Lue keskustelun säännöt.
Miksi käytätte termiä avoliitto?
27.02.2021 |
Eihän se ole millään tavoin liitto tai sitova? Asutte siis yhdessä pariskuntana.
Kuulostaahan se toki vakavammalta kuin, että jos ilmoittaisi asuvansa tyttö/poikakaverinsa kanssa kimpassa.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi juuri AVOliitto kun ei ole sitova. Voi AVOimesti lähteä kävelemään.
Juuri niin. Eli ei olla varmoja, että onko tämä juuri se tyyppi, jonka kanssa haluaa olla ja sitoutua.
No mihin se varmuus katoaa sitten kun erotaan? Jotkut pystyvät jopa ajattelemaan, että vaikka olen tästä asiasta varma tänään, voi ymmärrys muuttua, enkä ehkä ole siitä enää varma tulevaisuudessa. Huvittaa ihmisten "varmuus", joka usein on määräaikaista.
Onko optimismi sama kuin viisaus?
Avoliitosta sen verran, että se on virallinen termi, jota käytetään. Eli tulee vastaan lähinnä silloin, kun täyttää lomakkeita. En koe tarvetta tuoda suhdestatusta muuten esiin sen kummemmin kenellekään, puhun kumppanista.
Jatkan vielä, että aiemmin varmuudella oli jopa väliä, kun ei erottu käytännösdä lainkaan tai se oli hyvin vaikeaa ja paheksuttua. Silloin varmasti kannattikin vähän miettiä, miten varma asiasta nyt onkaan. Avioliitto on kokenut inflaation. Kun monet ovat varmoja jopa useita kertoja ja avioehto on itsestäänselvyys, ei avioliitto näyttäydy enää kovin tosissaan otettavalta sitoutumiselta, vaan oman identiteetin luomiseen käytettävältä toissijaiselta seremonialta joka kumisee tyhjyyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään erityisesti, koska mielestäni kaikki ihmiset olemme samanarvoisia niin yksinasuvat kuin kimpassa asuvat '' avoliittolaiset '' tai opiskelijasoluissa asuvat tai viron raksamiehet parakeissaan tai puliukot yömajoissaan. En ymmärrä ajatusmaailmaasi, jossa ihmisiä arvostetaan asuinmuodon mukaan.
Ei, vaan muuttakoot milloin haluavat yhteen. Itsekin asunut mieheni kanssa yhdessä ennen avioliittoa, mutta vasta avioliiton myötä olen oikeutettu ja ruvennut tuntemaan ylemmyyden tunnetta ei avioliitossa oleviin. Nautimme avioliitossa olevien ystävättärieni kanssa tästä tunteesta ja se on oikeutemme!
Vierailija kirjoitti:
avioliitto on oikea liitto kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Yrittävät tehdä jostain avoliitostaan samanarvoisen arvostetumman ja ylemmän avioliiton kanssa. Hävettäisi olla jossain avoliitossa. Mielessäni en arvoita sellaisia ihmisiä kovinkaan korkealle ja hävettäisi olla samassa tilanteessa.
Et siis arvosta ketään yhdessä asuvia pariskuntia? Sinun mielestäsi pariskunnan tulisi muuttaa yhteen vasta, kun ovat naimisissa? Näin olet itsekin toiminut?
Nimittäin jos on parisuhteessa ja asuu yhdessä, on kyseessä juridisesti avoliitto, ihan sama mitä nimitystä pariskunta siitä itse käyttää.
En mitenkään erityisesti, koska mielestäni kaikki ihmiset olemme samanarvoisia niin yksinasuvat kuin kimpassa asuvat '' avoliittolaiset '' tai opiskelijasoluissa asuvat tai viron raksamiehet parakeissaan tai puliukot yömajoissaan. En ymmärrä ajatusmaailmaasi, jossa ihmisiä arvostetaan asuinmuodon mukaan.
