Suostuisitko synnyttämään ensimmäisen lapsesi alakautta, jos lapsi olisi perätilassa? Perustelut.

se SYNNYTETÄÄN perätilassa.

Muistaakseni 5% riski, että lapsi vammautuu tms. synnytyksessä. Esikoista odottaessani (oli vähän aikaa perätilassa) otin tästä selvää, lääketieteellisistä julkaisuista ihan.



Eihän se sektiokaan mikään helppo juttu ole (tosin ei ole kokemusta kuin alatiesynnytyksistä), mutta itse en suostuisi riskeeraamaan lapsen henkeä ja terveyttä + perätilasynnytys on aika rankka (jalat sidotaan kiinni, ainakin TAYSissa).



Oletko muuten kenties menossa TAYSiin synnyttämään?

vaikeaa, vaikka oli jo toinen synnytys ja B-kaksonen ja tilava lantio yms. Kaiken kukkuraksi vauva oli eloton, kun saatiin ulos, mutta onneksi virkosi. EN SUosittele

Vierailija:

perätilasynnytys on aika rankka (jalat sidotaan kiinni, ainakin TAYSissa).

Tämä on karmaisevaa!!

Kätilö tosin jälkeen sano, että synnytys olisi ollut helppo myös normaalisti, koska vauva oli aika pieni ( alle 3kg ).

Mulla leikattiin, vaikka ekassa synnytyksessä ei tarvinnut ja A-kaksoselta ei leikattu. B-perätilakaksosen takia sitten iso viilto alapäähän yms.



En voi edes kuvitella, mitä ois, jos ois ollu eka synnytys ja yksössynnytys. Ensisynnyttäjlle on se raivotarjontaisen synnyttäminenkin ihan tarpeeksi. Jos ne lääkärit yrittää ylipuhua ja järkeillä, niin ei kannata suostua. Toki siitäkin varmaan hengissä selviää, mutta se tulee olemaan ihan kauheeta, sen voin taata! Helsingissä ainakin sektio tehdään. Lääkäriystävälleni, joka alan ammattilanen, tehtiin ko. tapauksessa sektio, ei suostunut synnyttämään alateitse perätilaesikoista.



Kyseessä tosiaan on myös se lapsen terveys. EI ole kiva pungertaa peppua ulos, kun tietää, että jos se ei kohta onnistu, ni lapsi saa jonkun hapenpuutteen.

Seurauksena hapenpuute -> aivovaurio.



Toki tunnen myös äidin, jolla perätilasynnytys meni ihan ok (oli kuitenkin ollut rankka kokemus).



Jos meille tulee vielä lapsia, en todennäköisesti suostuisi perätilasynnytykseen.

Ja siksi että äiti pysyisi paikoillaan, jotta saadaan revittyä vauva ulos välisin vaikka pihdeillä tai imukupilla.

Itse olen esikoinen (ja ainokainen) ja synnyin perätilassa. Hyvin meni äidiltäni 70-luvulla synnytys. Jotenkin vaikea ajatella että lääkärit antaisivat synnyttää jos olisi kauhean riskialtista? Eli jos suositellaan synnytystä niin uskoisin että lääkäri on katsonut leikkauksen riskit suuremmaksi kuin mitä synnytyksen alateitse.

Ja siksi että äiti pysyisi paikoillaan, jotta saadaan revittyä vauva ulos väkisin vaikka pihdeillä tai imukupilla.

Perätilasynnytys ON lapselle vaarallisempi, sektio taas äidille.



Sektio on paljon kalliimpi kuin alatiesynnytys, ja tällä todellakin on suuri merkitys näissä päätöksissä. Lähipiirin kautta tiedän ainakin täällä päin tämän rahakysymyksenkin (+resurssit) vaikuttavan.

Jalkoja sidotaan telineisiin.

Alapäät silvotaan laajalti.

Vauvoja revitään imukupeilla.

Hapenpuutetta, luun murtumia jne



Ja puhutaan länsimaalaisesta maasta...

