Lue keskustelun säännöt.
Perheellisen miehen viikonloppumenot
ahdistusmaksimus
26.02.2021 |
Kuinka paljon teidän muiden perheellisten miehet kulkevat omia viikonloppumenojaan? Meillä on mieheni kanssa kaksi pientä lasta ja miehellä tuntuu olevan pakkomielle järjestellä itselleen viikonloppumenoja joka kuukausi. Reissut kestävät yleensä perjantaipäivästä sunnuntai-iltapäivään. Toisinaan toteutuu, toisinaan jää vain suunnittelun tasolle, mutta koko ajan täytyy olla jotain suunnitelmia. Perheen kanssa yhteisiä reissuja ei suunnittele koskaan, lähtee mukaan lähinnä jos minä olen miettinyt reissun valmiiksi.
Hän ei suostu ymmärtämään, miksi minä aina suutun. Vika on kuulemma minussa, koska en lähde yksikseni tyttöjen reissuille kuin kerran tai pari vuodessa. Hänestä on siis täysin ok suunnitella vaikka viikonlopun mökkireissu yhden kaverin kanssa, vaikka reissulle ei olisikaan mitään tähdellistä syytä. Pitää kuulemma vain päästä rentoutumaan rauhassa. Samaan aikaan hän jättää minut yksin pyörittämään arkea ja tuhoaa minulta "viikonloppuvapaan" jolloin voitaisiin olla kaikki yhdessä.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Käykö muut oikeasti jatkuvasti keskustelua tästä samasta aiheesta?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni ei käy missään muualla kuin töissä. Ei vaikka joskus on kaverit pyytäneet ns poikien iltaan
Minun puolestani voisi mennä, olen jopa patistanut menemään, mutta ei vaan mene. Näin ollut 15 vuotta eli koko ajan, kun ollaan oltu yhdessä. T. Ammattivalittaja
Sama! Paitsi mies ollut kuvioissa 20 vuotta. Silloin tällöin salilla käy ja hyvin harvoin kavereiden kanssa ulkona. Olen myös yrittänyt saada lähtemään, mutta tykkää kökkiä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhin lapsi on nyt 8v ja en ole kertaakaan käynyt viikonloppu reissuilla, enkä ilta/yö kylässä. Minullahan on perhe, 3 pientä lasta ja koen heidän kanssaan vietetyn ajan erittäin arvokkaaksi, en todellakaan voisi kuvitellakaan kulkevani miten sattuu unohtaen lapset. Kun meille rakennettiin taloa, mietin rakennanko itse ja "säästän" 50 000€ vai rakennutetaanko avaimet käteen ja saa olla lasten ja perheen kanssa, mikä on sen ajan hintalappu? Kyllä minulle oli pienempi hinta maksaa se 50 000€ enemmän talosta, lasten kanssa vietetty aika on todella arvokasta ja se aika menee nopeasti ohi.
Te joiden miehet menee ja tulee, koska teidän lapset saa läheisyyttä isiltään, koska tekevät ruokaa yhdessä, koska leipovat, siivoavat, leikkivät ulkona ja harrastavat? Nehän ovat niitä hetkiä, joilla on kaikkein kovin hinta. Mies 35v
Tämä. Tällaiset kunnolliset perheenisät taitaa olla nykyään harvinaisia. Oma mieheni on myös tällainen, että aivan omasta halustaan asettaa lapsemme ja perheemme ykköseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivustaseuraaja. kirjoitti:
Ainakin minun tuttavapiirissäni on aivan normaalia, että sekä perheellisillä miehillä, että naisilla on omia viikonloppumenoja. En tunne ketään, joka eläisi niin symbioosissa, että kaikki tehtäisiin perheen kesken. Eri asia sitten onkin, miten usein näitä omia menoja on.
Sairasta. En tunne ketään, joka ei haluaisi viettää varsinkin viikonloppuja perheensä kanssa. Jos jotain menoja on niin niihin osallistuu koko perhe.
Ei ole ihme, että perheet ja suhteet ei kestä kun niiden läheisempien kanssa ei haluta viettää aikaa. Aikuiset, perheelliset ihmiset ei juoksentelee ympäriinsä "kavereiden" kanssa ilman perhettä. Kavereita tavataan koko perheen kanssa.
