Lue keskustelun säännöt.
Miksi käytätte termiä avoliitto?
27.02.2021 |
Eihän se ole millään tavoin liitto tai sitova? Asutte siis yhdessä pariskuntana.
Kuulostaahan se toki vakavammalta kuin, että jos ilmoittaisi asuvansa tyttö/poikakaverinsa kanssa kimpassa.
Kommentit (100)
Avoliitossa syntyvä lapsi ei lain silmissä automaattisesti suhteen miespuolisen lapsi eikä automaattisesti elatusvelvollisuutta avomiehelle. Aviomies on aina isä vaikka paksuksi vaimon olisi kuka pökkinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi juuri AVOliitto kun ei ole sitova. Voi AVOimesti lähteä kävelemään.
Miksi sitten olla/asua edes kimpassa/liitossa - ainakaan pidempään - jos kaiken aikaa on mielessä, että siitähän voi lähteä vapaasti/avoimesti nostelemaan? Tunnen pariskunnan, joka on ollut avoliitossa n. 35 vuotta ja lapset aikuisia omillaan. Miksi ei voi rekisteröidä sitä parisuhdetta moisessa tilanteessa, kun se ei kuitenkaan mitään satojen kutsuvieraiden prinsessahäitä vaadi. Käynti maistraatissa vie muutaman minuutin ja todistajatkin järjestynee "talon puolesta". Hassua nimittää lapsien äitiä tyttöystäväksi ja isää poikaystäväksi.
Jos he tykkäävät elää noin? Mitä sen on väliä, vaikka käyttäisivät toisistaan hassua nimitystä - eikös pariskunnat usein kutsu toisiaan jollain hassuilla nimityksillä (kultsipuppeli, murmeli, pupu... mitä näitä nyt on)? Miksi heidän pitäisi käydä rekisteröimässä suhteensa vain siksi, että jonkun muun mielestä on käsittämätöntä, että joku pariskunta haluaa elää yhdessä tekemättä niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin aina osuu silmään tuo sana. Siinähän vain asutaan samassa kämpässä seurustelukumppanin kanssa, itse suhde ei eroa seurustelusta.
Miten avioliitto sitten eroaa seurustelusta? Kumpi tahansa voi koska tahansa lähteä liitosta. Yksipuolisella eroilmoituksella pääsee avioliitostakin irti puolessa vuodessa. Yhteinen omaisuus tai yhteiset velat pitää tietysti jakaa - riippumatta siitä, onko vihitty.
Vasta lapset tekevät liitosta elinikäisen, riippumatta siitä asutaanko enää yhdessä tai onko avioliitto voimassa.
Tuo pitää usein paikkansa. Olen itse eronnut lasten isästä, mutta tietyllä tavalla olemme edelleen liittolaisia, koska meillä on yhteinen päämäärä: lasten hyvinvointi ja heidän hyvä kasvunsa aikuiseksi. Yhteisten lasten myötä meillä on myös edelleen "yhteinen elämän tärkein asia".
Avioliitosta erotessa jakoon menee kyllä muukin omaisuus kuin yhteinen. Kyse on eri asiasta kuin avoliitosta juridisesti.
Vierailija kirjoitti:
Siksi juuri AVOliitto kun ei ole sitova. Voi AVOimesti lähteä kävelemään.
Juuri niin. Eli ei olla varmoja, että onko tämä juuri se tyyppi, jonka kanssa haluaa olla ja sitoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi juuri AVOliitto kun ei ole sitova. Voi AVOimesti lähteä kävelemään.
Miksi sitten olla/asua edes kimpassa/liitossa - ainakaan pidempään - jos kaiken aikaa on mielessä, että siitähän voi lähteä vapaasti/avoimesti nostelemaan? Tunnen pariskunnan, joka on ollut avoliitossa n. 35 vuotta ja lapset aikuisia omillaan. Miksi ei voi rekisteröidä sitä parisuhdetta moisessa tilanteessa, kun se ei kuitenkaan mitään satojen kutsuvieraiden prinsessahäitä vaadi. Käynti maistraatissa vie muutaman minuutin ja todistajatkin järjestynee "talon puolesta". Hassua nimittää lapsien äitiä tyttöystäväksi ja isää poikaystäväksi.
Heterosuhdetta ei voi rekisteröidä, vain homoparit voivat rekisteröidä parisuhteensa. Heteroille ainoa vaihtoehto on avioliitto.
