Kuinka vaikeaa voi olla kirjoittaa fantasiakirja?

Kannattaa kirjoittaa kirjoja joille on kysyntää. Kirjoita kirja nopeasti kolmessa kuukaudessa ja julkaise se itse esim. Amazonin palveluiden kautta. Panosta kannen suunnitteluun mutta älä käytä siihen rahaa. Aloita välittömästi seuraava kirja.

Mene johonkin kirjoituskurssille, niin saat palautetta tekstistäsi. Sitten voit alkaa miettiä missä vaiheessa kannattaa lähettää kustantajalle.

Vierailija kirjoitti:

Eikai tähän voi sanoa kuin, että yritä. Fantasia on kirjallisuuden lajina sellainen, jossa usein esiintyy samat peruselementit: hyvän ja pahan taistelu, yliluonnollisuus jossain muodossa yms. Se miten nämä esitetään ja millaiseksi maailma kuvataan on sitten se miten kirjat eroavat muista. Täysin uniikkia ideaa tuskin on kellään.

Kirjoita ja koeluetuta tarinaa jossain. Jos tuntuu, että teksti ei ollutkaan tarpeeksi erilainen verrattuna muihin, niin mitäs sitten. Olet ainakin saanut hyvää harjoitusta kirjoittamiseen.

Vaikka tarina itsessään olisikin hyvä ja teksti laadukasta, niin sekään ei takaa, että kustantaja haluaa kirjan julkaista. Se taitaa olla vähän tuurista ja tähtien asennostakin kiinni tartutaanko ideaan.

Näissä on aina vähän tuurikin vaikuttamsaa. Olihan Harry Potterkin kiertänyt ties kuinka monella kustantajalla ja saanut hylkyä, kunnes joku sitten tarttui siihen ja loppu on historiaa.

Fantasia vaikuttaa olevan melko yksinkertainen lajityyppi peruselementeiltään: hyvän ja pahan taistelu fantasiamaailmassa. 

Kirjoittajan täytyy keksiä fantasiaolentojen ulkonäöt, fantasiamaailman lainalaisuudet (jotka poikkeavat meidän maailmastamme) sekä mahdollisesti kehyskertomus, joka sisältää portin fantasiamaailmaan.

Fantasiaolennoilla on kullakin omat vahvuutensa sekä toisaalta yllättävät heikot kohtansa – kirjoittajan täytyy keksiä ne. Niiden kautta syntyy vauhtia ja vaarallisia tilanteita taistelussa hyvän ja pahan välillä.

En itse ole fantasian ystävä, varsinkaan nonsense-fantasian, kuten Liisa ihmemaassa. Lapsenakin pidin Liisan seikkailuja tylsinä. Se että rajattomasti "mitä vain voi tapahtua" on minusta tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vaikeaa, jos perinteisen kaavan mukaan vetää. Kustantajilla on myös aika globaalisti "ei fantasiaa"-pyyntö päällä.

Mitä hourailet? Ei fantasiaa?

Okei, unohdetaan sitten se Harry Potter, Taru Sormusten Herrasta, ja muut "vaatimattomat fantasiakirjat" mistä tuli maailmanlaajuinen hitti. 

Oletko pohtinut, mikä Taru Sormusten herrassa oli totta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikai tähän voi sanoa kuin, että yritä. Fantasia on kirjallisuuden lajina sellainen, jossa usein esiintyy samat peruselementit: hyvän ja pahan taistelu, yliluonnollisuus jossain muodossa yms. Se miten nämä esitetään ja millaiseksi maailma kuvataan on sitten se miten kirjat eroavat muista. Täysin uniikkia ideaa tuskin on kellään.

Kirjoita ja koeluetuta tarinaa jossain. Jos tuntuu, että teksti ei ollutkaan tarpeeksi erilainen verrattuna muihin, niin mitäs sitten. Olet ainakin saanut hyvää harjoitusta kirjoittamiseen.

Vaikka tarina itsessään olisikin hyvä ja teksti laadukasta, niin sekään ei takaa, että kustantaja haluaa kirjan julkaista. Se taitaa olla vähän tuurista ja tähtien asennostakin kiinni tartutaanko ideaan.

