Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on lähinnä siinä, että nuoret ostavat heti omaan kotiin muuttaessaan itse television. Televisioiden olisi hyvä kulkea suvussa. Samoin Valitut Palat. Mutta ei, nuoret ostavat sellaisen viihteenkin itse (googlatkaa esimerkiksi bookbeat) eli kahteen kertaan. Ei vain ymmärrä tätä tuhlausta.
Käyttökelpoisen tavaran hylkyyn ei ole muuta syytä kuin päälle jäänyt irrottautumiskapina vanhempaa ikäluokkaa kohtaan. Siihen trendit perustuvat, ja siitä ei kaikki pääse koskaan yli. Esineistä tulee sijaiskärsijöitä. Uudet esineet, uusi elämä. Seuraavat kymmenisen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos he sanovat, että heillä on arvokasta tavaraa, niin se varmasti on heille arvokasta.
Mitä siitä kannattaa suvun ottaa probleemaa.
Ja he saavat omaisuudellaan tehdä mitä haluavat. Suku yleensä työntää näppinsä isovanhempien asioihin ja odottelevat kieli pitkällään perintöjä.
Ehkä näissä jutuissa on ollut pointtina se etukäteinen kiitollisuudenvelka, joka antajan puolelta koetun mahtiperinnön vuoksi sysätään jälkipolven niskaan.
Itse myös hammasta purren kuuntelen sitä saarnaa, millainen onnenpotku on aikanaan odotettavissa perinnön muodossa (tosiasiassa heikkokuntoinen vetoisa okt, josta saanee ikuisen riesan, kun ei rakennusvirheiden vuoksi edes uskalla myydä eteenpäin).
Eikö vanhemmat ymmärrä järkipuhetta vai eikö uskalleta sanoa vastaan (perinnön toivossa).
Pyydä vaikka myymään itse heti, purkukunnossa ja asumisoikeudella. Tontteineen kelpaa kyllä.
Varokaahan ärsyttämästä seitsenkymppisiä, tuossakin 70v ukko pistää puun nurin paljain käsin... :P
1:43 kohdasta alkaen:
Ei hyvää päivää , missähän kuplassa vanhempasi elävät? Ottakaa välittäjä arvioimaan jos tarpeeksi ärsyttää asia, tai näyttäkää Oikotieltä vertailukohde samalta alueelta. Ei vanhukset ole mitään lapsia jotka eivät kestä totuutta, jos noin pihalla ovat.
Armoa 70-kymppisille. He saivat lapsina sodanjälkeisen sukupolven arvot ja asenteet. Vaatteet korjattiin ja rakenneltiin uudestaan, mitään ei heitetty pois. Sokerit ja kahvit olivat kortilla. Jääkaappeja ei ollut ja kodit olivat samanlaisia kuin Pekka Puupää- filmeissä. Huoneessa ja keittiössä asui isä, äiti ja kuusi lasta ja alkovissa alivuokralainen.
Kun nämä 70-kymppiset alkoivat tienata niin ei mikään ollut tärkeämpää kuin oma asunto. Pankinjohtajan puheille et päässyt ellei puolet asunnon hinnasta ollut säästössä. Vasta 80-luvulla homma muuttui.
Joten antakaa niitten mammojen ja pappojen elvistellä ja vihellelkää aikanne kuluksi. Kyllä omat kakaranne aikanaan pistävät teidän ylpeyden aiheenne samalla tavalla vitsiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä kummallisella ränkytyksellä tuskin on paljonkaan tekoa tavaroiden tai perinnön kanssa.
Jokin ihmissuhdeongelma tämä on.
Sehän se juuri on. Tänne kirjoittavat ikävästi vanhemmistaan ne, joilla on ollut aina ongelmia vanhempien kanssa. Irtaantuminen lapsuuden kodista on ollut riittämätön ja sehän on molemminpuolinen ongelma. Vanhemmat eivät osaa päästää irti ja lapset eivät ole osanneet irrottautua.
Tokihan tämä ongelma on aivan erilainen tänään kuin esim 40 vuotta sitten. Tavaraa on niin paljon enemmän ja pula-ajan ihminen ei ole tottunut tähän kerskakulutukseen. Hänen on vaikea luopua hyvästä tavarasta, kun oppi on saatu lapsena, että hyvää tavaraa ei pidä heittää pois.
