Lue keskustelun säännöt.
Mistä tiedän, onko lapsuuden muisto oikea muisto vai valemuisto? Hyväksikäyttöepäily :-(
25.02.2021 |
Olin lapsuudessani läheisesti tekemisissä aikuisen kanssa, joka on nyt kuollut. Minulla on hänestä joitakin muistoja, pääsääntöisesti hyviä. Varhaisaikuisuudessa aloin kuitenkin muistaa, tai pikemminkin tajuta, että hänen leikkinsä minun kanssani olivat olleet osittain hyväksikäyttöä. Esimerkiksi yhteen leikkiin kuului, että kosketin "vahingossa" hänen sukupuolielimiään. En tuon ikäisenä (1-3 v) tietenkään ymmärtänyt mitään seksuaalisuudesta, enkä siinä mielessä ymmärtänyt mitä tapahtui. Myöhemmin olen kuitenkin kokenyt syviä vihan tunteita asian johdosta ja tuntenut oloni äärimmäisen loukatuksi.
Samaan aikaan olen pyöritellyt mielessäni vaihtoehtoa, että entä jos kyseessä onkin mieleni tuottama valemuisto. Toivoisin todella paljon, että näin olisi, koska haluaisin ajatella kyseisestä henkilöstä vain hyvää. Haluaisin nähdä tuon osan lapsuudestani jotenkin eheänä ja onnellisena. Mutta muistot ovat liian voimakkaita ja yksityiskohtaisia, jotta voisin sivuuttaa ne. Muistan ihan tarkalleen, miten leikki eteni, samoin kuin sen, miten hämmentynyt olin kun se päätyi siihen, mihin ko. aikuinen sen johdatteli.
Mitä tällaisesta pitäisi ajatella? Terapiakin voisi olla mahdollista, mutta minusta tästä asiasta olisi todella kiusallista puhua kasvokkain vieraalle ihmiselle. Olen puhunut siitä ainoastaan parhaalle ystävälleni, en esimerkiksi kenellekään sukulaiselleni. Olisi kamala ajatus, jos jonkun muunkin muistot tästä henkilöstä menisivät pilalle, etenkin jos kyseessä olisi valemuisto. Mistä tiedän, onko se totta?
Kommentit (47)
Sen arvionti vaatii asiantuntijan arvion. Näihin asioihin perehtynyt terapeutti voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu lapsi leikkinyt hänen kanssaan ja millaisia muistoja on?
Olin ainoa lapsi ja tämä sukulainen hoiti minua välillä kotonamme lyhyitä aikoja, niin että paikalla ei ollut muita.
AP
Tässä yksi video aiheesta, jos jaksat katsoa. Varmasti muitakin löytyy Youtubesta.
Kannattaahan tuosta yrittää puhua asiantuntijalle. Jos kukaan ei ole koskaan vihjaillut että hän olisi mitenkään pervo, niin mistä se ajatus ihan tyhjästä olisi tupsahtanut päähän?
Kyllä siitä kannattaa käydä terapeutille tai vastaavalle juttelemassa. Lyhytterapeutille pääsee helposti ja voi käydä vain muutamankin kerran, jos on varaa. Terapeutin mielikuva siitä ihmisestä ei mene pilalle, koska eihän hän sitä ihmistä tunne ja toisaalta hän on sun puolella ja sua varten.
Kiinnittää huomiota tuokin, että pelkäät, että omat muistosi tahriintuvat, jos se onkin totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen muisti on oikeasti tosi hatara ja tosi vaikutuksille altis. Eikä ne vaikutukset välttämättä tule mistään selvästä ja ole kenenkään istuttamia vaan heijastelevat myös myöhempiä elämässä vastaan tulleita asioita, toiveita, iloja, suruja ja pelkoja - ja ne voivat olla koettu sekä omasta että muiden puolesta.
