Lue keskustelun säännöt.
Merikarvian poikamiehet ihmettelevät mikä nykyajan naisia vaivaa: "ehkä heillä on korkeammat tavoitteet"
27.02.2021 |
Merikarvialla sataa nuorta miestä kohden on 7180 samanikäistä naista. Samanlainen tilanne on Pomarkussa, Nakkilassa, Karviassa ja Kokemäellä.
Krister Ristimäki arvelee, että naiset lähtevät, koska he eivät löydä Merikarvialta mieleistään työtä.
Ehkä heillä on korkeammat tavoitteet ja he haluavat jollekin tietylle alalle. Täällä ei oikein ole palveluitakaan. Kela on hävinnyt ja nyt on enää pari kauppaa, pankki ja posti.
Me miehet ehkä tyydytään vähän vähempään. Ei niin kiinnosta tuo kaupunkilaiselämä.
Kommentit (1318)
Vierailija kirjoitti:
https://www.apu.fi/artikkelit/juhani-karila-ja-hanen-lapsuusystavansa-v…;
Tässä oli aivan loistava artikkeli maaseudun ja kaupungin ihmisten henkisistä eroista. Jokainen on tietysti yksilö, mutta tämä artikkeli kuvasi todella hyvin sen asenteen mitä ehkä molemmilla on toisia kohtaan. Artikkelissa toimittaja, kaupunkilaistunut akateeminen, käy tapaamassa lapsuudenkaveriaan. Lapsuudenkaveri on toiminnan mies, oikea kunnon maalainen. Syntyy konflikteja. Lukekaa. Tämä artikkeli selitti tosi hyvin ne syyt miksi itse en koskaan sopeutunut maalle ja muutin pois. Ja sai kyllä ymmärtämään myös maaseudun elämää rakastavan sielunmaisemaa.
Kiitos artikkelivinkistä. Tuossa maaseudun heppu oli jossakin määrin karikatyyrinen henkilö.
Pitää muistaa, että maan hernepapusadosta vastaavat maaseudun ihmiset. Ja biopolttoaineiden valmistusketjusta myöskin.
Keskimääräiset arvo- ja asenne-erot ovat olennaisesti artikkelia pienempiä jo lähtökohtaisestikin. Artikkelissa vallitsi tosin lämminhenkisyys.
Ihan yhtä paljon maaseudun liberaalia hernepapuparonia hämmästyttää kaupunkilähiöiden juntit. Että miten voi jämähtää ysikytluvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka akateeminen hyväpalkkainen nainen olisi valmis miehen perässä muuttamaan tuppukylään, ei siellä yleensä ole samanhenkisiä ihmisiä. Lähäri-Pirjo ja Kaupankassa-Kaisa sulkevat välittömästi piirin ulkopuolelle.
Ei kaikki kaupunkiin muuttaneet ole mitään akateemisia hyväpalkkaisia älykköjä. Sitä voi jakomäen lähäri-pirjo lähipubin tarjontaa katsoessaan miettiä että olisiko elämä sittenkin mukavampaa maalla.
Miksi maalla on vähemmän naisia kuin miehiä, johtuu naisten muuttamisesta amk- ja yliopisto-opintojen perässä ja sen jälkeen jäävät töiden (ja ehkä löydetyn puolison ja miellyttävän asuinpaikan) takia kaupunkiin. Yleensä ne alemman koulutuksen duuneihin tyytyvät naiset jäävät kotipaikkakunnalleen.
Huomaan sen ihan naisten välisissäkin suhteissa. Maaseudulla asuvat arvostavat käytännön toimintaa, ei mitään "akateemista haihattelua". Ei saa olla tietyllä tavalla herkkä. Pitää sopeutua tiettyyn muottiin niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Oman kokemuksen mukaan monet naisetkin jäi asumaan maalle, mutta en tiedä miksi Merikarvialla ei sitten ole tuollaisia naisia. Onko se niin pieni paikkakunta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.apu.fi/artikkelit/juhani-karila-ja-hanen-lapsuusystavansa-v…;
Tässä oli aivan loistava artikkeli maaseudun ja kaupungin ihmisten henkisistä eroista. Jokainen on tietysti yksilö, mutta tämä artikkeli kuvasi todella hyvin sen asenteen mitä ehkä molemmilla on toisia kohtaan. Artikkelissa toimittaja, kaupunkilaistunut akateeminen, käy tapaamassa lapsuudenkaveriaan. Lapsuudenkaveri on toiminnan mies, oikea kunnon maalainen. Syntyy konflikteja. Lukekaa. Tämä artikkeli selitti tosi hyvin ne syyt miksi itse en koskaan sopeutunut maalle ja muutin pois. Ja sai kyllä ymmärtämään myös maaseudun elämää rakastavan sielunmaisemaa.
