Eivätkö ihmiset osaa olla yhden tai kahden vuoden ajan tapaamatta kavereitaan jne?

Ei pysty. Viime keväänä pystyi vielä rajoittamaan tapaamisiin ulkona. Nyt tavataan sisätiloissakin.

Minusta tuo kyllä olisi ihan liian pitkä aika olla ihan yksin, tapaamatta yhtäkään ihmistä. Viime keväänä olin pari kuukautta, ja jo se oli ihan hirveää. Puhelut tai videopuhelut ei yksinkertaisesti vain aja samaa asiaa.

Nyt tapaan silloin tällöin riskiryhmiin kuulumattomia, luotettavia ystäviä ja sukulaisia kaksin tai pienessä porukassa, aina kotioloissa tai ulkona. Tiedostan toki leviämisriskin, mutta pakko minun on pitää huolta myös henkisestä hyvinvoinnistani. Ei ihmisen ole hyvä olla yksin.

No en todellakaan osaa olla. Perheellisillä tuo voi ehkä onnistuakin, tai sellaisilla, joilla on muuten ihmiskontakteja, mutta vuosi, pari tapaamatta ystäviä, ketään, olisi ihan kamalaa. On ollut aika rankkaa jo olla tämä korona-aika tapaamatta tuttuja, mutta neljää lähintä ystävää olen kyllä ihan hyvällä omatunnolla tavannut. Ensimmäinen puoli vuotta ihmiskontaktien välttelyä oli vielä ihan ok, pieni hengähdys, mutta sitä pidempään ei vaan pysty.

Nyt menee laukalle ja kovaa, 1-2 vuotta pitäisi elää eristyksissä muista hei haloo valoja päälle siellä nyt! Taitaa ap olla se jolla mielenterveys on romahtanut aikoja sitten.

Ilman kavereita joo, pystyn helposti. Ilman perhettäni en. Sitäpaitsi iäkäs ja syöpäsairas vanhempani tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa, eiköhän on parempi etä minä käyn hoitamassa ja asioimassa kuin että joku ulkopuolinen sen tekisi? Sitäpaitsi en aio olla tapaamatta siskoani ja hänen lapsiaan. Tällä hetkellä olemme molemmat jo töiden ja äitiysloman takia hyvin vähäisesti muiden ihmisten kanssa kontaktissa joten oma "kupla" säilyy. Laittakoot vankilaan sitten ellen saa näitä perhesuhteita pitää, eikun narun jatkeeksi silloin vaan.

Olen viimeksi nähnyt yhden kavereistani 16kk sitten. Ei niillä niin väliä, mutta käy teitä muita ihmisiä sääli, kun te tykkäätte nähdä ihmisiä ettekä näe. Ja nyt tämä koronasekoilu vie teiltä ihmissuhteet, mielenterveyden, työt ja kaiken. Koska teidän tehtävä on pelastaa joku vaippoihin paskova Erkki jossain laitoksessa, vaikka Erkki ei ole nähnyt ketään enää vuosiin koska ei ole tajuissaan. Te uhraatte lastenne tulevaisuuden ja mielenterveyden ei tässä maailmassa olevien "Erkkien" takia. Ei voi kuin.. No jaa ihmetellä missä teidän järki on ja välittäminen lapsistanne. Uhraatte läheisenne kuivitellulle Erkille. Jota teidän rajoitustoimenne ei auta tippaakaan.

Miksi pitäisi olla tapaamatta tai ottamatta yhteyttä? Jos koronaetäisyydet ovat kunnossa, riskit ovat hallittavassa. Ei tietenkään jos omalla työpaikalla on todettu tartuntarypäs tai muuten työskentelee tai liikkuu riskialttiisti useiden ihmisten keskellä.

Tältä palstalta löytyy paljon introverteiksi itseään kutsuvia ihmisvihaajia.

Asun yksin ja työskentelen yksin. Tapaan kumppaniani, muutamaa läheistä ystävää ja toisinaan kollegoita työn merkeissä. Ilman näitä kontakteja olisi kyllä surkeaa. Selviäisin kyllä, mutta surkeana. Elämä on nyt. Sitä voi elää, vastuullisesti.

Ambivertti

Vierailija kirjoitti:

Nyt menee laukalle ja kovaa, 1-2 vuotta pitäisi elää eristyksissä muista hei haloo valoja päälle siellä nyt! Taitaa ap olla se jolla mielenterveys on romahtanut aikoja sitten.

Jep. Vaan tällä palstalla käydään näin kreisejä keskusteluja. Ihmiset, jotka on täysin yksin, kirjoittaa näitä aloituksia ja toivoo, että edes joku pajattaisi heidän kanssaan siitä, että pitää olla yksin ilman kavereita. Tällä palstalla on ihan outoa sakkia.

Menkääs tapaamaan muita ihmisiä, jotta päänne selviää.

Monet on ihan yksin vuosia tai vuosikymmeniä, tahtomattaan, mutta ovat ihan selväjärkisiä. 

En mä ainakaan. Mulla on niin iäkkäät vanhemmat, että eivät he välttämättä ole vuoden päästä enää edes elossa. 

Niin. Kun mullakaan ei ole kavereita, ei saa muillakaan olla.