Suhteet ei kestä koska niistä on tullut liiaan tiiviitä ja se kaikki sisältö elämään haetaan sen perheen kautta. Ennen oli kirkko, kylyhteistö, suvut oli tiiviimpiä, marttakerhot, jne...
Joihin kaikkiin osallistuttiin perheenä. Olisi herättänyt ikävää huomiota perheen tilanteesta ,mikäli kumppani olisi huidellut yksin harrastamassa " omia juttujaan".
Marttakerhossa miehiä? Emäntä/isäntä seurasi vieressä, kun isäntä painoi piikaa/renkiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni metsästää, joten hän on metsästyskaudella joka viikonloppu omassa harrastuksessaan. On harrastatnut sitä jo lapsuudesta ja otin silti hänet miehekseni. Ja on minulla toki omatkin menoni. Lapsetkin tarvitsee sitä omaa aikaa esim. isovanhempien kanssa, joten meidän perheessä kaikki sisältö ei tule vain sen perheen kautta ja aikuisella SAA olla jotain omaakin. Ja se tärkein sana tässäkin asiassa on se tasapaino.
Itse valikoin miehen huolellisesti niin ettei takuu varmasti kiinnosta ajan tuhlaaminen metsästämällä, kalastamalla tai penkkiurheililulla. Ei pelaa edes tietokoneella tai pleikalla.
Kuulostaa tylsältä.
Ei vaan ihanteellisella. Perhe ja koti saa kaiken huomion ja vapaa-ajan. Perhekeskeinen mies on kyllä ihana.
Kuulostaa tylsältä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivustaseuraaja. kirjoitti:
Ainakin minun tuttavapiirissäni on aivan normaalia, että sekä perheellisillä miehillä, että naisilla on omia viikonloppumenoja. En tunne ketään, joka eläisi niin symbioosissa, että kaikki tehtäisiin perheen kesken. Eri asia sitten onkin, miten usein näitä omia menoja on.
Sairasta. En tunne ketään, joka ei haluaisi viettää varsinkin viikonloppuja perheensä kanssa. Jos jotain menoja on niin niihin osallistuu koko perhe.
Ei ole ihme, että perheet ja suhteet ei kestä kun niiden läheisempien kanssa ei haluta viettää aikaa. Aikuiset, perheelliset ihmiset ei juoksentelee ympäriinsä "kavereiden" kanssa ilman perhettä. Kavereita tavataan koko perheen kanssa.
Suhteet ei kestä koska niistä on tullut liiaan tiiviitä ja se kaikki sisältö elämään haetaan sen perheen kautta. Ennen oli kirkko, kylyhteistö, suvut oli tiiviimpiä, marttakerhot, jne...
Toisaalta "ennen" - mistä ajasta nyt puhutkin - avioliitot olivat järjestettyjä ja arki kului yhdessä, samaa maatilaa/torppaa hoitaen. Siinä joku kerran viikossa Martoissa tai syksyisin metsällä käyminen pahasti tunnukaan.
Nyt jo perheen ja kodin pyörittäminen sillä vähällä vapaa-ajalla, joka päivätyöltä jää, vaatisi oikeasti kahden ihmisen panoksen.
Ap:lla olisi oikeus muös tavata omia kavereitaan.
Ja olennaisin asia on, että mies ei viihdy perheensä kanssa lainkaan, vaan kokee sen "ei rentouttavaksi" ja "rasittavaksi". Miksi hän on edes mennyt naimisiin ja hommannut lapsia, jos ne ovat rasite?
Minä ottaisin eron. Tai no, minä en olisi tuollaisen miehen kanssa edes perustanut perhettä. Kyllä tuon on JOTENKIN pitänyt näkyä jo ennen lapsia, miehellä on varmasti jo silloinkin ollut ne kaverien kanssa tekemiset olleet tärkeämpiä kuin vaimonsa/tyttöystävänsä kanssa seurustelu ja tekeminen. Onko teillä ap ollut ikinä yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja luistaako juttu vai onko se ollut pelkkää arjesta säätämistä ja seksiä korkeintaan? Ei siis henkistä yhteyttä?