Ei, vaan muuttakoot milloin haluavat yhteen. Itsekin asunut mieheni kanssa yhdessä ennen avioliittoa, mutta vasta avioliiton myötä olen oikeutettu ja ruvennut tuntemaan ylemmyyden tunnetta ei avioliitossa oleviin. Nautimme avioliitossa olevien ystävättärieni kanssa tästä tunteesta ja se on oikeutemme!
Avo- han juuri tarkoittaa että on avoin suhde, vieraissa saa käydä luvan kanssa, ja ei olla sitouduttu. Enemmän kaverisuhde, friends with benefits.
avioliitto on oikea liitto kirjoitti:
En mitenkään erityisesti, koska mielestäni kaikki ihmiset olemme samanarvoisia niin yksinasuvat kuin kimpassa asuvat '' avoliittolaiset '' tai opiskelijasoluissa asuvat tai viron raksamiehet parakeissaan tai puliukot yömajoissaan. En ymmärrä ajatusmaailmaasi, jossa ihmisiä arvostetaan asuinmuodon mukaan.
Ei, vaan muuttakoot milloin haluavat yhteen. Itsekin asunut mieheni kanssa yhdessä ennen avioliittoa, mutta vasta avioliiton myötä olen oikeutettu ja ruvennut tuntemaan ylemmyyden tunnetta ei avioliitossa oleviin. Nautimme avioliitossa olevien ystävättärieni kanssa tästä tunteesta ja se on oikeutemme!
Osaatteko kuvailla, mihin tämä ylemmyydentuune perustuu, miten koette sen? Onko ero häpeä, jos se tulee omalle tai tuttavien kohdalle? Aleneeko sitten taas takaisin? Koskeeko taas seuraavaa avioliittoa jos avioituu uudestaan, eli onko aika avioliittojen välillä ahdistavaa epäelämää? Kiinnostava ilmiö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asuva pariskunta, joka ei ole naimisissa, on avoliitossa.
Tuo on siis aika selvä juttu. Ja yhdessä voi asua myös olematta pariskunta, siis kimppakämppiksinä.
Avoliitto on siis yksi muoto parisuhteita. Itse en pidä sanasta avoliitto. Siinä olisi sanastonikkarilla töitä. Tietysti se on aika näppärästi luotu ja muistuttaa sanaa avioliitto. Mutta ruma sana joka tapauksessa.
Jatkoa edelliseen viestiini. Huomasin ajattelevani aika kapeasti. Tulee mieleen, voiko avopari asua eri asunnoissa, siis pitää avoparin statuksen . Mielestäni voi, kuten avioparikin.
Avoliitto on täysin sidoksissa asumiseen. Ellei asu yhdessä, kyse on "vain" seurustelusta. Avioliitossa olevilla on käsittääkseni elatusvelvollisuus myös erillään asuessa.
Seurustelu on vielä käsitteenä eri kuin elämänkumppanuus. Elämänkumppanitkin voivat asua erillään, enkä sanoisi heidän suhteensa olevan mitään "vain". Voi olla vaikka yhteistalouskin, vaikka asutaan erillään, vaikka se ei mitenkään virallista tai yhteiskunnan taholta velvoittavaa olisikaan.
Aivan, tässä tapauksessa suhde on avoliitto, vaikka asutaan erillään, siis jos halutaan jotenkin käytössä olevilla käsitteillä kuvata asiaa. Ehdotus uudeksi sanaksi: elämänkumppanuusliitto, liian pitkä kyllä.
Ihan on laissa määritelty. Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asuva pariskunta, joka ei ole naimisissa, on avoliitossa.
Tuo on siis aika selvä juttu. Ja yhdessä voi asua myös olematta pariskunta, siis kimppakämppiksinä.
Avoliitto on siis yksi muoto parisuhteita. Itse en pidä sanasta avoliitto. Siinä olisi sanastonikkarilla töitä. Tietysti se on aika näppärästi luotu ja muistuttaa sanaa avioliitto. Mutta ruma sana joka tapauksessa.
