Etäopiskelu uuvuttaa opiskelijat, voimavarat lopussa

Ymmärrän ton yksinäisyyden vieraalla paikkakunnalla, mut muten en tajua etäopiskelun raskautta. Ainahan yliopistossa on voinut tenttiä. Mä olin opiskeluaikana osa-aikatyössä päivisin. Myönnän lintsanneeni niin paljon kuin uskalsin. Lisäksi tentin ihan kaiken, minkä vain sai tenttiä. Sitten myöhemmin suoritin toisen aineen perusopinnot avoimen puolella pelkästään etäopintoina. En koskaan tavannut livenä kurssitovereita.

No, tämän palstan profiilin mukaisesti anomyymit introvertit kokoontui taas vähättelemään nuoria. Onneksi kaikissa muissa medioissa on fiksua kommentointia asian ympäriltä. Kyllä kyse on ihan todellisesta ongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään etäopetuksesta, toivon että jatkuisi toukokuun loppuun, nyt on määrätty vain tän kuukauden ajaksi. Tehtävät tulee tehtyä paljon paremmin kun etäopiskelun jälkeen voi vaan jäädä koneelle jatkamaan kotitehtäviä, lähiopetuksen jälkeen en koskaan jaksaisi tehdä tehtäviä. Mutta ymmärrän kyllä ettei monille sovi.

Koen myös että nyt etäopintojen aikaan saa opiskeltua paljon tehokkaammin. Enää ei tule rojahdettua sänkyyn päivän päätteeksi, vuosia jatkunut uupumus on jäänyt kokonaan pois. Eikä tarvitse mennä tuttujen ja kavereiden painostuksen takia jokaiseen turhaan pilipalitapahtumaan melun keskelle.

Olen todella introvertti, mutta silti uupunut etäopiskelusta. Introvertti ei tarkoita erakkoa. Oma asunto tuntuu vankilalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään etäopetuksesta, toivon että jatkuisi toukokuun loppuun, nyt on määrätty vain tän kuukauden ajaksi. Tehtävät tulee tehtyä paljon paremmin kun etäopiskelun jälkeen voi vaan jäädä koneelle jatkamaan kotitehtäviä, lähiopetuksen jälkeen en koskaan jaksaisi tehdä tehtäviä. Mutta ymmärrän kyllä ettei monille sovi.

Koen myös että nyt etäopintojen aikaan saa opiskeltua paljon tehokkaammin. Enää ei tule rojahdettua sänkyyn päivän päätteeksi, vuosia jatkunut uupumus on jäänyt kokonaan pois. Eikä tarvitse mennä tuttujen ja kavereiden painostuksen takia jokaiseen turhaan pilipalitapahtumaan melun keskelle.

Ovatko aseella uhaten pakottaneet? Mitä jos ottaisit jatkossa itse vastuun itsestäsi osallistumalla vain jos haluat. Vai tarvitaankin siihen globaali pandemia, ettei kenellekään tule paha mieli.

Vankienkin eristämisestä on tarkat ohjeet ja rajoitukset, koska pitkää eristämistä pidetään epäinhimillisenä rangaistuksena. Mutta nykyhallitukselle on ok eristää 15 - 25 vuotiaat opiskelijat koppeihinsa määräämättömäksi ajaksi. 

Paljon puhutaan ihmisoikeuksista ja perusoikeuksista. Niitä tuntuu olevan kaikilla muilla paitsi suomalaisilla opiskelijoilla. Baarinpitäjillä on oikeus harjoittaa elinkeinoa ja siinä sivussa ylläpitää koronalinkoa, vierastyöläisillä on oikeus vyöryä rajojen yli levittämään virusvariantteja ilman karanteeneja tai edes testejä ja peruspirjoilla on oikeus kulkea bussissa yskimässä ilman maskia ja aiheuttaa yli 60 ihmisen tartuntaketjuja.

Luultavasti korkeakoulujen agendalla jostain syystä mustamaalata etäopetus. Uusille opiskelijoille varmasti raskasta.

Ainakin yhdellä yliopistolla tehtiin ennätys opintojen suorittamisessa 2020 keväällä.

Höpöhöpö, kermapersevikinää viimeisen päälle! Kyllä huomaa millaisessa yhteiskunnassa ollaan eletty, persekin pitää tulla pyyhkimään!

Ensi viikolla olisi opiskeltavana raivaussahan käyttö ja huolto. Vähän on vaikeaa etänä...