Näissä on aina vähän tuurikin vaikuttamsaa. Olihan Harry Potterkin kiertänyt ties kuinka monella kustantajalla ja saanut hylkyä, kunnes joku sitten tarttui siihen ja loppu on historiaa.

Nimenomaan. Kannattaa yrittää sitkeästi, jos on saanut tekstistä hyvää palautetta.

Realismia on se että juuri kenenkään kirjoittamasta kirjasta ei tule uutta Harry Potteria. Todennäköisyydet on kuin lotossa. Kirjoittaminen on myös haastavaa mutta ei läheskään niin haastavaa kuin saada joku lukemaan kirjasi.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan niin, ettei se kirjan kirjoittaminen noin vaan lonkalta onnistu.

Toisin kuin niin monet luulevat.

Hyviä idoeoita on varmasti monenkin päässä paljon ja kykyä juonen kehittelyyn, sitä en epäile.

Mutta itse se kirjottamisprosessi ja taito laittaa se mielikuvitus sanoiksi ja vielä kiinostavasti ja hyvin, onkin sitten aivan eri juttu.

Kannattaisi käydä jokin kirjoittajakurssi, jokaisen jota kirjoittaminen todella kiinnostaa.

Myös voisi lueskella kirjastossa lainaamalla kirjoja, joissa ohjeisteteaan kirjoittajia, ja joissa kirjailijat kertovat, miten heidän kirjansa ovat syntyneet.

Uudet mielenkiintoiset kirjat ovat aina tervetulleita markkinoille. Ja fantasia on edelleen kovassa kurssisa, sitä luetaan paljon.

Julkaisukynnys on vain todella korkea.

Minä olen kirjoittanut pöytälaatikkoon yhden fantasiakirjan (joka ei ole ihan huono, mutta ei nyt mikään ihmeellinenkään, enkä ainakaan ole itse lukenut samanalaista tematiikkaa muualla, joskin en ole tavallisuuksien ulkopuolelta nyt erityisen ahkera fantasian lukija) ja pari SciFiä (jotka ovat aika pöljiä), joten kokemusta kirjoittamisesta noin harrastuksena on.

Tosissaan se kirjoittaminen on se vaikein osio, eikä  siitä selviä kuin vain kirjoittamalla, voi ottaa vaikka aika- tai sanamäärä tavoiteen jokaiselle päivälle, koska silloin kirjoittamisesta tulee tapa. Tietty siinä kirjoittaa kaikenlaista roskaa suuret määrät, mutta se on nyt vain odotettavissa. Itselläni on yleensä mielessä tapahtumien yleislinjaus ja mihin sillä kaikella on tarkoitus päättyä, mutta sen suhteen kuinka sinne päädytään olen enemmän orgaaninen, koska vaikka pidän suunnitelmista noin muuten, minusta on aika tylsää kirjoittaa niin kuin täudentäisi jotain kielioppitehtävää. Oman kirjoittamisen tapansa löytäminen vie tietenkin hetken, eikä se ole kaikille samanlainen.

Kirjoittaminen on tosissaan raskasta aivotyötä, eikä sitä pidä kuvitella tekevänsä ihan hirveän montaa tuntia päivässä, editoida ja suunnitella voi sitten kun ajatus siltä päivältä lakkaa juoksemasta.

Jokainen ajattelee, että omat ideat on niin hyviä ja omaperäisiä, että niistä voisi ihan varmasti kirjoittaa kirjan, kunhan saisi aloitettua. Niistä, jotka saavat aloitettua, vain pieni osa saa kirjoitettua loppuun asti. Niistä, jotka saavat kirjan valmiiksi, pieni osa lähettää sen kustantamoon. Niistä, jotka lähetetään, pieni osa julkaistaan. Niistä, jotka julkaistaan, vain pienen osan lukee enemmän kuin 100 ihmistä. 

