Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte sellaisessa avioliitossa, jossa seksi ja himo toista kohtaan on loppunut jo aikoja sitten?
01.03.2021 |
Mietin vaan, onko edes järkeä mennä naimisiin kun tuo tulee tapahtumaan väjäämättä.
Kommentit (76)
Suhde jossa ei ole seksiä niin ei ole kyllä läheisyyttäkään ja loppu häämöttää. Eri asia aseksuaalit tai todella vanhat, joilla ei kummallakaan seksi kiinnosta.
Moni hakee puuttuvia asioita suhteen ulkopuolelta. Hyvin usein pariskunnan toinen osapuoli ei tiedä mitään toisen touhuista. Siksi sivusuhteet tai lyhyet vieraissa käynnit tulee yllätyksenä. Sitä ennen on vannottu ettei minun mies tai vaimoni ihan varmasti petä. Pettäjiä on niin monenlaisia, jopa niissä hissukoissakin, joiden ulkonäkö ei edes riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteesta päättyy yksipuolisesti läheisyys, seksi ja kosketus, psyykkisesti vahva ja aktiivinen ihminen pystyy suuntautumaan erilaisiin sijaistoimintoihin.
Mutta kosketuksen nälkä on yleensä niin vahva ihmisessä, että paljon on tehtävä työtä, että voi korvata sen. Monilla on toki esim. niin kiinnostava harrastus tai työ, että saa sen korvattua huomaamattaankin. Jos näin ei ole, ihminen lähes aina kärsii kosketusvajeesta, aina hautaan asti. Näkeehän sen vanhuksistakin: kun muuten elämä alkaa olla lopussa, tarve fyysiseen kosketukseen säilyy ja vieläpä korostuu, kun kaikki muu jää pois.
Tämä on surullista, mutta inhimillistä.
Taidan olla poikkeus, en kaipaa muiden kosketusta, suorastaan inhoan jos joku haluaa halata ja lääkärin tarkastukset kestän nipinnapin hampaat irvessä. Ei, minulla ei ollut traumaattinen lapsuus, kasvoin ihan tasapainoisessa ympäristössä, en vaan pidä kosketuksesta, en tiedä miksi. Parisuhde on todella haastellinnen tästä johtuen, taidan olla onnellisempi yksin. Seksistä kyllä pidän, ylimääräinen lääppiminen ahdistaa.
Yhteinen asuntolaina ja jälkeläiset kantavat pitkälle, näin olen kuullut.
Suomalaisen parisuhdearjen onnenhetkiä on, kun pääsee ostamaan alennusjauhelihaa lähikaupasta bonuksella, joka lasketaan yhteiselle kortille. Suomalaista parisuhdetta ei sinetöi papinaamen, vaan asuntolainaneuvottelut pankissa.
Naisissa on paljon niitä, joita seksi ei kiinnostanut alunperinkään. Seksi on toki strateginen tapa saada mies, koti ja lapset. Kun ne on saatu, seksielämä loppuu itsestään. Viagran kehittänyt taho kertoi, miten sai kiukkuista postia perheenemänniltä: "Taasko pitää mennä sänkyyn? Minä jo luulin, että siitä harmista päästiin eroon!"
Parisuhteessa on niin lupsakkaa meno, ettei siinä haittaa, vaikka seksiä olisi pari kertaa vuodessa. Moni mies ajautuu ulkokaarteelle, kun vaimo lähtee. Kyse ei ole tunteista, vaan käytännönjärjestelyistä. Elämänhallinnasta.
Kaikesta voi lukea sen, että avioliitto on jotain muuta kuin romantiikkaa ja ikuista rakkautta ...
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteesta päättyy yksipuolisesti läheisyys, seksi ja kosketus, psyykkisesti vahva ja aktiivinen ihminen pystyy suuntautumaan erilaisiin sijaistoimintoihin.
Mutta kosketuksen nälkä on yleensä niin vahva ihmisessä, että paljon on tehtävä työtä, että voi korvata sen. Monilla on toki esim. niin kiinnostava harrastus tai työ, että saa sen korvattua huomaamattaankin. Jos näin ei ole, ihminen lähes aina kärsii kosketusvajeesta, aina hautaan asti. Näkeehän sen vanhuksistakin: kun muuten elämä alkaa olla lopussa, tarve fyysiseen kosketukseen säilyy ja vieläpä korostuu, kun kaikki muu jää pois.
Tämä on surullista, mutta inhimillistä.
