Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei kestä minua enää negatiivisuuteni takia. Mikä avuksi?
28.02.2021 |
Pelkkää vääntöä ja riitaa läheisten kanssa ollut lähivuosina ja ystävät vieraantuneet Olen nyt puolison kanssa jo 2 kuukautta kinastellut.
Lähipiirini on rauhallinen ja normaali. Itse olen kärsinyt kiusamisesta, työttömyydestä, jatkuva epävarmuudesta. On poissuljettu kaikki mielenterveysongelmat, olen käynyt silti terapiassa.
Mikään ei auta oloani. Olen teinistä lähtien ollut todella ittuuntunut ja negatiivinen ihminen. En näe missään toivoa eikä valoa.
Lääkärit eivät edes tiedä mikä mua vaivaa vai onko kyseessä synnynnäinen masennus.
Kuitenkin täällä kukaan ei jaksa negatiivisuuteeni, eikä kukaan ymmärrä että olen jatkuvasti kuormittunut. Lääkäritkään ei osaa enää auttaa.
Täällä tippuu ihmisiä pois yks toisensa jälkeen. Puhelin on nykyään todella hiljainen. Puoliso voi huonosti mun takia.
Olen tosi surullinen kun en osaa muuttaa itseäni :(
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Ahdistushäiriö, luonnehäiriö, tms.
Kannattaa opetella positiivista ajattelua. En tarkoita sitä huuhaata "yritä nähdä se ukkospilven kultareunus" silloin kun jokin elämässä kusee ihan totaalisesti, vaan järjestelmällistä oman mielesi uudelleenkoulutusta negatiivisten ajatusten vähentämiseksi. Se auttaa mahdolliseen ahdistukseenkin jonkin verran. Löytyy varmaan ohjeita jostain netistä, mutta jos käyt terapiassa niin kannattaa ottaa terapeutin kanssa puheeksi.
Ei se kultareunuskaan ole huuhaata itsessään. Siitä tulee sitä vasta silloin, kun sitä käytetään painostamiseen ja sen hyväksyttämiseen, minkä voisit myös muuttaa mutta muita harmittaa jos sen teet. Tai silloin, kun sinua yritetään estää tuntemasta tunteitasi tilanteessa, jossa ne ovat aivan aiheellisia ja joka tapauksessa syytä käydä läpi.
Mutta jos puhutaan asioista, joita et voi tosiaan muuttaa piiruakaan, ne on todellakin viisaampaa hyväksyä. Mutta omaan tahtiin ja pitää myös muistaa, että nykymaailmassa todella moni harrastaa tätä painostamista kieltämällä toisia yrittämästä muuttaa mitään.
Ap kuulostaa ihmiseltä, jolle turvallisuudentunne tarkoittaa epäluuloa ja vihamielisyyttä. Kun tästä kytköksestä luopuu ja alkaa käsitellä luopuessa herääviä pelkojaan ja tehdä surutyötä kaikesta siitä mitä on menettänyt pelokkuudessaan, aurinko alkaa vähitellen paistaa. Ei lääkäri sitä valoa tuo, itse se elämään täytyy päästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa epäsosiaalisissa persoonallisuushäiriöissä ihminen on jatkuvasti tyytymätön ja tylsistynyt kaikkeen. Ainoan ilon saa jostain muille naureskelusta tai kiusaamisesta/näpäyttelystä, mutta muuten mikään ei oikein tunnu miltään ja olemus on perusnegatiivinen. Kannattaa selvitellä siis, selittäisikö joku persoonallisuushäiriö oireesi.
No sinun pitäisi itse haluta olla positiivinen. Jos et halua niin sitten ei voi mitään, itse se työ on tehtävä.
Jos oikeasti haluat, koeta sisäistää tämä: sinun ei ole pakko ajatella niitä paskoja ajatuksia mitä päässäsi pyörii. Sinä et ole sama kuin ne ajatukset. Voit itse valita ajatuksesi. Se on vaikeaa ja pelottavaakin mutta mahdollista.
Jos haluat tietää lisää lue Läsnäolon voima.
Just eilöö taas kohtasin tosiasian."Kaikki on niin hyvin kaikki".Ei mulla vaan ole,on paljon juttuja mitä ääneen ei saa sanoo,mut näkyyhän se kuinka huonosti moni voi.No netis mainitsin jossain sit omii mieltymyksii heti alko joku sättii.Mitä sää oot vetänyt..Kaikesta pitää olla aina joojoo.Päätin ei enää mitää tommosii mis oikeesti joku vie sun mielipiteet.Kaikesta pitää tykätä,olla myönteinen sano meillekkin yhes jutus tunnin pitäjä.Vaik sulta päävietäs ootte vaan ,sanoi hän,!?!katsottiin ehkä kahdesti vieruskaveriin.No paras ko ala nillittää mistää katoo paikalta eikä ikinä tuu! Aloin inhota ihmisii niin kaxnaamasii paskoi.Mä elän reaaliaikaa,he jotain maanpäällistä unelmaa.
Antisosiaalinen persoonallisuus? Ota persoonallisuushäiriön seulonta puheeksi terapiassa oireittesi kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä selvittää itsellesi, mitä haluat. Toimi sen mukaan.
Opettele olemaan myös yksin. Jatka sitä terapiaa.
Puhu läheisillesi suoraan. Kerro myös, että arvostat heitä.
Pidätkö itsestäsi?
Vierailija kirjoitti:
En osaa!! Vuosia yrittänyt harjoitella! Se ett käyn myös tälle palstalle on kuulemma tehnyt minusta kamalan ihmisen.
