Lue keskustelun säännöt.
Harrastus rauhalliselle lapselle?
02.03.2021 |
Lapsi on rauhallinen eikä kovin kilpailuhenkinen, toiset vähän liiankin hyvin huomioon ottava ja samalla ujo. Monia lajeja ollaan kokeiltu mutta ei ole löytynyt sopivaa. Jää nopeampien ja riehakkaiden jalkoihin, joita joka paikassa tuntuu aina enemmistö olevan. Tästä sitten tulee kierre kun aina saa sen kokemuksen, että on se porukan huonoin ja hidas, pelkään sen jo vaikuttavan negatiivisesti pienen ihmisen minäkuvaan. Kuitenkin joku ohjattu liikuntaharrastus olisi hyvä olla. Onko vinkkejä mikä? Alakoululaisesta kyse.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI pitää olla ohjattu liikuntaharrastus?
Ai miksikö ohjattu liikuntaharrastus? No kuule, jos aiot kehittyä harrastuksessasi niin kyllä mikä tahansa harrastus vaatii ohjaamista, jotta voit olla siinä hyvä. Vai meinasitko, että vaan "harrastat" ilman mitään päämäärää? No sitten voi nyhjätä kotonaan ja hiihdellä pimeällä, ettei vaan kukaan näe miten tyhmällä tyylillä suksit. Tai soitat kotona pianoa välittämättä esim. sormituksesta. Kaikki harrastukset vaativat ohjausta!
Hiihtäminen on varmasti vielä mukavampaa jos osaa suksia edes jotakuinkin oikealla tekniikalla. Mutta mitä tänä talvena on nähnyt ladulla porukkaa, kaikkein hyväntuulisimpia ovat olleet lapsiperheet, joilla hiihtotekniikka ei ole ihan niin viimeisen päälle, mutta mennään yhdessä ja äidillä tai isällä on eväsreppu selässä. Ei millään pahalla, mutta en tajua mikä vika tällaisessa liikunnassa on, ja miksi ohjattu olisi jollain lailla parempaa tai oikeampaa liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI pitää olla ohjattu liikuntaharrastus?
Ai miksikö ohjattu liikuntaharrastus? No kuule, jos aiot kehittyä harrastuksessasi niin kyllä mikä tahansa harrastus vaatii ohjaamista, jotta voit olla siinä hyvä. Vai meinasitko, että vaan "harrastat" ilman mitään päämäärää? No sitten voi nyhjätä kotonaan ja hiihdellä pimeällä, ettei vaan kukaan näe miten tyhmällä tyylillä suksit. Tai soitat kotona pianoa välittämättä esim. sormituksesta. Kaikki harrastukset vaativat ohjausta!
Minä olen 44 ja suksinut koko elämäni kenenkään ohjaamatta tyhmällä tyylilläni, pimeällä ja päivänvalossa. Lapsena sain jopa palkintolusikoita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä samanlainen tyttö, innostui lentopallosta. Rauhallisempi lapsi sai olla mukana ryhmässä, mutta omana itsenään. Laji ei ole raju kontaktilaji vrt. kiekko, sähly jne. joten lapsi ei pelännyt muiden päälle ryntäämistä, vaan koki hallitsevansa ja pitävänsä turvallisen välin vaikka joku olisi joskus hiukan töninyt, kuten pelissä luonnollisesti sattuukin.
Nyt isompana golf suosikki. Kalliimpi harrastus, mutta rahaa menee monesti paljon turhempaankin. Varusteita saa myös alemyynneistö, netistä ja käytettynä, jopa vuokrattuna golf- seuroilta.
Rohkaise lastasi liikuntaan, kasvattaa itsetuntoa ja sopivasti rohkeutta!
Lentopallon hyötynä vielä mainittakoot, että usein harjoitusryhmät ovat pieniä ja pelattaessa joukkueetkin vielä mahdollisesti pienempiä kuin se harjoitusryhmä (eli ryhmä usein jaetaan useampaan joukkueeseen otteluihin).