Kiitos artikkelivinkistä. Tuossa maaseudun heppu oli jossakin määrin karikatyyrinen henkilö.
Pitää muistaa, että maan hernepapusadosta vastaavat maaseudun ihmiset. Ja biopolttoaineiden valmistusketjusta myöskin.
Keskimääräiset arvo- ja asenne-erot ovat olennaisesti artikkelia pienempiä jo lähtökohtaisestikin. Artikkelissa vallitsi tosin lämminhenkisyys.
Ihan yhtä paljon maaseudun liberaalia hernepapuparonia hämmästyttää kaupunkilähiöiden juntit. Että miten voi jämähtää ysikytluvulle.
Minusta hän ei ollut karikatyyrinen. Joo, sieltä tuli maahanmuuttovastaista kommenttia, teki äijämäistä työtä, arvosti riuskaa otetta asioihin, mutta hänessä oli myös herkkyyttä ja tykkäsi lukea scifi-kirjoja. Niinkun ihmiset yleensäkin, hänessä vaikutti olevan monia puolia. Eihän tuo mies tosin ollut sinkkukaan enää.
Mistä en pitänyt oli tuo että maaseudun kaveri pilkkasi kaupunkilaista kaveriaan välillä. Pyysi kyllä onneksi anteeksi, ja tajusi varmaan olevansa ennakkoluuloinen. Toimittajakin myöntää omaavansa ennakkoluuloja toista kohtaan, mutta ei ollenkaan samalla lailla pilkkaa häntä jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaan sen ihan naisten välisissäkin suhteissa. Maaseudulla asuvat arvostavat käytännön toimintaa, ei mitään "akateemista haihattelua". Ei saa olla tietyllä tavalla herkkä. Pitää sopeutua tiettyyn muottiin niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Oman kokemuksen mukaan monet naisetkin jäi asumaan maalle, mutta en tiedä miksi Merikarvialla ei sitten ole tuollaisia naisia. Onko se niin pieni paikkakunta?
Osa jää elämään ikuista nuoruuttaan eivätkä halua ikinä tehdä mitään järkevää. Toiset taas jää useiksi vuosiksi kotiin lasten kanssa.
T. Pienestä kylästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän kohtaa tuossa jutussa mies ihmetteli mikä nykyajan naisia vaivaa?
Ei yhtään missään. Siksi tämä ketju onkin mitä mainioin osoitus yhteiskunnan ja naisten rakenteellisesta vihasta miehiä kohtaan
No älkää ottako naista.
En yhtään ihmettele monien naisten leipääntymistä. Suosikaa niitä tuonteja, jotka pysyy kauniina, tottelee miestä ja tekee kotityöt.Nainenko otetaan?
Luulin että kyseessä on tasa-arvoinen kumppanuus
Meillä on eri käsitys tasa-arvosta. Tasa-arvoisessa suhteessa ei palvella ketään. Molemmat tekee osansa eikä käskytä.
Tekstisi ei kuulosta siltä kun puhut "naisen ottamisesta"
Sehän on palstamiesten unelmana. Ottaminen hoidetaan usein maksun kautta ts. ostamalla.
Pelkkää säästöä. Suomimatami syö miehen kuin miehen vuodessa konkurssiin, mutta eksoottinen nainen pärjää riisikipollisella kokonaisen viikon. Suomimatamilla paino samassa ajassa yleensä kaksinkertaistuu, kun taas eksoottinen nainen pysyy hoikkana.
Ennen sulkemisaikaa piti tietenkin tulla tänne heittämään yksi kulunut vitsi?
pelkkää faktaa siinä kirjoitettiin
Valtaosa suomalaismiehistä on ylipainoisia. Minun on vaikea ymmärtää suomimatami-"vitsejä".
