Perheellisen miehen viikonloppumenot

Mun mieheni ei käy missään muualla kuin töissä. Ei vaikka joskus on kaverit pyytäneet ns poikien iltaan

Minun puolestani voisi mennä, olen jopa patistanut menemään, mutta ei vaan mene. Näin ollut 15 vuotta eli koko ajan, kun ollaan oltu yhdessä. T. Ammattivalittaja

Ainakin minun tuttavapiirissäni on aivan normaalia, että sekä perheellisillä miehillä, että naisilla on omia viikonloppumenoja. En tunne ketään, joka eläisi niin symbioosissa, että kaikki tehtäisiin perheen kesken. Eri asia sitten onkin, miten usein näitä omia menoja on.

Ei käy koskaan koko viikonlopun kestävällä reissulla. Ennen koronaa kävi noin kerran kahdessa kuukaudessa kavereiden kanssa baarissa yhden illan. Nyt ei sitäkään.

Mä taas kävin viikonloppureissulla itse kavereiden kanssa ehkä kerran puolessa vuodessa. Tunnistan hyvin tuon tarpeen tehdä jotakin muuta kun olla vaan perheen kanssa. Mä olen itse samanlainen, haluan olla muidenkin kanssa vapaa-ajallani, mutta en nyt ihan kerran kuukaudessa kuitenkaan.

Meillä on kolme lasta, jos sillä on merkitystä. Mies ei ole koskaan suuttunut mun viikonloppumenoistani.

Meillä on molemmilla omia menojakin, mutta emme koskaan suunnittele niitä oletuksella, että kyllä toinen jää hoitamaan lapsia. Kysymme, nevottelemme, sovimme ja järjestämme yhdessä ulkopuolisen lastenhoidon, mikäli menet osuvat päällekäin tai toisella on enemmän menoja.

Kyllähän kaikkien täytyy rentoutua. Mutta on oma lukunsa, kuinka paljon ja kuinka pitkään kerrallaan. Ei voi antaa mitään nyrkkisääntöä, koska ihmiset on erilaisia. Joka tapauksessa näistä pitää sopia etukäteen parisuhteessa, varsinkin jos on lapsia mukana. Jokaisella perheenjäsenellä, myös äidillä ja lapsilla on oikeus rentoutua. Ja tärkeää on myös viettää aikaa yhdessä perheenä. Kuulostaa siltä, että teillä ei ole ihan tilanne tasapainossa tai ainakaan pelisäännöt ei ole kaikille selvät.

En näe reissuissa sinänsä mitään pahaa, mutta kuulostaa kyllä turhauttavalta, että mies suunnittelee omia reissujaan jatkuvasti, muttei koskaan yhteisiä, edes kanssasi yhdessä. Jos annat yhteisen reissun suunnittelun tehtäväksi, kun kerran matkanjärjestely on hänelle mieleen, tuleeko se tehtyä? "Pääsiäisenä voitaisiin tehdä lasten kanssa autolla kotimaanreissu jonnekin, missä ei ole käyty. Voisitko sä suunnitella vähän, kun tiedät hyviä paikkoja, mistä etsiä ideoita? Voit esitellä vaikka sunnuntaina mulle." Onko sunnuntaina mitään pöydällä vai onko mies suunnitellut uuden poikien mökkiviikonlopun?

Ja toteaminen, että "sääkin voit joskus mennä" on eri asia kuin sille tilan tekeminen: "Hei, keväällä olisi hyvin aikaa sunkin järjestää joku reissu Jennin ja Jonnan kanssa. Me vietetään lasten kanssa isiviikonloppu. Kattokaa aikatauluja ja kerrot sit vaan mulle, minä viikonloppuna!" 

Pitäiskö sinun, ap, keskustella asiasta miehesi kanssa? Laita paperille asiat, joista haluat puhua. Puhu rauhallisesti, kerro miten koet asian.