Eikös tämä ole ruotsiksi kirjaimellisesti sambo, yhdessäasuva. Yhdessäasumistakin (suhteissa) on monenlaista eivätkä kaikki avioparit vietä paljoakaan aikaa yhdessä. Ehkä tuo sambo riittää silti yhä useammalle, etenkin lapsettomille. Ei kai siinä ole mitään väärää että ihmiset saavat itse valita parhaalta tuntuvan ratkaisun. Ei avoliitto ole sen avoimempi suhde useimmille kuin avioliittokaan.
Vierailija kirjoitti:
No sillä nimellä se on monessa virallisessa paikassa. Esim. jossain Kelan hakemuksessa tai vastaavassa saatetaan kysyä, oletko avoliitossa. On eri asia kuin kämppis, koska katsotaan että avopuoliso on vastuussa kumppaninsa elättämisestä jos toinen saa enemmän palkkaa ja se kuulostaa minusta jo aika vakavalta. Monet aikuiset ovat vuosikausia avoliitossa mutta ei välttämättä tarkoituksena (tai esim. ole rahaa häihin) solmia avioliittoa. Silti kun tutkitaan avoparin eroja, on huomattu että psykologisesti avopuolisosta eroaminen on vastaavalla tavalla rankkaa kuin avioliitosta eroaminen. Ei sun aivot tiedä, onko siellä papereissa i-kirjainta eli kuinka ”vakavasta” erosta on kyse silloin kun sattuu. Tuosta kulmasta avoliitto on ihan yhtä vakava asia kuin naimisiin meno, koska ihmiseen kiintyy erityisellä tavalla silloin kun asutaan pitkään yhdessä. Sanoisitko vielä aikuisena naisena että ”asutaan poikaystävän/miesystävän kanssa yhdessä” jos ei ole kyse edes tuoreesta suhteesta?
Ei avoliitossa ole juridista elatusvelvollisuutta, vaikka se vaikuttaakin tukiin.
Veikkaan että koko termi on keksitty noiden tukiasioiden takia, että "avoparit" voitaisiin rinnastaa avioliitossa oleviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asuva pariskunta, joka ei ole naimisissa, on avoliitossa.
Tuo on siis aika selvä juttu. Ja yhdessä voi asua myös olematta pariskunta, siis kimppakämppiksinä.
Avoliitto on siis yksi muoto parisuhteita. Itse en pidä sanasta avoliitto. Siinä olisi sanastonikkarilla töitä. Tietysti se on aika näppärästi luotu ja muistuttaa sanaa avioliitto. Mutta ruma sana joka tapauksessa.
Jatkoa edelliseen viestiini. Huomasin ajattelevani aika kapeasti. Tulee mieleen, voiko avopari asua eri asunnoissa, siis pitää avoparin statuksen . Mielestäni voi, kuten avioparikin.
Avoliitto on täysin sidoksissa asumiseen. Ellei asu yhdessä, kyse on "vain" seurustelusta. Avioliitossa olevilla on käsittääkseni elatusvelvollisuus myös erillään asuessa.
Seurustelu on vielä käsitteenä eri kuin elämänkumppanuus. Elämänkumppanitkin voivat asua erillään, enkä sanoisi heidän suhteensa olevan mitään "vain". Voi olla vaikka yhteistalouskin, vaikka asutaan erillään, vaikka se ei mitenkään virallista tai yhteiskunnan taholta velvoittavaa olisikaan.
Aivan, tässä tapauksessa suhde on avoliitto, vaikka asutaan erillään, siis jos halutaan jotenkin käytössä olevilla käsitteillä kuvata asiaa. Ehdotus uudeksi sanaksi: elämänkumppanuusliitto, liian pitkä kyllä.