Eikö miehillä ole peilejä tai vaakoja vai eivätkö he oikeasti hahmota omaa ulkonäköään?
ohis
Osa on, osa ei, mutta vähemmän kuin tänne kirjoittavat kateelliset läskit yh mammat.
BMI 21
Mulla ei ole lapsia, saatika miestä :D
Se siitä yh:oudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.apu.fi/artikkelit/juhani-karila-ja-hanen-lapsuusystavansa-v…;
Tässä oli aivan loistava artikkeli maaseudun ja kaupungin ihmisten henkisistä eroista. Jokainen on tietysti yksilö, mutta tämä artikkeli kuvasi todella hyvin sen asenteen mitä ehkä molemmilla on toisia kohtaan. Artikkelissa toimittaja, kaupunkilaistunut akateeminen, käy tapaamassa lapsuudenkaveriaan. Lapsuudenkaveri on toiminnan mies, oikea kunnon maalainen. Syntyy konflikteja. Lukekaa. Tämä artikkeli selitti tosi hyvin ne syyt miksi itse en koskaan sopeutunut maalle ja muutin pois. Ja sai kyllä ymmärtämään myös maaseudun elämää rakastavan sielunmaisemaa.
Kiitos artikkelivinkistä. Tuossa maaseudun heppu oli jossakin määrin karikatyyrinen henkilö.
Pitää muistaa, että maan hernepapusadosta vastaavat maaseudun ihmiset. Ja biopolttoaineiden valmistusketjusta myöskin.
Keskimääräiset arvo- ja asenne-erot ovat olennaisesti artikkelia pienempiä jo lähtökohtaisestikin. Artikkelissa vallitsi tosin lämminhenkisyys.
Ihan yhtä paljon maaseudun liberaalia hernepapuparonia hämmästyttää kaupunkilähiöiden juntit. Että miten voi jämähtää ysikytluvulle.
Minusta hän ei ollut karikatyyrinen. Joo, sieltä tuli maahanmuuttovastaista kommenttia, teki äijämäistä työtä, arvosti riuskaa otetta asioihin, mutta hänessä oli myös herkkyyttä ja tykkäsi lukea scifi-kirjoja. Niinkun ihmiset yleensäkin, hänessä vaikutti olevan monia puolia. Eihän tuo mies tosin ollut sinkkukaan enää.
Kyllä. Mutta tarkoitin juuri, että jutun juoni oli etenkin siinä, että toimittajan ja/tai artikkelin kirjoittajan vastapeluri ei ollut luomutilallinen. Olisi voinut olla. Mutta ei ollut.
Täysin saman asenne-eron kirjoittaja olisi voinut löytää lähipubistaan. Mutta ei hakenut.
Artikkeli oli hyvä mutta kasvatti perusteetonta taivastelua.
Odottaisin, että kaupunkikeskeisyyteen painottunut media uskaltaisi katsoa joskus myös peiliin ja havaita konservatismin suurien massojen vaikuttavan siinä aivan kotikaduilla. Maaseudulla asuu määritelmän mukaan vain vähän ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän kohtaa tuossa jutussa mies ihmetteli mikä nykyajan naisia vaivaa?
Ei yhtään missään. Siksi tämä ketju onkin mitä mainioin osoitus yhteiskunnan ja naisten rakenteellisesta vihasta miehiä kohtaan
No älkää ottako naista.
En yhtään ihmettele monien naisten leipääntymistä. Suosikaa niitä tuonteja, jotka pysyy kauniina, tottelee miestä ja tekee kotityöt.Nainenko otetaan?
Luulin että kyseessä on tasa-arvoinen kumppanuus
Meillä on eri käsitys tasa-arvosta. Tasa-arvoisessa suhteessa ei palvella ketään. Molemmat tekee osansa eikä käskytä.
Tekstisi ei kuulosta siltä kun puhut "naisen ottamisesta"
Sehän on palstamiesten unelmana. Ottaminen hoidetaan usein maksun kautta ts. ostamalla.
Pelkkää säästöä. Suomimatami syö miehen kuin miehen vuodessa konkurssiin, mutta eksoottinen nainen pärjää riisikipollisella kokonaisen viikon. Suomimatamilla paino samassa ajassa yleensä kaksinkertaistuu, kun taas eksoottinen nainen pysyy hoikkana.
