Etäopiskelu uuvuttaa opiskelijat, voimavarat lopussa

Nyky pissikset ei olsaa kun valittaa, mitään ei jakseta.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut tunnollinen opiskelija nk. "kympin tyttö". Nyt olen tämän vuoden fuksi ja vaikka olenkin päättäväinen ja itseohjautuva sekä kykenen itsenäiseen työskentelyyn, en voi väittää, etteikö tilanne ahdistaisi. En tunne yliopistolta juuri ketään, eikä minulla ole yhtään kaveria. Tuntuu, etten edes opiskelisi yliopistossa, vaan viettäisin taas yhtä välivuotta. Olen henkisesti loppu ja opintopisteitä jää suorittamatta, ja rästejä tulee. En ole ikinä ollut näin välinpitämätön opiskelua kohtaan, mutta nyt en vain jaksa. Ahdistaa ja itkettää koko ajan, mutta psykologeille yms. on ruuhkaa. Viime viikolla meillä oli tiedekunnan tiedotustilaisuus, jossa kerrottiin, että lähiopetukseen pyrkiminen on tavoite, mutta se ei välttämättä toteudu, ellei rokotuskattavuus ole tarpeeksi suurta. Pahoin pelkään, että syksykin on etänä, kun rokotteita ei meinaa saada. Jo viime syksynä meille lupailtiin, että eiköhän tämä kevät ole jo lähiopetusta, mutta näin kävi.

Ärsyttää myös, että tuhlasin ensikertalaisuuteni, sillä en ole varma, onko tämä minun alani. Koen, etten ole pystynyt tutustumaan ja ns. "kiinnittymään" alaani yhtä hyvin kuin lähiopetuksessa, kun kaikki luennotkin ovat vain tallenteita. Asun tällä hetkellä lapsuudenkodissani, jotta olisi edes jotain seuraa. Ryyppäämistä en kaipaa, vaan sitä yhteisöllisyyden ja joukkoon kuulumisen tunnetta, joka suurelta osaa fukseja puuttuu. Toivoisin vähän ymmärrystä nuoria kohtaan, ettei aina syyllistettäisi, se tuntuu pahalta. Its-emur-hayksiössä asuminen täysin ilman kontakteja on eri asia kuin isossa omakotitalossa perheen keskellä asuminen. Monille nuorille tilanne on todella vaikea, kun ei ole ketään kenen kanssa voisi olla kasvotusten, kun ihan kaikki on etänä

Sinulla on kyllä hieman kehittymättömät ajatukset kun luulet, että kaikilla (aikuisilla) ihmisillä on omakotitalo ja perhe. Yksiöstäkin pääsee ulkoilemaan ihan vapaasti, ei tarvitse olla sisällä. Tiedoksesi, että on myös aikuisopiskelijoita, jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä. On etätyötä tekeviä aikuisia, joilla ei ole perhettä ja jotka asuvat pienessä asunnossa jne. Ennen korona-aikaa on ollut vuosikymmeniä sellaisia opiskelijoita, joilla ei ole ketään. Toisaalta on hienoa, että monet ovat tajunneet sen, että yksin oleminen ei ole muille helppo juttu kuin yksinäisyydestä nauttiville. Tuskin kuitenkaan koronan jälkeen kukaan huolii sitä yksinäistä seuraansa ja ryhmätyöhön mukaan. Äkkiä unohtuu oma yksinäisyyden kokemus ja oma ulkopuolisuuden tunne. Sitten on kiva olla taas suosittu ja ihmetellä mikähän tuotakin yksiäistä oikein vaivaa...

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yhdellä yliopistolla tehtiin ennätys opintojen suorittamisessa 2020 keväällä.

Varmasti tehtiinkin, mutta kevät 2020 on eri asia kuin kevät 2021. Viime keväänä etätyö ja - koulu olivat tervetulleita hengähdystaukoja, irtautumisia jatkuvasta kiireestä ja etäily jopa loi lisää aikaa päivään, kun koulu- ja työmatkat jäivät pois.

Mutta kun on vuoden kyyhöttänyt samojen neljän seinän sisällä näytön edessä, on koko elämä sellaista puuroa ettei päivillä, viikoilla tai edes kuukausilla ole enää alkua tai loppua. Koko elämä on näytön edessä istumista ja viikon kohokohta ja monelle ainoa ihmiskontakti on ruokakaupassa käyminen. Se, että kesällä sai pari viikkoa elää vapaammin on ollutta ja mennyttä; kuinka paljon edellisen kesäloman rentoutumisesta ylipäänsä riittää seuraavalle vuodelle?

Miksi ketjusta on poistettu asiallisia, mutta kriittisiä kommentteja? Tätäkö on nykyaikainen keskustelu, vain samat mielipiteet sallitaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen todella introvertti, mutta silti uupunut etäopiskelusta. Introvertti ei tarkoita erakkoa. Oma asunto tuntuu vankilalta.

