Surisitko sinä jos sisaresi tai veljesi kuolisi?

Surisin. Toisen kuolemasta olisin musertunut ja masentunut. En osaa arvata miten suhtautuisi toisen kuolemaan. Toisaalta olisin varmasti osin helpottunut sillä hän on vaaraksi muille. Toisaalta varmasti ikävöisin ja luulen että olisi vaikea kestää se asia, ettei hän ehtinyt elää parempaa elämää. Nyt yritän vielä auttaa, olemmehan elossa.

Todellakin surisin.

Eipä mulla tulisi suru puseroon jos veli kuolisi. Miksikö? On kiusaaja! Aikuinen ihminen nauttii kun pieni lapsi itkee hätäänsä. Jopa toivon että saisi erittäin tuskaisen kuoleman.

Vierailija kirjoitti:

Sisaruus on elämän pisin ihmissuhde, joka parhaimmillaan kestää yli 90 vuotta.

Joten kyllä: kun/jos menettää sisaruksen, menettää samalla ison osan itsestään.

Minulta on kuollut omaisia mutta onneksi ei siskoa tai veljeä. Heidän menetyksensä olisi liian iso kuorma kannettavaksi.

Kenenkään kanssa ei ole niin verisukulainen kuin sisaruksen kanssa, ei edes omien lasten joilla on 50% vieraan geenit.

Surisin valtavasti. Siskoni ovat minulle tärkeimmät ihmiset maailmassa.

Aivan varmasti surisin.

Olen senverran etääntynyt veljestäni ja siskostani, etten ole varma surisinko niin kauheasti.