Ennen sulkemisaikaa piti tietenkin tulla tänne heittämään yksi kulunut vitsi?
pelkkää faktaa siinä kirjoitettiin
Noni! Miksi sitten kiistätte ettette halua tuollaista vaimoa?
Etkö kaskelotti tajua yksilön ja "miesten" eroa?
Kuinka tyhmä kaskelotti voi oikein olla?
Sori, aika monen haaveena toi tuntuu olevan.
Sori, mikä sun otanta onkaan?
Tilastot kertoo. Tietyt maat esiintyvät siinä melkolailla vuodesta toiseen: http://www.stat.fi/tup/maahamuutto/perheet/solmitut-avioliitot.html (lisää n kirjain)
"Suomalaisten miesten ulkomaalaisten puolisojen kansalaisuuksissa on vähemmän hajontaa kuin suomalaisten naisten ulkomaalaisten puolisoiden. Ulkomaan kansalaisen kanssa naimisiin menneiden suomalaisten miesten puolisoista kolmannes oli kahdesta maasta vuonna 2019: Thaimaasta ja Venäjältä. Seuraavat, paljon pienemmät kansalaisuusryhmät olivat Viro, Filippiinit, Vietnam ja Kiina."eli 200 avioliittoa = kaikki miehet haluaa thaikun?
Miksi naisten tilastossa on "tuntematon" ja Irak ? Kaikki naiset haluavat mamun ?
Oikeasti, hanki apua harhoihisi
Taikkua sen olla pittää,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.Ei kai monetkaan oikeasti halua estää naisten muuttamista, mutta luulisi useammalla olevan muuttohaluja johonkin pienelle paikalle. Nyt monet muuttaa itsemurhayksiöön josta maksaa 900 euroa kuukaudessa kun pienessä paikassa menisi vain 250 euroa kaksiosta tai kolmiosta. Eikä kaikki naiset todellakaan joudu asumaan tietyssä paikassa kunnianhimonsa vuoksi :D
Tuppukylällä kytätään ja juorutaan. Porukka on erittäin sisäänpäin lämpiävää.
Taas tätä yleistämistä. Onko teidän ihan mahdoton olla viljelemättä näitä koko ajan?
Nää "tuppukylien" juoruamisista valittajat on yleensä just niitä, jotka on siinä joururingissä keskellä raportoimassa kaikkesta näkemästään ja kuulemastaan. Mä itse asun pienehkössä kaupungissa, enkä kuule juoruja juuri ollenkaan ja jos kuulen, niin en välitä niitä eteenpäin. Sitten taas nämä yleisesti tiedossa olevat juoruämmät on niitä, jotka kyllä on ekana valittamassa siitä, jos joku heidän omia asioitaan julkisesti puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.Ei kai monetkaan oikeasti halua estää naisten muuttamista, mutta luulisi useammalla olevan muuttohaluja johonkin pienelle paikalle. Nyt monet muuttaa itsemurhayksiöön josta maksaa 900 euroa kuukaudessa kun pienessä paikassa menisi vain 250 euroa kaksiosta tai kolmiosta. Eikä kaikki naiset todellakaan joudu asumaan tietyssä paikassa kunnianhimonsa vuoksi :D
Tuppukylällä kytätään ja juorutaan. Porukka on erittäin sisäänpäin lämpiävää.
Taas tätä yleistämistä. Onko teidän ihan mahdoton olla viljelemättä näitä koko ajan?
Nää "tuppukylien" juoruamisista valittajat on yleensä just niitä, jotka on siinä joururingissä keskellä raportoimassa kaikkesta näkemästään ja kuulemastaan. Mä itse asun pienehkössä kaupungissa, enkä kuule juoruja juuri ollenkaan ja jos kuulen, niin en välitä niitä eteenpäin. Sitten taas nämä yleisesti tiedossa olevat juoruämmät on niitä, jotka kyllä on ekana valittamassa siitä, jos joku heidän omia asioitaan julkisesti puhuu.