Perätilasynnytykseen tulee lääkäri mukaan, tarkkailemaan tilannetta sekä auttamaan lasta ulos. Vauva pitää itse puskea hartioihin asti ulos, jolloin vasta lääkäri auttaa lopun -tämä siksi, ettei refleksinä vauva avaa käsiään puolimatkassa!



Perätila -vauvat ovat yleensäkin tilavammin kohdussa, jolloin heillä ei pahemmin muovaumia ole, esim. päässä. Takapuoleen ja jalkoihin saattaa synnytyksessä tulla mustelmia, mutta nehän ei ole vakavia.



Perätilasynnytyksessä annetaan kipulääkkeet varsin ajoissa yleensä, jotta voimia jäisi mahdollisimman paljon ponnistusvaiheeseen.



Kuten varmasti huomaatte, olen itse ensimmäiseni synnyttänyt perätilasta ja kokemukseni mukaan helppoa kuin heinänteko. Toki lapsen pylly on pehmeämpi kuin pää, jolloin ei " itestään" tule ulos niin isolla voimalla! Synnytysasento tosiaan on semmonen gynegologinen että jalat telineissä, mutta ei sidottuna (TAYSissa synnytin). Välilihaa leikattiin, mutta nopeasti se parani, samoin kuin muutenkin palautui synnytyksestä.



Ketään ei pakoteta kumpaankaan synnytys tyyliin, kontrolleja sairaalassa on muutama enempi loppuraskaudesta ja kätilön kanssa keskustellen löytyy ratkaisu. Älkää hyvät ihmiset ottako kaikkia kauhukokemuksia perätilasta itseenne, on niitä pahempia tavallisia synnytyksiäkin. Monelta olen kuullut että ovat perätilan kokeneet helpommaksi kuin " normaalin" , itse en vielä tiedä koska toinen vasta mahassa polskii :)

muutama kuukausi sitten ystävni synnytti alakautta perätilassa olleen vauvansa, aivan normaalisti ilman komplikaatioita tai ongelmia, lääkärin läsnäollessa.



Itse en tiedä... hmm! Luultavasti kuuntelisin lääkärin suositusta ja toimisin sen mukaan. Hiukan kyllä pelottaisi.

ettei vauva jäisi jumiin synnytyskanavaan, mistä voi seurata hapenpuute. Äidin pitää olla vahvasti motivoitunut perätilasynnytykseen, ettei esim. ponnista väärään aikaan tai rupea " riehumaan" , millä voisi olla pahat seuraukset. Eli ei nuo tarkoituksella mitään kidutuskonsteja ole..

Ja toinen juttu on sitten esim. tuo epparin parantuminen - minulle se ekassa synnytyksessä tehtiin, ja todella kauan (yli 2 kk) kesti parantua. Eli ei ole kaikille mikään pikku juttu. No, se nyt ei ihan suoraan liity perätilasynnytykseen.

Äiti töissä Satks:ssa + moni ystävä leikattu perätilan vuoksi tänä/viime vuonna

Kaikki meni todella hyvin, ponnistuskesti vain 10min ja kyseessä ensimmäine lapsi! Oltiin katsomassa heitä sairaalassa. Eppari tietty tehtiin ja 6 tikkiä.

i, niin minun annettiin ymmärtää.



Vauva meni yli, eikä perätiloja käynnistetä kättärillä. Siispä meni, luojan kiitos, sektioksi. Vauvan synnyttyä leikaava lääkäri sanoi, että olipa hyvä, että meni yli, ei olisi mahtunut tulemaan perätilassa alakautta. Vauva oli 4 kg.



Ensi kerralla sanon suoraan, jos perätilassa, että sektioon kiitos. Ei sektio mikään helppo reitti ollut, puudute loppui mm kesken leikkauksen jne. Lapsen terveyden kannalta en koskaan enää edes harkitsisi synnyttäväni perätilassa olevaa vauvaa. Pt synnytyksessä kaiken pitää mennä hyvin ja osua nappiin synnytyksen ollakseen onnistunut. En halua ottaa riskia.