Montako kaveria miehellä pitää vähintään olla, että kelpuutat hänet suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, olipa mies tai nainen, on normaali silloin kun hän hakeutuu sosiaalisiin suhteisiin ja tulee myös hyväksytyksi niihin.

En jaksaisi olla jonkun ainoa ihmissuhde, maailmankaikkeuden keskipiste ja terapeutti, ja kaipaan itsekin omaa rauhaa ja aikaa välillä.

Mitä muihin naisiin tulee, niin aika moni karttaa kaveritonta miestä ja pitää tällaista jotenkin outona tai reppanana. Jos ei edes intistä tai opiskeluajalta jää kavereita, niin onhan se surullista.

Eli sinun mielestäsi ujot, muiden kiusaamat koulukiusatut, joilla ei ole kavereita ovat epänormaaleja? On monia, jotka ovat ujoja ja kokeneet kiusaamista. Ja syy kiusaamiseen voi olla mikä vain. Sitten heistä tulee huonojen kokemusten myötä entistä syrjäänvetäytyvämpiä. Vaikka ei olisi yhtäkään kaveria, niin se ei tarkoita ettei olisi normaali ihminen.

Voi olla normaali ihminen mutta ei mukava seuralainen sellaiselle ihmiselle, joka itse on ulospäinsuuntautunut ja avoin. Ne koulukiusaamisen jäljet kannattaisi hoitaa kuntoon, jos ne kapeuttavat elämää ja rajoittavat mahdollisuuksia löytää elämänkumppani.

Mulla on vähän sellainen tunne että sosiaalisuuteni oli syy miksi edellinen treffikumppani totesikin pari päivää myöhemmin ettei ehkä sovita toisillemme. Hän itse oli asunut kaupungissa jonkun aikaa opiskellen, ei paljon kontakteja opiskelukavereiden lisäksi. Itsellä taas on paljon kavereita, ja helposti saan joka viikonloppu hengailuseuraa jos tarvis. Ehkä käsitti ettei mulla oilsi tosiasiassa aikaa suhteelle, no tietenkään en kavereita täysin alkaisi naisen takia hylkäämään mutta toki silti panostaisin suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, olipa mies tai nainen, on normaali silloin kun hän hakeutuu sosiaalisiin suhteisiin ja tulee myös hyväksytyksi niihin.

En jaksaisi olla jonkun ainoa ihmissuhde, maailmankaikkeuden keskipiste ja terapeutti, ja kaipaan itsekin omaa rauhaa ja aikaa välillä.

Mitä muihin naisiin tulee, niin aika moni karttaa kaveritonta miestä ja pitää tällaista jotenkin outona tai reppanana. Jos ei edes intistä tai opiskeluajalta jää kavereita, niin onhan se surullista.

Kyse ei välttämättä ole mistään reppanuudesta, vaan osalla ihan vain älykkyydestä. Jotain armeijan turakaisia nyt harva jaksaa enää vanhemmiten tapailla ja vähän sama homma yliopistonkin suhteen. Vaikka ala on sama, niin persoonat, mieltymykset ja älylliset tasot voivat vaihdella suuresti.

Itse olen jossain määrin jopa sosiaalinen, vaikka viihdynkin erinomaisesti myös yksin. Kirjoitan ja maalaan paljon, joten silloin ihmiset ovat vain häiriöksi kaikin puolin. Yhteisöissä ja ihmisten ilmoilla ihmiset jopa hakeutuvat melko hanakasti seuraan, mutta olen silti ollut melko huono ystävystymään ihmisten kanssa. Jotenkin en vaan koe suurta vetovoimaa kuuntelemaan jotain keskinkertaista länkytystä. Välillä käytin melko railakkaasti huumehia, niin sosiaalinen elokin oli paljon mukavampaa/siedettävämpää. Naisia on aina riittänyt läheisyydenkaipuuseen, joten niiltäkään osin ei ole ollut ongelmia tai kaipuuta suhteisiin, kun kukaan ei ole näiltäkään osin tuntunut mahdottomalta ohittaa.