Harrastatko paljon siellä jossain ryhmissä? Entä työpaikka? Juoruja kuulee ohimennen kyllä ihan vaan sillä että on paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.apu.fi/artikkelit/juhani-karila-ja-hanen-lapsuusystavansa-v…;
Tässä oli aivan loistava artikkeli maaseudun ja kaupungin ihmisten henkisistä eroista. Jokainen on tietysti yksilö, mutta tämä artikkeli kuvasi todella hyvin sen asenteen mitä ehkä molemmilla on toisia kohtaan. Artikkelissa toimittaja, kaupunkilaistunut akateeminen, käy tapaamassa lapsuudenkaveriaan. Lapsuudenkaveri on toiminnan mies, oikea kunnon maalainen. Syntyy konflikteja. Lukekaa. Tämä artikkeli selitti tosi hyvin ne syyt miksi itse en koskaan sopeutunut maalle ja muutin pois. Ja sai kyllä ymmärtämään myös maaseudun elämää rakastavan sielunmaisemaa.
Kiitos artikkelivinkistä. Tuossa maaseudun heppu oli jossakin määrin karikatyyrinen henkilö.
Pitää muistaa, että maan hernepapusadosta vastaavat maaseudun ihmiset. Ja biopolttoaineiden valmistusketjusta myöskin.
Keskimääräiset arvo- ja asenne-erot ovat olennaisesti artikkelia pienempiä jo lähtökohtaisestikin. Artikkelissa vallitsi tosin lämminhenkisyys.
Ihan yhtä paljon maaseudun liberaalia hernepapuparonia hämmästyttää kaupunkilähiöiden juntit. Että miten voi jämähtää ysikytluvulle.
Minusta hän ei ollut karikatyyrinen. Joo, sieltä tuli maahanmuuttovastaista kommenttia, teki äijämäistä työtä, arvosti riuskaa otetta asioihin, mutta hänessä oli myös herkkyyttä ja tykkäsi lukea scifi-kirjoja. Niinkun ihmiset yleensäkin, hänessä vaikutti olevan monia puolia. Eihän tuo mies tosin ollut sinkkukaan enää.
Kyllä. Mutta tarkoitin juuri, että jutun juoni oli etenkin siinä, että toimittajan ja/tai artikkelin kirjoittajan vastapeluri ei ollut luomutilallinen. Olisi voinut olla. Mutta ei ollut.
Täysin saman asenne-eron kirjoittaja olisi voinut löytää lähipubistaan. Mutta ei hakenut.
Artikkeli oli hyvä mutta kasvatti perusteetonta taivastelua.
Odottaisin, että kaupunkikeskeisyyteen painottunut media uskaltaisi katsoa joskus myös peiliin ja havaita konservatismin suurien massojen vaikuttavan siinä aivan kotikaduilla. Maaseudulla asuu määritelmän mukaan vain vähän ihmisiä.
Olisi varmaan löytänyt lähipubista joo, mutta jutun idea oli varmaan juuri se että he ovat samasta kylästä kuitenkin lähtöisin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka akateeminen hyväpalkkainen nainen olisi valmis miehen perässä muuttamaan tuppukylään, ei siellä yleensä ole samanhenkisiä ihmisiä. Lähäri-Pirjo ja Kaupankassa-Kaisa sulkevat välittömästi piirin ulkopuolelle.
Otetaan harrastuksena vaikka ratsastus. Kaupungeissa olet tottunut maksamaan yli 600e/kk tallivuokraa paikasta, jossa on siistit puitteet, maneesi ja kunnon säännöt. Ihmiset eivät juoruile muiden yksityiselämästä vaan tulevat liikuttamaan hevosensa ja lähtevät. Ihmiset ovat hyväpalkkaisia ja maksavat vuokransa mukisematta. Tallityöntekijät saavat asiallista kohtelua ja palkkaa.
Maalla jokaisella siivoojallakin on pakko olla oma hevonen. Maneesitallipaikka on alle 500e mutta siitäkin pitää valittaa ja yrittää alentaa kaikin mahdollisin keinoin. Muiden hevosista ja varusteista ollaan kateellisia. Rehuja varastetaan. Kaikkien yksityiselämää puidaan ja tietty aikuisten naisten klikkijengi vapaa-ajallaan naureskelee muille niin, että henkilön fb on auki niin kaikki voivat osoittaa ja nauraa. Jos tiedetään jonkun olevan hyväpalkkainen, siltä voidaan ottaa vähän korotettua maneesimaksua tmv. Tallityöntekijä on usein röökiä poltteleva alkoholisti, jolle voidaan jättää palkka maksamatta tai viivyttää jos vuokralaiset itse taas kitkuttelevat vuokranmaksussa.
