Lapset "isoja", nyt olen yhtä hukassa kuin ennen lapsia. Työtön edelleen, kuten 11v sitten. Teenkö neljännen lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, on harmi, että kukaan ei ole sinulle kertonut, että esiintymisjännitys on aika tavanomaista ja sitä voidaan hoitaa monella tavalla. Ei paljon pelkäävästä mitään ammattijuontajaa ehkä tule, jos itse ei sellaista halua, mutta lääkkeillä (huom, ei bentsot!) ja altistuksella päästään ihan hyviin tuloksiin. Ei tarvitse jättää elämää elämättä tai opiskeluihin hakematta. Lisäksi ammattikoulu on nykyään varsinkin aikuisopiskelijalle niin joustavaa, että esiintymispelkoinen voi saada erityisratkaisuja opintojen suorittamiseen.

Rohkeasti paperit sisään toivomaasi paikkaan ja sitten kun pääset sisään, niin ensimmäiseksi yhteys erityisopettajaan/kuraattoriin. Tsemppiä!

Sitten taas opiskelen 2v, enkä kuitenkaan työllisty.

Odotan mieluummin 11 vuotta, että nuorin 18v ja sitten tapan itseni.

Ap

Aha, sinä olet se ikilaihduttaja myös, on niin tuttua provoilua. Painoa 100 kiloa ja joka päivä dieetti epäonnistuu?

Mä kanssa tunnistin tuon provoksi nyt tuosta "nuorin 18v ja sitten tapan itseni".

Siinä hän on kyllä oikeassa että on päävikainen, muusta en tiedä onko mikään totta.

Edelleen, ei ole minun vastaus! Jonkun ilkeilevän vastaus

Oikea aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Tee uusi lapsi. Itse aikalailla samantyylisessä tilanteessa ja toivottavasti Iltatähti tuloillaan pian.

Sitten se vasta hirveää on kun lähestyy 50-vuotta ja sen jälkeen odottaa että pääsee työttömyydestä eläkkeelle. Köyhänä.

Ap oletko ajatellut, miten vähän eläkettä saat aikanaan jos et yhtään ole työelämässä...

Vastaan numerolle 100 ja 97

Niin kai se siirtäisi vaan ongelmaa eteenpäin.

Minulla oli unelmia ja unelma ammatti vielä kun olin 16v. Mutta oli henkisesti raskasta olla eristettynä muista, näin minua kiusattiin, kukaan ei kehdannut olla ystäväni. Tilanne meni niin sietämättömäksi, että oli lukio pakko lopettaa. Ja kuinka kivi putosi sydämeltä, kun sai jäädä kotiin!

Tähän unelma ammattiin vaadittiin lukio, mutta en ole sen jälkeen pysynyt olemaan kouluympäristössä, ilman että pelottaa.

Nykyään ei ole mitään unelmia, kuin se vaki tiskaajan työ.

Ap

Mene lääkäriin ja hanki propralia. Se pelasti minut ja pystyin pitämään esitelmiä koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee uusi lapsi. Itse aikalailla samantyylisessä tilanteessa ja toivottavasti Iltatähti tuloillaan pian.

Sitten se vasta hirveää on kun lähestyy 50-vuotta ja sen jälkeen odottaa että pääsee työttömyydestä eläkkeelle. Köyhänä.

Mutta jos on koko elämänsä tottunut olemaan toimeentulotuella, niin mikään ei muutu. Eläkeläisetkin saa toimeentulotukea.

Mä aloitin oman firman tuossa vaiheessa. Alku oli kivikkoista mutta miehen ja lasten tukemana jaksoin alun ja nyt jo menee paremmin. Tuin miestä ja lapsia monta vuotta kotiäitinä ja nyt oli heidän vuoro. Perhe toimii näin. 

Hirveä kohtalo, ei voi muuta sanoa. Tuilla tasapainoilua koko elämä... Otan osaa (enkä sano vattuillakseni).

Vierailija kirjoitti:

Hirveä kohtalo, ei voi muuta sanoa. Tuilla tasapainoilua koko elämä... Otan osaa (enkä sano vattuillakseni).

Kerro se mun kiusaajille.

Vierailija kirjoitti:

Mä aloitin oman firman tuossa vaiheessa. Alku oli kivikkoista mutta miehen ja lasten tukemana jaksoin alun ja nyt jo menee paremmin. Tuin miestä ja lapsia monta vuotta kotiäitinä ja nyt oli heidän vuoro. Perhe toimii näin. 