En ymmärrä oikein, mutta niin tai näin, nyt tilanne kuulostaa ainakin kauhealta. Sinähän olet miehellesi ilmainen kodinhoitaja/lastenvahti, ei muuta.
Eikä se tuosta tule mihinkään ikinä muuttumaan. Mies on keskenkasvuinen kakara henkisesti, eikä arvosta sinua ja lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26 oli siis ohiksena kirjoitettu, en moiti sitä sairaaksi, että ihmisillä on joskus myös parisuhteen ulkopuolisten ystävien kesken menoja. Mutta se on outoa, jos yhteistä aikaa perheen kesken ei haluta viettäå ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhin lapsi on nyt 8v ja en ole kertaakaan käynyt viikonloppu reissuilla, enkä ilta/yö kylässä. Minullahan on perhe, 3 pientä lasta ja koen heidän kanssaan vietetyn ajan erittäin arvokkaaksi, en todellakaan voisi kuvitellakaan kulkevani miten sattuu unohtaen lapset. Kun meille rakennettiin taloa, mietin rakennanko itse ja "säästän" 50 000€ vai rakennutetaanko avaimet käteen ja saa olla lasten ja perheen kanssa, mikä on sen ajan hintalappu? Kyllä minulle oli pienempi hinta maksaa se 50 000€ enemmän talosta, lasten kanssa vietetty aika on todella arvokasta ja se aika menee nopeasti ohi.
Te joiden miehet menee ja tulee, koska teidän lapset saa läheisyyttä isiltään, koska tekevät ruokaa yhdessä, koska leipovat, siivoavat, leikkivät ulkona ja harrastavat? Nehän ovat niitä hetkiä, joilla on kaikkein kovin hinta. Mies 35vTämä. Tällaiset kunnolliset perheenisät taitaa olla nykyään harvinaisia. Oma mieheni on myös tällainen, että aivan omasta halustaan asettaa lapsemme ja perheemme ykköseksi.
Suurin osa miehistä on tälläisiä naisten unelmamiehiä, jotka käyt töissä, hoitaa kotia ja lapsia, tyytyy yhteen naiseen ja viettää sen perheen kanssa aikaa, mutta itsekäs nykynainen demonisoi kaikki miehet itsekkkäiksi paskiaisiksi vaikka itse ovat niitä jotka seisoo piiska kourassa miehen selän takana vanhava ja itsenäisenä vaatimassa paljon tekemättä itse mitään. Ja tasa-arvon nimissä h***aa kylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin tärkeä kysymys: Miksi tästä asiasta ette puhuneet ENNEN kuin menitte yhteen ja aloitte tekemään lapsia?
Minä olin sinkkuna 8 vuotta ennen kuin menin yksiin mieheni kanssa. Ennen parisuhteen alkamista varmistuin tärkeistä jutuista keskustelemalla paljon monista parisuhteeseen liittyvistä asioista.
Tähän kuului myös se mitä kumpikin suhteelta haluaa. Sitten katsottiin että passaako ne yhteen, ja kun passasi, aloitettiin seurustelu. Se ettei osaa ajatella mitkä on itselle niitä tärkeitä asioita suhteessa, tarkoittaa sitä ettei ole valmis vielä itse vakavaan suhteeseen.
Mitä sitten? Ei miehet ole mitään koneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta satunnainen viikonloppureissu tekee hyvää, mutta meillä se tarkoittaa hyvissä ajoin neuvottelua ja suunnittelua ja sen huomioon ottamista, että toiselle se viikonloppu on tosi raskas kun jää yksin kotiin kahden pienen lapsen ja eläinten kanssa.
Ei perheellinen voi vain olettaa, että toinen hoitaa, mutta en näe myöskään mitään syytä, miksi se toinen ei voisi välillä hoitaa.
Avainasemassa on keskustelu, sopiminen ja tasapaino, jatkuvasti ei voi olla menossa ja sekin pitäisi muistaa, että ne lapsetkin varmasti haluaisivat viettää viikonloppuja vanhempiensa kanssa!