Miksi pitäisi mennä avioliittoon, jos kumpikaan ei halua?
Olen miettinyt samaa. Yrittävät tehdä jostain avoliitostaan samanarvoisen arvostetumman ja ylemmän avioliiton kanssa. Hävettäisi olla jossain avoliitossa. Mielessäni en arvoita sellaisia ihmisiä kovinkaan korkealle ja hävettäisi olla samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi juuri AVOliitto kun ei ole sitova. Voi AVOimesti lähteä kävelemään.
Miksi ei voi rekisteröidä sitä parisuhdetta moisessa tilanteessa, kun se ei kuitenkaan mitään satojen kutsuvieraiden prinsessahäitä vaadi. Käynti maistraatissa vie muutaman minuutin ja todistajatkin järjestynee "talon puolesta". Hassua nimittää lapsien äitiä tyttöystäväksi ja isää poikaystäväksi.
Ei kukaan muu puhu tyttö- ja poikaystävistä kuin sinä, jolle avoliitto on ilmeisesti uusi asia. Avopuoliso on hei ihan normaali sana ja kukaan ei mene naimisiin siksi, että sinä et ymmärrä noinkin yksinkertaista asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi juuri AVOliitto kun ei ole sitova. Voi AVOimesti lähteä kävelemään.
Juuri niin. Eli ei olla varmoja, että onko tämä juuri se tyyppi, jonka kanssa haluaa olla ja sitoutua.
Sellaistahan se on. Nykyihmiset ovat niin ailahtelevaisia :( Sama juttu avioliitossakin: eron mahdollisuus tekee sen, että voi lähteä mistä syystä haluaa. Eli edes avioliitossa ei olla varmoja, onko tämä juuri se tyyppi, jonka kanssa haluaa olla ja sitoutua.
Masentavaa, kun ehdottoman velvoittavia ja takuuvarmasti pysyviä suhdemuotoja ei ole. Itse kaipaisin ehdotonta varmuutta, ettei toinen koskaan lähde, mutta aina kaikilla vaan on se lähtemisen mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin, että tuo ikivanha susipari nimitys oli melkoisen ilkeilevä ja arvosteleva nimitys. Heidän jälkeläisistään käytettiin nimitystä avioton lapsi, tai avioliiton ulkopuolinen lapsi. En ymmärrä, miksi sitä lastakin piti jotenkin mollata. 80-luvulla viimeistään kihlauksesta puolestaan tuli kahdenkeskinen juttu, sillä ei ollut enää juridisia velvollisuuksia. Nuoret menivät kihloihin, koska halusivat ulkoisella merkillä (sormus) näyttää, että olivat jonkunlaisessa vähän virallisemmassa kimpassa jonkun kanssa. Tuolloin myös avoliitto yleistyi, eikä sitä tarvinnut enää selitellä, kuin vanhimmille sukulaisille.
avioliitto on oikea liitto kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Yrittävät tehdä jostain avoliitostaan samanarvoisen arvostetumman ja ylemmän avioliiton kanssa. Hävettäisi olla jossain avoliitossa. Mielessäni en arvoita sellaisia ihmisiä kovinkaan korkealle ja hävettäisi olla samassa tilanteessa.
Et siis arvosta ketään yhdessä asuvia pariskuntia? Sinun mielestäsi pariskunnan tulisi muuttaa yhteen vasta, kun ovat naimisissa? Näin olet itsekin toiminut?
Nimittäin jos on parisuhteessa ja asuu yhdessä, on kyseessä juridisesti avoliitto, ihan sama mitä nimitystä pariskunta siitä itse käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulisin, että tuo ikivanha susipari nimitys oli melkoisen ilkeilevä ja arvosteleva nimitys. Heidän jälkeläisistään käytettiin nimitystä avioton lapsi, tai avioliiton ulkopuolinen lapsi. En ymmärrä, miksi sitä lastakin piti jotenkin mollata. 80-luvulla viimeistään kihlauksesta puolestaan tuli kahdenkeskinen juttu, sillä ei ollut enää juridisia velvollisuuksia. Nuoret menivät kihloihin, koska halusivat ulkoisella merkillä (sormus) näyttää, että olivat jonkunlaisessa vähän virallisemmassa kimpassa jonkun kanssa. Tuolloin myös avoliitto yleistyi, eikä sitä tarvinnut enää selitellä, kuin vanhimmille sukulaisille.