Miksi tuo ei vastaa omia kokemuksiani maaseudusta vs kaupungista?
t. maaseudulla asuva akateeminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Serkku ei voi kotipaikkakunnallaan käydä alkossa liian usein, kun siitä sitten tulee kylillä puheita.
Ja tämä Seinäjoen kokoisessa paikassa.
Ehkäpä serkkusi alkoholin käytöstä ollaan huolissaan? Tai sitten noi on krapulaisen vainoharhoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka akateeminen hyväpalkkainen nainen olisi valmis miehen perässä muuttamaan tuppukylään, ei siellä yleensä ole samanhenkisiä ihmisiä. Lähäri-Pirjo ja Kaupankassa-Kaisa sulkevat välittömästi piirin ulkopuolelle.
Otetaan harrastuksena vaikka ratsastus. Kaupungeissa olet tottunut maksamaan yli 600e/kk tallivuokraa paikasta, jossa on siistit puitteet, maneesi ja kunnon säännöt. Ihmiset eivät juoruile muiden yksityiselämästä vaan tulevat liikuttamaan hevosensa ja lähtevät. Ihmiset ovat hyväpalkkaisia ja maksavat vuokransa mukisematta. Tallityöntekijät saavat asiallista kohtelua ja palkkaa.
Maalla jokaisella siivoojallakin on pakko olla oma hevonen. Maneesitallipaikka on alle 500e mutta siitäkin pitää valittaa ja yrittää alentaa kaikin mahdollisin keinoin. Muiden hevosista ja varusteista ollaan kateellisia. Rehuja varastetaan. Kaikkien yksityiselämää puidaan ja tietty aikuisten naisten klikkijengi vapaa-ajallaan naureskelee muille niin, että henkilön fb on auki niin kaikki voivat osoittaa ja nauraa. Jos tiedetään jonkun olevan hyväpalkkainen, siltä voidaan ottaa vähän korotettua maneesimaksua tmv. Tallityöntekijä on usein röökiä poltteleva alkoholisti, jolle voidaan jättää palkka maksamatta tai viivyttää jos vuokralaiset itse taas kitkuttelevat vuokranmaksussa.
Lisäisin tuohon vielä, että 99% heppanaisista on enemmän tai vähemmän mielenvikaisia.
Olen tuo kirjoittaja ja heppanainen. Täytyy huokaisten myöntää että kyllä, paljon kummallisia ihmisiä harrastuksen parissa, etenkin Suomessa. Sanoisin kuitenkin että 80% on lähempänä totuutta. Laji vaatii paljon rahaa, tunneälyä ja liikunnallista älyä. Ongelmia tulee kun jokin näistä tai kaikki puuttuu ja huomio keskittyy lajin ympärillä pyöriviin ihmisiin eikä itse lajiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka akateeminen hyväpalkkainen nainen olisi valmis miehen perässä muuttamaan tuppukylään, ei siellä yleensä ole samanhenkisiä ihmisiä. Lähäri-Pirjo ja Kaupankassa-Kaisa sulkevat välittömästi piirin ulkopuolelle.
Ei kaikki kaupunkiin muuttaneet ole mitään akateemisia hyväpalkkaisia älykköjä. Sitä voi jakomäen lähäri-pirjo lähipubin tarjontaa katsoessaan miettiä että olisiko elämä sittenkin mukavampaa maalla.
Ne jakomäen pirkot on yleensä syntyneet siellä jakomäessä.
Los Jakomäkelös on sivistysvaltio verrattuna Karviaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.Ei kai monetkaan oikeasti halua estää naisten muuttamista, mutta luulisi useammalla olevan muuttohaluja johonkin pienelle paikalle. Nyt monet muuttaa itsemurhayksiöön josta maksaa 900 euroa kuukaudessa kun pienessä paikassa menisi vain 250 euroa kaksiosta tai kolmiosta. Eikä kaikki naiset todellakaan joudu asumaan tietyssä paikassa kunnianhimonsa vuoksi :D
Tuppukylällä kytätään ja juorutaan. Porukka on erittäin sisäänpäin lämpiävää.
Taas tätä yleistämistä. Onko teidän ihan mahdoton olla viljelemättä näitä koko ajan?