Meillä on toisinpäin. Miestä ei saa kotoa pois millään, viettäisi kaiken aikansa vain perheen kesken. Itse haluaisin joskus pienen irtioton, viettää kavereiden kanssa illan tai viikonlopun, mutta mies on näistä aina jotenkin loukkis, niin aika vähän tulee käytyä. Jos joskus harvoin saan miehen lähtemään kavereidensa kanssa jonnekin, on helpompi suunnitella itsellekin vuorostani joku meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivustaseuraaja. kirjoitti:
Ainakin minun tuttavapiirissäni on aivan normaalia, että sekä perheellisillä miehillä, että naisilla on omia viikonloppumenoja. En tunne ketään, joka eläisi niin symbioosissa, että kaikki tehtäisiin perheen kesken. Eri asia sitten onkin, miten usein näitä omia menoja on.
Sairasta. En tunne ketään, joka ei haluaisi viettää varsinkin viikonloppuja perheensä kanssa. Jos jotain menoja on niin niihin osallistuu koko perhe.
Ei ole ihme, että perheet ja suhteet ei kestä kun niiden läheisempien kanssa ei haluta viettää aikaa. Aikuiset, perheelliset ihmiset ei juoksentelee ympäriinsä "kavereiden" kanssa ilman perhettä. Kavereita tavataan koko perheen kanssa.
Suhteet ei kestä koska niistä on tullut liiaan tiiviitä ja se kaikki sisältö elämään haetaan sen perheen kautta. Ennen oli kirkko, kylyhteistö, suvut oli tiiviimpiä, marttakerhot, jne...
Joihin kaikkiin osallistuttiin perheenä. Olisi herättänyt ikävää huomiota perheen tilanteesta ,mikäli kumppani olisi huidellut yksin harrastamassa " omia juttujaan".
Marttakerhossa miehiä? Emäntä/isäntä seurasi vieressä, kun isäntä painoi piikaa/renkiä?
Martta- kerho kokoontuu jäsentensä kotona. Kaikki jäsenet tulee perheineen paikalle. Lapset leikkii keskenään, miehet juttelee keskenään ja naiset pitää kokoontumisesta. Lopuksi tarjotaan kaikille kahvit. Normaalit ihmiset eivät ole uskottomia ja jos olivatkin niin luuletko ettei siitä kaikki tienneet. Sosiaalinen kontrolli pelasi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Ei miehet ole mitään koneita.
Sitä sitten, ettei naisetkasan ole koneita ja automaattisesti hoida kakaroita yksin kun mies liigaa tyhjän panttina kavereidensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä nämä asiat tulleet ilmi ennen lasten hankintaa. Kuljettiin paljon yhdessä ja mies puhui lapsista ja perhe-elämästä kauniisti. Helppohan se on puhua, mutta todellisuus voikin olla muuta. Perhe-elämä ilmeisesti osoittautui niin haastavaksi, ettei viitsi olla kotona, vaan valitsee lapsettomat viikonloput. Minun paikkani on jäädä kotiin hoitamaan lapsia, kun hän rentoutuu. Aivan kirkkain silmin kysyy, että keneltä se on pois..
ap
Mielestäni tuossa on kaksi vaihtoehtoa:
- ap joko ottaa eron miehestään; vuoroviikkoasumisella ap:kin saa omaa aikaa
- ap alkaa suunnittelemaan reissuja pelkästään itselleen ja lapsille, mutta edellyttää miehen maksavan lasten osuuden; tässä käytännössä myös sulkisin miehen muutenkin pois perheestä, jos ei kerran kiinnosta. Oma makuuhuone jne, niin mies saa rentoutua ja fiilistella siellä rauhassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhin lapsi on nyt 8v ja en ole kertaakaan käynyt viikonloppu reissuilla, enkä ilta/yö kylässä. Minullahan on perhe, 3 pientä lasta ja koen heidän kanssaan vietetyn ajan erittäin arvokkaaksi, en todellakaan voisi kuvitellakaan kulkevani miten sattuu unohtaen lapset. Kun meille rakennettiin taloa, mietin rakennanko itse ja "säästän" 50 000€ vai rakennutetaanko avaimet käteen ja saa olla lasten ja perheen kanssa, mikä on sen ajan hintalappu? Kyllä minulle oli pienempi hinta maksaa se 50 000€ enemmän talosta, lasten kanssa vietetty aika on todella arvokasta ja se aika menee nopeasti ohi.