En saa starttirahaa maksuhäiriön vuoksi, kokeiltu on. Ja mistä säästät mitään, kun ei pääse mihinkään töihin.

Eli pelkkiä seiniä vastassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmispelkoinen nuppivikainen äiti ja lisää lapsia? Ohhoh. katso nyt että saat edes edelliset pitää ennen kuin joku huomaa...

Mua on kiusattu niin paljon, kasi luokalla lintsasin jatkuvasti sen vuoksi , lukion jouduin lopettamaan kiusaamisen vuoki. Siksi olen tällainen päävikainen hullu!

Ap

Sulla on siis taustalla syy miksi olet "päävikainen hullu". Mutta vaikuttaa siltä että piiloudut tuon syyn taakse pakoillaksesi vastuun ottamista omasta elämästä. Kukaan ei sun elämää muuta ja pelkojasi poista muuta kuin sinä itse, apua siihen kuitenkin tarvit.

Lopeta nuo tekosyiden keksiminen ja selvitä mistä saat keskusteluapua, psykiatrille. Ja kokemuksesta voin sanoa syvällä rintaäänellä että noista peloista ja tekosyistä pääsee irti kun vain haluaa ja tekee jotain sen eteen.

Sitten et ole ollut oikeasti arka ja pelokas. Jos pitää valita esiintyminen tai kuolema, niin valitsen kuoleman. Ap

Totta hitossa olen ollut, en kai mä nyt muuten kokemuksen äänellä kommentoisikkaan. Ja sä nyt olet takertunut pakkomielteenomaisesti tuohon esiintymiseen! Maailmassa on vaikka miten paljon ammatteja missä ei tarvi esiintyä, sä et vaan nyt HALUA tehdä mitään asian eteen.

Suoraan sanoen lapset on sulle pakokeino ja -väline millä pakoilet vastuuta selvitä noista peloistasi. Miksi teit ylipäätään aloituksen kun oot jo valmiiksi päättänyt että apua et hae etkä tahdo?

Halusin vertaistukea, muilta hulluilta:

Miten ovat selvinneet loppuelämän työttömyydestä tai muilta äideiltä, jotka ovat saaneet Iltatähden 38v ja yli. Tai Vinkkejä, miten pääseen koulun keittiöön tiskaajaksi.

Siksi.

Ap

Minä olen vertaistukesi. Olen sinua kymmenisen vuotta vanhempi ja lapseton.

En mennyt mihinkään kouluun peruskoulun jälkeen, tuon samaisen esiintymispelon takia. Täällä näyttää olevan paljon ihmisiä, jotka eivät pysty samaistumaan tilanteeseesi. Minä pystyn.

Tein hanttihommia, joihin ei tarvinnut koulutusta. Tehtaissa, päiväkodeissa, siivouksessa. En koulutusta hankkinut, en tarvinnut. Jäin työttömäksi jossain vaiheessa ja koko elämäni olin kärsinyt masennuksesta ja näistä erinäisistä peloista. Kävin vuosikausia terapiassa. Ei se terapia olisi ikinä saanut minua esiintymään. Kuten sinä, myös minä olisin hypännyt talon katolta, ennen kuin olisin esitelmää pitänyt. Oli ja yhä on täysi mahdottomuus ajatella tilannetta, jossa täytyisi esiintyä ja siihen vapaaehtoisesti hankkiutuisin. Kuulostaa pääni sisältä suurinpiirtein samalta, kuin ajaisin autolla kallionleikkaukseen. Tämä ei ole mikään vitsi, mutta se näyttää tässä menevän valtaosalta täysin ohitse. Olen ollut myös rauhoittavalla lääkityksellä, mutta ei se vie esiintymispelkoa, mistään Propraleista puhumattakaan: pelko ja oireet ovat kaksi eri asiaa.

Nykyään olen työkyvyttömyyseläkkeellä noista syistä. Se oli hyvä ratkaisu. Minusta ei olisi ollut kouluun. Olen myöhemmin miettinyt olisinko voinut olla yhteydessä johonkin kouluun etukäteen ja selittää tilanteeni ja kysyä miten pääsisin asiassa eteenpäin heidän koulussaan. Muuta ratkaisua en keksinyt, kuin täydellisen esiintymättömyyden. (typerästi sanottu, mutta olkoon)

Ehkä sinä voisit lähestyä jotain oppilaitosta ja selittää ongelmasi. Lopuksi vielä totean, että niissä hanttihommissa rikkoo itsensä fyysisesti.