Kihlaus tarkoittaa avioliittolupausta. Sillä ei ole ikinä ollut juridista merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Luulisin, että tuo ikivanha susipari nimitys oli melkoisen ilkeilevä ja arvosteleva nimitys. Heidän jälkeläisistään käytettiin nimitystä avioton lapsi, tai avioliiton ulkopuolinen lapsi. En ymmärrä, miksi sitä lastakin piti jotenkin mollata. 80-luvulla viimeistään kihlauksesta puolestaan tuli kahdenkeskinen juttu, sillä ei ollut enää juridisia velvollisuuksia. Nuoret menivät kihloihin, koska halusivat ulkoisella merkillä (sormus) näyttää, että olivat jonkunlaisessa vähän virallisemmassa kimpassa jonkun kanssa. Tuolloin myös avoliitto yleistyi, eikä sitä tarvinnut enää selitellä, kuin vanhimmille sukulaisille.
Muistan, kun olin n. 25-vuotias, ja yksi iäkäs sukulainen alkoi kuittailla siitä, että en ollut kihloissa kumppanini kanssa. Näin 40+ ikäisenä kuulostaa todella mauttomalta ja epäkohteliaalta, että kukaan edes kehtaa alkaa kommentoida toisen asioita, mutta erityisen typerältä kuulostaa, että jollekin 25-vuotiaalle opiskelijalle aletaan heittää jotain susipari-juttua. Tuli vähän sellainen olo, ettei ole ihan kaikki valot päällä silläkään vanhuksella. Hän jäi sittemmin leskeksi ja alkoi aika pian vaimonsa kuoleman jälkeen seurustella ja tämä nainen muutti hänen luokseen asumaan ja alkoi käyttää mm. vaimovainajan vanhoja tavaroita (myös vaatteita). Tähän peilaten tuntuu aika irvokkaalta, että samainen äijä yritti ilkeillä nuorelle opiskelijalle siitä, ettei tämä ollut kihloissa tai naimisissa kumppaninsa kanssa. (Tietysti ilkeily ei osunut maaliinsa, koska olen itse täysin eri tavoin ajatteleva ihminen - lähinnä aiheutti sen, että totesin ettei edelleenkään ole syytä olla tekemisissä vain siksi, että ollaan sukua. Hän oli mummoni veli, eli ei sen läheisempi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se aika lailla on sitova ja liitto kun toisen tulot vaikuttaa toisen saamiin tukiin.
Aiemmin Suomessa oli avioliittolaissa hyvinkin täsmällisiä säädöksiä kihlauksesta, kihlakumppaneista ja kihlauksen purkamisesta. Nämä lainkohdat on nyttemmin kumottu, viimeiset vuonna 1987 avioliittolain muutoksessa. Nykyään kihlaus on henkilöiden välinen sopimus, jolla on samanlainen lain suoja kuin muillakin lupauksilla ja sopimuksilla. Avioliittolakiin on jätetty vain kihlauksen määritelmä: ”Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet”. Vuoden 2017 maaliskuussa voimaan astunut lainmuutos muutti tämän muotoon ”Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet...”.
Nykyään kihlautumisella ei ole tarkempaa lainopillista merkitystä. Kihlaus ei ole avioliittoon rinnastettava sopimus lain edessä, joten kihlauksella ei ole avioliitto-oikeudellisia oikeusvaikutuksia, kuten kuoleman sattuessa kumppanin omaisuuden perintä. Kihlautumista pidetään sitovana lupauksena avioliitosta, vaikka siitä ei tehdä ilmoitusta viranomaisille. Periaatteessa kihlauksen peruminen on sopimuksen rikkomista. Lain edessä kihlauksen purkamista ei ole kuitenkaan katsottu sopimusrikkomukseksi.