Olen ollut suhteessa, jossa mies tarvitsi jatkuvasti omaa aikaa ja menoja. Homma olisi ollut ihan ok, jos tilanne olisi ollut tasapuolinen. Hän kävi kauppaa asioista. Jos yritin lähteä omaan harrastukseen saatoin saada useita puheleluita ja viestejä vaikka kauppaostoksista joita sattui juuri keksimään. Jokaiseen menoon olisi pitänyt sisällyttää joku asian hoitaminen, ottaa lapsi mukaan jne. Ongelmat kasaantuivat, kun palasin työelämään ja otin vastaan vuorotyön. Huomasin että teen oikeasti asiat yksin. Mies istui lopulta illat koneella ja alkoholia alkoi kulua, kun ei kuulemma pystynyt rentoutumaan enää iltaisin muuten. Ero tuli melko nopeasti.

Sivustaseuraaja. kirjoitti:

Ainakin minun tuttavapiirissäni on aivan normaalia, että sekä perheellisillä miehillä, että naisilla on omia viikonloppumenoja. En tunne ketään, joka eläisi niin symbioosissa, että kaikki tehtäisiin perheen kesken. Eri asia sitten onkin, miten usein näitä omia menoja on.

Sairasta. En tunne ketään, joka ei haluaisi viettää varsinkin viikonloppuja perheensä kanssa. Jos jotain menoja on niin niihin osallistuu koko perhe.

Ei ole ihme, että perheet ja suhteet ei kestä kun niiden läheisempien kanssa ei haluta viettää aikaa. Aikuiset, perheelliset ihmiset ei juoksentelee ympäriinsä "kavereiden" kanssa ilman perhettä. Kavereita tavataan koko perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En näe reissuissa sinänsä mitään pahaa, mutta kuulostaa kyllä turhauttavalta, että mies suunnittelee omia reissujaan jatkuvasti, muttei koskaan yhteisiä, edes kanssasi yhdessä. Jos annat yhteisen reissun suunnittelun tehtäväksi, kun kerran matkanjärjestely on hänelle mieleen, tuleeko se tehtyä? "Pääsiäisenä voitaisiin tehdä lasten kanssa autolla kotimaanreissu jonnekin, missä ei ole käyty. Voisitko sä suunnitella vähän, kun tiedät hyviä paikkoja, mistä etsiä ideoita? Voit esitellä vaikka sunnuntaina mulle." Onko sunnuntaina mitään pöydällä vai onko mies suunnitellut uuden poikien mökkiviikonlopun?

Ja toteaminen, että "sääkin voit joskus mennä" on eri asia kuin sille tilan tekeminen: "Hei, keväällä olisi hyvin aikaa sunkin järjestää joku reissu Jennin ja Jonnan kanssa. Me vietetään lasten kanssa isiviikonloppu. Kattokaa aikatauluja ja kerrot sit vaan mulle, minä viikonloppuna!" 

 

Tuskin tulisi mitään suunnitelmaa. Tuntuu, ettei hän halua tekemistä perheen kanssa koska se on niin raskasta, lapset ovat pahalla tuulella, huonovointisia autossa yms lukemattomia tekosyitä. Niihin vedoten kaikki jää. Vain kavereiden ehdotukset viikonloppureissuille on kivaa. Kerran olimme molemmat menossa omille kavereillemme kylään n. 50km päähän. Kaverit siis asuvat parin kilometrin etäisyydellä toisistaan. Mies ihan pokkana kysyi, pitäisikö minun kuitenkin ottaa molemmat lapset mukaani, koska hänen kaverillaan ei ole lapsia, niin ei kehtaa niitä sinne viedä.

Mies on muutaman kerran vuodessa viikonloppureissulla kavereidensa luona. Ennen lapsia saattoi olla melkein kerran kuussa. Itsellä ei oikein ole sellaisia kavereita, joiden kanssa reissaisi ilman lapsia. Mutta minä harrastan enemmän kodin ulkopuolella, mies taas istuu lähes kaiken vapaa-aikansa koneella. Mun on helppo lähteä iltamenoihin, kun mies on aina kotona.

Vierailija kirjoitti:

Sivustaseuraaja. kirjoitti:

Ainakin minun tuttavapiirissäni on aivan normaalia, että sekä perheellisillä miehillä, että naisilla on omia viikonloppumenoja. En tunne ketään, joka eläisi niin symbioosissa, että kaikki tehtäisiin perheen kesken. Eri asia sitten onkin, miten usein näitä omia menoja on.