Tuo liitto-sana kaipaisi kyllä avaamista. Miksi suhde on huonompi kuin liitto? Tai sen avioliiton just voin ymmärtää jos siinä lähdetään yhdessä rakentamaan perhettä ja jaetaan omaisuutta. Mutta moni haluaa nykyään just skipata tämän. Suhde voi silti olla hyvin merkityksellinen. Tietysti yleensä sitä enemmän mitä pitempään se kestää. Mutta hyvin surullisia on myös nämä pitkät liitot/suhteet, joissa toista kohdellaan huonosti mutta irti niistä ei vaan päästä. Puhumattakaan että eron otto on vaikeaa ja/häpeällistä.
Vierailija kirjoitti:
Olisko vanhempi muotisana susipari parempi?
Mulle on ihan sama miksi muut tätä kutsuu, mutta kela ja verottaja haluaa väkisin kohdella avioparina velvollisuuksineen ja se on väärin.
Jotkut avoparit itse huutelevat "oikeuksiensa" perään. Silloin kun heille sopii, niin haluaisivat samat oikeudet kuin aviopareilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelu on vielä käsitteenä eri kuin elämänkumppanuus. Elämänkumppanitkin voivat asua erillään, enkä sanoisi heidän suhteensa olevan mitään "vain".
Ai ihan elämänkumppani? Heh. Kuulostaa joltain uniikilta lumihiutaleelta, joka pitää omaa suhdettaan niin eriomaisena ja muiden suhteita parempana, että avoliitto-sana ei kelpaa eikä avioliittoon haluta. Mutta kovasti ollaan "elämänkumppaneita", vaikka tavattiin vasta vuosi sitten eikä tunneta toista vielä kunnolla ollenkaan.
Avioliitto on oikea liitto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
avioliitto on oikea liitto kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Yrittävät tehdä jostain avoliitostaan samanarvoisen arvostetumman ja ylemmän avioliiton kanssa. Hävettäisi olla jossain avoliitossa. Mielessäni en arvoita sellaisia ihmisiä kovinkaan korkealle ja hävettäisi olla samassa tilanteessa.
Et siis arvosta ketään yhdessä asuvia pariskuntia? Sinun mielestäsi pariskunnan tulisi muuttaa yhteen vasta, kun ovat naimisissa? Näin olet itsekin toiminut?
Nimittäin jos on parisuhteessa ja asuu yhdessä, on kyseessä juridisesti avoliitto, ihan sama mitä nimitystä pariskunta siitä itse käyttää.
En mitenkään erityisesti, koska mielestäni kaikki ihmiset olemme samanarvoisia niin yksinasuvat kuin kimpassa asuvat '' avoliittolaiset '' tai opiskelijasoluissa asuvat tai viron raksamiehet parakeissaan tai puliukot yömajoissaan. En ymmärrä ajatusmaailmaasi, jossa ihmisiä arvostetaan asuinmuodon mukaan.
Ei, vaan muuttakoot milloin haluavat yhteen. Itsekin asunut mieheni kanssa yhdessä ennen avioliittoa, mutta vasta avioliiton myötä olen oikeutettu ja ruvennut tuntemaan ylemmyyden tunnetta ei avioliitossa oleviin. Nautimme avioliitossa olevien ystävättärieni kanssa tästä tunteesta ja se on oikeutemme!
Ööö, minä en mielestäni puhunut mitään omasta ajatusmaailmastani, sinä toit esiin ihmisten erilaisen arvottamisen sen mukaan, ovatko avo- vai avioliitossa. Minulle on aivan sama mikä liitto on kenelläkin kyseessä, enkä pidä avioliitossa olevia mitenkään parempina ihmisinä, toisin kuin sinä ja ystävättäresi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliittohan on sosiaalisen narratiivin väline. Halutaan viestittää, että ollaan laillisesti hyväksyttyjä. Edeltäväkin, joka puhui ylemmyydentunteesta. Ikäänkuin kyse olisi kilvoittelusta, vaikka se yritetään selittää kahdenkeskiseksi, muille kuulumattomaksi sopimukseksi. Kyse voi olla siitä, että halutaan olla rouva tai vaimo, ei niinkään siihen nimenomaiseen kumppaniin sitoutumisesta.