Vaikka kihlautuminen ei ole avioliittoon rinnastettava oikeustoimi, muunlaisia oikeusvaikutuksia kihlauksella sen sijaan on. Esimerkiksi kihlakumppanien ei tarvitse oikeudenkäynnissä todistaa vasten tahtoaan kihlakumppaniaan vastaan. Kihlaukseen ei kuulu avio-oikeutta, mutta kuolleen kihlakumppanille voidaan tietyissä tapauksissa antaa jäämistön säästöstä avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi, jos se on toimeentulon kannalta tarpeen. Jos henkilö on tehnyt testamentin kihlattunsa hyväksi, ja sen jälkeen kihlaus puretaan muussa tilanteessa kuin testamentin tekijän kuollessa, silloin testamentti ei enää päde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisin, että tuo ikivanha susipari nimitys oli melkoisen ilkeilevä ja arvosteleva nimitys. Heidän jälkeläisistään käytettiin nimitystä avioton lapsi, tai avioliiton ulkopuolinen lapsi. En ymmärrä, miksi sitä lastakin piti jotenkin mollata. 80-luvulla viimeistään kihlauksesta puolestaan tuli kahdenkeskinen juttu, sillä ei ollut enää juridisia velvollisuuksia. Nuoret menivät kihloihin, koska halusivat ulkoisella merkillä (sormus) näyttää, että olivat jonkunlaisessa vähän virallisemmassa kimpassa jonkun kanssa. Tuolloin myös avoliitto yleistyi, eikä sitä tarvinnut enää selitellä, kuin vanhimmille sukulaisille.
Kihlaus tarkoittaa avioliittolupausta. Sillä ei ole ikinä ollut juridista merkitystä.
Kyllä muuten on ollut. Nykyisin kihlaus on kahdenkeskinen avioliittolupaus. Mitä muuten kaikki eivät enää edes tiedä. Menevät kihloihin huvikseen. Kihlajaispykälä poistui Suomen avioliittopykälästä hyvinkin myöhään, oliko vasta 1980-luvulla. Kihlattu saattoi vaikka periä jotain, jos toinen osapuoli kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin Suomessa oli avioliittolaissa hyvinkin täsmällisiä säädöksiä kihlauksesta, kihlakumppaneista ja kihlauksen purkamisesta. Nämä lainkohdat on nyttemmin kumottu, viimeiset vuonna 1987 avioliittolain muutoksessa. Nykyään kihlaus on henkilöiden välinen sopimus, jolla on samanlainen lain suoja kuin muillakin lupauksilla ja sopimuksilla. Avioliittolakiin on jätetty vain kihlauksen määritelmä: ”Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet”. Vuoden 2017 maaliskuussa voimaan astunut lainmuutos muutti tämän muotoon ”Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet...”.
Nykyään kihlautumisella ei ole tarkempaa lainopillista merkitystä. Kihlaus ei ole avioliittoon rinnastettava sopimus lain edessä, joten kihlauksella ei ole avioliitto-oikeudellisia oikeusvaikutuksia, kuten kuoleman sattuessa kumppanin omaisuuden perintä. Kihlautumista pidetään sitovana lupauksena avioliitosta, vaikka siitä ei tehdä ilmoitusta viranomaisille. Periaatteessa kihlauksen peruminen on sopimuksen rikkomista. Lain edessä kihlauksen purkamista ei ole kuitenkaan katsottu sopimusrikkomukseksi.
Vaikka kihlautuminen ei ole avioliittoon rinnastettava oikeustoimi, muunlaisia oikeusvaikutuksia kihlauksella sen sijaan on. Esimerkiksi kihlakumppanien ei tarvitse oikeudenkäynnissä todistaa vasten tahtoaan kihlakumppaniaan vastaan. Kihlaukseen ei kuulu avio-oikeutta, mutta kuolleen kihlakumppanille voidaan tietyissä tapauksissa antaa jäämistön säästöstä avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi, jos se on toimeentulon kannalta tarpeen. Jos henkilö on tehnyt testamentin kihlattunsa hyväksi, ja sen jälkeen kihlaus puretaan muussa tilanteessa kuin testamentin tekijän kuollessa, silloin testamentti ei enää päde.
Miten se kihlaus oikeudessa todennetaan? Käytännössä ei tarvitse todistaa edes seurustelukumppania vastaan, kun voi aina sanoa että kihloissa ollaan. Entä miten todennetaan kihlauksen purkautuminen tuossa mainitsemassasi testamentin mitätöinnissä? Jos seurustelukumppani väittää että edelleen ollaan kihloissa, mutta vainajan äiti väittää, että eiväthän olleet - kumpaa uskotaan?
"Avoliitto" on peräisin leikkipuheesta. Aikanaan suositeltiin termiä "asuinliitto".
Voinee myös kysyä mites se kun puhun kumppanistani miehenäni vaikka en ole hänen kanssaan avioliitossa saati avoliitossa kihloista puhumattakaan?
Ruotsinkielellä avoliitto on sambo, joka suoraan käännettynä viittaa yhdessä asumiseen.