Tosin aivan hiljattain tapasin sen verran mukavan naisen, että nyt voisin ehkä asettua. Perhe ja yksi läheiseltä tuntuva ystävä on kuitenkin riittänyt itselle aivan hyvin jo pitkään. Uusia tuttavuuksia tulee aina, jos vaan avaa oven ja menee ulos ihmettelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, olipa mies tai nainen, on normaali silloin kun hän hakeutuu sosiaalisiin suhteisiin ja tulee myös hyväksytyksi niihin.

En jaksaisi olla jonkun ainoa ihmissuhde, maailmankaikkeuden keskipiste ja terapeutti, ja kaipaan itsekin omaa rauhaa ja aikaa välillä.

Mitä muihin naisiin tulee, niin aika moni karttaa kaveritonta miestä ja pitää tällaista jotenkin outona tai reppanana. Jos ei edes intistä tai opiskeluajalta jää kavereita, niin onhan se surullista.

Kyse ei välttämättä ole mistään reppanuudesta, vaan osalla ihan vain älykkyydestä. Jotain armeijan turakaisia nyt harva jaksaa enää vanhemmiten tapailla ja vähän sama homma yliopistonkin suhteen. Vaikka ala on sama, niin persoonat, mieltymykset ja älylliset tasot voivat vaihdella suuresti.

Itse olen jossain määrin jopa sosiaalinen, vaikka viihdynkin erinomaisesti myös yksin. Kirjoitan ja maalaan paljon, joten silloin ihmiset ovat vain häiriöksi kaikin puolin. Yhteisöissä ja ihmisten ilmoilla ihmiset jopa hakeutuvat melko hanakasti seuraan, mutta olen silti ollut melko huono ystävystymään ihmisten kanssa. Jotenkin en vaan koe suurta vetovoimaa kuuntelemaan jotain keskinkertaista länkytystä. Välillä käytin melko railakkaasti huumehia, niin sosiaalinen elokin oli paljon mukavampaa/siedettävämpää. Naisia on aina riittänyt läheisyydenkaipuuseen, joten niiltäkään osin ei ole ollut ongelmia tai kaipuuta suhteisiin, kun kukaan ei ole näiltäkään osin tuntunut mahdottomalta ohittaa.

Tosin aivan hiljattain tapasin sen verran mukavan naisen, että nyt voisin ehkä asettua. Perhe ja yksi läheiseltä tuntuva ystävä on kuitenkin riittänyt itselle aivan hyvin jo pitkään. Uusia tuttavuuksia tulee aina, jos vaan avaa oven ja menee ulos ihmettelemään.

Ylimielisyys sinusta hohkaa. Ja se selittääkin jo paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tällainen keski-ikäinen kokematon dynaamiton ja kaveriton nysvääjä ja oli aika lannistavaa huomata, että sitten kerrankin kun nainen kiinnostui minusta täysillä, oli hän samanlainen ja henkisesti keskenkasvuinen jonka kanssa ei loppujenlopuksi tullut toimeen ollenkaan. Eipä tässä varmaan kauheita haaveita kannata elätellä, kun ei normaalille naiselle ole riittävä.

Totta. Pidä toi.

Onneksi sinä parempana ihmisenä pääset suhteisiin, olen onnellinen puolestasi.

Näinhän se on. Kiitos.

Jonnen kannattaisi nyt vaan käydä koulu loppuun ja miettiä niitä naisia vasta sitten aikuisena.

Ystävien määrällä ei ole väliä, mutta ystävättömyyden syillä todellakin on. En halua mitään mt-projektia, joka yhä aikuisena miettii jotakin lapsuuden kiusaamisia, vaan normaalin ihmisen jolta onnistuu se normaali vuorovaikutus. Ellei se onnistu ystävän kanssa, miten arvelee parisuhteessa pärjäävänsä?

Ja ihan viimeiseksi joku itsesäälinen nuhjus kiinnostaa, sori siitä.

Mun miehellä on yksi kaveri jota näkee kerran parin kuukauden välein.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tällainen keski-ikäinen kokematon dynaamiton ja kaveriton nysvääjä ja oli aika lannistavaa huomata, että sitten kerrankin kun nainen kiinnostui minusta täysillä, oli hän samanlainen ja henkisesti keskenkasvuinen jonka kanssa ei loppujenlopuksi tullut toimeen ollenkaan. Eipä tässä varmaan kauheita haaveita kannata elätellä, kun ei normaalille naiselle ole riittävä.