Koska jos pitää oman nimensä, ei käytä sormusta jne. On yhtä paljon avioliitossa samoine reunaehtoineen. Silti asiasta tietämättömät pitävät itseään ylempänä. Miten? Koska kyse ei ole siitä, onko joku aktuaalisesti avioliitossa ja mitä se kellekin hlökohtaisesti merkitsee ilman sosiaalista aspektia. Kyse on sosiaalisesta hierarkiasta ja arvotuksesta. Ja tähän kaikkeen pinnalliseen minäkeskeisyyteen sotketaan vielä rakkauden abstrakti termi. Jos nyt hetki oltaisiin tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
avioliitto on oikea liitto kirjoitti:
En mitenkään erityisesti, koska mielestäni kaikki ihmiset olemme samanarvoisia niin yksinasuvat kuin kimpassa asuvat '' avoliittolaiset '' tai opiskelijasoluissa asuvat tai viron raksamiehet parakeissaan tai puliukot yömajoissaan. En ymmärrä ajatusmaailmaasi, jossa ihmisiä arvostetaan asuinmuodon mukaan.
Ei, vaan muuttakoot milloin haluavat yhteen. Itsekin asunut mieheni kanssa yhdessä ennen avioliittoa, mutta vasta avioliiton myötä olen oikeutettu ja ruvennut tuntemaan ylemmyyden tunnetta ei avioliitossa oleviin. Nautimme avioliitossa olevien ystävättärieni kanssa tästä tunteesta ja se on oikeutemme!
Osaatteko kuvailla, mihin tämä ylemmyydentuune perustuu, miten koette sen? Onko ero häpeä, jos se tulee omalle tai tuttavien kohdalle? Aleneeko sitten taas takaisin? Koskeeko taas seuraavaa avioliittoa jos avioituu uudestaan, eli onko aika avioliittojen välillä ahdistavaa epäelämää? Kiinnostava ilmiö!
En ole oikein saavuttanut elämässäni mitään, joten avioliitto on ainoa asia, josta saatan tuntea ylemmyyttä. Olen siis työtön kotiäiti ollut suurimman osan elämästäni, ja peruskoulu vain käytynä. Ylemmyyden koemme sisäisenä hykertelevyytenä ja myötäsäälinä kohdatessamme ei avioliittolaisen. Esimerkiksi puliukko ja -akkapariskunnat, jotka avioliitossa, ovat silmissäni ylempiarvoisempia kuin ei avioliitossa olevat keskiluokkaiset työssäkävijät.
Avioero ei ole häpeä missään nimessä, mutta sitten alenee takaisin alempaan luokkaan. Jos eroaisin menettäisin ylemmyyden tunteeni ja elämä jatkuisi noin muuten. Jos avioituu, nousee taas ylempään luokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi juuri AVOliitto kun ei ole sitova. Voi AVOimesti lähteä kävelemään.
Juuri niin. Eli ei olla varmoja, että onko tämä juuri se tyyppi, jonka kanssa haluaa olla ja sitoutua.
No mihin se varmuus katoaa sitten kun erotaan? Jotkut pystyvät jopa ajattelemaan, että vaikka olen tästä asiasta varma tänään, voi ymmärrys muuttua, enkä ehkä ole siitä enää varma tulevaisuudessa. Huvittaa ihmisten "varmuus", joka usein on määräaikaista.
Onko optimismi sama kuin viisaus?
Avoliitosta sen verran, että se on virallinen termi, jota käytetään. Eli tulee vastaan lähinnä silloin, kun täyttää lomakkeita. En koe tarvetta tuoda suhdestatusta muuten esiin sen kummemmin kenellekään, puhun kumppanista.