Minusta ap:n kannattaisi katsoa vanhempiensa kanssa sen Itä-Vantaan asunnon realistinen hinta. Meneehän se kaupaksi, mutta pyyntö pitää olla kohdallaan. Irtaimistosta ei kannata sen enempää vääntää, ne ovat ap:n vanhemmille aarteita, mutta ap:lle ei. Vanhemmat asuvat asunnossa, se on heidän kotinsa. Miksi alentua riitelemään huonekalujen ja Myrnakuppien arvosta?
Jäin miettimään tuota että ongelma on molemminpuolinen. Mitä voisin mielestäsi aikuisena nelikymppisenä lapsena tehdä että vanhempani alkaisivat pitää minua aikuisena varteenotettavana ihmisenä eikä pikkulapsena joka ei tiedä mistään mitään? Niin kuin ihan konkreettisesti? Miten lapsuuden kodista(eli niistä vanhemmista kai tarkoitat sanoa) irtaudutaan niin että vanhemmatkin ymmärtävät että lapsi on nyt irtaantunut? Voisitko neuvoa. Please.
Sivullisena sanon, että tuo on luonnekysymys. Ei voi neuvoa tuommoista, kun ei ole itsellä ollenkaan samanlaista kokemusta.
Molemminpuolinen vuorovaikutus siinä vaan pelaa. Asiat ajautuu tuollaiseen pisteeseen, kun on aina käyttäydytty jollain sellaisella tavalla, että tuo mahdollistuu.
Pitää kai järjestelmällisesti alkaa käyttäytyä itsenäisen aikuisen tavalla, eikä antaa yhtään siimaa vanhemmille pitää tätä aikuista lastaan vielä pikkulapsena. Hyvin yhtenäisissä perheissä voi käydä näin. Ei sitä helposti vanhempi itsekään huomaa, että kasvattaa lastaan epäitsenäiseksi ja haluaa aina neuvoa ja opastaa, se saattaa tuntua ainoalta oikealta välittämiseltä.
Ja sitä se oikeastaan onkin, mutta vanhemman pitäisi jossain vaiheessa alkaa välittää vähemmän. Voi olla vaikeata.
Mitä jos on koko aikuisiskänsä käyttäytynyt itsenäisen aikuisen tavalla, ja omakin lapsi on jo aikuinen, joka myös käyttäytyy kuin aikuinen, eikä minulla ole ollut mitään ongelmaa oman lapsni aikuistumisessa, vaan hän on kanssani täysin tasavertainen aikuinen ihminen, jota myös sillä tavoin kohtelen. Eli minulla nyt vain siis mielestäsi on "sellainen luonne" että vanhempani pitävät minua pikkulapsena, eikä sille mitään voi kukaan, eikä minua voi mitenkään neuvoa asiassa.
Mielestäni jos tällaisia väitteitä esittää, kuten aikaisemmin lainatussa viestissäni, niin pitää myös kyetä ne perustelemaan, ja antamaan ohje, mikäli katsoo että kyse on MOLEMMINPUOLISESTA irtaantumatta jättämisestä. Vai voisiko olla että on hyvin mahdollista että se ei olekaan molemminpuoleista, tai lapsen "luonteesta johtuvaa", vaan on ihan vanhempien omaa kaahotusta pitää täysi-ikäisiä täysin yhteiskunnassa toimivia, omat lapset jo kasvattaneita ja itsellään toimeentulevia jälkeläisiään pieninä lapsina?
Ei, vaan vanhemmillasi on sellainen luonne.
Miten sitä voisi kukaan muuttaa? Muuttaa voi vain omaa itseään, tuonhan varmaan tiedät. Joten yritä sitten muuttaa vaikka omaa asennettasi niin, että kestät tuon.
Niinhän se sanoi Koivistokin kerran, että provosoida voi, mutta ei tarvitse provosoitua.
Eli ei oikeastaan ollut mitään syytä sinulla lainata viestiäni, kunhan nyt vain lainasit aiheen vierestä puhuaksesi. Asia on selvä nyt.