Itsesääli kannattaa aina...

Vierailija kirjoitti:

Aivan sama.

Kun leuka on riittävän kulmikas, silmissä metsästäjän katse, pituutta 188cm ja 22cm, lompakossa miljoona ja ammattina lentäjäkirurgiastronauttimalli, kelpaa juuri ja juuri suhteeseen.

Te muut ette ole miehiä ollenkaan, jatkakaa roikkumistanne säälittävissä "kaveri"porukoissanne.

Hunter eyes gearit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tällainen keski-ikäinen kokematon dynaamiton ja kaveriton nysvääjä ja oli aika lannistavaa huomata, että sitten kerrankin kun nainen kiinnostui minusta täysillä, oli hän samanlainen ja henkisesti keskenkasvuinen jonka kanssa ei loppujenlopuksi tullut toimeen ollenkaan. Eipä tässä varmaan kauheita haaveita kannata elätellä, kun ei normaalille naiselle ole riittävä.

Itsesääli kannattaa aina...

Mikä itsesääli? Totesin vain tosiasian. Vai kelpaisiko sinulle tällainen mies?

Juuri tällä hetkellä sanoisin että jotain sosiaalista elämää olis hyvä olla. Mut ghoustasi juuri netissä ukko, jonka kanssa oltiin viestitelty pari kuukautta (!). Kun ehdotin soittamista, niin hävisi kuin pieru Saharaan. Tuntui fiksulta tyypiltä, joten en olis uskonut etukäteen. Ainoa hälytysmerkki oli se, että kertoi ettei vietä aikaa muiden ihmisten kuin lapsensa kanssa ja töissä tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tällainen keski-ikäinen kokematon dynaamiton ja kaveriton nysvääjä ja oli aika lannistavaa huomata, että sitten kerrankin kun nainen kiinnostui minusta täysillä, oli hän samanlainen ja henkisesti keskenkasvuinen jonka kanssa ei loppujenlopuksi tullut toimeen ollenkaan. Eipä tässä varmaan kauheita haaveita kannata elätellä, kun ei normaalille naiselle ole riittävä.

Itsesääli kannattaa aina...

Mikä itsesääli? Totesin vain tosiasian. Vai kelpaisiko sinulle tällainen mies?

Ei tietenkään. Hyi.

Jos mies on ystävätön samalla tavalla kuin minäkin, siis niin vaan tylsä ettei niitä ystäviä ole muodostunut, senhän tietää sitten tutustumalla mikä on syynä. Mutta pahin kumppani olisi sellainen jonka kaverit hyppäävät kylässä koko ajan. Ei ei ja ei. Minä en jaksaisi.

Jos käy jossain silloin tällöin, niin ok, kunhan ei kaikkia viikonloppuja esim. vietä jossain muualla. Eli vaikea on sanoa sitä rajaa näin, onneksi olen sinkku ja taidan pysyäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tällainen keski-ikäinen kokematon dynaamiton ja kaveriton nysvääjä ja oli aika lannistavaa huomata, että sitten kerrankin kun nainen kiinnostui minusta täysillä, oli hän samanlainen ja henkisesti keskenkasvuinen jonka kanssa ei loppujenlopuksi tullut toimeen ollenkaan. Eipä tässä varmaan kauheita haaveita kannata elätellä, kun ei normaalille naiselle ole riittävä.

Itsesääli kannattaa aina...

Mikä itsesääli? Totesin vain tosiasian. Vai kelpaisiko sinulle tällainen mies?

Sivusta: miksette sitten menneet vaikka yhdessä johonkin pariterapiaan hoitelemaan kummankin päitä? Ja kukas niitä epänormaaleja naisia tapailisi, jos et juuri sinä?

Vierailija kirjoitti:

Juuri tällä hetkellä sanoisin että jotain sosiaalista elämää olis hyvä olla. Mut ghoustasi juuri netissä ukko, jonka kanssa oltiin viestitelty pari kuukautta (!). Kun ehdotin soittamista, niin hävisi kuin pieru Saharaan. Tuntui fiksulta tyypiltä, joten en olis uskonut etukäteen. Ainoa hälytysmerkki oli se, että kertoi ettei vietä aikaa muiden ihmisten kuin lapsensa kanssa ja töissä tietysti.

