Lue keskustelun säännöt.
Äitini on katkera siitä että me lapset saimme isältämme perintöä hänen kuoltuaan
27.02.2021 |
Rivien välistä antaa joskus ymmärtää että hyödyimme perusteettomasti heidän työllään ansaitsemista varoista, joita ei siis todellakaan ollut paljon. Todella raskasta tällainen, enkä olisi IKINÄ uskonut äidistäni tällaista.
Kommentit (36)
No yksityiskohtia tietämättä ymmärrän toisaalta äitiännekin. Hänet isänne on valinnut kumppanikseen, isänne ja äitinne on arkenne pyörittäneet, joten kai siitä äidillekkin osuus kuuluu. Lapsethan ei perinnön eteen mitään tee, puoliso yleensä tekee ainakin sen verran, että toisen on mahdollista tienata kun toinen osallistuu myös arjen pyörittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No yksityiskohtia tietämättä ymmärrän toisaalta äitiännekin. Hänet isänne on valinnut kumppanikseen, isänne ja äitinne on arkenne pyörittäneet, joten kai siitä äidillekkin osuus kuuluu. Lapsethan ei perinnön eteen mitään tee, puoliso yleensä tekee ainakin sen verran, että toisen on mahdollista tienata kun toinen osallistuu myös arjen pyörittämiseen.
Eiköhän hän saanutkin osuuden, avio-oikeuden perusteella.
Meillä kävi samoin myös. Äiti sanoi jossain hetkessä miten se on väärin, että isän osuus meni meille.
Toisaalta ymmärrän, äidilläni oli hieman isompi vastuu siitä, että talous pysyi kunnossa.
Toisaalta taas mietin, että en koskaan sanoisi omille lapsilleni noin vaan kyllä se on pään sisällä käsitelty jo ajat sitten, että lapset perii ja koen oikeaksi, että jos minä kuolen ensin niin lapset saa minun osuuteni tai miehen osuuden jos tilanne olisi toisinpäin.
Tosin parempi olla vannomatta mitään, suru tai se todellinen tilanne voi saada sanomaan sammakoita vielä itsekin.
Sekopäistä yrittää maksaa enemmän perintöveroja! Itse siirrän kaiken sukupolven yli vanhemmiltani perityn omille lapsille, näin säästyy perintöveroja huomattavia summia.
Ei taida olla talousihminen äitisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksityiskohtia tietämättä ymmärrän toisaalta äitiännekin. Hänet isänne on valinnut kumppanikseen, isänne ja äitinne on arkenne pyörittäneet, joten kai siitä äidillekkin osuus kuuluu. Lapsethan ei perinnön eteen mitään tee, puoliso yleensä tekee ainakin sen verran, että toisen on mahdollista tienata kun toinen osallistuu myös arjen pyörittämiseen.
Eiköhän hän saanutkin osuuden, avio-oikeuden perusteella.
Ohiksena: leski ei saa, lapset perivät vanhempansa.
Ok, leskelle kuuluu puolet eli oma puoliskonsa kuolinpesästä, mutta hän ei peri.
Yhteistä asuntoa ei - jos sellainen pariskunnalla oli - jaeta, leskellä on oikeus jäädä siihen asumaan, mutta kyllähän tuo puoluson kuolema voi lohkaista elintasoa ja omaisuutta aika melkoisestikin, jos se kuollut puoliso oli köyhempi. Kuvittelepa vaikkapa tilannetta, jossa leski on uransa ansioilla ostanut ison ja komean omakotitalon, kesämökin, veneen ja osakkeita ja kun puoliso kuolee, noista puolet lasketaan kuolleen omaisuudeksi ja ne pitää antaa perintönä lapsille. Yhtäkkiä leski on tilanteessa, jossa hänelle jää vain se asunto, kaikki säästöt, veneet ja mökit jaetaan lapsille, vaikka leskellä olisi eläkkeellä aikaa nauttia niistä.