No voi mahoton. Eivätkö ne äippä ja iskä saa elää omaa elämäänsä omassa kodissaan ja pitää omia tavaroitaan vaikka miten arvokkaina!
Mitä hemmettiä vanhempien omaisuus mukuloille kuuluu? Ettei olisi rahan hinkua?
Alkaa naurattaa, kun tulee mieleen Kummelit ja Puukon veljekset sarjassa "Perintöä odotellessa"!😂🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahankiilto silmissä? kirjoitti:
No voi mahoton. Eivätkö ne äippä ja iskä saa elää omaa elämäänsä omassa kodissaan ja pitää omia tavaroitaan vaikka miten arvokkaina!
Mitä hemmettiä vanhempien omaisuus mukuloille kuuluu? Ettei olisi rahan hinkua?
Alkaa naurattaa, kun tulee mieleen Kummelit ja Puukon veljekset sarjassa "Perintöä odotellessa"!😂🤣
Juu, kauhean lapsellista pohdintaa keski-ikäisiltä jälkeläisiltä. Onneksi kaikki 7-kymppiset eivät ole saaneet noin ahneita musupalleroita riesakseen.
Empaattisiakin 5-kymppisiä vielä löytyy, jotka ymmärtävät elämästä vähän omaa napaansa enemmän.
Rahankiilto silmissä? kirjoitti:
No voi mahoton. Eivätkö ne äippä ja iskä saa elää omaa elämäänsä omassa kodissaan ja pitää omia tavaroitaan vaikka miten arvokkaina!
Mitä hemmettiä vanhempien omaisuus mukuloille kuuluu? Ettei olisi rahan hinkua?
Alkaa naurattaa, kun tulee mieleen Kummelit ja Puukon veljekset sarjassa "Perintöä odotellessa"!😂🤣
Sadannen kerran: ei, vaan moni toivoo, että vanhukset laittaisivat rahansa omaan hyvinvointiin ja palveluihin. Isotöinen ja kalliit ylläpitokulut vaativa omakotitalo on paras myydä siinä vaiheessa, kun siitä vielä jotain saisi. On kurjaa katsoa sivusta, kun toinen joutuu hoitokotiin ja toinen yrittää saada eläkkeen riittämään talon kustannuksiin, muuhun se eläke ei sitten riitäkään. Siinä sivussa talo rapistuu, kun sitä ei jaksa enää hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi asiasta tehdään näin suuri haloo. Kun vanhempasi ovat kuolleet, voit aivan vapaasti viedä heidän tärkeinä pitämänsä asiat vaikkapa kaatopaikalle. He eivät ole enää sinua valvomassa tai tuomitsemassa. Luulisin, että ongelma on omien korviesi välissä. Kasva aikuiseksi!
Samaa mieltä. Mitä ihmeen väliä, minkä arvoisia nämä tavarat ovat ja aina voi tehdä lahjoituksen taloyhtiön osakkeista as osakeyhtiölle, jos rivi-tai kerrostalo huoneisto ja maapaikasta naapuritontin omistajalle. Moni ottaa lisämaata mielellään.
Samoin asuntojen tyhjennykset hoitavat kirpputorit ja yhdistykset mielellään, eikä maksa mitään.
En ymmärrä, miksi täällä vanhempia haukutaan, kun ovat roinaa keränneet eläessään, kun niille löytyy ottajia, ihan yhden puhelin soiton päässä. Siitä vain soittoa esim. SPR kirpparille, käyvät hakemassa krääsät pois.
Roinalle ei löydy ottajia. Roina on eri asia kuin 100v vanha Arabia tai Aalto. Tai isoisoisän käsinveistämä kehto. Tämä tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää juurikin n. 70-vuotiaille. Kun koko elämä on haalittu tavaraa periaatteella ”kun halvalla saa, niin pakko ostaa.” Isälleni oli järkytys kun tarjosi Ekotorille ”hyvää” tavaraa yhden ison varastollisen verran. Mm. jätesäkillinen jostain hotellin jätelavalta(?) 20v sitten pelastettuja lakanoita, työkaluja 80-luvulta, 90-luvun keittiöremontista ylijäänyttä kaappia yms ”hyvää” tavaraa. Eivät ottaneet mitään, koska kukaan ei ihan oikeasti osta tuollaista.
