Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työnarkomania lapsiperheen vanhemmalla - mikä on vielä ok?
25.02.2021 |
Puolisoni on työnarkomaani, ja meillä on pieniä lapsia. Vasta tämä lapsiarki on kirkastanut minulle että huolimatta perheestä työ on hänelle aina ykkönen.
Kun aamulla herätään, mies katsoo työpuhelinta aina ennen kuin ketään perheenjäsentä silmiin. Hän tuijottaa sähköpostejaan, kun hänelle puhutaan. Silmät ovat kiinni luurissa vähän väliä silloinkin, kun hän on lapsen kanssa, eikä kuuntele mitä tämä puhuu.
Työpäivät venyvät illasta 19-20 saakka, kuten ennen lapsiakin. Tästä puhuttiin jo silloin, ja hän pyhästi lupasi että kyllä sitten perhe-elämän koittaessa hän tulee normaaliin aikaan kotiin. Toisin kävi.
Joka päivä illalla hän ottaa työkoneensa esiin, ja hakkaa sitä lasittunein silmin vihaisen näköisenä kunnes lapset menevät nukkumaan. Sama viikonloppuisin: jos silmä välttää, mies luikahtaa tekemään työtä. Pitää olla jotain tarkkaan sovittua ohjelmaa, että miehen saa pysymään hetkeksi irti töistään. Lukee kuitenkin avoimesti työpuhelintaan esim. leffaillan ja vieraidenkin aikana.
On keskusteltu, ei mielestään tee mitään väärin. Ja tähän huomautus että teen samaa työtä miehen kanssa eikä tuollaiselle uppoutumiselle ole mitään pakkoa, etenkään jatkuvasti. Toiseksi omatkin työni kärsivät siitä että puoliso ei ole paikalla, vaikka fyysisesti olisikin.
Jokin muutos on tultava, tästä ei tule yhtään mitään. Mietin nyt, että mitä konkreettisia asioita alan vaatia. Missä teillä kulkisi raja tällaisen kanssa?
Kommentit (45)
Työnarkomaani on sairas. Oletko varma, ettei miehesi ole tunnekylmä tapaus? Tunteet haudataan pakonomaiseen työntekoon kun niitä ei uskalleta kohdata. Työ on miehen pakopaikka ja huume.
Hän on PÄÄSTÄÄN SAIRAS!
Pakota terapiaan tai ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tuttua huttua.. Ylityöt on rajattu nykyään n. 10-12 tuntiin /vko, mutta eipä se sitten mitään auta.
Sitten pitää palautua kännykän kera koko ilta. Lapset on enimmäkseen tiellä, vaimokin.
Ei ole kavereita, ei harrastuksia hällä. Melkein kaikki tekeminen kotona on hirveetä suorittamista. Puhuu usein mulle, kun oisin alaisensa.
Tähän on ajauduttu pikku hiljaa. Välillä on ollut pitkiäkin parempia kausia. Olen yrittänyt puhua, saada ymmärtämään, muuttaa toista. Olen taistellut yhteisen ajan ja parisuhteen puolesta.
Nyt olen todennut, että antaapa olla. Ei ole muuttunut. Lähteä en uskalla, olen matalapalkkainen ja pelkuri. Eipä silti, melko köyhästi elän nytkin, mutta en haluaisi sitä stigmaa lapsille. Toki tuommoinenkaan malli hyväksi ole.
Nuorempana ihmettelin, miten se julkkisten erohaastatteluissa mainittu "erilleen kasvaminen" tapahtuu. You live, you learn.
Luulen, että tää tulee menemään sitä tuttua kaavaa: sitten kun lähtee lapset omilleen, niin lähtee rouvakin. Ja se on sit miehelle valtava yllätys.
En kuitenkaan halua olla hoitamassa niitä sairauksia, joita hankkii elintavoillaan nyt. Koen, ettei se olisi reilua, että ensin hoidan perheen käytännössä yksin, ja sitten vielä miehen vanhuuden vaivat.
Harmi, välillä näen aina pienen vilauksen sitä hauskaa, rentoa tyyppiä, joka mieheni joskus oli.
Sama tilanne, miehellä on myös 68 päivää vuosilomia pitämättä.... Yhdessä olo aikana 3 eri firmaa, töitä 70-80h viikossa, eli kaikki hereillä olo aika, miinus omat kuntoilut. Oltu yhdessä 15 vuotta, olen harkinnut moneen kertaan eroa, mutta koska on lapsiin kuitenkin hänellä läheinen suhde, olen ajatellut että jos erotaan niin se suhde loppuu vääjäämättä, ei varmasti "ehtisi" koskaan ottamaan lapsia, mitkä suru se sitten lapsillekin olisi :( lopulta vieraantuisivat....
eli meillä eletään miehen sairauden kanssa niin hyvin kuin pystytään. Tulot on hyvät, ja se on mahdollistanut sen että olen tehnyt pitkään 80% työaikaa. Käytännössä ainoa aika kun hän irtaantuu edes hetkeksti töistä on ulkomaan matkat, toki niistäkin JOKAISELLA on työkone mukana ja tekee jonkin verran öisin töitä....
Alue: Aihe vapaa
Yksi mahdollisuus on että hän on alisuorittaja eikä työ edisty niin ripeasti kuin edellytetään, ja hän yrittää paikata sen tekemällä pitkiä päiviä. Tai hänellä on vaativat pomot, ja että se "näyttäminen" on ainoa mahdollisuus edetä uralla eli saada edes yhdet natsat.