Jatkan vielä, että aiemmin varmuudella oli jopa väliä, kun ei erottu käytännösdä lainkaan tai se oli hyvin vaikeaa ja paheksuttua. Silloin varmasti kannattikin vähän miettiä, miten varma asiasta nyt onkaan. Avioliitto on kokenut inflaation. Kun monet ovat varmoja jopa useita kertoja ja avioehto on itsestäänselvyys, ei avioliitto näyttäydy enää kovin tosissaan otettavalta sitoutumiselta, vaan oman identiteetin luomiseen käytettävältä toissijaiselta seremonialta joka kumisee tyhjyyttään.
Voit puhua omasta puolestasi. Avioliiton merkitys on siinä, miten sen osapuolet siihen suhtautuvat. Se vaatii tahtomista, yrittämistä ja kompromisseja, jos haluaa sen onnistuvan. Pidän arvossa sitä, että se onnistuu ja että se kestää. Joskus asiat menevät niin, että on parempi erota, mutta kyllähän onnistunut liitto on paras ihan kaikille perheessä, varsinkin lasten kasvualustana.
Avoliitto ja avioliitto voivat olla samanlaisia ihmissuhteita keskenään, juridinen (ja joillekin uskonnollinen) aspekti erottaa niiden merkityksen toisistaan.
Se, kuka on mitenkin onnellinen ja sitoutunut suhteessaan, ei liity tähän.
Jos on yhteisiä lapsia ja omaisuutta, avioliitto on järkevämpi.
Avoliitto on sanana outo, mutta tätäkin määritelmää tarvitaan joihinkin virallisiin instansseihin.
Nykymaailmassa, jossa tasa-arvo ja naistenkin asema on yhdenvertainen miesten kanssa, avioliittoon ”pääseminen” ei näytä enää niin olevan tärkeää naiselle - hän luultavasti pystyy oman elantonsa takaamaan ihan kouluttautumallakin. Rakkauselämässä voi sitten tehdä valintoja oman vakaumuksen, järjen tai tunteiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
No sillä nimellä se on monessa virallisessa paikassa. Esim. jossain Kelan hakemuksessa tai vastaavassa saatetaan kysyä, oletko avoliitossa. On eri asia kuin kämppis, koska katsotaan että avopuoliso on vastuussa kumppaninsa elättämisestä jos toinen saa enemmän palkkaa ja se kuulostaa minusta jo aika vakavalta. Monet aikuiset ovat vuosikausia avoliitossa mutta ei välttämättä tarkoituksena (tai esim. ole rahaa häihin) solmia avioliittoa. Silti kun tutkitaan avoparin eroja, on huomattu että psykologisesti avopuolisosta eroaminen on vastaavalla tavalla rankkaa kuin avioliitosta eroaminen. Ei sun aivot tiedä, onko siellä papereissa i-kirjainta eli kuinka ”vakavasta” erosta on kyse silloin kun sattuu. Tuosta kulmasta avoliitto on ihan yhtä vakava asia kuin naimisiin meno, koska ihmiseen kiintyy erityisellä tavalla silloin kun asutaan pitkään yhdessä. Sanoisitko vielä aikuisena naisena että ”asutaan poikaystävän/miesystävän kanssa yhdessä” jos ei ole kyse edes tuoreesta suhteesta?
Kertokaa, miten ihmiseen kiintyy erityisellä tavalla silloin kun asutaan pitkään yhdessä ?
No mihin se varmuus katoaa sitten kun erotaan? Jotkut pystyvät jopa ajattelemaan, että vaikka olen tästä asiasta varma tänään, voi ymmärrys muuttua, enkä ehkä ole siitä enää varma tulevaisuudessa. Huvittaa ihmisten "varmuus", joka usein on määräaikaista.
Onko optimismi sama kuin viisaus?
Avoliitosta sen verran, että se on virallinen termi, jota käytetään. Eli tulee vastaan lähinnä silloin, kun täyttää lomakkeita. En koe tarvetta tuoda suhdestatusta muuten esiin sen kummemmin kenellekään, puhun kumppanista.