Missä ihmeen piireistä nämä esimerkit tulevat, mieluimmin ne kuvaavat jotain 90v elämää, joka kuntonsa vuoksi pysty enää pitämään kotia järjestyksessä ja kertyy turhaa tavaraa.
Asun taloyhtiössä, jossa 30 asuntoa ja heistä n. kymmenen on yli 70v niin en tunnista ilmiötä. Sama tuttava- ja ystäväpiirissä.
Juuri näin! Ihan eri sukupolvesta puhutaan. 70v ovat syntyneet 1951, ei ne ole mitään ikäloppuja vaan Marimekon kultakautta eläneitä, äskettäin eläkkeelle jääneitä. Ehkä heidän vanhemmillaan on jotain tuollaista, mutta ei nykyisillä 70-vuotiailla. Edes 1938-syntyneillä isovanhempieni ikäisillä en ole tuollaista nähnyt.
Mun vanhemmat on 1950-luvulla syntyneitä. Ei ole meillä näkynyt Artekia tai Marimekkoa, ennen kuin ostin äidilleni Mariskoolin. Heteka heillä on ollut, mutta siitä on luovuttu monta muuttoa sitten.
Olen syntynyt 1953 ja ikinä en ole nukkunut hetekessa, enkä nähnyt nälkää tai ollut pulaa vaatteista, vaikka asuttiin maalla työläisperheessä. Tilattiin vaatteita ja muuta Kalle Anttilasta ja Elloksesta ja kuuneltiin musiikkia levysoittimella ja luettiin Suosikki-lehteä. Näin oli myös kaverien kotona.
Muutin lähimpään kaupunkiin opiskelemaan 70-luvun alussa, jolloin ei enää ollut lukukausimaksuja ja yksityiskoulua ja maksettiin pientä opintorahaa ja pankista sai opintolainaa. Ensimmäiseen asuntoon ostin kesätyörahoilla Artekin jakkarat ja Marimekon Lokki-verhot ja niiden täytyy olla edulliset, koska ostin ne omilla rahoilla. Kaikilla oli Marimekon raitapaidat ja mustat olkalaukut.
Ja Marimekko oli kaikkien suosiossa. Tavaratalojen hyllyt pursuivat tavaroista -vastteista ja meikeistä jne, myös pieniä liikkeitä oli paljon.En tunnista näistä kommenteista itseäni, että oltaisiin eletty lapsuus pula-ajassa ja puutteessa.
Vaan paremmin äitini, joka kuoli muutama vuosi sitten 97v ja eikä enää viimeisinä vuosikymmenenä jaksanut huolehtia kodistaan, enkä ehtinyt auttamaan, kun olin vielä työelämässä.
Vai niin. Ellos kylläkin laajensi toimintaansa Suomeen v. 1987 joten ei nyt ihan päde tämä tarina.
Sinänsä ihmettelen,että omia vanhempiaan ja heidän elämäänsä,joku viitsii haukkua ja arvostella julkisesti,he ovat kasvattaneet ja ruokkineet lapsensa ja eläneet vanhuuden päiviään kodissaan,heidän aarteensa on heidän aarteita,oli ne sitten muiden mielestä arvottomia tai ei.Kiittämätön ihminen,ei voi muuta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahankiilto silmissä? kirjoitti:
No voi mahoton. Eivätkö ne äippä ja iskä saa elää omaa elämäänsä omassa kodissaan ja pitää omia tavaroitaan vaikka miten arvokkaina!
Mitä hemmettiä vanhempien omaisuus mukuloille kuuluu? Ettei olisi rahan hinkua?
Alkaa naurattaa, kun tulee mieleen Kummelit ja Puukon veljekset sarjassa "Perintöä odotellessa"!😂🤣Sadannen kerran: ei, vaan moni toivoo, että vanhukset laittaisivat rahansa omaan hyvinvointiin ja palveluihin. Isotöinen ja kalliit ylläpitokulut vaativa omakotitalo on paras myydä siinä vaiheessa, kun siitä vielä jotain saisi. On kurjaa katsoa sivusta, kun toinen joutuu hoitokotiin ja toinen yrittää saada eläkkeen riittämään talon kustannuksiin, muuhun se eläke ei sitten riitäkään. Siinä sivussa talo rapistuu, kun sitä ei jaksa enää hoitaa.