Mutta eihän se tarkoita, että jos ei ole seksiä, niin ei ole fyysistä kosketusta? Voihan sitä nukkua koko yön lusikassa ja istua päivät käsi kädessä, vaikkei olisi seksiä itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Lapset, asuntolaina ja nyt tuo pandemia. Seksi kyllä kiinnostaa, mutta ei 100kg naisen kanssa. Pidän itse kunnostani huolta, mutta toinen ei halua itsestään huolta pitää. Enkä jaksa enää kannustaa tms. Ero tulossa lähiakoina.
En ihmettele jos sexi ei kiinnosta noin aivottoman kanssa vaimoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteesta päättyy yksipuolisesti läheisyys, seksi ja kosketus, psyykkisesti vahva ja aktiivinen ihminen pystyy suuntautumaan erilaisiin sijaistoimintoihin.
Mutta kosketuksen nälkä on yleensä niin vahva ihmisessä, että paljon on tehtävä työtä, että voi korvata sen. Monilla on toki esim. niin kiinnostava harrastus tai työ, että saa sen korvattua huomaamattaankin. Jos näin ei ole, ihminen lähes aina kärsii kosketusvajeesta, aina hautaan asti. Näkeehän sen vanhuksistakin: kun muuten elämä alkaa olla lopussa, tarve fyysiseen kosketukseen säilyy ja vieläpä korostuu, kun kaikki muu jää pois.
Tämä on surullista, mutta inhimillistä.Taidan olla poikkeus, en kaipaa muiden kosketusta, suorastaan inhoan jos joku haluaa halata ja lääkärin tarkastukset kestän nipinnapin hampaat irvessä. Ei, minulla ei ollut traumaattinen lapsuus, kasvoin ihan tasapainoisessa ympäristössä, en vaan pidä kosketuksesta, en tiedä miksi. Parisuhde on todella haastellinnen tästä johtuen, taidan olla onnellisempi yksin. Seksistä kyllä pidän, ylimääräinen lääppiminen ahdistaa.
Kuulut tässä asiassa tarpeiltasi erilaisiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteesta päättyy yksipuolisesti läheisyys, seksi ja kosketus, psyykkisesti vahva ja aktiivinen ihminen pystyy suuntautumaan erilaisiin sijaistoimintoihin.
Mutta kosketuksen nälkä on yleensä niin vahva ihmisessä, että paljon on tehtävä työtä, että voi korvata sen. Monilla on toki esim. niin kiinnostava harrastus tai työ, että saa sen korvattua huomaamattaankin. Jos näin ei ole, ihminen lähes aina kärsii kosketusvajeesta, aina hautaan asti. Näkeehän sen vanhuksistakin: kun muuten elämä alkaa olla lopussa, tarve fyysiseen kosketukseen säilyy ja vieläpä korostuu, kun kaikki muu jää pois.
Tämä on surullista, mutta inhimillistä.Taidan olla poikkeus, en kaipaa muiden kosketusta, suorastaan inhoan jos joku haluaa halata ja lääkärin tarkastukset kestän nipinnapin hampaat irvessä. Ei, minulla ei ollut traumaattinen lapsuus, kasvoin ihan tasapainoisessa ympäristössä, en vaan pidä kosketuksesta, en tiedä miksi. Parisuhde on todella haastellinnen tästä johtuen, taidan olla onnellisempi yksin. Seksistä kyllä pidän, ylimääräinen lääppiminen ahdistaa.
Mikä tässä asiassa alapeukuttajia risoo? Sekö että joku ei pidä kosketuksesta eikä ole onnellinen parisuteessa? Puhkesiko kupla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteesta päättyy yksipuolisesti läheisyys, seksi ja kosketus, psyykkisesti vahva ja aktiivinen ihminen pystyy suuntautumaan erilaisiin sijaistoimintoihin.
Mutta kosketuksen nälkä on yleensä niin vahva ihmisessä, että paljon on tehtävä työtä, että voi korvata sen. Monilla on toki esim. niin kiinnostava harrastus tai työ, että saa sen korvattua huomaamattaankin. Jos näin ei ole, ihminen lähes aina kärsii kosketusvajeesta, aina hautaan asti. Näkeehän sen vanhuksistakin: kun muuten elämä alkaa olla lopussa, tarve fyysiseen kosketukseen säilyy ja vieläpä korostuu, kun kaikki muu jää pois.