Te joiden miehet menee ja tulee, koska teidän lapset saa läheisyyttä isiltään, koska tekevät ruokaa yhdessä, koska leipovat, siivoavat, leikkivät ulkona ja harrastavat? Nehän ovat niitä hetkiä, joilla on kaikkein kovin hinta. Mies 35vTämä. Tällaiset kunnolliset perheenisät taitaa olla nykyään harvinaisia. Oma mieheni on myös tällainen, että aivan omasta halustaan asettaa lapsemme ja perheemme ykköseksi.
Suurin osa miehistä on tälläisiä naisten unelmamiehiä, jotka käyt töissä, hoitaa kotia ja lapsia, tyytyy yhteen naiseen ja viettää sen perheen kanssa aikaa, mutta itsekäs nykynainen demonisoi kaikki miehet itsekkkäiksi paskiaisiksi vaikka itse ovat niitä jotka seisoo piiska kourassa miehen selän takana vanhava ja itsenäisenä vaatimassa paljon tekemättä itse mitään. Ja tasa-arvon nimissä h***aa kylillä.
Palstan otannan perusteella ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Eipä nämä asiat tulleet ilmi ennen lasten hankintaa. Kuljettiin paljon yhdessä ja mies puhui lapsista ja perhe-elämästä kauniisti. Helppohan se on puhua, mutta todellisuus voikin olla muuta. Perhe-elämä ilmeisesti osoittautui niin haastavaksi, ettei viitsi olla kotona, vaan valitsee lapsettomat viikonloput. Minun paikkani on jäädä kotiin hoitamaan lapsia, kun hän rentoutuu. Aivan kirkkain silmin kysyy, että keneltä se on pois..
ap
No kerro sille, että sinulta ja lapsilta. Isket eropaperit allekirjoitettavaksi kouraan samalla.
Mä olen aina ollut enemmän lasten kanssa kuin mieheni. Viihtyy kyllä kotona enimmäkseen nykyisin, lasten ollessa pieniä harrasti aktiivisesti. Mutta nytkin ollessaan kotona sulkeutuu omiin oloihinsa koneelle tai puhelimelle.
Onhan se kurjaa, on aina ollut, ja asioista on väännetty kovastikin. Eroa olen miettinyt kauan.
Nyt vain näen asian niin, että olen kuitenkin onnekas siinä, että mulla on läheiset ja lämpimät suhteet teineihimme, miehellä ei.
Olen aina hoitanut lasten asiat, harrastukset jne. Ja nyt saan nauttia fiksujen, omatoimisten ja hauskojen isojen ihmisten seurasta. Teinien kaverit ja urheilujoukkue ovat myös kivoja ihmisiä, ja onnekas olen kun tunnen heidätkin hyvin.
Joten Ap, miehesi jää lopulta itse paljosta paitsi, et voi toista pakottaa vanhemmuuteen tai tasavertaiseksi kumppaniksi. Mutta huolehdi omasta jaksamisestasi ja nauti omasta perhe-elämästäsi.
Ja voi kun kuulosti ihanalta mieheltä se vastaaja, joka oli pannut perheensä taloprojektin edelle. Kunpa kaltaisiasi olisi enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni metsästää, joten hän on metsästyskaudella joka viikonloppu omassa harrastuksessaan. On harrastatnut sitä jo lapsuudesta ja otin silti hänet miehekseni. Ja on minulla toki omatkin menoni. Lapsetkin tarvitsee sitä omaa aikaa esim. isovanhempien kanssa, joten meidän perheessä kaikki sisältö ei tule vain sen perheen kautta ja aikuisella SAA olla jotain omaakin. Ja se tärkein sana tässäkin asiassa on se tasapaino.
Itse valikoin miehen huolellisesti niin ettei takuu varmasti kiinnosta ajan tuhlaaminen metsästämällä, kalastamalla tai penkkiurheililulla. Ei pelaa edes tietokoneella tai pleikalla.
Montako tuntia päivässä makaat palstalla?
Miksi kuvittelet, että yksikään mies olisi kiinnostunut sinusta?
Ei vaan ihanteellisella. Perhe ja koti saa kaiken huomion ja vapaa-ajan. Perhekeskeinen mies on kyllä ihana.