Ihanaa, lähihoitajan pakollinen päiväkotiharjoittelu ohi
Suoraan sanottuna: se oli ihan hirveetä!
Tiesin jo etukäteen ja huomasin kasvun opinnoissa, että en todellakaan erikoistu lapsiin. Paras aika päivästä oli se kun lapset olivat päiväunilla. :D
Tossa harjoittelussa se konkretisoitui. En ymmärrä, miten joku haluaa/jaksaa olla lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja. Tossa työssä ei siis ole mitään antoisaa, vaikka sitä siellä muut tarhantädit puhuivat.
Nämä asiat oli kauheimpia:
-hetken katsoit muualle, lapset leikkiessä toistensa kimpussa, joka minuutti piti olla valppaana
-lapset ei oikeasti osanneet mitään, ja kaikkia heidän taideteoksiaan piti kehua, vaikka olivat miten hirveitä aikaansaannoksia
-työssä ei mitään sosiaalisesti antoisaa, vaikka siinä ollaan kokoajan ihmisten kanssa, noi lapset ei ymmärtäneet mistään mitään, kiinnostuksen kohteet ja lempipuheenaiheet oli tyyliin dinosaurukset
-osa lapsista oikeasti ärsyttäviä ja ei niin ihania
Vaikka kummipojastani ja sukulaislapsistani pidän, tuntemattomien lapset ryhmänä ei oo yhtään oma juttu.
Kommentit (69)
Menit sinne ennakkoasenteella ja sen mukaisia tuloksia sait. Useinkaan lapset eivät ole se ongelma noissa paikoissa vaan työolosuhteet. Kuulostaa kyllä vähän pahalta nuo sanomasi asiat ja mihin ammattiin olet hakeutunut, mutta voit itse valita erikoistumisesi niin hyvä, ettet sinne sitten tähtää, jos et sinne halua. Lapset kyllä aistivat myös sinun asenteesi. Minusta on kyllä outoa, että sanot, etteivät lapset muka osanneet mitään vai vertasitko heitä aikuisiin etkä heidän omaan kehitystasoonsa? Tuskin sinäkään naperona mikään Einstein olit, etkä kirjoituksestasi päätellen vieläkään.
Onpa reilua niitä lapsia kohtaan, että hoitajansa on inhonnut heitä.
Ai, mun mielestä siellä päiväkotiharkassa oli kivaa, vaikka en päiväkodissa töissä olekaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Joitain vain kiinnostaa lapset. Esim. se dinosauruksista ja taideteoksista puhuminen on heidän mielestään mukavaa. Mutta ei siinä ole mitään väärää, vaikka se itsestä olisi epämukavaa. Hyvä sii vaiheessa myöntää, että tämä ei ole minun juttuni ja hakeutua muihin tehtäviin.
Hyvä, että joitain kiinnostaa. Minä en kestäisi tuollaista menoa päivästä toiseen. Ap
Tee kaikille palvelus ja vaihda alaa
Et ole ainoa lh-opiskelija, jolle päiväkotiharjoittelu on ollut pakkopullaa. Useimmille se on ollut sitä ikävän työyhteisön takia, päiväkodit ja eskarit ovat usein negatiivisia ja kyykyttäviä työntekijöitä pullollaan. Mutta joukkoon mahtuu heitäkin, joille nimenomaan se lasten kanssa työskentely on raskasta ja epäluontevaa. Se on ihan ok. Eivät kaikki edes voi suuntautua lasten kanssa tehtävään työhön, vaan myös mm. vanhustenhoitoon sekä mt-/päihdepuolelle tarvitaan motivoituneita tekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Menit sinne ennakkoasenteella ja sen mukaisia tuloksia sait. Useinkaan lapset eivät ole se ongelma noissa paikoissa vaan työolosuhteet. Kuulostaa kyllä vähän pahalta nuo sanomasi asiat ja mihin ammattiin olet hakeutunut, mutta voit itse valita erikoistumisesi niin hyvä, ettet sinne sitten tähtää, jos et sinne halua. Lapset kyllä aistivat myös sinun asenteesi. Minusta on kyllä outoa, että sanot, etteivät lapset muka osanneet mitään vai vertasitko heitä aikuisiin etkä heidän omaan kehitystasoonsa? Tuskin sinäkään naperona mikään Einstein olit, etkä kirjoituksestasi päätellen vieläkään.
Oikeasti menin aika avoimin mielin ja olin huolella opiskellut teorian. Mutta tuntui kokoajan, ettei ole oma juttu ja harjoittelussa se vahvistui. Toivon, etteivät lapset aistineet, etten ollut kiinnostunut. Meillä oli hyvät työolosuhteet ja työntekijöitä tarpeeksi ja ihan ok työilmapiiri. Paikasta se miinus, että päiväkoti oli aika kämänen, mutta eivät sitä lapset tietenkään tajunneet eikä he mitään hulppeita tiloja tarvitse.
Minkä takia opiskelet edes lähihoitajaksi? Et kuulu alalle.
Mulla on ollut ohjattavia,jotka ovat sanoneet samaa,"ri ikinä". Yksi lopetti,kun tajusi ettei voinut juosta tupakalla vartin välein,hän myös inhosi lapsia. Oli "muualta tullu" joka kulki "hepenissä" eikä uskonut vaatetuskoodeja jne,moneen junaan ehti olla.
Vastaavasti oli tet-jaksolaisia,jotka kiinnostuivat alasta,sekätyttöjä että poikia.