Alakouluikäiset kun pelaavat usein siten, että kentällä on 3-4 pelaajaa (riippuu alueesta, mitä päätöksiä on tehty minisääntöihin), ihan pienimmät F-junnut (eka-tokaluokka) jopa kahdella pelaajalla. Tällöin joukkueen koko voi olla ottelussa vain 3-6 pelaajaa (joista kaikki pelaa, eli vaihdosta aina tullaan aina vuorollaan kentälle kiertovaihtoon). Vain vanhimmat ja kokeneimmat alakouluikäiset saattavat pelata D-junnuissa (5-6 k) 6vs6-peliä, kaikki muut pelaavat lähinnä 3vs3 tai 4vs4 -peliä.
-1
Musiikkia suosittelen minäkin. Orkesterissa saa toimia ryhmänä, eikä rauhallinen lapsi jää jalkoihin vaan päinvastoin on todennäköisesti porukan taitavimpia kun malttaa kuunnella ja katsella johtajaa.
Aikido. Rauhallinen ja opettavainen laji. Ei kilpailua vaan yhdessä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musiikkia suosittelen minäkin. Orkesterissa saa toimia ryhmänä, eikä rauhallinen lapsi jää jalkoihin vaan päinvastoin on todennäköisesti porukan taitavimpia kun malttaa kuunnella ja katsella johtajaa.
Ohjattua liikuntaharrastusta kyseltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikkia suosittelen minäkin. Orkesterissa saa toimia ryhmänä, eikä rauhallinen lapsi jää jalkoihin vaan päinvastoin on todennäköisesti porukan taitavimpia kun malttaa kuunnella ja katsella johtajaa.
Ohjattua liikuntaharrastusta kyseltiin.
Ehkä ap voi myös harkita ohjattua musiikkiharrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI pitää olla ohjattu liikuntaharrastus?
Ai miksikö ohjattu liikuntaharrastus? No kuule, jos aiot kehittyä harrastuksessasi niin kyllä mikä tahansa harrastus vaatii ohjaamista, jotta voit olla siinä hyvä. Vai meinasitko, että vaan "harrastat" ilman mitään päämäärää? No sitten voi nyhjätä kotonaan ja hiihdellä pimeällä, ettei vaan kukaan näe miten tyhmällä tyylillä suksit. Tai soitat kotona pianoa välittämättä esim. sormituksesta. Kaikki harrastukset vaativat ohjausta!
Nii ota opiks. Ei voi harrastaa jos ei ole tavoitteena olla paras. Parempi nyhjöttää vaan känny kädessä
Musiikki on hyvä harrastus. Kuorolaulussa ja orkesteritoiminnassa saa kavereita. Samoin piirtäminen, maalaus ja askartelu ovat kivoja harrastuksia. Liikunnassa hauskaa voisi olla uinti tai partio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se rauhallisuus ole mikään määrittelevä kriteeri vaan lapselle on löydettävä mielekästä tekemistä. Jos kilpaurheilu ei ole mielekästä, ei sellaista kannata harrastaa. Monia urheilulajeja on mahdollista harrastaa ilman kilpailuja. Tekee lapselle hyvää myös sopeutua siihen, että lapsia on erilaisia. Joka harrastusryhmässä on se riehakas, äänekäs ja myös se hiljainen. Hyvässä harrastuspiirissä kaikki pääsevät osallistumaan.
Itse rauhallisena lapsena/nuorena harrastin mm. urheilusukellusta, ryhmäjumppaa, kuviskerhoa ja savitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Partio? Joo, ei ole varsinaisesti liikuntaharrastus mutta siinä ulkoilllaan paljon ja liikuntaa tulee samalla. Oppii myös suunnistamaan ja monia yleishyödyllisiä taitoja.
Just meinasin tulla samaa ehdottamaan 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uinti, yleisurheilu, sirkus, judo.
Uinti? Meidän rauhallinen lapsi tykkää. Tässä ollaan porukassa, mutta tehdään kuitenkin itse. Uinnissa pääsee kokeilemaan oman suorituskykynsä rajoja, ja uusien taitojen oppiminen rohkaisee lasta ja antaa onnistumisen kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karate. Kehon ja mielen hallintaa. Ryhmässä tekemistä, voi silti kotonakin treenata ja kisoihin ei mikään pakko mennä. Jokainen etenee omaa tahtiaan.