En haluaisi olla epäempaattinen tilanteesta kärsiviä kohtaan, mutta kyllä aika lailla ottaa päähän, että tämä on ongelma, mutta sitten normaalitilanteessa ei koskaan puhuta lähiopiskelusta ja liiasta ihmisten seurasta kärsivien tilanteesta. Ihan kuin ekstroverttien tarpeet olisivat jotenkin introverttien tarpeita arvokkaampia.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi olla epäempaattinen tilanteesta kärsiviä kohtaan, mutta kyllä aika lailla ottaa päähän, että tämä on ongelma, mutta sitten normaalitilanteessa ei koskaan puhuta lähiopiskelusta ja liiasta ihmisten seurasta kärsivien tilanteesta. Ihan kuin ekstroverttien tarpeet olisivat jotenkin introverttien tarpeita arvokkaampia.

Miksi luulet tämän olevan vain ekstroverttien ongelma? Sinulle eristyssellissä istuminenkin olisi palkkio eikä rangaistus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi olla epäempaattinen tilanteesta kärsiviä kohtaan, mutta kyllä aika lailla ottaa päähän, että tämä on ongelma, mutta sitten normaalitilanteessa ei koskaan puhuta lähiopiskelusta ja liiasta ihmisten seurasta kärsivien tilanteesta. Ihan kuin ekstroverttien tarpeet olisivat jotenkin introverttien tarpeita arvokkaampia.

Miksi luulet tämän olevan vain ekstroverttien ongelma? Sinulle eristyssellissä istuminenkin olisi palkkio eikä rangaistus?

No jos vankilaan päätyisin niin ehdottomasti haluaisin olla erossa muista vangeista. En sanonut että tämä on vain ekstroverttien ongelma, mutta asian esittäminen niin, että vain eristäytyneisyys on ongelma, vaikuttaa perustuvan siihen, että seuran tarvetta pidetään arvokkaampana kuin rauhan tarvetta.

Olen aina ollut tunnollinen opiskelija nk. "kympin tyttö". Nyt olen tämän vuoden fuksi ja vaikka olenkin päättäväinen ja itseohjautuva sekä kykenen itsenäiseen työskentelyyn, en voi väittää, etteikö tilanne ahdistaisi. En tunne yliopistolta juuri ketään, eikä minulla ole yhtään kaveria. Tuntuu, etten edes opiskelisi yliopistossa, vaan viettäisin taas yhtä välivuotta. Olen henkisesti loppu ja opintopisteitä jää suorittamatta, ja rästejä tulee. En ole ikinä ollut näin välinpitämätön opiskelua kohtaan, mutta nyt en vain jaksa. Ahdistaa ja itkettää koko ajan, mutta psykologeille yms. on ruuhkaa. Viime viikolla meillä oli tiedekunnan tiedotustilaisuus, jossa kerrottiin, että lähiopetukseen pyrkiminen on tavoite, mutta se ei välttämättä toteudu, ellei rokotuskattavuus ole tarpeeksi suurta. Pahoin pelkään, että syksykin on etänä, kun rokotteita ei meinaa saada. Jo viime syksynä meille lupailtiin, että eiköhän tämä kevät ole jo lähiopetusta, mutta näin kävi.

Ärsyttää myös, että tuhlasin ensikertalaisuuteni, sillä en ole varma, onko tämä minun alani. Koen, etten ole pystynyt tutustumaan ja ns. "kiinnittymään" alaani yhtä hyvin kuin lähiopetuksessa, kun kaikki luennotkin ovat vain tallenteita. Asun tällä hetkellä lapsuudenkodissani, jotta olisi edes jotain seuraa. Ryyppäämistä en kaipaa, vaan sitä yhteisöllisyyden ja joukkoon kuulumisen tunnetta, joka suurelta osaa fukseja puuttuu. Toivoisin vähän ymmärrystä nuoria kohtaan, ettei aina syyllistettäisi, se tuntuu pahalta. Its-emur-hayksiössä asuminen täysin ilman kontakteja on eri asia kuin isossa omakotitalossa perheen keskellä asuminen. Monille nuorille tilanne on todella vaikea, kun ei ole ketään kenen kanssa voisi olla kasvotusten, kun ihan kaikki on etänä

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö, kermapersevikinää viimeisen päälle! Kyllä huomaa millaisessa yhteiskunnassa ollaan eletty, persekin pitää tulla pyyhkimään!

Sun viestit on aina samanlaisia. Syyllistäviä, vähätteleviä, epäempaattisia, aggressiivisia. Käytät aina sanontoja höpöhöpö ja kermaperse tai perse muuten vaan. Usein myös vertaat nykyaikaa isoisäsi aikaan.

Puhutko samaan sävyyn aina myös oikeassa elämässä muille ihmisille? Siksikö he eivät halua olla tekemisissä kanssasi? Siksikö olet itse yksin? Katkera siitä ja siksi nosta itseäsi, koska kuitenkin pärjäilet jotenkuten ilman muita sosiaalisia kontakteja kuin virtuaalikontaktit?