Ei kaikki tykkää kaikesta ja siksi ne harjoittelut ovat tärkeitä että huomaa,mikä vois olla ominta puuhaa.'Voihan olla että AP syttyy mielentervtyöhön tai vanhuksiin tai sairaanhoitoon,huolenpitoon!
tee asenteelles jotakin tolla ei pitkälle pärjää tai sit vaihda alaa!!
lähihoitaja 2007
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa lh-opiskelija, jolle päiväkotiharjoittelu on ollut pakkopullaa. Useimmille se on ollut sitä ikävän työyhteisön takia, päiväkodit ja eskarit ovat usein negatiivisia ja kyykyttäviä työntekijöitä pullollaan. Mutta joukkoon mahtuu heitäkin, joille nimenomaan se lasten kanssa työskentely on raskasta ja epäluontevaa. Se on ihan ok. Eivät kaikki edes voi suuntautua lasten kanssa tehtävään työhön, vaan myös mm. vanhustenhoitoon sekä mt-/päihdepuolelle tarvitaan motivoituneita tekijöitä.
Vika ei ollut työyhteisössä, vaan aidosti siinä, että lasten kanssa oli mielestäni raskasta työskennellä ja myös epäluontevaa. En kokenut lapsia mitenkään mielenkiintoisiksi. En keksinyt mitään höpötettävää heidän kanssaan, minua ei siis voinut oikeasti vähempää kiinnostaa oliko he tulleet päiväkotiin pulkalla vai autolla, tai olivatko eilen leikkineet piilosta tai mitä tapahtui Pikku kakkosessa. Kaikki tuntui niin vaikealta.
Aion suuntautua vanhuksiin tai sairaanhoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia opiskelet edes lähihoitajaksi? Et kuulu alalle.
Hyvänen aika,siellähän on 6-7 eri alaa,mihin voi erikoistua!
"Osaamisalat:
Ikääntyvien hoito ja kuntoutuminen
Jalkojenhoito
Lasten ja nuorten kasvatus ja hoito
Mielenterveys- ja päihdetyö
Sairaanhoito ja huolenpito
Suunhoito
Vammaistyö"
Vierailija kirjoitti:
tee asenteelles jotakin tolla ei pitkälle pärjää tai sit vaihda alaa!!
lähihoitaja 2007
sehän oli vasta eka harjoittelu höh!
Siellä on monta muuta,ei ne kaikki ole samanlaisia!
Omasta mielestäni dinosaurukset on mielenkiintoinen puheenaihe (en tosin ole päiväkodissa töissä).
n34
Olihan se päiväkotiharjoittelu ihan kauheaa pakkopullaa, mutta vuodeosastoharjoittelu oli jo täyttä paskaa. Tähän meinasi koulukin tyssätä, mutta sain jotenkin rämmittyä läpi. En vain jaksanut niitä työkavereita, työtapoja, kaikkea sitä ulosteen kanssa pelaamista. Ilmapiiri oli masentava. Kun pääsin mt-puolelle, meininki muuttuikin sitten kuin taikaiskusta. Nyt 13:sta vuosi psyk. sairaalassa työssä ja olen viihtynyt.
Kertoo vain ap.n kyvyttömyydestä asettua lapsen/toisen/heikomman asemaan.
Jokainen, jolla on sydän paikallaan, haluaa huolehtia lapsista.
Vierailija kirjoitti:
riidändwiipp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia opiskelet edes lähihoitajaksi? Et kuulu alalle.
Hyvänen aika,siellähän on 6-7 eri alaa,mihin voi erikoistua!
"Osaamisalat:
Ikääntyvien hoito ja kuntoutuminen
Jalkojenhoito
Lasten ja nuorten kasvatus ja hoito
Mielenterveys- ja päihdetyö
Sairaanhoito ja huolenpito
Suunhoito
Vammaistyö"
Eiköhän ap:n huono asenne tullut jo kaikille selväksi. Sama jatkuu todennäköisesti seuraavassa harjoittelussa. Lähihoitajuuteen kuuluu tietty nöyryys, mutta ap pullistelee kuin olisi joku sairaanhoitaja-kukko ja luulee olevansa jotakin erikoista.
En nyt ihan ymmärtänyt mikä mun kommenteissa kertoi, että "pullistelisin" tai luulisin olevani jotain erikoista, jos en tykännyt työskennellä lasten kanssa. Lähihoitajan tutkinto kuitenkin aika laaja ja sisältää monia osaamisaloja, ei kaikki sovi kaikkeen.
Hienoa, jos vanhukset kiinnostavat enemmän, mutta onko sinulla vanhustyöstäkään realistisia käsityksiä? Ei ne kyvyt sielläkään välttämättä kovin kummoisia ole ja huononevat vaan koko ajan. Lapset sentään oppivat.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo vain ap.n kyvyttömyydestä asettua lapsen/toisen/heikomman asemaan.
Jokainen, jolla on sydän paikallaan, haluaa huolehtia lapsista.
Mä kyllä huolehtisin omista lapsista ja sukulaisten, mutta en ehkä tuntemattomien, vaikka siitä maksettaisiin. Nou nou.
Joitain vain kiinnostaa lapset. Esim. se dinosauruksista ja taideteoksista puhuminen on heidän mielestään mukavaa. Mutta ei siinä ole mitään väärää, vaikka se itsestä olisi epämukavaa. Hyvä sii vaiheessa myöntää, että tämä ei ole minun juttuni ja hakeutua muihin tehtäviin.