Meidän 72 vuotiaat vanhemmat ovat paremmasa kunnossa kuin me lapset, jotka olemme 51-53 vuotiaita.
He nauttivat omakotitalostaan, tekevät kaikki pihatyöt itse. Lenkkeilevät paljon ja ennen koronaa ehtivät reissata 48 maassa. Pirteitä tapauksia ovat ja hyvin rakkaita meille! ❤️❤️
Olen syntynyt 1958, ja olen nukkunut hetekassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahankiilto silmissä? kirjoitti:
No voi mahoton. Eivätkö ne äippä ja iskä saa elää omaa elämäänsä omassa kodissaan ja pitää omia tavaroitaan vaikka miten arvokkaina!
Mitä hemmettiä vanhempien omaisuus mukuloille kuuluu? Ettei olisi rahan hinkua?
Alkaa naurattaa, kun tulee mieleen Kummelit ja Puukon veljekset sarjassa "Perintöä odotellessa"!😂🤣Sadannen kerran: ei, vaan moni toivoo, että vanhukset laittaisivat rahansa omaan hyvinvointiin ja palveluihin. Isotöinen ja kalliit ylläpitokulut vaativa omakotitalo on paras myydä siinä vaiheessa, kun siitä vielä jotain saisi. On kurjaa katsoa sivusta, kun toinen joutuu hoitokotiin ja toinen yrittää saada eläkkeen riittämään talon kustannuksiin, muuhun se eläke ei sitten riitäkään. Siinä sivussa talo rapistuu, kun sitä ei jaksa enää hoitaa.
Meidän 72 vuotiaat vanhemmat ovat paremmasa kunnossa kuin me lapset, jotka olemme 51-53 vuotiaita.
He nauttivat omakotitalostaan, tekevät kaikki pihatyöt itse. Lenkkeilevät paljon ja ennen koronaa ehtivät reissata 48 maassa. Pirteitä tapauksia ovat ja hyvin rakkaita meille! ❤️❤️
No se on ihan oma moka jos olette 51-53 vuotiana huonommassa kunnossa kuin yli 70v.
Kaikille buumereillekin tiedoksi, että kääriliinoissa ei ole taskuja. En voi käsittää esimerkiksi tilannetta, että pariskunta on ollut eläkkeellä pitkään ja sinnitellään jossakin portaikkoisessa omakotitalossa viimeisiin voimiin asti. Eikö voisi myydä sen talon, muuttaa vuokralle ja tuhlata loput rahat ennen kuin kuolee? Jos kerran se pullamössöpolvi on joka tapauksessa niin kiittämätöntä kitivitinää.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille buumereillekin tiedoksi, että kääriliinoissa ei ole taskuja. En voi käsittää esimerkiksi tilannetta, että pariskunta on ollut eläkkeellä pitkään ja sinnitellään jossakin portaikkoisessa omakotitalossa viimeisiin voimiin asti. Eikö voisi myydä sen talon, muuttaa vuokralle ja tuhlata loput rahat ennen kuin kuolee? Jos kerran se pullamössöpolvi on joka tapauksessa niin kiittämätöntä kitivitinää.
Joo muuten kyllä, mutta kun mä en tiedä koska mä kuolen. Pitääkö niiden rahojen riittää 20 vuotta vai 10.
Omakotitalon myymistä kyllä suosittelen- ajoissa
Usein nämä 70-80 vuotiaat on niitä piheimpiä. Vaikka rahaa olisi,niin mikään ei saisi maksaa mitään. Oman isän kuoltua,meinasin saada slaagin,kun selvisi mitä esim äidillä on tilillään rahaa. Silti osti uudet kumpparit,jotka maksoi 10 euroa. Hajosivat muutaman käyttökerran jälkeen. Tai kun myytiin autoa,niin autosta olisi pitäny saada älytön summa,vaikka kysessä lähes 20 v autonkottero. Mutta kun sillä on ajettu niin vähän ja meni aina katsastuksesta läpi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille buumereillekin tiedoksi, että kääriliinoissa ei ole taskuja. En voi käsittää esimerkiksi tilannetta, että pariskunta on ollut eläkkeellä pitkään ja sinnitellään jossakin portaikkoisessa omakotitalossa viimeisiin voimiin asti. Eikö voisi myydä sen talon, muuttaa vuokralle ja tuhlata loput rahat ennen kuin kuolee? Jos kerran se pullamössöpolvi on joka tapauksessa niin kiittämätöntä kitivitinää.
