän asti.
Taii itseasiassa itsellä olis pitkään sitä sisäänpäin vetäyytymistä ja sen jälkeen se että jääväsin itseni täysiiin ulkopuoliseksi ja aloiin käyttämään täysin teoreeettista puhetta.
Elämässä sattuu yleensä vähemmän kaikenlaisia harmeja, jos onnistuu teeskentelemään muille ns. normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mad Hatter: Am I going mad?
Alice: Yes, you're mad, bonkers, off the top of your head...but...I'll tell you a secret.
All the best people are.
On sitä nuorempana yrittänyt näyttää mahdollisimman normaalilta jos sellaista edes on olemassa kun kaikkihan me ollaan erilaisia. Nuorempana se vaan oli jotenkin tärkeää olla samaa massaa. Nykyään kun on ikää vähän enemmän on huomannut että sillä ei ole mitään väliä. Sitä on mikä on ja sillä siisti. On paljon helpompaakin elää kun on itsensä kanssa sinut eikä esitä jotain muuta mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se etttä ymmärrettävästi ja ytimekkääästi ja kirkkaaasti tulee ajatukset itselle ja muille.
Tyyylikeinoja on sittten monia eikä kaikkea tietenkäään edes tarvitse sanoa ns ääneeen.
Omiiin arvomaailmaanhan perustuu tietysti myös pitkällle ja minkä kokee tärkeäksi. Ja tyylisssä tilannetaju ja tunnneäly että mikä mihinkiin tilanteeseen on sovinnaista. Muttta ennenkaikkea se että no itsellä kun on ollut melko hukasssa niin sisäänpäin vetäytymistä ja mielistelyä tieeetysti ns peloissaaan että pääsee mahdolllisimman vähällä tähän asti.
Taii itseasiassa itsellä olis pitkään sitä sisäänpäin vetäyytymistä ja sen jälkeen se että jääväsin itseni täysiiin ulkopuoliseksi ja aloiin käyttämään täysin teoreeettista puhetta.
Teoreeettisella tarkoitan yleismaailmallista puhetta jossa kuitenkin tiedostin sen että oma itseni ei ole läsnä jollloin tuli se jääväminen sitäkautta ja yleismaailmallisuudessa se puhuttelee silloin eli en minä. ELi jääväsin itseni vastuuusta.
Mielestäni ei ole normaalia käyttää huumaavia lääkkeitä tai rauhoittavia aineita, jotta pystyy hoitamaan töissä. Ei ole hienoa pystyä esiintymään muille ihmisille, jos siihen tarvitsee kemiallisen selkänojan! Moni käyttää myös alkoholia juopuakseen tai rentoutuakseen tai muita huumeita, koska raskas työ ja oikeasti riippuvuus! Arvostan raittiita ja terveellisiä elämäntapoja, omaperäisyyttä, oman polkunsa seuraamista ja luovaa hulluutta! Jättää tekemättä sen, mihin ei luontaisesti taivu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se etttä ymmärrettävästi ja ytimekkääästi ja kirkkaaasti tulee ajatukset itselle ja muille.
Tyyylikeinoja on sittten monia eikä kaikkea tietenkäään edes tarvitse sanoa ns ääneeen.
Omiiin arvomaailmaanhan perustuu tietysti myös pitkällle ja minkä kokee tärkeäksi. Ja tyylisssä tilannetaju ja tunnneäly että mikä mihinkiin tilanteeseen on sovinnaista. Muttta ennenkaikkea se että no itsellä kun on ollut melko hukasssa niin sisäänpäin vetäytymistä ja mielistelyä tieeetysti ns peloissaaan että pääsee mahdolllisimman vähällä tähän asti.
Taii itseasiassa itsellä olis pitkään sitä sisäänpäin vetäyytymistä ja sen jälkeen se että jääväsin itseni täysiiin ulkopuoliseksi ja aloiin käyttämään täysin teoreeettista puhetta.
Teoreeettisella tarkoitan yleismaailmallista puhetta jossa kuitenkin tiedostin sen että oma itseni ei ole läsnä jollloin tuli se jääväminen sitäkautta ja yleismaailmallisuudessa se puhuttelee silloin eli en minä. ELi jääväsin itseni vastuuusta.
Olennnaisena osana ja varmaan osaltaaan myös lähtökohtana sekin että kun uniongelmia ollut lapsesta saakka niiin elämänkokemustakin kertynyt sen verran vähän ettei ole ns selkärankaaaa puhua asioista ja seistä sanojen takana.
Olen aina ollut yksilö, joka erottuu jollain tapaa. Täytän silti sosiaalisen elämän vaatimukset.
Silloin kun oli oikeasti sekaisin, keskityin näyttämään normaalilta. Nyt kun menee paremmin, ei enää välitä moisesta vaan elän ja olen kuten haluan.
En ikinä luovu miun Razer kisunkorvista! :D Kattokoon ihmiset nii paljo kui lystää.
Alue: Aihe vapaa
Itse koen, että mainitsemasta erikoisuudet ovat ihan tavallisten pulliaisten touhuja. Hyvin harva itseään oudoksi/erikoiseksi kuvaileva lopulta sellainen on.
Minulle on ihan sama mitä muut minusta ajattelevat. On kai minullakin omat outouteni, olen 35-vuotias cosplayseuraaja, en itse pukeudu, koska olen laiska tekemään pukuja, harrastan lisäksi tankotanssi ja metsästystä, ei ihan joka perheenäidin harrastukset, muttei mielestäni mitään ihmeellistä, koen olevani ihan tavallinen.