Nää "tuppukylien" juoruamisista valittajat on yleensä just niitä, jotka on siinä joururingissä keskellä raportoimassa kaikkesta näkemästään ja kuulemastaan. Mä itse asun pienehkössä kaupungissa, enkä kuule juoruja juuri ollenkaan ja jos kuulen, niin en välitä niitä eteenpäin. Sitten taas nämä yleisesti tiedossa olevat juoruämmät on niitä, jotka kyllä on ekana valittamassa siitä, jos joku heidän omia asioitaan julkisesti puhuu.
Harrastatko paljon siellä jossain ryhmissä? Entä työpaikka? Juoruja kuulee ohimennen kyllä ihan vaan sillä että on paikalla.
No työpaikkajuoruja kuulee kyllä isoissakin kaupungeissa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka akateeminen hyväpalkkainen nainen olisi valmis miehen perässä muuttamaan tuppukylään, ei siellä yleensä ole samanhenkisiä ihmisiä. Lähäri-Pirjo ja Kaupankassa-Kaisa sulkevat välittömästi piirin ulkopuolelle.
Otetaan harrastuksena vaikka ratsastus. Kaupungeissa olet tottunut maksamaan yli 600e/kk tallivuokraa paikasta, jossa on siistit puitteet, maneesi ja kunnon säännöt. Ihmiset eivät juoruile muiden yksityiselämästä vaan tulevat liikuttamaan hevosensa ja lähtevät. Ihmiset ovat hyväpalkkaisia ja maksavat vuokransa mukisematta. Tallityöntekijät saavat asiallista kohtelua ja palkkaa.
Maalla jokaisella siivoojallakin on pakko olla oma hevonen. Maneesitallipaikka on alle 500e mutta siitäkin pitää valittaa ja yrittää alentaa kaikin mahdollisin keinoin. Muiden hevosista ja varusteista ollaan kateellisia. Rehuja varastetaan. Kaikkien yksityiselämää puidaan ja tietty aikuisten naisten klikkijengi vapaa-ajallaan naureskelee muille niin, että henkilön fb on auki niin kaikki voivat osoittaa ja nauraa. Jos tiedetään jonkun olevan hyväpalkkainen, siltä voidaan ottaa vähän korotettua maneesimaksua tmv. Tallityöntekijä on usein röökiä poltteleva alkoholisti, jolle voidaan jättää palkka maksamatta tai viivyttää jos vuokralaiset itse taas kitkuttelevat vuokranmaksussa.
Miksi tuo ei vastaa omia kokemuksiani maaseudusta vs kaupungista?
t. maaseudulla asuva akateeminen
Hyvä että ei vastaa. Itse olen työn puolesta käynyt tekemässä sijaisuuspätkiä kotiseudulla sekä muissa tuppukylissä. Akateemisilla on huomattavan paljon vähemmän seuraa ja kavereita. Yksikin vanhempi akateeminen työkaveri on ollut yli 30v töissä tuppulassa eikä hänellä ole ystäviä muuta kuin töiden kautta, vaikka on sosiaalinen. Hänen ydinporukkansa jonka kanssa tekee ulkomaanreissuja on se yli 30v takaa muodostettu opiskelijaporukka.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan monet naisetkin jäi asumaan maalle, mutta en tiedä miksi Merikarvialla ei sitten ole tuollaisia naisia. Onko se niin pieni paikkakunta?
3000 hengen syrjäkylä. Lähimpään kaupunkiin(pori) tunnin matka.
Kyseessä on autioituva kylä. Ei ihme että porukka katoaa. Itselleni maaseutu on keskuskaupunkia ympäröivä elinvoimainen maaseutu. Itse asuin lapsena maalla 15 minuutin päässä kaupungista, nyt asun kaupungissa saman matkan päässä keskustasta. Pitäisi muistaa että maaseutuakin on moneen lähtöön.
Vesa vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Monessa kaupunkilaisduunissa olisi isoksi eduksi vesan käytännöllisyys yhdistettynä lukeneisuuteen ja syvään kiinnostukseen tekniikasta. Hesassa revittäisiin töihin.
Ketju on lukittu.
Serkku ei voi kotipaikkakunnallaan käydä alkossa liian usein, kun siitä sitten tulee kylillä puheita.
Ja tämä Seinäjoen kokoisessa paikassa.