Miten kestätte sellaisessa avioliitossa, jossa seksi ja himo toista kohtaan on loppunut jo aikoja sitten?

No siis, miksi ylipäätään pitäisi mennä naimisiin?

Ei tapahdu, jos asioista puhutaan ja ylläpidetään intohimoa sekä huolta itsestä ja toisesta. Minä ja miehemme olemme olleet 14 vuotta yhdessä ja seksimme on parasta nyt kuin koskaan aikaisemmin. Parisuhde vaatii työtä, mutta moni näyttää unohtavan sen ja pitävän toista itsestäänselvyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tapahdu, jos asioista puhutaan ja ylläpidetään intohimoa sekä huolta itsestä ja toisesta. Minä ja miehemme olemme olleet 14 vuotta yhdessä ja seksimme on parasta nyt kuin koskaan aikaisemmin. Parisuhde vaatii työtä, mutta moni näyttää unohtavan sen ja pitävän toista itsestäänselvyytenä.

Minä ja mieheni siis.. 😅

Ei sitä kestäkään normaali seksuaalinen ihminen. Olen salainen vastaavassa tilanteessa olevalle. Molempien puolisoilla ollut/on jo aikaisemmin vastaavat suhteet. Pakkorako.

Erittäin helposti. Parisuhde ei nimittäin perustu seksiin vaan kumppanuuteen. 

Miksi ei kestäisi jos muuten haluaa olla yhdessä? Aika tavallista että iän myötä kiinnostus seksiin laimenee ylipäätään. Ei siis pelkästään sen oman puolison kanssa, vaan ylipäätään. Tilanne on hankala vain jos näin tapahtuu vain toiselle osapuolelle. Silloin varmaan täytyy tehdä jonkinlainen kompromissi jonka molemmat voivat hyväksyä.

Lapset, asuntolaina ja nyt tuo pandemia. Seksi kyllä kiinnostaa, mutta ei 100kg naisen kanssa. Pidän itse kunnostani huolta, mutta toinen ei halua itsestään huolta pitää. Enkä jaksa enää kannustaa tms. Ero tulossa lähiakoina.

Ilmiannettu. En tykkää tällaisista ketjuista, koska vihaan seksiä.

t. mamma

Meillä on seksi ja intohimo kestänyt 17 vuotta.

Sitä pitää pitää yllä, molempien.

Se kannattaa.

Rakastelua ei ole enää kovin usein, ehkä 1-2 krt/kk, mutta usein se on niin kokonaisvaltainen ja tunteita herättävä elämys, että jompi kumpi tai molemmat saattavat herkistyä jopa itkuun asti sen jälkeen. Koemme sen todella vahvasti. Ja usein vielä päiviä sen jälkeen tunnemme, että meillä on aivan erityinen yhteys.

Ehkä meillä sitä on hiukan liian harvoin - mutta valitsemme laadun määrän sijaan. Ja haluamme, että meillä on juuri tuolloin riittävästi aikaa ja jaksamista yhteiseen hetkeemme.

Ei kannata elää ollenkaan kun kumminkin kuolee, vai mitä.

Tähän turtuu ja tottuu, arki jatkuu ja toistuu samanlaisena siitä huolimatta. Helppoahan tämä on kun ei enää tarvitse huomoida toisen tarpeita. Niin ja yhteinen omaisuus pitää kyllä huolen siitä ettei tästä lähde kumpikaan, ei ole sen vaikeampaa.

Kestän minä sairauksianikin koska on pakko, muuta vaihtoehtoa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kestäkään normaali seksuaalinen ihminen. Olen salainen vastaavassa tilanteessa olevalle. Molempien puolisoilla ollut/on jo aikaisemmin vastaavat suhteet. Pakkorako.

Seliseli. Huomion voisi suunnata siihen omaan kumppaniin eikä vieraisiin. Oma vika. Siihen on syynsä että se himo katoaa enkä ihmettele yhtään jos toinen pettää. Jos panostaisi omaan suhteeseen ja omaan kumppaniin, tilanne voisi olla aivan toinen.