Olen myös introvertti, ja koronan myötä todennut tarvitsevani ihmiskontakteja voidakseni hyvin. Pääsin suoraan lukiosta yliopistoon viime syksynä, joten muutin opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle. En tunne entuudestaan ketään tästä kaupungista. Ei ole harrastuksia tässä kaupungissa. Kuntosalit kiinni. Kirjastot kiinni. Etäopiskelun takia en ole nähnyt muita opiskelijoita yli viiteen kuukauteen. Ja kyllä, ulos voi mennä liikkumaan, mutta miten se auttaa yksinäisyyteen? Säännöllisin ihmiskontaktini on läheisen kaupan kassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen kyl monia opiskelijoita jotka ovat vain muuttaneet takaisin lapsuudenkotiinsa etäopetuksen myötä.

Meillä poika on ollut kotona joulusta lähtien. Helsingin yliopistossa on joka tapauksessa siirrytty etäopiskeluun ja hän voi tehdä töitänsäkin etänä, joten miksi ei? Lisäksi hän asuu Vantaalla, jossa on paljon tartuntoja, joten minusta on parempi, että asuu tässä tilanteessa täällä periferiassa kotimaisemissa. Onhan se tylsää, mutta tylsää olisi opiskelijakämpässäkin. Täällä sentään voi lenkkeillä veljen kanssa.

Ette sitten koe koronarajoitusten noudattamista tärkeäksi? Kaikkia sosiaalisia kontakteja tulee välttää! Teilläkin sitten kun se poika saa koronan niin infektoi 3 ja ollaan taas askel lähempänä ulkonaliikkumiskieltoa, kiitos!

Etäopiskeluhan on vähän niin kuin gradun teko. Sitäkin joutuis vääntämään neljän seinän sisällä yksin. Tosin siinä ohessa voi toki käydä vähän töissä tai harrastuksissa. Omistin tämän vuoden kokonaan gradulle, kun olen riskiryhmää ja työt oli kaupan kassalla ja opintoaika loppuu. En ole saanut mitään tehtyä. Se oli sitten hyvästit koko tutkinnolle. 

Voi voi, onko opiskelijoilla TAAS vaikeaa. Kannattaa sitten lopettaa se opiskelu ja mennä töihin. Opiskelijat vinkuu joka asiasta, ei ole rahaa, ei ole sitä, ei ole tätä...................miksi sitten opiskella jos se on niin vaikeaa. Itse en halunnut yliopistoon vinkumaan, halusin töihin ja rahaa. Minulla on kaupallinen koulutus ja sillä mennyt eteenpäin ja töitä riittänyt. Jos et ole valmis joustamaan elämänlaadusta sun muusta opiskelun ajalla, mene töihin ja lopeta se vinkuminen. Ja kaikki pitäisi olla ilmaista näille vinkujille, asunnot ja ruoat sun muut, kaljaa kittaavat baareissa siihen on rahaa, tätä ihmettelen ja sitten yhteiskunnan pitäisi maksaa näiden eläminen opiskelun ajalta, ottakaa opintolainaa jos rahat eivät riitä ja lopettakaa se baareissa käyminen ja ostakaa silläkin rahalla ruokaa. Olen itse muuttanut kotoa 18-vuotiaana ja alkanut itse maksaa vuokrat sun muut, otin opintolainaa selvitäkseni, ei silloin vinguttu joka asiasta ja ei todellakaan käyty missään baareissa kun ei ollut rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, onko opiskelijoilla TAAS vaikeaa. Kannattaa sitten lopettaa se opiskelu ja mennä töihin. Opiskelijat vinkuu joka asiasta, ei ole rahaa, ei ole sitä, ei ole tätä...................miksi sitten opiskella jos se on niin vaikeaa. Itse en halunnut yliopistoon vinkumaan, halusin töihin ja rahaa. Minulla on kaupallinen koulutus ja sillä mennyt eteenpäin ja töitä riittänyt. Jos et ole valmis joustamaan elämänlaadusta sun muusta opiskelun ajalla, mene töihin ja lopeta se vinkuminen. Ja kaikki pitäisi olla ilmaista näille vinkujille, asunnot ja ruoat sun muut, kaljaa kittaavat baareissa siihen on rahaa, tätä ihmettelen ja sitten yhteiskunnan pitäisi maksaa näiden eläminen opiskelun ajalta, ottakaa opintolainaa jos rahat eivät riitä ja lopettakaa se baareissa käyminen ja ostakaa silläkin rahalla ruokaa. Olen itse muuttanut kotoa 18-vuotiaana ja alkanut itse maksaa vuokrat sun muut, otin opintolainaa selvitäkseni, ei silloin vinguttu joka asiasta ja ei todellakaan käyty missään baareissa kun ei ollut rahaa. 

Ehkä olisi kannattanut sinunkin käydä yliopistossa vähän sivistymässä, jos olisi siis rahkeet riittäneet.

Kyllähän tämä etänä opiskelu onnistuu, mutta ei tässä mistään opiskelun ilosta voi enää puhua. Tahkotaan kursseja mekaanisesti läpi ja tuntuu, että asiat jäävät huonommin päähän kuin lähiopetuksessa. Päivät ovat monotonisia, kun kaikki normaali kampuselämä on jäänyt pois ja ergonomia kotona on niin ja näin.