Sairasta. En tunne ketään, joka ei haluaisi viettää varsinkin viikonloppuja perheensä kanssa. Jos jotain menoja on niin niihin osallistuu koko perhe.

Ei ole ihme, että perheet ja suhteet ei kestä kun niiden läheisempien kanssa ei haluta viettää aikaa. Aikuiset, perheelliset ihmiset ei juoksentelee ympäriinsä "kavereiden" kanssa ilman perhettä. Kavereita tavataan koko perheen kanssa.

Kuten kirjoitin, kyse on niiden omien menojen määrästä. On eri asia, onko niitä joka viikonloppu vai kerran vuodessa. Onko sinulla omia kavereita laisinkaan?

Mieheni metsästää, joten hän on metsästyskaudella joka viikonloppu omassa harrastuksessaan. On harrastatnut sitä jo lapsuudesta ja otin silti hänet miehekseni. Ja on minulla toki omatkin menoni. Lapsetkin tarvitsee sitä omaa aikaa esim. isovanhempien kanssa, joten meidän perheessä kaikki sisältö ei tule vain sen perheen kautta ja aikuisella SAA olla jotain omaakin. Ja se tärkein sana tässäkin asiassa on se tasapaino.

Vanhin lapsi on nyt 8v ja en ole kertaakaan käynyt viikonloppu reissuilla, enkä ilta/yö kylässä. Minullahan on perhe, 3 pientä lasta ja koen heidän kanssaan vietetyn ajan erittäin arvokkaaksi, en todellakaan voisi kuvitellakaan kulkevani miten sattuu unohtaen lapset. Kun meille rakennettiin taloa, mietin rakennanko itse ja "säästän" 50 000€ vai rakennutetaanko avaimet käteen ja saa olla lasten ja perheen kanssa, mikä on sen ajan hintalappu? Kyllä minulle oli pienempi hinta maksaa se 50 000€ enemmän talosta, lasten kanssa vietetty aika on todella arvokasta ja se aika menee nopeasti ohi.

Te joiden miehet menee ja tulee, koska teidän lapset saa läheisyyttä isiltään, koska tekevät ruokaa yhdessä, koska leipovat, siivoavat, leikkivät ulkona ja harrastavat? Nehän ovat niitä hetkiä, joilla on kaikkein kovin hinta. Mies 35v

Vierailija kirjoitti:

Sivustaseuraaja. kirjoitti:

Ainakin minun tuttavapiirissäni on aivan normaalia, että sekä perheellisillä miehillä, että naisilla on omia viikonloppumenoja. En tunne ketään, joka eläisi niin symbioosissa, että kaikki tehtäisiin perheen kesken. Eri asia sitten onkin, miten usein näitä omia menoja on.

Sairasta. En tunne ketään, joka ei haluaisi viettää varsinkin viikonloppuja perheensä kanssa. Jos jotain menoja on niin niihin osallistuu koko perhe.

Ei ole ihme, että perheet ja suhteet ei kestä kun niiden läheisempien kanssa ei haluta viettää aikaa. Aikuiset, perheelliset ihmiset ei juoksentelee ympäriinsä "kavereiden" kanssa ilman perhettä. Kavereita tavataan koko perheen kanssa.

Suhteet ei kestä koska niistä on tullut liiaan tiiviitä ja se kaikki sisältö elämään haetaan sen perheen kautta. Ennen oli kirkko, kylyhteistö, suvut oli tiiviimpiä, marttakerhot, jne...

Vierailija kirjoitti:

Mieheni metsästää, joten hän on metsästyskaudella joka viikonloppu omassa harrastuksessaan. On harrastatnut sitä jo lapsuudesta ja otin silti hänet miehekseni. Ja on minulla toki omatkin menoni. Lapsetkin tarvitsee sitä omaa aikaa esim. isovanhempien kanssa, joten meidän perheessä kaikki sisältö ei tule vain sen perheen kautta ja aikuisella SAA olla jotain omaakin. Ja se tärkein sana tässäkin asiassa on se tasapaino.

Itse valikoin miehen huolellisesti niin ettei takuu varmasti kiinnosta ajan tuhlaaminen metsästämällä, kalastamalla tai penkkiurheililulla. Ei pelaa edes tietokoneella tai pleikalla.

Sivustaseuraaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivustaseuraaja. kirjoitti:

Ainakin minun tuttavapiirissäni on aivan normaalia, että sekä perheellisillä miehillä, että naisilla on omia viikonloppumenoja. En tunne ketään, joka eläisi niin symbioosissa, että kaikki tehtäisiin perheen kesken. Eri asia sitten onkin, miten usein näitä omia menoja on.

Sairasta. En tunne ketään, joka ei haluaisi viettää varsinkin viikonloppuja perheensä kanssa. Jos jotain menoja on niin niihin osallistuu koko perhe.

Ei ole ihme, että perheet ja suhteet ei kestä kun niiden läheisempien kanssa ei haluta viettää aikaa. Aikuiset, perheelliset ihmiset ei juoksentelee ympäriinsä "kavereiden" kanssa ilman perhettä. Kavereita tavataan koko perheen kanssa.

Kuten kirjoitin, kyse on niiden omien menojen määrästä. On eri asia, onko niitä joka viikonloppu vai kerran vuodessa. Onko sinulla omia kavereita laisinkaan?

Joillekin nämä asiat ovat vaan niin kovin mustavalkoisia ja se on joko tai eli kaksi ääripäätä ja siinä välissä ei ole mitään eli sitä kohtuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni metsästää, joten hän on metsästyskaudella joka viikonloppu omassa harrastuksessaan. On harrastatnut sitä jo lapsuudesta ja otin silti hänet miehekseni. Ja on minulla toki omatkin menoni. Lapsetkin tarvitsee sitä omaa aikaa esim. isovanhempien kanssa, joten meidän perheessä kaikki sisältö ei tule vain sen perheen kautta ja aikuisella SAA olla jotain omaakin. Ja se tärkein sana tässäkin asiassa on se tasapaino.

Itse valikoin miehen huolellisesti niin ettei takuu varmasti kiinnosta ajan tuhlaaminen metsästämällä, kalastamalla tai penkkiurheililulla. Ei pelaa edes tietokoneella tai pleikalla.

Kuulostaa tylsältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivustaseuraaja. kirjoitti:

Ainakin minun tuttavapiirissäni on aivan normaalia, että sekä perheellisillä miehillä, että naisilla on omia viikonloppumenoja. En tunne ketään, joka eläisi niin symbioosissa, että kaikki tehtäisiin perheen kesken. Eri asia sitten onkin, miten usein näitä omia menoja on.

Sairasta. En tunne ketään, joka ei haluaisi viettää varsinkin viikonloppuja perheensä kanssa. Jos jotain menoja on niin niihin osallistuu koko perhe.

Ei ole ihme, että perheet ja suhteet ei kestä kun niiden läheisempien kanssa ei haluta viettää aikaa. Aikuiset, perheelliset ihmiset ei juoksentelee ympäriinsä "kavereiden" kanssa ilman perhettä. Kavereita tavataan koko perheen kanssa.

Suhteet ei kestä koska niistä on tullut liiaan tiiviitä ja se kaikki sisältö elämään haetaan sen perheen kautta. Ennen oli kirkko, kylyhteistö, suvut oli tiiviimpiä, marttakerhot, jne...

Joihin kaikkiin osallistuttiin perheenä. Olisi herättänyt ikävää huomiota perheen tilanteesta ,mikäli kumppani olisi huidellut yksin harrastamassa " omia juttujaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni metsästää, joten hän on metsästyskaudella joka viikonloppu omassa harrastuksessaan. On harrastatnut sitä jo lapsuudesta ja otin silti hänet miehekseni. Ja on minulla toki omatkin menoni. Lapsetkin tarvitsee sitä omaa aikaa esim. isovanhempien kanssa, joten meidän perheessä kaikki sisältö ei tule vain sen perheen kautta ja aikuisella SAA olla jotain omaakin. Ja se tärkein sana tässäkin asiassa on se tasapaino.

Itse valikoin miehen huolellisesti niin ettei takuu varmasti kiinnosta ajan tuhlaaminen metsästämällä, kalastamalla tai penkkiurheililulla. Ei pelaa edes tietokoneella tai pleikalla.

Itseäni ahdistaisi olla suhteessa, jossa toinen ei harrastaisi mitään tai ei olisi niitä omia menoja.