Olennainen kysymys on ehkä, että onko sulla nyt jotain oireita tai ahdistusta, joka vaatii selvittelyä? Jos on, etsi joku ammattilainen, jonka kanssa voit selvitellä, ja joka auttaa erottamaan "todet" muistot (sikäli kuin sellaisia edes on olemassa, koska kaikkiin muistoihin vaikuttaa kaikki se, mitä niiden jälkeen on tapahtunut ja mitä olet ajatellut) ja valemuistot. Sillä tavala voi myös miettiä, johtuuko sun mahdolliset ongelmat ja pelot jostain lapsuudessa tapahtuneesta, vai jostain, mitä on meneillään nyt.
Jos taas mitään ongelmaa ei ole, en alkaisi nyt miettiä tuota liikaa - koska se miettiminen sotkee muistoja siinä tapauksessa, että niitä oikeasti olisi ja niitä tarvittaisiin joskus myöhemmin jonkn myöhemmin ilmaantuvan ongelman setvimisessä. Ne säilyvät tavallaan "oikeampina" jos niitä eiylenmäärin sorki.
Taitamattomat terapeutit osaavat kyllä johdatella ja "auttaa" valemuistojen luomisessa, jos niitä ei entuudestaan ole. Sanoisin, että on mahdotonta erottaa aitoa muistoa valemuistosta, koska valemuistotkin voivat aiheuttaa samoja reaktioita ja tunteita kuin aidotkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvin epätodennäköistä että oikeasti muistaisit mitään noin nuorelta iältä. Missä tilanteessa muisto ensimmäisen kerran tuli pintaan? Onko mahdollista että senhetkiset tapahtumat olisivat jollain lailla sivunneet aihetta ja olisivat johtaneet tämänkaltaisen muiston syntymiseen?
Ei ole mitenkään mahdotonta tai tavatonta muistaa asioita taaperoiästä. Se, ettei juuri kukaan muista mitään alle 3-vuotiaana koettua, on myytti, jolla mitätöidään oikeitakin muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksikään aikuinen ei takuulla muista 1-3 vuotiaana tapahtuneita asioita
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitenkään mahdotonta tai tavatonta muistaa asioita taaperoiästä. Se, ettei juuri kukaan muista mitään alle 3-vuotiaana koettua, on myytti, jolla mitätöidään oikeitakin muistoja.
Lähde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hyvin epätodennäköistä että oikeasti muistaisit mitään noin nuorelta iältä. Missä tilanteessa muisto ensimmäisen kerran tuli pintaan? Onko mahdollista että senhetkiset tapahtumat olisivat jollain lailla sivunneet aihetta ja olisivat johtaneet tämänkaltaisen muiston syntymiseen?
Muistan paljon muutakin hyvin yksityiskohtaista tuolta iältä. Muutimme tuolta paikkakunnalta pois vähän ennen kuin täytin neljä, joten kolmas ikävuosi on tuossa mukana lähes kokonaan. Ympäristön vaihdoksen takia pystyn helposti sanomaan, mitkä muistot ovat mistäkin paikasta ja mihin vuoteen mennessä ne ovat näin ollen tapahtuneet.
Tapahtumat tulivat mieleeni monella tavalla hyvässä elämänvaiheessa, juuri kun olin tavannut nykyisen aviomieheni. En siis muistanut niitä esimerkiksi terapiassa tai stressaavassa elämänvaiheessa. Tuossa tutustumisvaiheessa toki kerroimme paljon asioita itsestämme toiselle ja olen siitä syystä muistellut lapsuuttani tuolloin tavallista enemmän. Kun tuon lapsuuden leikin "todellinen" merkitys ja idea yhtäkkiä kirkastuivat mielessäni, sain raivokohtauksen. Olin hädissäni, koska en ymmärtänyt miten olin voinut painaa sen johonkin mieleni pohjalle. Toki se oli häpeällinen asia, mutta pidin sitä siitä huolimatta kummallisena. Vaikka valemuisto on varmasti mahdollinen, minun on vaikea uskoa, että olisin keksinyt noin yksityiskohtaisen ja elävän muiston tyhjästä.