Ja se sosiaalisuus liittyi asiaan miten, että hän ghostasi sinut? Tapahtuu paljon myös sosiaalisilla ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tällainen keski-ikäinen kokematon dynaamiton ja kaveriton nysvääjä ja oli aika lannistavaa huomata, että sitten kerrankin kun nainen kiinnostui minusta täysillä, oli hän samanlainen ja henkisesti keskenkasvuinen jonka kanssa ei loppujenlopuksi tullut toimeen ollenkaan. Eipä tässä varmaan kauheita haaveita kannata elätellä, kun ei normaalille naiselle ole riittävä.

Itsesääli kannattaa aina...

Mikä itsesääli? Totesin vain tosiasian. Vai kelpaisiko sinulle tällainen mies?

Sivusta: miksette sitten menneet vaikka yhdessä johonkin pariterapiaan hoitelemaan kummankin päitä? Ja kukas niitä epänormaaleja naisia tapailisi, jos et juuri sinä?

LOL. Ekat treffit ja sieltä suoraan pariterapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tällainen keski-ikäinen kokematon dynaamiton ja kaveriton nysvääjä ja oli aika lannistavaa huomata, että sitten kerrankin kun nainen kiinnostui minusta täysillä, oli hän samanlainen ja henkisesti keskenkasvuinen jonka kanssa ei loppujenlopuksi tullut toimeen ollenkaan. Eipä tässä varmaan kauheita haaveita kannata elätellä, kun ei normaalille naiselle ole riittävä.

Itsesääli kannattaa aina...

Mikä itsesääli? Totesin vain tosiasian. Vai kelpaisiko sinulle tällainen mies?

Sivusta: miksette sitten menneet vaikka yhdessä johonkin pariterapiaan hoitelemaan kummankin päitä? Ja kukas niitä epänormaaleja naisia tapailisi, jos et juuri sinä?

LOL. Ekat treffit ja sieltä suoraan pariterapiaan.

Hei, nykyaikaa, noinkin voi tehdä. Siis ennaltaehkäisevästi mennä terapiaan heti suhteen alussa.

Ei mitään väliä, kun ehtii olla minunkin kanssa. Itsellä on laaja verkosto, mutta eniten käytän aikaa olemalla: lasteni kanssa, itseni kanssa ja mieheni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tällainen keski-ikäinen kokematon dynaamiton ja kaveriton nysvääjä ja oli aika lannistavaa huomata, että sitten kerrankin kun nainen kiinnostui minusta täysillä, oli hän samanlainen ja henkisesti keskenkasvuinen jonka kanssa ei loppujenlopuksi tullut toimeen ollenkaan. Eipä tässä varmaan kauheita haaveita kannata elätellä, kun ei normaalille naiselle ole riittävä.

Itsesääli kannattaa aina...

Mikä itsesääli? Totesin vain tosiasian. Vai kelpaisiko sinulle tällainen mies?

Ei kelpaisi, suurimpana syynä tuo itsesääli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tällainen keski-ikäinen kokematon dynaamiton ja kaveriton nysvääjä ja oli aika lannistavaa huomata, että sitten kerrankin kun nainen kiinnostui minusta täysillä, oli hän samanlainen ja henkisesti keskenkasvuinen jonka kanssa ei loppujenlopuksi tullut toimeen ollenkaan. Eipä tässä varmaan kauheita haaveita kannata elätellä, kun ei normaalille naiselle ole riittävä.

Itsesääli kannattaa aina...

Mikä itsesääli? Totesin vain tosiasian. Vai kelpaisiko sinulle tällainen mies?

Sivusta: miksette sitten menneet vaikka yhdessä johonkin pariterapiaan hoitelemaan kummankin päitä? Ja kukas niitä epänormaaleja naisia tapailisi, jos et juuri sinä?

LOL. Ekat treffit ja sieltä suoraan pariterapiaan.

Parempi sekin, kun ikänsä yksin ruikuttaa, kuten tuo.