Olen itse viimeisen vuoden opiskelija, ja harmittaa, kun opintojeni viimeiset vuodet menivät näin enkä tule enää käymään livenä yliopistolla. Tsemppiä kaikille kanssaopiskelijoille, toivottavasti tilanne helpottuisi syksyyn mennessä, vaikka tällä hetkellä näyttääkin epävarmalta.

Olen itse sosiaalisten tilanteiden pelkoa sairastava opiskelija ja tämä vuosi on tehnyt ongelmastani vain pahemman kun ei ole mitään säännöllistä altistumista sosiaalisille tilanteille. En osaa keskittyä zoom-opiskeluun, enkä saa pakotettua itseäni tekemään tehtäviä. Kurssit ovat myös vaikeampi kun apua tarvittaessa ei voi kysyä kurssikavereilta tai edes luennoitsijoilta. Päivät on vain samanlaisia, ei sosiaalisia tilanteita, ei mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta. Koin olevani ongelmieni kanssa yksin ja kaikki (opiskelun aloittaminen, uusi paikkakunta, en varma onko ala se oma juttu) että yritin päästä oman käden kautta pois. Tällä tavalla kirjoitettuna ongelmani kuulostavat pieniltä mutta varmasti moni muukin on alkanut kokemaan masennusta ja tuntee olevansa yksin ajatustensa kanssa.

Eniten harmittaa, että mihinkään ei voi oikein mennä. Kirjastotkin kiinni. Tosi vaikeaa keskittyä kotona gradun tekoon, etätyöt vielä menettelevät.

Labraharjoituksia ei pääse itse harjoittelemaan. Vaikeat tehtävät joutuu miettimään yksin ja niissä kestää paljon kauemmin ja ne uuvuttavat enemmän verrattuna lähiopetukseen. Lähiopetuksessa opiskelukavereiden kanssa kun mietti tehtäviä niin ne ymmärsi paremmin ja oppi myös. Keskiarvo on laskenut huomattavasti kun vertaa syksyä 2019 ja syksyä 2020. Etäopiskelu ei sovi minulle ja olen luovuttanut tulevaisuuden uran suhteen, koska en opi näitä asioita. 

Anteeksi, mutta minusta ei saatukkaan tulevaisuuden veronmaksajaa vaan seuraavaksi lähden tavoittelemaan työkyvyttömyyseläkettä.

T: Masennusta pitkään sairastanut, 2019 tilanne vaikutti niin lupaavalta ja sitten korona iski.

Vierailija kirjoitti:

Etäopiskeluhan on vähän niin kuin gradun teko. Sitäkin joutuis vääntämään neljän seinän sisällä yksin. Tosin siinä ohessa voi toki käydä vähän töissä tai harrastuksissa. Omistin tämän vuoden kokonaan gradulle, kun olen riskiryhmää ja työt oli kaupan kassalla ja opintoaika loppuu. En ole saanut mitään tehtyä. Se oli sitten hyvästit koko tutkinnolle. 

Etkö voi hakea lisäaikaa tutkinnon suorittamiseen?

No itse olen 30v ja yhtä syrjäytynyt olin jo ennen koronaa vaikka musta ei uskoisi. Täällä Helsingissä jää todella pahasti jalkoihin jos ei ole taitava ja kunnianhimoinen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi he sitten kököttävät siellä pienessä yksiössä? Mikseivät mene lapsuudenkotiin tms?

Sekin on kiellettyä, jos oikeasti ohjeita noudattaa

Miten se on kielletty?

Menettää asumistuen ja opintotuesta leikataan 170€/kk pois, jos muuttaa takaisin vanhempien luo. Eli silloin saa tukia vain kahdeksankymppiä kuussa ja sillä ei paljon vuokria maksella.

On se niin väsyttävää kun jotain pitäisi itte tehdä.

Etäopiskelu on ollut valtava lahja, en pystyisi jatkamaan yliopisto-opintoja muuten vauvan kanssa. Mutta ymmärrän kyllä miten joku voi kokea tämän opiskelumuodon varsin raskaana, mutta ainakin meidän yliopistossa pidetään etäkahveja ja sitä kautta voi löytää jonkun kaverin, jonka kanssa tavata rajoitukset huomioiden. 

Opiskelijoita voisi auttaa, jos valtio huomioisi jotenkin, esimerkiksi alennettuina opintopistetavoitteina tai koronalisällä. Opiskelijalle voisi olla suuri helpotus saada ekstrarahaa. Olisi yksi huoli vähän pienempi. 

N30

Omat opinnot ei taas ole ikinä sujuneet aikaisemmin näin hyvin kuin nyt koronan aikaan. Mutta olenkin keskittymishäiriöinen, joten kaiken ylimääräisen päivittäisen hälyn, siirtymisien ja ärsyketulvan loppuminen on vaikuttanut minuun vain positiivisesti.