AP
Vierailija kirjoitti:
yksikään aikuinen ei takuulla muista 1-3 vuotiaana tapahtuneita asioita
Itse kyllä muistan muutaman tapahtuneen asian kun olin noin 3-vuotias että joku muistaa ja joku ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin epätodennäköistä että oikeasti muistaisit mitään noin nuorelta iältä. Missä tilanteessa muisto ensimmäisen kerran tuli pintaan? Onko mahdollista että senhetkiset tapahtumat olisivat jollain lailla sivunneet aihetta ja olisivat johtaneet tämänkaltaisen muiston syntymiseen?
Muistan paljon muutakin hyvin yksityiskohtaista tuolta iältä. Muutimme tuolta paikkakunnalta pois vähän ennen kuin täytin neljä, joten kolmas ikävuosi on tuossa mukana lähes kokonaan. Ympäristön vaihdoksen takia pystyn helposti sanomaan, mitkä muistot ovat mistäkin paikasta ja mihin vuoteen mennessä ne ovat näin ollen tapahtuneet.
Tapahtumat tulivat mieleeni monella tavalla hyvässä elämänvaiheessa, juuri kun olin tavannut nykyisen aviomieheni. En siis muistanut niitä esimerkiksi terapiassa tai stressaavassa elämänvaiheessa. Tuossa tutustumisvaiheessa toki kerroimme paljon asioita itsestämme toiselle ja olen siitä syystä muistellut lapsuuttani tuolloin tavallista enemmän. Kun tuon lapsuuden leikin "todellinen" merkitys ja idea yhtäkkiä kirkastuivat mielessäni, sain raivokohtauksen. Olin hädissäni, koska en ymmärtänyt miten olin voinut painaa sen johonkin mieleni pohjalle. Toki se oli häpeällinen asia, mutta pidin sitä siitä huolimatta kummallisena. Vaikka valemuisto on varmasti mahdollinen, minun on vaikea uskoa, että olisin keksinyt noin yksityiskohtaisen ja elävän muiston tyhjästä.
AP
voisin kyllä kuvitella, mistä tuossa tilanteessa velmuisto syntyi. On varmasti ollut hyvä elämänvaihe, joss aolet tavannut miehesi ja ollut onnellinen, mutta onhan se epäilemättä ollut myös seksuaalisesti aika "heräävä" ja herättävä vaihe. Mikä on voinut vaikuttaa kaikkeen muuhunkin, mitä aivot ovat siinä ajatelleet.
(ja tietenkään mikään muisto ei synny "tyhjästä" . Päinvastoin, niissä on aina pohjalla jotain, mutta aivot yhdistelevät asioita ja tulkitsevat niitä uudelleen ja antavat niille uusia merkityksiä sen pohjalta, mitä muuta mielessä kulkee. )
mutta en minä sinun muistojasi voi tietää.
Jos se oli vain tuota, se ei ollut vakavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin epätodennäköistä että oikeasti muistaisit mitään noin nuorelta iältä. Missä tilanteessa muisto ensimmäisen kerran tuli pintaan? Onko mahdollista että senhetkiset tapahtumat olisivat jollain lailla sivunneet aihetta ja olisivat johtaneet tämänkaltaisen muiston syntymiseen?
Muistan paljon muutakin hyvin yksityiskohtaista tuolta iältä. Muutimme tuolta paikkakunnalta pois vähän ennen kuin täytin neljä, joten kolmas ikävuosi on tuossa mukana lähes kokonaan. Ympäristön vaihdoksen takia pystyn helposti sanomaan, mitkä muistot ovat mistäkin paikasta ja mihin vuoteen mennessä ne ovat näin ollen tapahtuneet.