Kirjoittaminen ei ole vaikeaa. Hyvän ja menestyvän kirjan kirjoittaminen on uskomattoman vaikeaa, mukaan tarvitaan myös onnea ja suhteita. Kirjan kirjoittaminen on se helpoin osuus. 

Faith kirjoitti:

Fantasia vaikuttaa olevan melko yksinkertainen lajityyppi peruselementeiltään: hyvän ja pahan taistelu fantasiamaailmassa. 

Kirjoittajan täytyy keksiä fantasiaolentojen ulkonäöt, fantasiamaailman lainalaisuudet (jotka poikkeavat meidän maailmastamme) sekä mahdollisesti kehyskertomus, joka sisältää portin fantasiamaailmaan.

Fantasiaolennoilla on kullakin omat vahvuutensa sekä toisaalta yllättävät heikot kohtansa – kirjoittajan täytyy keksiä ne. Niiden kautta syntyy vauhtia ja vaarallisia tilanteita taistelussa hyvän ja pahan välillä.

En itse ole fantasian ystävä, varsinkaan nonsense-fantasian, kuten Liisa ihmemaassa. Lapsenakin pidin Liisan seikkailuja tylsinä. Se että rajattomasti "mitä vain voi tapahtua" on minusta tylsää.

Minä itse pidän siitä, että maailmaa on luotu huolellisesti ja rationaalisesti, sen ei tarvitse kuin pilkahdella siellä täällä, mutta jokaista samettipukua, kultakruunua ja voittamatonta miekka kohden pitää olla jossakin maanviljelyä, kaivoksia ja käsityöläisiä, ja olisi kiva jos ne vilahtelisivat edes taustalla - itse olen kiinostunut esimerkiksi myös erilaisista uskotokehitelmistä ja muistakin kulttuurisista erityispiirteistä. Henkilöiden tietysti olisi hyvä mys olla kiinnostavia ja mielellään ei ihan hirveän stereotyyppisiä (mutta kaikkea ei voi saada). Jos seikkailussa on tarkoitus pelastaa maailma, on ihan hyvä tuntea sitä maailmaa, jolloin sen pelastaminenkin kiinnostaa.

Itse kyllä pidän myös nonsense-jutuista, mutta se on ehkä vielä vaikeampaa.

Faith kirjoitti:

En itse ole fantasian ystävä, varsinkaan nonsense-fantasian, kuten Liisa ihmemaassa. Lapsenakin pidin Liisan seikkailuja tylsinä. Se että rajattomasti "mitä vain voi tapahtua" on minusta tylsää.

Joka on formaaleja kieliä opiskellut, tietää varmaan että jotkut kielet, joiden kielioppisäännöt ovat tiukat voidaan ihan matemaattisesti todistaa ilmaisuvoimaisemmiksi kuin, jotkut toiset vapaimmilla säännöillä toimivat kielet.

Kun "mitä vain voi tapahtua", ei mikään myös yllätä ja tee asioita kiinnostaviksi. Parhaimmat lukemani fantasiakirjat ovat olleet oikeastaan  SciFi -lajityyppiä, oikeiden tiedemiesten kirjoittamia ja pohjautuneet vahvasti tunnettuihin luonnonlakeihin.

Lukekaapas huviksenne se Suomen Kuvalehden artikkeli, missä toimittaja keksi dystopiaromaani-idean ja kirjoitutti sen netistä löytämällään haamukirjailijalla.

Kirjan nimi on Dark Memories ja keksitty kirjailijanimi on Julia Finne. Se julkaistiin vain e-kirjana.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan niin, ettei se kirjan kirjoittaminen noin vaan lonkalta onnistu.

Toisin kuin niin monet luulevat.

Hyviä idoeoita on varmasti monenkin päässä paljon ja kykyä juonen kehittelyyn, sitä en epäile.

Mutta itse se kirjottamisprosessi ja taito laittaa se mielikuvitus sanoiksi ja vielä kiinostavasti ja hyvin, onkin sitten aivan eri juttu.

Kannattaisi käydä jokin kirjoittajakurssi, jokaisen jota kirjoittaminen todella kiinnostaa.