Että tavallaan ymmärrän sitä lesken katkeruutta, jos lapsilla on jo oma elämä hyvällä mallillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekopäistä yrittää maksaa enemmän perintöveroja! Itse siirrän kaiken sukupolven yli vanhemmiltani perityn omille lapsille, näin säästyy perintöveroja huomattavia summia.
Ei taida olla talousihminen äitisi.
Sekopäisen huonosti ymmärrät lukemaasi. Kyse oli ap:n isästä, ei äidin isästä.
Oma äitini yritti tuollaisia erikoisjärjestelyjä myös että veljeni saisi enemmän kuin minä. Menen vaikka oikeuteen jos yrittää tuollaista, en aio suostua mihinkään epäreiluun. Häneltä voi odottaa tuollaista käytöstä valitettavasti. Välimme ovat jäätävät hänen käytöksensä vuoksi, josta yksi esimerkki on tuo perintöön kajoaminen, vain jäävuoren huippu. Hän ei näe toiminnassaan mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksityiskohtia tietämättä ymmärrän toisaalta äitiännekin. Hänet isänne on valinnut kumppanikseen, isänne ja äitinne on arkenne pyörittäneet, joten kai siitä äidillekkin osuus kuuluu. Lapsethan ei perinnön eteen mitään tee, puoliso yleensä tekee ainakin sen verran, että toisen on mahdollista tienata kun toinen osallistuu myös arjen pyörittämiseen.
Eiköhän hän saanutkin osuuden, avio-oikeuden perusteella.
Ohiksena: leski ei saa, lapset perivät vanhempansa.
Ok, leskelle kuuluu puolet eli oma puoliskonsa kuolinpesästä, mutta hän ei peri.
Yhteistä asuntoa ei - jos sellainen pariskunnalla oli - jaeta, leskellä on oikeus jäädä siihen asumaan, mutta kyllähän tuo puoluson kuolema voi lohkaista elintasoa ja omaisuutta aika melkoisestikin, jos se kuollut puoliso oli köyhempi. Kuvittelepa vaikkapa tilannetta, jossa leski on uransa ansioilla ostanut ison ja komean omakotitalon, kesämökin, veneen ja osakkeita ja kun puoliso kuolee, noista puolet lasketaan kuolleen omaisuudeksi ja ne pitää antaa perintönä lapsille. Yhtäkkiä leski on tilanteessa, jossa hänelle jää vain se asunto, kaikki säästöt, veneet ja mökit jaetaan lapsille, vaikka leskellä olisi eläkkeellä aikaa nauttia niistä.
Että tavallaan ymmärrän sitä lesken katkeruutta, jos lapsilla on jo oma elämä hyvällä mallillaan.
Nyt unohtui tasinkoprivilegi
Onpa myrkyllinen äiti. Kateellinen omille lapsilleen ja syyllistävä. Ei olisi ihme, jos teille lapsille olisi syntynyt mielenterveyden ongelmia, kun olette eläneet lapsuuden tuollaisessa myrkyllä.
Äitinne on tosiaan saanut osansa eron yhteydessä suoritetussa osituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksityiskohtia tietämättä ymmärrän toisaalta äitiännekin. Hänet isänne on valinnut kumppanikseen, isänne ja äitinne on arkenne pyörittäneet, joten kai siitä äidillekkin osuus kuuluu. Lapsethan ei perinnön eteen mitään tee, puoliso yleensä tekee ainakin sen verran, että toisen on mahdollista tienata kun toinen osallistuu myös arjen pyörittämiseen.
Eiköhän hän saanutkin osuuden, avio-oikeuden perusteella.
Ohiksena: leski ei saa, lapset perivät vanhempansa.
Ok, leskelle kuuluu puolet eli oma puoliskonsa kuolinpesästä, mutta hän ei peri.