Esikoista vietiin ihan turhaan vuosi vuoden perästä johonkin liikuntaharrastukseen. Kokeili vaikka mitä. Koska meillä vanhemmilla oli ajatus, että liikuntaa pitää lapsen harrastaa. Esikoinen ei ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen, eikä ole viihtynyt joukkueissa. Ei omaa minkäänlaista kilpailuviettiä. Taisi olla lähinnä silkkaa kärsimystä ne vuodet lapselle... Eniten tykkäsi sellaisesta uintiharrastuksesta, en muista nimeä, mutta ei siis mitään kilpauintia, vaan siinä harjoiteltiin kaikkia hengenpelastustaitoja. Ja toinen suosikki oli ohjattu kiipeily. Sanoisin neuvona, että viekää sellaiseen harrastukseen, mikä oikeasti lasta kiinnostaa. Se voi olla vaikka kuviskerho, kokkikerho tai jokin liikuntalaji. Kunhan se kiinnostaa lasta. Ai niin, tää oma esikoinen tykkäsi näytelmäkerhosta. Olisi jatkanutkin sitä varmasti useamman vuoden, mutta kun ryhmässä ei ollut ekan vuoden jälkeen enää muita poikia, niin lopetti sen.
Ja nyt esikoinen on teinipoika. Kiinnostui itse pari vuotta sitten nyrkkeilystä, ja on siihen nyt tosi motivoitunut ja treenaa paljon. Käy itse myös lenkillä ja salilla. Eli ei ne lapsuuden harrastukset kerro siitä, millainen liikkuja on sitten vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen perusteella suurin osa lentopallojunnuista ei ole niitä "energisimipä" tapauksia. On kuitenkin kyse lajista, joka vaatii aika paljon keskittymistä, joten "sinkoilijoille" tämä voi olla välillä turhan puuduttava laji harrastaa.
Kiitos vinkistä, tämä onkin itselleni hieman tuntemattomampi laji mutta täytyy ottaa selvää! Mielikuva on, että on aika vauhdikasta mutta ehkä ei kuitenkaan niin paljon kontaktia kuin vaikka jalkapallossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen perusteella suurin osa lentopallojunnuista ei ole niitä "energisimipä" tapauksia. On kuitenkin kyse lajista, joka vaatii aika paljon keskittymistä, joten "sinkoilijoille" tämä voi olla välillä turhan puuduttava laji harrastaa.
Kiitos vinkistä, tämä onkin itselleni hieman tuntemattomampi laji mutta täytyy ottaa selvää! Mielikuva on, että on aika vauhdikasta mutta ehkä ei kuitenkaan niin paljon kontaktia kuin vaikka jalkapallossa.
Ap
Riippuu varmaan minkälainen lapsi muuten on, ei se rauhallisuus yksin kerro kaikkea.
Meillä rauhallinen lapsi harrasti telinevoimistelua, mutta selkeästi olikin yksilölajin harrastaja ja kaipasi fyysisistä haastetta, jolle sopi taitolajit paremmin. Kuitenkin yksilölajissakin sai olla osana joukkuetta ja ryhmää, eikä tekeminen ollut niin yksinäistä ja kyseisen lapsen mielestä tylsää kuin uiminen olisi ollut.
Lapseni oli selkeästi myös fyysisesti enemmän räjähtävä, eikä hänelle sopineet niin hyvin kestävyyslajt. Tässä pointtina, että kiva oli harrastaa sellaista mihin oli taipumusta. Toisaalta hänestä olisi saanut leivottua hyvän yleisurheilijan, mutta voimistelu kiinnosti enemmän.
Eli miettisin lapsesi osalta myös muita ominaisuuksia kuin tuota rauhallisuutta. Lisäksi voisitte käydä tutustumassa erilaisiin lajeihin, jotta lapsi saisi niistä käsityksen mistä voisi tykätä.
Itse nautin kuvataidekoulusta ja soittotunneista. Myöhemmin aloitin ratsastuksen pienemmällä tallilla.
T. toinen rauhallinen
Meillä rauhallisen ja ujon tytön laji on joukkuevoimistelu.