Kun ei haluta mennä kerrostaloon vuokralle.
Halutaan asua KOTONA . Matkustelu ei enää kiinnosta eikä vuokra- asunnossa ole mitään tekemistä päivät pitkät.
Tämä ilmiö varmaan johtuu siitä, että tämä boomerisukupolvi on ensimmäinen, joka on päässyt omalla työllään kerryttämään varallisuutta. Se varallisuus on useimmiten ollut oma asunto tai omakotitalo, joka on hankittu joskus 70 luvulla. Tämän jälkeen teollinen kehitys on vain voimistunut jokaisella elämän osa-alueella. Rakennusmateriaalit ja tekniikat ovat kehittyneet huimasti. Tämän takia joku noina aikoina rakennettu vaatii paljon enemmän remontointia, korjaamista ja päivittämistä kuin esim. joku hirsirakenteinen pirtti aikoinaan on vaatinut. Kosteat tilat ovat asunnon kanssa saman katon alla, kun ne sata vuotta sitten olivat ns. pihan perällä huussissa ja ulkosaunassa.
Vaikka boomerit ovat saaneet asunnon tai talon hankittua pienellä palkallaan, niin usein se palkka (ja vielä vähemmän eläke) ei riitä isoihin remontteihin. Eikä välttämättä ole edes asiantuntemusta siihen, että mitä vaatimuksia asumisella nykyisin on, eikä ymmärrystä siihen, että 70 luvun valesokkeli, tasakatto tai kosteuseristysten puute on nykypäivänä terveysriski.
Olen itse kotoisin itäisestä Suomesta ja aika moni ystävieni ja ikäiseni sukulaisten vanhemmista asuu juuri tällaisessa 70 luvun tiilutalossa talossa tai omaperäisillä riskiratkaisuilla itse remontoidussa rintamiestalossa. Esim. Omat vanhempani asuvat ns. kahden sukupolven taloa (pikkupuoli erikseen, laajennettu ja remontoitu rintamamiestalo. Vanhempani tietävät itsekin, että talo vaatisi mm. lämmitysremontin (22 000 €), kattoremontin (7000 €), putkiremontin (20 000 €), kylppäriremontin (15 000 €), ulkomaalaukseen (muutama tonni) ja muutaman ikkunan vaihtamisen (pari tonnia). Keittiö ehkä menisi, mutta käytännössä vaatisi ovien maalaamisen, tasojen, saranoiden ja parin kodinkoneen vaihtamisen. Lisäksi pihapiirissä on kaksi purkukuntoista piharakennusta (purkamiskustannukset 15 000).
Talo on kauniilla paikalla järven rannalla ja kaikkien yhteinen toive varmasti olisi, että se säilyisi minun ja sisareni kesäpaikkana. Kovin helppoa tämä ei tule olemaan, koska talo vaatii kunnossa pysyäkseen kaikki nuo remontit.
Vanhemmat ovat toisaalta pysyneet suhteellisen hyväkuntoisina kun puuhastelevat talon töissä. Meillä lapsilla ei välttämättä ole aikaa itse tehdä juuri mitään remontteja ja rahaakin pitäisi olla. Aika monella ikötoverilla on samankaltainen tilanne. Kaupungeissa tilanne on varmasti helpompi.
Perinnöstä voi kieltäytyä jo etukäteen. Palkattomista töistäkin voi. Sitä en tiedä voisiko laittaa laskun lapsille annetusta ajasta, hoidosta ja koulutuksesta. Ei kai kun se on ollut velvollisuus, arvaamatta että nyt jälkeläiset ovat katkeria syntymästään.