Sitäpaitsi lähes jokainen pettäjä sanoo kolmannelle osapuolelle, ettei seksiä ole, vaikka sitä olisi joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset, asuntolaina ja nyt tuo pandemia. Seksi kyllä kiinnostaa, mutta ei 100kg naisen kanssa. Pidän itse kunnostani huolta, mutta toinen ei halua itsestään huolta pitää. Enkä jaksa enää kannustaa tms. Ero tulossa lähiakoina.

Meillä sama paitsi se 100 kg on mieheni, siinä se makaa joko sohvalla tai sängyssä, ei tee mitään. Kannustamisesta ei ollut mitään yötyä, yritin monta vuotta. Ongelmana on tietysti että en tahdo luopua talostani, eli joo, sen verran tärkeä tää torppa on minulle. Niin ja tästä olen maksanut enemmän kuin ukko joten mies hyötyy vielä kaiken lisäksi enemmän kuin minä.

M__40 kirjoitti:

Meillä on seksi ja intohimo kestänyt 17 vuotta.

Sitä pitää pitää yllä, molempien.

Se kannattaa.

Rakastelua ei ole enää kovin usein, ehkä 1-2 krt/kk, mutta usein se on niin kokonaisvaltainen ja tunteita herättävä elämys, että jompi kumpi tai molemmat saattavat herkistyä jopa itkuun asti sen jälkeen. Koemme sen todella vahvasti. Ja usein vielä päiviä sen jälkeen tunnemme, että meillä on aivan erityinen yhteys.

Ehkä meillä sitä on hiukan liian harvoin - mutta valitsemme laadun määrän sijaan. Ja haluamme, että meillä on juuri tuolloin riittävästi aikaa ja jaksamista yhteiseen hetkeemme.

Meillä aikalailla sama, olemme hiukan nuorempia, elämme ruuhkavuosia, joten aikaa ja jaksamista ei usein ole seksiin, mutta kun sitä on, laatu korvaa määrän. Se on intohimoista ja mahtavaa.

Elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin seksi.

Meillä on seksiä, mutta ei nyt enää sitä palavaa himoa.

Miten kestän? Koska läheinen parisuhde itsessään antaa minulle lisäarvoa. Koska läheisyys on muutakin kuin himoa. Koska en halua vaihtaa miestä kahden vuoden välein.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin helposti. Parisuhde ei nimittäin perustu seksiin vaan kumppanuuteen. 

sitä voi olla kumppani eri osoitteissakin ilman parisuhteen vaivoja tai parisuhdettakaan.

Ei se mitenkään vääjäämättä tule, ainakaan kovin pian. Me ollaan oltu yhdessä 14 vuotta ja edelleen seksiä ja intohimoa on. Ei kovin usein, siitä ruuhkavuodet pitää huolen, mutta silloin kun sitä on niin se on todella hyvää. Molemmat halutaan antaa toisillemme nautintoa ja kun toisen tuntee niin tietää kyllä, miten se onnistuu. Mutta parisuhteessa on niin paljon muutakin kun kuin seksi, kuivat kaudet kestää kyllä jos suhde on muuten hyvä ja läheisyyttä on. Pitkässä suhteessa ihanaa on myös se, että voi halia ja olla lähellä ilman, että se aina johtaa seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Tähän turtuu ja tottuu, arki jatkuu ja toistuu samanlaisena siitä huolimatta. Helppoahan tämä on kun ei enää tarvitse huomoida toisen tarpeita. Niin ja yhteinen omaisuus pitää kyllä huolen siitä ettei tästä lähde kumpikaan, ei ole sen vaikeampaa.

Kestän minä sairauksianikin koska on pakko, muuta vaihtoehtoa ei ole.

Taidat olla mies.

Moni nainen ei jäisi tuohon tilanteeseen vastoin tahtoaan.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin seksi.

...mutta tarjoaako parisuhde niitä tärkeämpiä asioita vai onko se seksittömänä enemmän taakka?