Lue keskustelun säännöt.
Mistä kiskalta ostit pienenä karkkeja sanomalla 50 pennillä noita, markalla noita... ja myyjä laski niitä lusikalla pussiin
Minä muistan ostaneeni ainakin Tapiolasta sellaisesta lasitunnelista, joka lähti Stockan takaa. Hirveät jonot aina muodostui tuollaisten kiskojen luo, kun lapset yhdessä olivat karkkiostoksilla.
Kommentit (648)
Keski-Suomesta, pikkukioskiasiointiin tottuneena oli kertakaikkisen ihmeellistä, kun pääsi Helsinkiin ja ekaa kertaa Ateneuminkujan Karkkipussiin. Kokonainen myymälä (oranssiruskealla ilmeellä), jonne mentiin sisään ja joka puolella pelkkää karamelliä astioissa! Ja mikä tuoksu, muistan sen edelleen n.40 vuoden takaa. Esim.ne vadelmakarkit, voi että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Savonlinnassa oli Ajoski kiska. Myyjänä vihainen täti, sillä meni hermo kun ei osattu päättää mitä karkkia ja monta haluttin ja jono vaan kasvoi...
Muistaakseni Forumin alakerrassa oli Karkkipussi-kauppa.
Maalaisena Helsingissä käydessäni aina siihen ostoksille kun pääsi oikein sisään valitsemaan.
Meilläpäin oli vain luukulta ostettavia karkkikiskoja.
Uimahallissa taisi olla kyllä tiski mistä voi ostaa.
Pieni maaseutukaupunki.
Palvelu oli kyllä silloin hyvää ja jokainen asiakas oli arvokas. 😊
Hobot oli lemppareita, oli joku muukin toffee mitä en muista.
Karkkipussit katosivat kyllä tosi nopeasti sen jälkeen, kun videokaupat alkoivat myydä irtokarkkeja. Hinta putosi puoleen ja valikoima parani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lintuvaaran Kymppikiskalta ja Leppävaaran uimahallin kahviosta. Kahviosta sai salmiakki- ja sitruunapöllöjä, jotka olivat aika isoja ja siis myös kalliimpia kuin "peruskarkit", mutta joka pennin arvoisia.
Hyvinkää ja Ahvenaisen kioski. Sillä naisella oli jäätävät hermot 😅Sit myös Vaiverossa oli (muistaakseni Vaivero) ☺️ oli ylämäessä kioski missä kävin ihan pikkutyttönä. Siinä lähellä oli silloin joku kauppa joka oli lauantaisin vain 13 asti auki. Voi niitä aikoja... 🙊🍬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähikioskilta joka sitten jossain vaiheessa 80-luvulla ryöstettiin ja räjäytettiin
Jäikö tekijä tai tekijät koskaan kiinni?
Eskelisen Impun kioskilta pennin nalleja ja Turtiaisen kioskilta merkkareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mastermind Suomi kirjoitti:
Ei niitä tarvinnut ostaa. R-kioskit olivat ennen sellaisia oikeita kioskeja joissa oli vain luukku ja siinä luukulla oli hyvin hollilla niitä valmiiksi täytettyjä irtokarkkipusseja. Sitten siinä oli sellainen näyteikkuna, jossa oli kaikkia leluja ja muuta näytillä.
Pikku mastermaindeina keksittiin loistava tapa varastaa ne irtokarkkipussit social engineering- kikalla. Pyydettiin myyjää tarkistaa kuinka paljon se näyteikkunassa oleva lelu maksaa ja kun myyjä meni kurkottelemaan sitä hintalappua, niin samalla pistettiin pussit omiin taskuihin. Omatunto on alkanut soimaamaan vasta näin vanhemmalla iällä.
Siitäkö alkoi rikollinen ura?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1970-luvulla, Helsingin Malmilla oli pieni "vihreä kiska", sieltä irtarit ja röökit.
Rovaniemellä Taksikiskalta ruokasenkadulta, Ounasjoentien kioskilta, Lapparin kiskalta ja Paloaseman kioskilta.
Kirppuja (hedelmäkarkkeja kirkkaassa pilkullisessa paperissa, merkkareita, tössöjä eli vaahtosieniä ja kingkongeja eli lakritsipäitä.
Kirput oli 5 penniä, muut 10 penniä.
Mies 1974
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haisua ikävä kirjoitti:
Lapualla pieni kioski jota koululaiset kutsuivat nimellä " haisu" kun siellä " haisi" niin hyvältä. Oikeasti oli Nikkarin kioski.
70 luvun lopulla ja 80 luvun alussa tuli rampattua aina ruokavälkällä siellä.
Merkkareita ( isompia kuin nyt) ja salmiakkisammakoita ( päällä jotakin ruskeaa jauhoa) lusikoi vanhahko mies paperitötteröön.
Voi ei. Vieläkin muistan maut.
Ihanaa aikaa.
Voi ihanaa. Täällä joku muukin " haisukioskiasiakas"😍 ja juurikin noi salmiakkisammakot. Nam.
Eiks se miesmyyjä ollutkin vähän ärjyn oloinen🤔
Olin tv-ohjelmassa yhden kerran ja menin sitten pikkukaupungin vakikioskille karkkiostoksille kolikoitteni kanssa. Kioskitäti kertoi huomanneensa minut tv:ssa ja sanoneensa innoissaan miehelleen, että "tuo tyttö on MEIDÄN ASIAKKAITA". Oli jännä ja kiva tunne, kun minä, pikkutyttö pienine karkkiostoineni olinkin siinä hetkessä heille tärkeä ja muistettu asiakas.
Kotikylällä oli ehkä n. kilometrin päässä kotoa lähellä paikallista seurataloa sellainen piiikkuruinen puurakennus, jossa oli kioski. Olin niin pieni, että usein kävelin isän kanssa sinne ja muistan vaan osoitelleeni, mitä karkkeja haluan. En oikeastaan muista muuta, kuin ne hedelmämerkkarit (punaisia ja keltaisia?) ja ne oli aina ihan kivikovia. Ehkä niiden kuuluikin olla, en tiedä, mutta ei niitä pureskella voinut :D Halusin aina niitä.
Kangasvuoren R-kioskista ja vierestä kymppikioskista haettiin taksaria.
Vierailija kirjoitti:
Nakkilan Onnipekan yhteydessä oli sellainen kahvio, muistaakseni sen nimi oli Kahveli tai Kaffeli. En tiedä onko vielä samanniminen, ei oo tullut käytyä moneen kymmeneen vuoteen. Muistan elävästi sen tunteen, kun niitä valkattiin siinä ja täti annosteli pussiin. Mun suosikkeja oli sellaiset pienet pisaranmuotoiset kovat salmiakit. 😍
Uimassa kun käytiin, niin uimahallin kahviosta myytiin muistaakseni ihan kappaleittain isoja merenneitokarkkeja.
Kyllä ennen oli kaikki paremmin 😁
Joo, Mikkelin uimahallin kiskalta uinnin jälkeen isoja salmiakkikimerenneitoja 50p /tsipale.
Lähikioskilta joka sitten jossain vaiheessa 80-luvulla ryöstettiin ja räjäytettiin