Huomaan itsekkin että sen jälkeen kuin some ja nää nettipalstat ovat yleistyneet, niin musta tuli todella ankea ihminen. En uskalla olla omaa itteni eli kiltti ja iloinen.
Et ole puoliksikaan niin ikävä kuin minä. Voit ankeuttaa elämääsi vielä kosolti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sinun pitäisi itse haluta olla positiivinen. Jos et halua niin sitten ei voi mitään, itse se työ on tehtävä.
Jos oikeasti haluat, koeta sisäistää tämä: sinun ei ole pakko ajatella niitä paskoja ajatuksia mitä päässäsi pyörii. Sinä et ole sama kuin ne ajatukset. Voit itse valita ajatuksesi. Se on vaikeaa ja pelottavaakin mutta mahdollista.
Jos haluat tietää lisää lue Läsnäolon voima.
Hyvä kommentti ja olen samaa mieltä! On mahdollista alkaa kiinnittämään elämässään enemmän huomiota positiivisiin asioihin ja kokea kiitollisuutta, että on vaikka puoliso rinnalla, ystävä, katto pään päällä ja ruokaa kaapissa.
Ihmiset joskus ajattelevat, että kun minulle on tapahtunut huonoja asioita ja siksi en voi muuta, kun jäädä loppuelämäkseni paikoilleni kiroamaan tilannetta. Kyllä kuitenkin voi. Raskaiden elämäntapahtumien jälkeen voi valita jääkö maahan makaamaan vai nouseeko hiljalleen ylös ja taistelee ja tekee kaiken mahdollisen niissä asioissa, joihin voi itse vaikuttaa.
Kannattaa lukea kirjoja aiheesta, miten saa muutettua ajattelutapojaan.
Esim Ratkaisu: Ajattele toisin
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Cognitive_reframing
Ja lopeta somen ja palstan käyttö.
Tee itsellesi ihan opetussuunnitelma. Mitä luet, kirjoita jokaisesta lukemastasi kirjasta essee jne. Ja tee kirjoissa ja netissä olevia harjoituksia.
Raportoi tänne puolen vuoden päästä.
Minä olen muutaman kuukauden tehnyt noita harjoituksia ja oma olo on parempi. Muisra ihmisistä en niin välitä, mutta tuntuu tulevan enemmän viestejä tutuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin sun jutun.Kiusaaminen vaikuttaa koko elämän.Joka sana jää mieleen.Ethän sä silloin nauranut itkit ehkä.Mietin kuinka olin itse sosiaalinen tykätty.Aina jouduin töissänikin hankaluuksiin.Mäkään en kestä ihmisii enää,epärehellisyys,kaikki niin hienosti.Peitellään eikö puhuta enää avoimesti.Oo siinnä sitten positiivinen.iloitse sun omista jutuista löydä joku sydän harraste.,yhdessäkin voi.Tutustu ihmisiin jos siltä tuntuu,pikkuhiljaa.Suu mutrul voi mennä mihin tahaan,mutta suuhymyssä voi kotiin palata.Älä avaa itseäsi tuntemattomille.Monesti törmää kateuteen ties mihin vertailuun meillä suomessaa se sattuu.Ikinä toivu kiusaamisesta,sairastuu vaan kun koko ajan menossa joku taistelu..Hoe itselle oon hyvä tyyppi,olen kaunis reipas ja elän omaa elämää!ei muakaan kukaan kaipaa.Mutta oma elämä nautin.
Ap täällä. Huoh mulla ei ole personallisuushäiriötä! Ihan poisuljettu erittäin laadukkaasti. Täysin nollissa. Kuulemma olen erittäin tasapainoinen.
Olen vain jatkuvasti ärsyntynyt uutisiin, yhteiskuntaan. Olen tosi kiltti ja asiallinen ihminen, tutuille olen sit sellainen että oksennan kaikki huolet heidän päälle.
Mä 24/7 pelkään ja itken etten saa joku työ, etten pärjää jossain, että polvi hajoaa, että meteoriitti kaatuu maapallolle. Kaikki aina huonosti.
Olen sellaimen että vinku, vinku, itku sitä, itku tota.
Kukaan ei kestä mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus? Kilpirauhasarvot ja rauta-arvot katsottu?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea kirjoja aiheesta, miten saa muutettua ajattelutapojaan.
Esim Ratkaisu: Ajattele toisin
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Cognitive_reframingJa lopeta somen ja palstan käyttö.
Tee itsellesi ihan opetussuunnitelma. Mitä luet, kirjoita jokaisesta lukemastasi kirjasta essee jne. Ja tee kirjoissa ja netissä olevia harjoituksia.
Raportoi tänne puolen vuoden päästä.
Minä olen muutaman kuukauden tehnyt noita harjoituksia ja oma olo on parempi. Muisra ihmisistä en niin välitä, mutta tuntuu tulevan enemmän viestejä tutuilta.
Komppaan!
Suomalaisista kirjoista Mikael Saarisen Tunnekartalle", heti kynän kanssa muistiinpanoja ja pääsee enimmittä teorioitta harjoituksiin kiinni. Tarvittaessa sitten terapiassa lisää kun saa tunnekielestä kiinni.
Tuntuu lattealta, mutta omaa negatiivisuutta voi vähentää vain muuttamalla omia asenteita vähemmän negatiivisiksi. Yritä, vaikka väkisin, alkaa nähdä maailmassa jotain hyvääkin. Ei elämä oikeasti ole niin huonoa, miltä se synkimmissä negatiivisuuden kuplissa tuntuu.