Olen joutunut viime vuosina luopumaan paljosta ja koko ajan lisää, miten kestää tätä??
3 vuotta sitten lähti mies, samalla menetin hänen puolen sukunsa, kaikki kesämökkeilyt ja juhlapyhätraditiot. Viime syksynä esikoinen lähti opiskelemaan, koronan takia käynyt tosi vähän kotona. Joulun alla kuoli lemmikki. Nuorempi lapsi muuttaa ensi syksynä, eli puolen vuoden päästä. Samalla tulee aika luopua tästä kodista, ok-talo joka exän kanssa rakennettu ja puutarhan olen alusta asti itse suunnitellut ja rakentanut. Koronan takia kaikki itselle tärkeät harrastukset jäissä ja ystävien tapaamiset minimissä. Työ kotona etänä, työkavereitakaan ei ole. Tuntuu, että mulla ei ole kohta enää mitään. Onko muiden elämä ollut tällaista luopumista?
Kommentit (5)
Haluaisin täyttää tämän tyhjyyden harrastuksilla ja matkustelulla, kuten joskus kuvittelin, mitä sitten teen kun lapset on aikuisia, mutta...
Ap
I feel you. Itselläni myös elämä ja arki muuttunut radikaalisti parin viime vuoden aikana. Puoliso lähti. Koti, kotikaupunki, työ (oikeastaan ammattikin) vaihtuivat kaikki ja lapsikin lensi pesästä. Nyt asun yksin ja yritän saada elämästä jotain otetta sekä rakentaa omaa elämää. Helpommin sanottu kuin tehty.
On myös vaikeaa yrittää hahmottaa tulevaisuutta. Vaikka korona menee ohi, muuttuuko minun tilanteeni? Pakko vaan mennä päivä kerrallaan nyt.
Onhan sulla työ ja aikuiset lapset. Jos olet terve, niin terveys. Siinä on jo paljon enemmän kuin monella.
Kun joudut luopumaan talosta, niin saat kai uuden kodin tilalle? Voit myös ottaa uuden lemmikin, vaikka se ei samanlainen olekaan kuin entinen.
Saatat saada lapsenlapsia, joten nyt on hyvä hetki käyttää aikaa harrastuksiin tai omiin tavoitteisiin, jos aiot tarjoutua auttamaan lastenlasten kanssa sitten kun/jos niitä joskus on.
Ymmärrän, että muutokset ottaa koville, vaikka asiat ihan hyvin olisikin. Tottuminen ottaa aikaa, kun antaa sitä aikaa itselleen, niin asiat kyllä alkaa tuntua hyvältä ja normaalilta taas jossain vaiheessa.
Miksi toisaalta et voi jäädä vanhaan kotiisi, jos sinulla on varaa? Saisit edelleen hoitaa omaa puutarhaasi.
Ei ole ollut tuollaista, kuulostaa raskaalta kyllä.
Muuutta, jokainen menetys raivaa elämääsi uutta tilaa muille asioille. Viiden vuoden päästä ehkä mietit, että tämä raskas aika on ollut onnenpotku, joka on saanut elämäsi aivan uusille, entistä paremmille raiteille.
Näin ainakin kannattaisi asennoitua, totta tai ei.