Tapahtumat tulivat mieleeni monella tavalla hyvässä elämänvaiheessa, juuri kun olin tavannut nykyisen aviomieheni. En siis muistanut niitä esimerkiksi terapiassa tai stressaavassa elämänvaiheessa. Tuossa tutustumisvaiheessa toki kerroimme paljon asioita itsestämme toiselle ja olen siitä syystä muistellut lapsuuttani tuolloin tavallista enemmän. Kun tuon lapsuuden leikin "todellinen" merkitys ja idea yhtäkkiä kirkastuivat mielessäni, sain raivokohtauksen. Olin hädissäni, koska en ymmärtänyt miten olin voinut painaa sen johonkin mieleni pohjalle. Toki se oli häpeällinen asia, mutta pidin sitä siitä huolimatta kummallisena. Vaikka valemuisto on varmasti mahdollinen, minun on vaikea uskoa, että olisin keksinyt noin yksityiskohtaisen ja elävän muiston tyhjästä.
AP
Todennäköisesti vähintään valtaosa muistoistasi kolmannen ikävuotesi ajalta ovat myöhemmin tuotettuja iihmisten puheiden, valokuvien ja muiden vastaavanlaisten keinojen avulla. Toki mukana luultavasti on myös jokunen sirpaleenomainen oikeakin muisto, jota sitten myöhempi vuorovaikutus on mahdollisesti vahvistanut.
Itse muistan todella elävästi Kreikan-matkan jonka perheeni teki ollessani n. 6-vuotias. Muistan paikkoja ja tapahtumia, muistan minkälaista oli uida Välimeressä. Harmi vaan, kun en kyseisellä matkalla ollut mukana. Satuin näet sairastumaan juuri ennen lähtöä, ja vietin sen viikon isovanhempieni hemmottelemana koti-Suomessa samalla kun sisarukseni ja vanhempani viettivät rantalomaa. Kaikki muistoni tuolta matkalta ovat vääriä, ja tulleet sisaruksieni kertomuksista, perheen diaesityksistä, ym muistelusta. Toista matkaa etelän rantalomakohteeseen perheeni ei tehnyt ennenkuin olin jo teini-iässä, joten muistoni eivät voi olla miltään muulta matkalta. Mielenkiintoista on, että muistan myös minkälaista oli olla isovanhempieni luona sairaana, miten sain jäätelöä, karkkia ja katsoa piirrettyjä videolta mielin määrin.
Muisti on erittäin helposti muokkautuva asia, ja täysin epäluotettava - jopa aikuisella.
1-vuotiaan muistia epäilen, 3-vuotias kyllä jo jotain muistaakin, mutta hataria mielikuvia ovat.
Minulla on varmoja muistoja kun olin noin 2v 4kk. Siskoni ei ollut vielä syntynyt ja kotiamme remontoitiin. Se oli mielestäni järkyttävää. Tapahtumista ei ole minkäänlaisia kuvia eikä niistä ole keskusteltu.
Vierailija kirjoitti:
yksikään aikuinen ei takuulla muista 1-3 vuotiaana tapahtuneita asioita
Minä en muista tapahtuneita asioita, mutta muista paikkoja ja tunnetiloja. Kun olin alle vuoden ikäinen, asuimme pienessä talossa, jossa pelkäsin huoneen toisella puolella olevaa mustaa mötikkää. Se oli öljykkamina, vaikken tiennyt mikä se oli. Kun olin kolmen, muistan olleeni kateellinen pikkkusiskon synnyttyään saamasta, katosta roikkuvasta kehdosta. Ehkä noin kahden vanhana meidän yläkerran asukkaalla oli keittiötulipalo ja minä muistan miten olin äidin sylissä, ja ilmassa leijui savua ja jokapaikka haisi palaneelta makkaralta (itse tulipaloa en muista).
Näissä on kuitenkin kaikissa oleellista se, että olen jälkeenpäin kuullut tapauksessta sen verran, että osaan selittää, mikä se musta mötikkä oli tai miksi savusi. En ehkä muistaisi, jollei olisi sanoja, joilla sitä kuvata. Sanat pitävät muistia yllä, vaikka ne itse muistikuvat ovatkin enemmänkin tunteita ja visuaalisia välähdyksiä.
Onko joku muu lapsi leikkinyt hänen kanssaan ja millaisia muistoja on?