Yhteistä asuntoa ei - jos sellainen pariskunnalla oli - jaeta, leskellä on oikeus jäädä siihen asumaan, mutta kyllähän tuo puoluson kuolema voi lohkaista elintasoa ja omaisuutta aika melkoisestikin, jos se kuollut puoliso oli köyhempi. Kuvittelepa vaikkapa tilannetta, jossa leski on uransa ansioilla ostanut ison ja komean omakotitalon, kesämökin, veneen ja osakkeita ja kun puoliso kuolee, noista puolet lasketaan kuolleen omaisuudeksi ja ne pitää antaa perintönä lapsille. Yhtäkkiä leski on tilanteessa, jossa hänelle jää vain se asunto, kaikki säästöt, veneet ja mökit jaetaan lapsille, vaikka leskellä olisi eläkkeellä aikaa nauttia niistä.
Että tavallaan ymmärrän sitä lesken katkeruutta, jos lapsilla on jo oma elämä hyvällä mallillaan.
Kyllä sen omaisuuden kannattaa olla omissa nimissä, eikä laittaa köyhän puolison nimiin. Ei sitä sun omaisuutta lapsille jaeta, kun se köyhempi puoliso kuolee, vaan vasta kun itse kuolet.
Kannattaa tehdä keskinäinen testamentti, jollei niitä rahoja halua antaa lapsille ennen kuin molemmat kuolleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksityiskohtia tietämättä ymmärrän toisaalta äitiännekin. Hänet isänne on valinnut kumppanikseen, isänne ja äitinne on arkenne pyörittäneet, joten kai siitä äidillekkin osuus kuuluu. Lapsethan ei perinnön eteen mitään tee, puoliso yleensä tekee ainakin sen verran, että toisen on mahdollista tienata kun toinen osallistuu myös arjen pyörittämiseen.
Eiköhän hän saanutkin osuuden, avio-oikeuden perusteella.
ja todennäköisesti leskeneläkkeen vielä loppuelämäkseen, joka on euromääräisesti moninkertainen johonkin kertasummaan nähden.
Vierailija kirjoitti:
Onpa myrkyllinen äiti. Kateellinen omille lapsilleen ja syyllistävä. Ei olisi ihme, jos teille lapsille olisi syntynyt mielenterveyden ongelmia, kun olette eläneet lapsuuden tuollaisessa myrkyllä.
Äitinne on tosiaan saanut osansa eron yhteydessä suoritetussa osituksessa.
Eron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa myrkyllinen äiti. Kateellinen omille lapsilleen ja syyllistävä. Ei olisi ihme, jos teille lapsille olisi syntynyt mielenterveyden ongelmia, kun olette eläneet lapsuuden tuollaisessa myrkyllä.
Äitinne on tosiaan saanut osansa eron yhteydessä suoritetussa osituksessa.
Minkä helvetin eron?
Kuolemassa avioliitto päättyy ja omaisuuden jaossa tehdään ositus tai noudatetaan avioehtoa ja mahdollista testamenttia.
Tämä taitaakin olla yleisempää kuin aavistin. Oma äitini oli siirtänyt tililleni isäni kuoltua oman osuuteni perinnöstä ja saatesanat oli tekoitkua tuhertaen "minä koitan sitten pärjätä omillani jotenkin". Hänellä on talo, täysrempattu, liki 100 000€ laitettu remontteihin viime vuosina (ei velkarahalla), säästöjä ja sijoituksia kymmenien tuhansien eurojen edestä, leskeneläkettä saa melkein 500 €/kk vielä oman eläkkeen päälle mutta on niiiiin köyhää ja kipeää ettei huonommin voi kellään mennä :D Minä mm nyt työmarkkinatuella työkvyttömänä. Toisille sisaruksilleni ei tätä vinkumissoittoa tehnyt vain minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksityiskohtia tietämättä ymmärrän toisaalta äitiännekin. Hänet isänne on valinnut kumppanikseen, isänne ja äitinne on arkenne pyörittäneet, joten kai siitä äidillekkin osuus kuuluu. Lapsethan ei perinnön eteen mitään tee, puoliso yleensä tekee ainakin sen verran, että toisen on mahdollista tienata kun toinen osallistuu myös arjen pyörittämiseen.