Suurin osa kirjailijoistahan, jotka puhuu suoraan kirjoittamisestaan, sanovat että vaikeinta kirjoittamisessa on itse kirjoittaminen. Siihen ryhtyminen, ja siinä pysyminen. Koska koko ajan ei voi olla päällä flow ja välillä saa aikaan pelkkää kuraa, mutta valitettavasti niitä timantteja ei saa esiin ellei vaan jatka kirjoittamista. Joskus ne pitää hioa esiin, eli tehdä tekstille lukemattomia muokkauskierroksia. Niin kuin joku yllä sanoi, fantasiakirjan kirjoittaminen on paljon helpompaa kuin hyvän fantasiakirjan kirjoittaminen. Kaikki aloittaa siitä fantasiakirjasta. Nekin joiden esikoisteokset saa heti arvostusta, ovat kyllä kirjoittaneet lukemattomia tekstejä ensin pöytälaatikkoon. Ei mitään muutakaan taitoa opita sitä kovasti miettimällä, haaveilemalla ja suunnittelemalla (näille on toki paikkansa), vaan tekemällä.

Faith kirjoitti:

Fantasia vaikuttaa olevan melko yksinkertainen lajityyppi peruselementeiltään: hyvän ja pahan taistelu fantasiamaailmassa. 

Kirjoittajan täytyy keksiä fantasiaolentojen ulkonäöt, fantasiamaailman lainalaisuudet (jotka poikkeavat meidän maailmastamme) sekä mahdollisesti kehyskertomus, joka sisältää portin fantasiamaailmaan.

Fantasiaolennoilla on kullakin omat vahvuutensa sekä toisaalta yllättävät heikot kohtansa – kirjoittajan täytyy keksiä ne. Niiden kautta syntyy vauhtia ja vaarallisia tilanteita taistelussa hyvän ja pahan välillä.

En itse ole fantasian ystävä, varsinkaan nonsense-fantasian, kuten Liisa ihmemaassa. Lapsenakin pidin Liisan seikkailuja tylsinä. Se että rajattomasti "mitä vain voi tapahtua" on minusta tylsää.

Jo pitkään on ollut nosteessa (ja käsittääkseni on vieläkin) moderni ja urbaani fantasia, jossa usein skouppi on arkipäiväisemmällä tasolla kuin kosmisessa hyvän ja pahan taistelussa.

Tämä kiinnostava vanha alustus innosti vastaamaan. Fantasiakirjan kirjoittaminen on minusta ihan mahdollista kenelle tahansa kirjoittamista harrastavalle ihmiselle, jolla on takataskussa sopivasti mielikuvitusta. Esimerkiksi olen itse kirjoittanut moniosaisen fantasiasarjan, jota olen ruvennut julkaisemaan ilmaiseksi ja vapaasti luettavaksi omilla kotisivuillani: punainentahti.fi - saa tutustua, jos kiinnostaa pitkä, eeppinen fantasiakertomus :)

Niin kuin joku tuossa ylempänä vastasikin, kaikki nykyaikainen fantasiakirjallisuus toistaa jollain tasolla aiemmin kirjoitettua. Sillä ei minusta suurtakaan merkitystä, kunhan kirjoittaja ei syyllisty plagiointiin vaan työstää fantasian perinteistä oman näköisiään. Pitää muistaa, että fantasia on genre, jossa lukijat usein odottavat tietyntilaisia piirteitä kirjalta (esimerkiksi taianomaisuutta sekä hyvän ja pahan välistä taistelua). Väitän, että fantasia lakkaa olemasta fantasiaa, jos se ei yhtään ole kliseistä.

Omaa tarinaani työstin vuosikausia. Ei itse luotu fantasiamaailma synny hetkessä, vaan vaatii paljon hampaiden kiristelyä ja rankkaa istumatyötä. Toisaalta kirjoittaminen on kuitenkin niin palkitsevaa että sitä jaksaa tehdä jo ihan kirjoittamisen itsensä vuoksi. Lukijat ja etenkin lukijapalaute ovat sitten vielä mukava bonus :)