Toivon kaikkea hyvää elämäsi varrelle ja toivon, että löydät sen ratkaisun ongelmaasi.

jk. oma äitini sai iltatähtensä 37-vuotiaana.

Siis nyt tiedoksi että nykyään esim. psykiatrian poleilla lääkärit kirjoittaa kouluihin näitä todistuksia, että ihminen kärsii jostain sairaudesta ja siksi tarvitaan jotain tukitoimia. Esim. ADHD-ihmiset tarvii keskittymiseen omaa tilaa, oppimisvaikeuksista kärsivät tarvii mukautuksia esim. äänikirjoja, ja sitten on iso määrä erilaisesta ahdistuksesta kärsiviä nykyään jota ei voi pitää esitelmiä, tehdä kokeita isossa luokassa tms.

Eli koulut on ihan tottuneita saamaan näitä lääkärinlausuntoja ja todistuksia, että ihminen ei sairauden vuoksi voi osallistua kaikkeen kuten muut.

Mene siis kouluun ja hanki siis tuollainen todistus.

Jos vain täällä AV:lla ulvot että lasten teko on ainoa ratkaisusi, ja kaikki johtuu esiintymispelosta ja kiusaamisesta aikoja sitten, niin se ei joko ole koko totuus tai sitten et vain ole tiennyt, että koulut nykyään ihan rutiinisti mukauttaa opiskeluja ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan numerolle 100 ja 97

Niin kai se siirtäisi vaan ongelmaa eteenpäin.

Minulla oli unelmia ja unelma ammatti vielä kun olin 16v. Mutta oli henkisesti raskasta olla eristettynä muista, näin minua kiusattiin, kukaan ei kehdannut olla ystäväni. Tilanne meni niin sietämättömäksi, että oli lukio pakko lopettaa. Ja kuinka kivi putosi sydämeltä, kun sai jäädä kotiin!

Tähän unelma ammattiin vaadittiin lukio, mutta en ole sen jälkeen pysynyt olemaan kouluympäristössä, ilman että pelottaa.

Nykyään ei ole mitään unelmia, kuin se vaki tiskaajan työ.

Ap

97 jatkaa: mikä oli unelma-ammattisi nuorena?

Älä lannistu. Ikinä ei ole liian vanha unelmoimaan. Lisäksi unelmointi lisää motivaatiota tavoitteiden saavuttamisessa. 🙌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmispelkoinen nuppivikainen äiti ja lisää lapsia? Ohhoh. katso nyt että saat edes edelliset pitää ennen kuin joku huomaa...

Mua on kiusattu niin paljon, kasi luokalla lintsasin jatkuvasti sen vuoksi , lukion jouduin lopettamaan kiusaamisen vuoki. Siksi olen tällainen päävikainen hullu!

Ap

Sulla on siis taustalla syy miksi olet "päävikainen hullu". Mutta vaikuttaa siltä että piiloudut tuon syyn taakse pakoillaksesi vastuun ottamista omasta elämästä. Kukaan ei sun elämää muuta ja pelkojasi poista muuta kuin sinä itse, apua siihen kuitenkin tarvit.

Lopeta nuo tekosyiden keksiminen ja selvitä mistä saat keskusteluapua, psykiatrille. Ja kokemuksesta voin sanoa syvällä rintaäänellä että noista peloista ja tekosyistä pääsee irti kun vain haluaa ja tekee jotain sen eteen.

Sitten et ole ollut oikeasti arka ja pelokas. Jos pitää valita esiintyminen tai kuolema, niin valitsen kuoleman. Ap

Totta hitossa olen ollut, en kai mä nyt muuten kokemuksen äänellä kommentoisikkaan. Ja sä nyt olet takertunut pakkomielteenomaisesti tuohon esiintymiseen! Maailmassa on vaikka miten paljon ammatteja missä ei tarvi esiintyä, sä et vaan nyt HALUA tehdä mitään asian eteen.

Suoraan sanoen lapset on sulle pakokeino ja -väline millä pakoilet vastuuta selvitä noista peloistasi. Miksi teit ylipäätään aloituksen kun oot jo valmiiksi päättänyt että apua et hae etkä tahdo?