Eiköhän hän saanutkin osuuden, avio-oikeuden perusteella.
Ohiksena: leski ei saa, lapset perivät vanhempansa.
Ok, leskelle kuuluu puolet eli oma puoliskonsa kuolinpesästä, mutta hän ei peri.
Yhteistä asuntoa ei - jos sellainen pariskunnalla oli - jaeta, leskellä on oikeus jäädä siihen asumaan, mutta kyllähän tuo puoluson kuolema voi lohkaista elintasoa ja omaisuutta aika melkoisestikin, jos se kuollut puoliso oli köyhempi. Kuvittelepa vaikkapa tilannetta, jossa leski on uransa ansioilla ostanut ison ja komean omakotitalon, kesämökin, veneen ja osakkeita ja kun puoliso kuolee, noista puolet lasketaan kuolleen omaisuudeksi ja ne pitää antaa perintönä lapsille. Yhtäkkiä leski on tilanteessa, jossa hänelle jää vain se asunto, kaikki säästöt, veneet ja mökit jaetaan lapsille, vaikka leskellä olisi eläkkeellä aikaa nauttia niistä.
Että tavallaan ymmärrän sitä lesken katkeruutta, jos lapsilla on jo oma elämä hyvällä mallillaan.
Miksi kirjoitat, vaikka et tiedä asiasta etkä ymmärrä lukemaasi?
Totta on, että leski ei peri. Hän saa tasinkona, mutta ei puolta kuolinpesästä vaan oman osuutensa lisäksi nin paljon, että omistaan puolet YHTEENLASKETUSTA.
Jos kuollut puoliso oli köyhempi eli lesken oma omaisuus suurempi, hänen ei tarvitse antaa tasinkoa perillisille, lue tasinkoprivilegi. Ei siis jaeta säästöjä lapsille, vaan vain vainajan nimissä ollut omaisuus. Leski pitää oman omaisuutensa kuolemaan saakka.
Onko kellään tietoa, onko laillista tehdä keskinäinen testamentti puolisoiden kesken niin, että jos vaimo kuolee ensin, perii mies kaiken ja vasta miehen kuoltua perivät lapset mitään. Ja tietysti toisin päin, että jos mies kuolee ensin, perii vaimo kaiken ja vasta vaimon kuoltua perivät lapset mitään. Voivatko lapset tai joku lapsista vaatia jotakin heti ensimmäisen vanhemman kuoltua.
Rintaperillisillä on oikeus lakiosaan (jos vaativat) keskinäisestä testamentista huolimatta.
Sama juttu. Mun äiti yritti selittää, ettei palkata lakimiestä hoitamaan perunkirjoituksia, vaan jaetaan mulle ja kahdelle sisaruksilleni kuuluva perintö keskenämme tasan siten, että äitini saisi tuosta oman osuuden. Emme suostuneet, vaan hautaustoimisto hoiti perunkirjoitukset. Oma osuuteni perinnöstä oli reilut 3000 euroa, eli mistään isosta summasta ei ollut kyse (yht. alle 10000 € koko perikunnan jaettavaksi). Omaisuutta tai asunto-osaketta ei isälläni (eikä äidilläni) ollut, vaan isäni asui palvelutalossa kuolemaansa saakka. Äitini asuu kaupungin vuokra-asunnossa.
Äidilläni oli työikäisenä isompi palkka, kuin isälläni ja siten myös isompi eläke nykyään. Silti piti yrittää lypsää perikunnalle kuuluvasta perinnöstä oma osuus itselleen. Mitään materiaa emme perineet.