Tämä on surullista, mutta inhimillistä.Mutta eihän se tarkoita, että jos ei ole seksiä, niin ei ole fyysistä kosketusta? Voihan sitä nukkua koko yön lusikassa ja istua päivät käsi kädessä, vaikkei olisi seksiä itsessään.
En sanonutkaan niin. Esimerkiksi vanhoilla ihmisillä seksihän ei onnistu tai siihen ei ole tarvetta.
Sen sijaan moni aktiivi-ikäinen kyllä kaipaa seksiäkin ja sen jääminen yksipuolisesti parisuhteesta pois vaikuttaa myös siihen, että myös fyysinen läheisyys loppuu. Tämä on aivan luonnollista, ja merkki siitä, että fyysisesti eristyvä kaipaa sitä seksuaalisuuttakin parisuhteeseen. Usein ollaankin sitten siinä pisteessä, että parisuhde jatkuu vain sosiaalisten normien ja tottumuksen voimin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteesta päättyy yksipuolisesti läheisyys, seksi ja kosketus, psyykkisesti vahva ja aktiivinen ihminen pystyy suuntautumaan erilaisiin sijaistoimintoihin.
Mutta kosketuksen nälkä on yleensä niin vahva ihmisessä, että paljon on tehtävä työtä, että voi korvata sen. Monilla on toki esim. niin kiinnostava harrastus tai työ, että saa sen korvattua huomaamattaankin. Jos näin ei ole, ihminen lähes aina kärsii kosketusvajeesta, aina hautaan asti. Näkeehän sen vanhuksistakin: kun muuten elämä alkaa olla lopussa, tarve fyysiseen kosketukseen säilyy ja vieläpä korostuu, kun kaikki muu jää pois.
Tämä on surullista, mutta inhimillistä.Taidan olla poikkeus, en kaipaa muiden kosketusta, suorastaan inhoan jos joku haluaa halata ja lääkärin tarkastukset kestän nipinnapin hampaat irvessä. Ei, minulla ei ollut traumaattinen lapsuus, kasvoin ihan tasapainoisessa ympäristössä, en vaan pidä kosketuksesta, en tiedä miksi. Parisuhde on todella haastellinnen tästä johtuen, taidan olla onnellisempi yksin. Seksistä kyllä pidän, ylimääräinen lääppiminen ahdistaa.
Mikä tässä asiassa alapeukuttajia risoo? Sekö että joku ei pidä kosketuksesta eikä ole onnellinen parisuteessa? Puhkesiko kupla?
Moni vain ajattelee omakohtaisesti, millaista olisi olla parisuhteessa kanssasi.
Itse taidat vain olla hyvin sosiaalistunut suomalaiseen kulttuuriin ja tunneilmastoon, ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen asuntolaina ja jälkeläiset kantavat pitkälle, näin olen kuullut.
Suomalaisen parisuhdearjen onnenhetkiä on, kun pääsee ostamaan alennusjauhelihaa lähikaupasta bonuksella, joka lasketaan yhteiselle kortille. Suomalaista parisuhdetta ei sinetöi papinaamen, vaan asuntolainaneuvottelut pankissa.
Naisissa on paljon niitä, joita seksi ei kiinnostanut alunperinkään. Seksi on toki strateginen tapa saada mies, koti ja lapset. Kun ne on saatu, seksielämä loppuu itsestään. Viagran kehittänyt taho kertoi, miten sai kiukkuista postia perheenemänniltä: "Taasko pitää mennä sänkyyn? Minä jo luulin, että siitä harmista päästiin eroon!"
Parisuhteessa on niin lupsakkaa meno, ettei siinä haittaa, vaikka seksiä olisi pari kertaa vuodessa. Moni mies ajautuu ulkokaarteelle, kun vaimo lähtee. Kyse ei ole tunteista, vaan käytännönjärjestelyistä. Elämänhallinnasta.
Kaikesta voi lukea sen, että avioliitto on jotain muuta kuin romantiikkaa ja ikuista rakkautta ...
Suomalainen kulttuuri on kärjistetysti ollut tällainen.
Jos kulttuurimme olisi esimerkiksi afrokaribialainen, jossa perheet ovat matrilineaarisia eivätkä naiset joudu sitoutumaan yhteen ainoaan mieheen saadakseen perheen ja turvaa, olisi naistenkin seksuaalisuus (ja onnellisuus) varmaan eri tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteesta päättyy yksipuolisesti läheisyys, seksi ja kosketus, psyykkisesti vahva ja aktiivinen ihminen pystyy suuntautumaan erilaisiin sijaistoimintoihin.