Halusin vertaistukea, muilta hulluilta:

Miten ovat selvinneet loppuelämän työttömyydestä tai muilta äideiltä, jotka ovat saaneet Iltatähden 38v ja yli. Tai Vinkkejä, miten pääseen koulun keittiöön tiskaajaksi.

Siksi.

Ap

Minä olen vertaistukesi. Olen sinua kymmenisen vuotta vanhempi ja lapseton.

En mennyt mihinkään kouluun peruskoulun jälkeen, tuon samaisen esiintymispelon takia. Täällä näyttää olevan paljon ihmisiä, jotka eivät pysty samaistumaan tilanteeseesi. Minä pystyn.

Tein hanttihommia, joihin ei tarvinnut koulutusta. Tehtaissa, päiväkodeissa, siivouksessa. En koulutusta hankkinut, en tarvinnut. Jäin työttömäksi jossain vaiheessa ja koko elämäni olin kärsinyt masennuksesta ja näistä erinäisistä peloista. Kävin vuosikausia terapiassa. Ei se terapia olisi ikinä saanut minua esiintymään. Kuten sinä, myös minä olisin hypännyt talon katolta, ennen kuin olisin esitelmää pitänyt. Oli ja yhä on täysi mahdottomuus ajatella tilannetta, jossa täytyisi esiintyä ja siihen vapaaehtoisesti hankkiutuisin. Kuulostaa pääni sisältä suurinpiirtein samalta, kuin ajaisin autolla kallionleikkaukseen. Tämä ei ole mikään vitsi, mutta se näyttää tässä menevän valtaosalta täysin ohitse. Olen ollut myös rauhoittavalla lääkityksellä, mutta ei se vie esiintymispelkoa, mistään Propraleista puhumattakaan: pelko ja oireet ovat kaksi eri asiaa.

Nykyään olen työkyvyttömyyseläkkeellä noista syistä. Se oli hyvä ratkaisu. Minusta ei olisi ollut kouluun. Olen myöhemmin miettinyt olisinko voinut olla yhteydessä johonkin kouluun etukäteen ja selittää tilanteeni ja kysyä miten pääsisin asiassa eteenpäin heidän koulussaan. Muuta ratkaisua en keksinyt, kuin täydellisen esiintymättömyyden. (typerästi sanottu, mutta olkoon)

Ehkä sinä voisit lähestyä jotain oppilaitosta ja selittää ongelmasi. Lopuksi vielä totean, että niissä hanttihommissa rikkoo itsensä fyysisesti.

Toivon kaikkea hyvää elämäsi varrelle ja toivon, että löydät sen ratkaisun ongelmaasi.

jk. oma äitini sai iltatähtensä 37-vuotiaana.

Kiitos tästä, vihdoinkin joku joka ymmärtää tämän tunteen :) Kaikkea hyvää sinulle.

Aloittaja

Kannattaa kyllä hakeutua mihin tahansa töihin, muuten sulle ei kerry eläkettä olleenkaan. Nyt herätys, äitiys on ihanaa, muttei synnyttäminen ole mikään ura!

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt tiedoksi että nykyään esim. psykiatrian poleilla lääkärit kirjoittaa kouluihin näitä todistuksia, että ihminen kärsii jostain sairaudesta ja siksi tarvitaan jotain tukitoimia. Esim. ADHD-ihmiset tarvii keskittymiseen omaa tilaa, oppimisvaikeuksista kärsivät tarvii mukautuksia esim. äänikirjoja, ja sitten on iso määrä erilaisesta ahdistuksesta kärsiviä nykyään jota ei voi pitää esitelmiä, tehdä kokeita isossa luokassa tms.

Eli koulut on ihan tottuneita saamaan näitä lääkärinlausuntoja ja todistuksia, että ihminen ei sairauden vuoksi voi osallistua kaikkeen kuten muut.

Mene siis kouluun ja hanki siis tuollainen todistus.

Jos vain täällä AV:lla ulvot että lasten teko on ainoa ratkaisusi, ja kaikki johtuu esiintymispelosta ja kiusaamisesta aikoja sitten, niin se ei joko ole koko totuus tai sitten et vain ole tiennyt, että koulut nykyään ihan rutiinisti mukauttaa opiskeluja ihmisille.