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut tunnollinen opiskelija nk. "kympin tyttö". Nyt olen tämän vuoden fuksi ja vaikka olenkin päättäväinen ja itseohjautuva sekä kykenen itsenäiseen työskentelyyn, en voi väittää, etteikö tilanne ahdistaisi. En tunne yliopistolta juuri ketään, eikä minulla ole yhtään kaveria. Tuntuu, etten edes opiskelisi yliopistossa, vaan viettäisin taas yhtä välivuotta. Olen henkisesti loppu ja opintopisteitä jää suorittamatta, ja rästejä tulee. En ole ikinä ollut näin välinpitämätön opiskelua kohtaan, mutta nyt en vain jaksa. Ahdistaa ja itkettää koko ajan, mutta psykologeille yms. on ruuhkaa. Viime viikolla meillä oli tiedekunnan tiedotustilaisuus, jossa kerrottiin, että lähiopetukseen pyrkiminen on tavoite, mutta se ei välttämättä toteudu, ellei rokotuskattavuus ole tarpeeksi suurta. Pahoin pelkään, että syksykin on etänä, kun rokotteita ei meinaa saada. Jo viime syksynä meille lupailtiin, että eiköhän tämä kevät ole jo lähiopetusta, mutta näin kävi.

Ärsyttää myös, että tuhlasin ensikertalaisuuteni, sillä en ole varma, onko tämä minun alani. Koen, etten ole pystynyt tutustumaan ja ns. "kiinnittymään" alaani yhtä hyvin kuin lähiopetuksessa, kun kaikki luennotkin ovat vain tallenteita. Asun tällä hetkellä lapsuudenkodissani, jotta olisi edes jotain seuraa. Ryyppäämistä en kaipaa, vaan sitä yhteisöllisyyden ja joukkoon kuulumisen tunnetta, joka suurelta osaa fukseja puuttuu. Toivoisin vähän ymmärrystä nuoria kohtaan, ettei aina syyllistettäisi, se tuntuu pahalta. Its-emur-hayksiössä asuminen täysin ilman kontakteja on eri asia kuin isossa omakotitalossa perheen keskellä asuminen. Monille nuorille tilanne on todella vaikea, kun ei ole ketään kenen kanssa voisi olla kasvotusten, kun ihan kaikki on etänä

Samaistun suhun täysin! Aivan kuin lukisin omia ajatuksiani. Olen epävarma alasta ja ahdistaa ensikertalaisuuteni menetys, en tunne ketään ja olen väliinpitämättömämpi kuin koskaan.

Ip

Yhtä lässytystä, suoritan itse etäopintoina yliopistolle. Mielummin etäopiskelua terveenä kuin lähiopiskelua, sairastuminen eikä opintoja ollenkaan.

Millaista se sitten on olla yksin yksiössä koronaan sairastuneena? Ehkä kurjempi kuitenkin kuin tehdä etäopintoina?

Mitäs sitten, jos sairastuu? Millaista olla yksiössä yksin ja sairastaa koronaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan tilanne oli monelle opiskelijalle jo ennen koronaa. Ainoa kontakti uudella paikkakunnalla oli Unicafen kassahenkilö.

Yliopistojen opiskelijajärjestöt ovat normaalioloissa järjestäneet hyvin monipuolista matalan kynnyksen vapaa-ajan toimintaa, liikuntalajeista kulttuuriin ja politiikkaan erilaisten bileiden lisäksi, joten jos ihmisellä on vähänkin oma-aloitteisuutta, normaalioloissa kavereita varmasti löytyisi. On kurjaa, jos näistäkään ei ole ollut kaikille apua. Mutta nyt samassa tilanteessa ovat miltei kaikki opiskelijat, myös sosiaalisesti kyvykkäät tapaukset.

Olen hyvin huolissani siitä, miten tämä eristäminen ja ennen kaikkea syyllistäminen vaikuttaa heidän tulevaisuuteensa - kykyyn suorittaa opinnot loppuun ja siirtyä työelämään. En kestä sitä, että ministereitä myöten nuorisoa syyllistetään tämän epidemian levittämisestä. He eivät enää uskalla elää ollenkaan. Se ei voi olla ok, edes sellaisten mielestä joilla on ennestään ollut sosiaalisia ongelmia. 

Tämä tekee hyvää sosiaalisesti kyvykkäille, kun saavat tarttumapintaa siihen mitä jotkut joutuvat jaksamaan vuodesta toiseen. Oikeastaan nyt korona-aikaan opiskeluelämäni on ollut rikkainta, koska kaikki on jouduttu siirtämään nettiin. Ennen piti puurtaa ja puuhata yksin, mutta nyt on kaikkea discordia, zoomia ja muita.

Ja opettaja jakaa ryhmät, joten kukaan ei jää yksin :D