Mutta kosketuksen nälkä on yleensä niin vahva ihmisessä, että paljon on tehtävä työtä, että voi korvata sen. Monilla on toki esim. niin kiinnostava harrastus tai työ, että saa sen korvattua huomaamattaankin. Jos näin ei ole, ihminen lähes aina kärsii kosketusvajeesta, aina hautaan asti. Näkeehän sen vanhuksistakin: kun muuten elämä alkaa olla lopussa, tarve fyysiseen kosketukseen säilyy ja vieläpä korostuu, kun kaikki muu jää pois.
Tämä on surullista, mutta inhimillistä.Mutta eihän se tarkoita, että jos ei ole seksiä, niin ei ole fyysistä kosketusta? Voihan sitä nukkua koko yön lusikassa ja istua päivät käsi kädessä, vaikkei olisi seksiä itsessään.
En sanonutkaan niin. Esimerkiksi vanhoilla ihmisillä seksihän ei onnistu tai siihen ei ole tarvetta.
Sen sijaan moni aktiivi-ikäinen kyllä kaipaa seksiäkin ja sen jääminen yksipuolisesti parisuhteesta pois vaikuttaa myös siihen, että myös fyysinen läheisyys loppuu. Tämä on aivan luonnollista, ja merkki siitä, että fyysisesti eristyvä kaipaa sitä seksuaalisuuttakin parisuhteeseen. Usein ollaankin sitten siinä pisteessä, että parisuhde jatkuu vain sosiaalisten normien ja tottumuksen voimin.
Minä olen niin idealisti, että korjaan viimeisinä lausettasi näin: ”parisuhde jatkuu sosiaalisten normien tai tottumuksen voimin, tai vahvan kumppanuuden ja me-hengen vuoksi”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan biologinen totuus on, että kun naaras on saanut jälkeläiset tehtyä niin uroksen läheisyys ei kiinnosta pätkääkään enää. Mitä sitä enää seksiä harrastamaan kun lapset on jo tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteesta päättyy yksipuolisesti läheisyys, seksi ja kosketus, psyykkisesti vahva ja aktiivinen ihminen pystyy suuntautumaan erilaisiin sijaistoimintoihin.
Mutta kosketuksen nälkä on yleensä niin vahva ihmisessä, että paljon on tehtävä työtä, että voi korvata sen. Monilla on toki esim. niin kiinnostava harrastus tai työ, että saa sen korvattua huomaamattaankin. Jos näin ei ole, ihminen lähes aina kärsii kosketusvajeesta, aina hautaan asti. Näkeehän sen vanhuksistakin: kun muuten elämä alkaa olla lopussa, tarve fyysiseen kosketukseen säilyy ja vieläpä korostuu, kun kaikki muu jää pois.
Tämä on surullista, mutta inhimillistä.Mutta eihän se tarkoita, että jos ei ole seksiä, niin ei ole fyysistä kosketusta? Voihan sitä nukkua koko yön lusikassa ja istua päivät käsi kädessä, vaikkei olisi seksiä itsessään.
En sanonutkaan niin. Esimerkiksi vanhoilla ihmisillä seksihän ei onnistu tai siihen ei ole tarvetta.
Sen sijaan moni aktiivi-ikäinen kyllä kaipaa seksiäkin ja sen jääminen yksipuolisesti parisuhteesta pois vaikuttaa myös siihen, että myös fyysinen läheisyys loppuu. Tämä on aivan luonnollista, ja merkki siitä, että fyysisesti eristyvä kaipaa sitä seksuaalisuuttakin parisuhteeseen. Usein ollaankin sitten siinä pisteessä, että parisuhde jatkuu vain sosiaalisten normien ja tottumuksen voimin.Minä olen niin idealisti, että korjaan viimeisinä lausettasi näin: ”parisuhde jatkuu sosiaalisten normien tai tottumuksen voimin, tai vahvan kumppanuuden ja me-hengen vuoksi”.
Kaunistit sopivasti.
Ikävä kyllä kulttuurimme tarvitsisi remonttia parisuhde- ja perhemallien osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset, asuntolaina ja nyt tuo pandemia. Seksi kyllä kiinnostaa, mutta ei 100kg naisen kanssa. Pidän itse kunnostani huolta, mutta toinen ei halua itsestään huolta pitää. Enkä jaksa enää kannustaa tms. Ero tulossa lähiakoina.
