Oikein vai väärin? 6v Lapseni oli yökylässä ystävällään ja älypuhelin otettiin pois "varmuuden vuoksi" yön ajaksi
Perheen tiukkapipo-äiti halusi varmistaa että lapset nukkuvat eivätkä leiki puhelimella.
No ei ollut tuosta paljoa apua kun leikkivät barbeilla ja bratzeilla puoleen yöhön kuitenkin.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin. Lapselle ja hänen vanhemmilleen olisi etukäteen pitänyt sanoa, että yökyläilyssä on tällainen ehto. Minun lapseni ei kavereilla ollessaan tuijota puhelintaan, ei myöskään yökylässä. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään ottaa meillä yöpyviltä kavereilta puhelimia pois yöksi.
Et sinä tiedä miten lapsesi toimii kaverin luona. Mun lapsella on kaveri joka tulee mielellään meille yöksi ja mökille mukaan useammaksi päiväksi. En halua enää ottaa kun saattaa koko päivän hiplata puhelintaan, ei halua uimaan eikä leikkiä mitään. Oma lapseni pyörii sitten yksin ja hämmentyneenä.
Lapseni leikkii kaverin kanssa ulkona, piehtaroivat lumessa, rakentavat lumilinnaa, pyöräilevät ympäriinsä, hyppivät trampalla, leikkivät barbeilla ja legoilla, kesällä kiipeilevät ja uivat ja leikkivät hiekkalaatikolla. Itse näin kertoo ja kaverin äiti kertoo myös. Samanlaisia ovat, kun ovat meillä. Ihan siitä huolimatta, että se puhelin on mukana siellä repussa.
Meillä tehdään niin,että puhelin viedään keittiöön lataus pisteeseen ja puhelimen pitää olla äänettömällä. Sitä ennen voi soittaa kenelle tahtoo. Meillä ainakin on käynyt yövieraita,jotka muuten on vaikka kuinka pitkään kännykällä. Äänettömällä sen takia, ettei pelit ja muut piippaa koko yötä. Jos tulee joku ongelma,niin mut saa herättää. Meillä kaikilla on tämä tapa,koskee myös aikuisia.
Tästä on aikaa, mutta oma kokemus:
Lapsella oli yökylässä kaveri. Olivat 8 vuotiaita.
Ennen iltapisuja ja pesuja siirretään puhelimet ja läppärit varikkoalueelle viimeistään (kouluiltaisin kello 20.00).
Nää alkoi väsähtämään kympin aikaa. Vieras tyttö vielä halusi soittaa äidilleen yöpusut. Näinköhän tuosta mitään hyvää seuraa.. mutta annoin kuitenkin vielä soittaa. Äiti oli iloinen, kun tytär soitti ja toivoteltiin hyvät yöt ja pusit. Sitten se äiti vielä sano viimiseksi, että soittele vielä jos tulee jotain! No, eipä soita, kun otan puhelimen pois. Yöllä nukutaan!
Meidän lapset nukahti nopeesti. Vieras vielä parin tunnin ajan ramppas kyselemässä puhelintaan, ettei saa unta, että mä soitan äidille. Ei, nyt ei enää soiteta äidille, vaan sä menet nukkumaan.
Puolilta öin sitten ihmettelin kun makkarista kuului puhetta ja tämä tyttöhän oli hiippaillut hakemaan puhelimen, kun mä olin veskissä. Siellä se äiti yhä iloisesti toivotteli öitä ja patisti lasta nukkumaan. Tyttö teki kuten äiti käski...
Ja taas pari minuuttia hiljennyksestä alkoi se ovella kränääminen, että hän soittaa taas äidille. No, etpä soita. Nyt on yö, nyt nukutaan. Sitten alkoi mouruuminen, että hän lähtee kotiin. Ei tuon ikäiset kulje yöllä, vaan nukkuu. (asu vastapäisessä talossa, mutta silti!)
Kolmen aikaan yöllä havahduin koputukseen ulko-ovella ja tämä äiti oli siellä. "Anteeksi nyt kauheesti, kun meidän kärttyliisa yökyläilyssä nukkuu aina niin huonosti, enkä ole hetkeen saanut sitä kiinni.. tulin kattomaan, että onko kaikki hyvin? " HÄH?!
Mä kävin vilkaisemassa lapsia, kaikki nukkui. Silti tää rouva vielä änkesi mun ohi "vilkaisemaan" nukkujia. Sehän perhana herätti sen lapsen ja tuumas, että ei se saa nukutuksi niin hän vie tän kotiin. Anteeksi nyt vaan kauheesti. hän on todella pahoillaan jne. Sinne työntyivät yöhön.
Kyllähän siinä unen sekasena vaan jäi haavi auki, että mitä hiittä täällä tapahtuu?! Mä olin tuota perhettä pitänyt ihan normaalina. Kolme lasta ja ihan hyviä tyyppejä vanhemmat. Hyvin tultiin juttuun pihoilla ja puistoissa jne.
Mun oli pakko vielä jutella heidän kanssaan, että mitä tapahtui? Rouva edelleenkin kovasti pahoitteli ja pyyteli anteeksi, että tää on nyt tämmöistä ollut tämän keskimmäisen kanssa. Se jutustelukin oli ihan outoa. Tuntu, että nainen vaan pahoittelee ja miehellä olisi ollut ihan asiaakin, muttei sitten viittinyt sanoa.
Eipä tullut toiste meille yöksi.
Eri taloissa on eri säännöt ja lapsen on hyvä oppia ajoissa tämä
Jos tietäisin että lapsi kokee ikävää helposti öisin, niin en ottaisi puhelinta pois tai vähintään sovittaisiin, että tulee herättämään yöllä aikuisen jos on vaikeaa olla ikävissään. Tai sovittaisiin, että nukahtamisen ajaksi puhelin pois, mutta laittaisin sen yöksi viereen kun lapsi on nukahtanut.
Sitten jos tietäisin, että lapsella ei tule ikävä helposti ja on taipumusta olla puhelimella, niin sanoisin iästä riippuen että puhelimet pois klo xx. Tämän sanoisin etukäteen vanhemmille.
Minä kyllä siis joustan säännöissä tarvittaessa. Pelisilmää on hyvä olla lasten kanssa ja miettiä, miten kaikilla on hyvä olla kuitenkin niin, ettei ihan pellossa eletä.
Aloitus vaikuttaa provolta, mutta tähän kommentoin että pojallani on samantyylinen kaveri, enkä mielelläni halua häntä enää meille kylään. Lapsen pitää osata tehdä muutakin, kuin tuijottaa puhelinta. Varsinkin, jos on vieraana. Onneksi lapsellani on monia muita kavereita, jotka tykkäävät tehdä asioita ja elää maailmaa muutenkin, kuin puhelimen kautta.