Ainoa lapsesi ilmoittaa, ettei voi saada lapsia.

Mikä sinun sukuhaarastasi tekee jatkamisen arvoisen? Mä en ainakaan ole noin itserakas, kyllä joku muu saa mun puolestani lapset tehdä.

Suvussani ei ole mitään jatkamisen arvoista.

Onneksi äitini, jonka ainoa lapsi olen, asettui minun asemaani kun kerroin etten halustani huolimatta saa lapsia. Sukuhaarat oli hänelle olematon juttu, kun kyseessä oli ainoan lapsensa suru. Jossain vaiheessa äitini heitti ilmaan myös faktan, että emme voi myöskään tietää miltä surulta olemme mahdollisesti välttyneet, koska eihän lapsi välttämättä tuo tullessaan pelkkää iloa ja auvoa. Tästähän on ikävän paljon esimerkkejä erityisesti viime aikoina myös julkisuudessa. Erittäin lapsirakkaita olemme molemmat, ja onneksi lähipiirissä on lapsia jotka kuuluvat elämäämme ja joiden elämään me kuulumme. Eli peräänkuulutan tukea sille, joka tahtomattaan jää lapsettomaksi, enkä sille joka odottaa sukuhaaran loputonta jatkumista ja merkitystä eläkepäivilleen; hän on jo saanut kokea oman vanhemmuutensa. Ja muutenkin, on väärin edellyttää lapsiltaan tiettyä tapaa elää vain että nämä täyttäisivät vanhempiensa toiveet ja tarpeet.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinun sukuhaarastasi tekee jatkamisen arvoisen? Mä en ainakaan ole noin itserakas, kyllä joku muu saa mun puolestani lapset tehdä.

Suvussani ei ole mitään jatkamisen arvoista.

Tämäkin on kiintoisa vastaus. Esim. Ted Bundyn jälkeläiset ovat varmasti omiasi parempia?

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ainoa lapsi välttämättä muutenkaan olisi lapsia tehnyt.

Hyvä pointti, mutta jos nyt vaikka kuvitellaan, että se on poika ja todennäköisesti vielä elossa kuollessasi.

On parempi olla olematta. Välttyy kaikelta siltä huolelta, surulta, murheelta ja kivulta mitä elämään väistämättä kuuluu (ilo ja onni on mahdollista, muttei taattua). Ei tarvitse koskaan pelätä lapsen puolesta, ei menettää häntä eikä hänen sinua, ei koskaan kuolla.