VIHDOINKIN. Olen jo pitkään haaveillut erosta. Hienoa, että kerrankin otat vastuuta ja teet "likaisen työn" puolestani. Saan itseni ja elämäni takaisin ja varmaan enemmän aikaa itselleni myös esim. liikuntaharrastuksen aloittamiseen, jos sovitaan yhteishuoltajuudesta. Ihanaa tehdä uusi koti itselle ja lapsille.
t. Vaimosi, N 100 kg
Vierailija kirjoitti:
Minä painan yhtä paljon kuin nuorena (167/57kg) MUTTA mies painaa 110 kg. Ihan vaan, koska tykkää mättöruuasta ja inhoaa liikuntaa. Nuorena se ei vielä vaikuttanut, mutta kun aineenvaihdunta hidastui yli 40v, niin kiloja alkoi tulla noin kymmenen per vuosi. Hän ei jaksa myöskään seksiä, koska sekin on liikuntaa. On vain passiivinen sohvalla makaava rasvainen läskikasa.
Kylläpä puhut rumasti puolisostasi. :(
Vierailija kirjoitti:
Ihan biologinen totuus on, että kun naaras on saanut jälkeläiset tehtyä niin uroksen läheisyys ei kiinnosta pätkääkään enää. Mitä sitä enää seksiä harrastamaan kun lapset on jo tehty.
Ihminen ja esimerkiksi läheisimmät sukulaisemme, bonobot, toimivat toisin.
Harrastamme paljon seksiä luonnostaan, koska se on sosiaalisia suhteita lujittava liima.
Vierailija kirjoitti:
Minä painan yhtä paljon kuin nuorena (167/57kg) MUTTA mies painaa 110 kg. Ihan vaan, koska tykkää mättöruuasta ja inhoaa liikuntaa. Nuorena se ei vielä vaikuttanut, mutta kun aineenvaihdunta hidastui yli 40v, niin kiloja alkoi tulla noin kymmenen per vuosi. Hän ei jaksa myöskään seksiä, koska sekin on liikuntaa. On vain passiivinen sohvalla makaava rasvainen läskikasa.
Mies ei ole mikään mies, jos painaa alle 100 kg.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin seksi.
Elämässä ei ole tärkeämpää asiaa. Koska ilman seksiä ei ole elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin seksi.
...mutta tarjoaako parisuhde niitä tärkeämpiä asioita vai onko se seksittömänä enemmän taakka?
Kyllä parisuhde tarjoaa paljon muutakin kuin seksiä. Läheisyyttä, seuraa, kumppanuutta, turvaa, jonkun jonka kanssa jakaa elämänsä. Jos parisuhde perustuu pelkkään seksiin niin ei se kovin vahvoilla kantimilla ole.
Miten voi olla parisuhde, jossa olisi seksiä, muttei noita mainitsemiasi asioita?
Kyllä se vaan voi olla täysin mahdollista. Kyllähän ihmiset harrastaa irtosuhteitakin, ei sen seksikumppanin välttämättä tarvitse olla muuten mukava jos pedissä hommat toimii. Useampikin kaveri on kertonut parisuhteesta jossa ei oikein mikään muu (enää) toimi, mutta ei malttaisi lähteä kun seksi on hyvää.
Jos mikään ei toimi, niin silloin ei ainakaan nainen halua seksiäkään. Kyllä pakosti jokin toimii seksin lisäksi. Eivät ole näissä tapauksissa varmaankaan miettineet tarpeeksi pitkälle, että miten parisuhteella oikeastaan menee. Ihmisillä on myös tarve liioitteluun, "SIIS MIKÄÄN EI TOIMI!" on kivempi heittää ilmoille kuin "Noh, onhan tässä pari hyvää puolta, mutta enemmän huonoja".
Jos parisuhteesta päättyy yksipuolisesti läheisyys, seksi ja kosketus, psyykkisesti vahva ja aktiivinen ihminen pystyy suuntautumaan erilaisiin sijaistoimintoihin.
Mutta kosketuksen nälkä on yleensä niin vahva ihmisessä, että paljon on tehtävä työtä, että voi korvata sen. Monilla on toki esim. niin kiinnostava harrastus tai työ, että saa sen korvattua huomaamattaankin. Jos näin ei ole, ihminen lähes aina kärsii kosketusvajeesta, aina hautaan asti. Näkeehän sen vanhuksistakin: kun muuten elämä alkaa olla lopussa, tarve fyysiseen kosketukseen säilyy ja vieläpä korostuu, kun kaikki muu jää pois.
Tämä on surullista, mutta inhimillistä.