No en ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta. En huutele ihmisille syytä, miksi olen kouluttamaton, eli ei voi missään puheeksi. Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä. Tee. Enempää. Lapsia

Mites perhepäivähoitajan työt? Sijaisvanhemmuus?

Kaupan kassalle pääsee ilman koulutusta, samoin postiin tai siivoojaksi

Entäs oppari?

Kaupan kassalle ei pääse kuka vaan, ja viimeinen homma pelokkaalle ihmiselle. Olen hakenut postin lajitteluun ja siivoojaksi, en ole päässyt edes haastatteluun. Oppisopimus kuulostaa parhaalta ratkaisulta, siinä ei ole esitelmiä.

perhepäivähoitajaksi meillä on liian sotkuista.

Teen ylläpito siivousta ehkä joka toinen päivä, meillä on pahviastioita käytössä, kun kukaan ei halua tiskata.

Ap

Onkohan tuo sun esiintymispelkosi nyt ainoa ongelma, vai oliskohan siellä ihan arjen hallinnassakin kehitettävää? Jos on liian sotkuista eikä kukaan halua tiskatakaan.. 

Onko se joka päivä pakko olla paikat tip top?

Ei.

Ap

Tässä alkaa selvitä laajempiakin elämänhallinnallisia ongelmia, kun tarina on jatkunut. Olen päivät kotona ja et siivoa? Et edes tiskaa ja sinulla on maksuhäiriömerkintä. Rajaat tarkoituksella kaikki ehdotetut koulutus- ja työpaikat esiintymispelkoosi vedoten.

Sinulla on vahvat defenssit päällä ja tuolla asenteella sinun kohtalo on sinetöitynä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kyllä hakeutua mihin tahansa töihin, muuten sulle ei kerry eläkettä olleenkaan. Nyt herätys, äitiys on ihanaa, muttei synnyttäminen ole mikään ura!

2 vuotta hakenut,keittiöön, siivoojaksi, henkilökohtaiseksi avustajaksi, postin lajitteluun, teurastamoon.

Saldona 1 haastattelu.

En haluaisi pientä eläkettä, mutta sehän se on edessä kun kukaan ei palkkaa.

Ap

Hae töitä rennolla otteella, älä ota stressiä tai painetta. Ihastu työpaikkoihin. Mieti mitä voisit tehdä sivutoimisena yrittäjänä siinä ohessa. Lastenhoitoa, omia leipomuksia, mistä tykkäät? Nauti elämästä. Kyllä ne työt sitten löytyy kun on aika. Synnytyskone et ole, sulla on jo ihan tarpeeksi monta lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä. Tee. Enempää. Lapsia

Mites perhepäivähoitajan työt? Sijaisvanhemmuus?

Kaupan kassalle pääsee ilman koulutusta, samoin postiin tai siivoojaksi

Entäs oppari?

Kaupan kassalle ei pääse kuka vaan, ja viimeinen homma pelokkaalle ihmiselle. Olen hakenut postin lajitteluun ja siivoojaksi, en ole päässyt edes haastatteluun. Oppisopimus kuulostaa parhaalta ratkaisulta, siinä ei ole esitelmiä.

perhepäivähoitajaksi meillä on liian sotkuista.

Teen ylläpito siivousta ehkä joka toinen päivä, meillä on pahviastioita käytössä, kun kukaan ei halua tiskata.

Ap

Onkohan tuo sun esiintymispelkosi nyt ainoa ongelma, vai oliskohan siellä ihan arjen hallinnassakin kehitettävää? Jos on liian sotkuista eikä kukaan halua tiskatakaan.. 

Onko se joka päivä pakko olla paikat tip top?

Ei.

Ap

Tässä alkaa selvitä laajempiakin elämänhallinnallisia ongelmia, kun tarina on jatkunut. Olen päivät kotona ja et siivoa? Et edes tiskaa ja sinulla on maksuhäiriömerkintä. Rajaat tarkoituksella kaikki ehdotetut koulutus- ja työpaikat esiintymispelkoosi vedoten.

Sinulla on vahvat defenssit päällä ja tuolla asenteella sinun kohtalo on sinetöitynä.

Kun ei päässyt töihin, niin tuli maksuhäiriömerkintä. Velkaa 0e.

Tiskaaminen ei kiinnosta, kun mietin vaan että miksi? Kohta on taas likaisia astioita. Ole huoleti, imuroin päivittäin.

Ap