Lue keskustelun säännöt.
Ei jaksais enää. Haluan tavallisen elämän tajaisin!
01.03.2021 |
Ei jaksais enää yhtään tuota virusta. Olen lopen kyllästynyt tähän kaikkeen jo. Haluan tavallisen elämän takaisin. Sen, kun saattoi tehdä kaikkea ja mennä minne mieli teki.
Haluan kauppoihin hypistelemään tavaroita, istumaan kahviloihin katselemaan ihmisvilinää, tapahtumiin ja messuihin. Harrastuksiin ja ihmisten pariin.
Nyt kun aurinko taas paistaa ja on lämpimämpää en jaksa enää istua sisällä. En jaksa enää tätä.
Kommentit (31)
Kai sitä ny ulos saa mennä vaikka kävelylle tai terassille/partsille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Kyllä sä jaksat. Mä olen elänyt näin 15 vuotta. T. Ammattivalittaja
Viimeksi tänään olin normaalisti kaupungilla shoppailemassa, syömässä ja kahvilla. Oma valinta istua kotona.
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä ny ulos saa mennä vaikka kävelylle tai terassille/partsille
Saako mennä terdelle? Istuisin toppatakki päällä ja hörppisin kuumaa kaakaota ja kääntäisin kasvot aurinkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat fiilikset. Silti tuntuu, että minä ja perheeni sekä veljeni perhe ja vanhemmat on ainoita, jotka kärsii tästä. Muut tuntuu kulkeva hymy huulilla kuonokopissaan, desifioiden käsiä ja ovat ylpeän onnellisia vastuullisuudestaan. Minä ja läheiseni ovat ainoita, joita vituttaa pikkuhiljaa joka päivä vaan enemmän. Inhoan kaupoissa käymistä, koska maski. Ei huvita pätkän vertaa ylimääräistä käydä. Ennen käytiin miehen kanssa yhdessä, nyt vuoronperään, ettei tarvi läähättää maskin takana ylimääräistä. Töissä on kaikki ilo kadonnut: työkavereiden kanssa kahvit, naamat peitettynä kuljetaan, kaikki perinteet on peruttu.
Odotan vain, että pääsisin matkalle. Voisin edes joskus pyöriä ostoskeskuksessa hengittäen normaalisti ja hypistellä tavaroita. Voisin istua kahvilla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Kyllä sä jaksat. Mä olen elänyt näin 15 vuotta. T. Ammattivalittaja
Ei kai kyse varsinaisesti jaksamisesta vaan haluamisesta. Et sinäkään kovin onnelliselta vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Silti tuntuu, että minä ja perheeni sekä veljeni perhe ja vanhemmat on ainoita, jotka kärsii tästä. Muut tuntuu kulkeva hymy huulilla kuonokopissaan, desifioiden käsiä ja ovat ylpeän onnellisia vastuullisuudestaan. Minä ja läheiseni ovat ainoita, joita vituttaa pikkuhiljaa joka päivä vaan enemmän. Inhoan kaupoissa käymistä, koska maski. Ei huvita pätkän vertaa ylimääräistä käydä. Ennen käytiin miehen kanssa yhdessä, nyt vuoronperään, ettei tarvi läähättää maskin takana ylimääräistä. Töissä on kaikki ilo kadonnut: työkavereiden kanssa kahvit, naamat peitettynä kuljetaan, kaikki perinteet on peruttu.
Odotan vain, että pääsisin matkalle. Voisin edes joskus pyöriä ostoskeskuksessa hengittäen normaalisti ja hypistellä tavaroita. Voisin istua kahvilla rauhassa.
Se kuonokoppa pilaa fiilarit. Ei pysty nauttimaan kun on rätti naamalla ja silmälasit huurussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä ny ulos saa mennä vaikka kävelylle tai terassille/partsille
Saako mennä terdelle? Istuisin toppatakki päällä ja hörppisin kuumaa kaakaota ja kääntäisin kasvot aurinkoon.
Hyvin onnistui ainakin Helsingissä viime lauantaina, eikä turvavälitkään olleet ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen ap:n listalta kaikkea muuta paitsi käyn tapahtumissa koska niitä ei järjestetä.
Miksi pitäisi kokonaan luopua elämästä ja istua kotona. En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Kyllä sä jaksat. Mä olen elänyt näin 15 vuotta. T. Ammattivalittaja
Ei kai kyse varsinaisesti jaksamisesta vaan haluamisesta. Et sinäkään kovin onnelliselta vaikuta.
En, mutta kotona olen ollut 15 vuotta. Kerran viikossa käynyt kaupassa ja joskus hammaslääkärissä, lääkärissä. Kyllä siihen tottuu. T. Ammattivalittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Hypistellä tavaroita.” Ehkä juuri tämän vuoski koronan oli aika vuoksi. Voi ihmisiä.
No, toiset on menettäneet tämän taudin takia läheisiään, terveytensä ja työpaikkansa. Nekin olisi kiva saada takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun elämä ei ole muuttunut juuri lainkaan. Nuorisoa lukuun ottamatta, kuka tästä oikeasti kärsii? Nuorille nämä rajoitukset ovat iso juttu, mutta eikait aikuisille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Kyllä sä jaksat. Mä olen elänyt näin 15 vuotta. T. Ammattivalittaja
Ei kai kyse varsinaisesti jaksamisesta vaan haluamisesta. Et sinäkään kovin onnelliselta vaikuta.
En, mutta kotona olen ollut 15 vuotta. Kerran viikossa käynyt kaupassa ja joskus hammaslääkärissä, lääkärissä. Kyllä siihen tottuu. T. Ammattivalittaja
Tottuuhan neliraajahalvaantunut, kuurosokea ja elinkautisvankikin elämäänsä. Että sikäli...
Tulispa sota. Karmeaa lukea tämän kerpersesukupolven vinkunaa. Hävetkää. Hävetkää.
Minusta parasta olisi ankara ulkonaliikkumiskielto kuukaudeksi. Sen jälkeen normaali kesä.
Vierailija kirjoitti:
Minun elämä ei ole muuttunut juuri lainkaan. Nuorisoa lukuun ottamatta, kuka tästä oikeasti kärsii? Nuorille nämä rajoitukset ovat iso juttu, mutta eikait aikuisille?
Minusta tämä on alkanut tuntumaan vähän 90-luvun lamalta. Elämä tuntuu hetkellisesti näköalattomalta eikä pysty tekemään kaikkea mitä haluaisi. Silloin ei ollut töitä eikä rahaa, nyt ei tunnu olevan aikaa eikä mahdollisuuksia.
Jännä miten erilailla tähän suhtaudutaan. Introvertti-semierakkona tämä ns. poikkeustila ei ole paljoa missään tuntunut. Jotain työkeikkaa jäänyt tosin vähemmälle, mutta kenellä ei olisi. Kulttuuria ja liikuntaa voi harrastaa monella eri tavalla. No meitä on erilaisia.
Tähän!