Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sääliks käy noita yläkouluikäisiä ja siitä vanhempia nuoria
25.02.2021 |
Tämä korona ja sen rajoitukset iskee tosi vahvasti heihin. Olen alakouluikäisten äiti ja tuntuu, ettei heidän elämä ole juurikaan muuttunut täällä pks:n ulkopuolella kevään jälkeen. Saavat harrastaa, käydä koulussa, tavata toisiaan. Ei mitään isoja tapahtumia/juhlia odotettavissa, jotka peruuntuisivat.
Tsemppiä ja voimia nuorille tähän aikaan! Todella ikävää heidän kannaltaan. Kaikki merkittävät merkkipaalut elämässä, joita kovasti odotetaan joko lykätään tai perutaan kokonaan.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Teinilleni tavoitteellinen joukkuelaji on henki ja elämä. Viime vuonna jäi väliin leirejä ja ulkomaanturnauksia ja samalta näyttää tämä vuosi. Nyt on menossa kriittiset vuodet, joiden aikana voi joko kohottaa omaa ja joukkueen tasoa tai tipahtaa lopullisesti kehityksestä.
Tosi hyvät on aina hyviä ja heikommilla on aina vaikeaa, oli kyse koulusta, sosiaalisesta elämästä, urheilusta tai muista harrastuksista. Huolestuttaa erityisesti ne heikoimmassa tilanteessa olevat nuoret, joiden elämässä pari vuotta on todella pitkä poikkeusaika.
Olen myös pahoillani niiden pikkuisen keskimääräisen alapuolelle jäävien puolesta, jotka pienellä kannustuksella ja pitkäjänteisellä ohjauksella voisivat tsempata hyvää tulokseen. He eivät pistä silmään ikävällä tavalla, mutta voivat jäädä ikuisiksi alisuoriutujiksi niin työelämässä kuin sosiaalisesti.
Jo nyt työelämä on liian haastavaa monelle nuorelle. Mitä käy kun korona-ajan nuoret pääsevät työikään? Meillä ei ole varaa isoon väliinputoajien joukkoon.
Kuulostaa todelta pahalta jos teineille jokin urheilu on henki ja elämä. Jos siis urheilua ei ole niin ihmisellä ei ole mitään muuta tärkeää elämässä? Kamalaa. Oletko koskaan miettinyt että olisi voinut tapahtua jotain muuta kuin korona jotta teinin urheilu-ura olisi loppunut. Elämässä tulee pakostakin pettymyksiä ja luopumisia, siihen sopeuduttava ja ymmärrettävä ettei kaikki mene aina niinkuin haluaa. Elämässä on tärkeämpikin asioita kuin tipahtaminen jonkun joukkuelajin kehityksestä. Suuri osa ihmisistä on joutunut tämän tilanteen takia luopumaan jostain. Nyt on hyvä aika miettiä ja pohtia mitä tämä korona meille opettaa. Enkä suinkaa väheksy tässä milläänlailla teidän teinien tilannetta, toki se on kurjaa. Mutta ei pidä jäädä sitkeästi tuijottamaan mitä menettää, vaan mitä kenties elämä tuo eteen muuta hyvää tulevaisuudessa. Urheilua ei tosiaan kannata nostaa elämänsä tärkeimmäksi asiaksi, se on pohja pois jos/kun sen menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille, jotka ilkkuvat, että aika vähästä menee elämä pilalle, jos parin viikon kotona olo sen aiheuttaa: haistakaa p*ska.
Opiskelen yliopistossa nyt toista vuotta. Fuksivuodesta viimeinen neljäsosa sekä koko tämä toinen vuosi on oltu nyt etäopetuksessa. En saanut kokea fuksivuoden vappua ja muuta mukavaa, välitkin yliopistokavereihin vähän haalenivat, kun ei tässä ole päässyt näkemään niin paljon kuin normaalisti pääsisi. KAIKKI kurssini ovat olleet tänä vuonna etänä täällä Tampereen yliopistolla. Muutin tänne 200 kilometrin päästä ja olisin halunnut ensimmäisten yliopistovuosien aikana käydä tapahtumissa, tutustua moniin ihmisiin, luoda oman sosiaalisen verkostoni täällä. Se on nyt hankalaa.
Lisäksi viime kesänä peruuntui tämän tilanteen takia kesätyö, josta olin innoissani. Tulevalle kesälle haluaisin jotain työtä, jotta saisin rahaa. Toivon mukaan pääsen edes siivoamaan.
Kyllä tää on aika perseestä, mutta koitan pysyä tätä valituspurkausta lukuunottamatta positiivisena.
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt, kuinka vähän seurakunta ja nuorisotoimi on tähän etähommaan panostanut. Ei olisi ihan mahdotonta järjestää nettitapaamisia, joissa olisi keskustelua, musiikkia ja vaikka jonkun tubettajan haastattelu. Miksi näitä ei nyt järjestetä? Näyttelijöiden haastatteluja, teatteriesityksiä ja konsertteja etänä ja juuri nuorille suunnattuna. Mainostajat mukaan, niin esiintyjille pystytään maksamaan palkkaakin. Sama juttu myös vanhuksille eli heidän ikäryhmänsä mukaista viihdettä.
Oikeasti olen hämmästynyt, että myös viihdepuoli on lyönyt hanskat tiskiin ja odottaa käsi ojossa korvauksia, kun tilanteeseen voitaisiin luoda uusia käytäntöjä. Erilaiset kilpailut myös mukaan, radiossakin homma toimii, niin miksei netissä livenä.
Oma teinini ei ole saanut mitään henkilökohtaista yhteydenottoa seurakunnalta, vaikka kaikki lähitapaamiset on peruttu ja korvattu videoilla ja striimijumalanpalveluksella. Eikö voitaisi edes laittaa spostia, että mitä kuuluu? Tuntuisi paremmalta kuin se, että ketään ei kiinnosta, onko paikalla netissä vai ei. Rippikoulu tuntuu kaukaiselta ja etäiseltä. Mihin on unohdettu se henkilökohtainen kontakti?
Uskovana minua koko vuoden ihmetyttänyt kuinka vähän yhteydenpitoon panostetaan vapaissa suunnissakaan. Vanhuksille taisi joku kerran soittaa tms, muuten ovat saaneet pärjätä kait.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rupee taas nuorilla puukot heilumaan viime kesän malliin.
Viime syksyn Koskelan ja Vallilan tapot ei kyllä johtuneet koronasta. Koskelan tapaus on alkanut jo vuosia sitten ja eskaloitui nyt. Sen se olisi tehnyt vaikkei koronaa olisi ollutkaan. Vallilan tappaja oli päihteidenkäyttäjä joka teki ryöstön, tuskinpa sekään ongelma on ihan vaan koronasta aiheutunut. Lienee siinäkin taustalla jo vuosien ongelmat.
Aikuisilla luulis olevan jotain tajua asioista. Ennen koronaakin on nuoret tappaneet ja tekevät niin myös koronan jälkeen. Nyt on vaan niin helppoa sysätä kaikki koronan syyksi.
Kyllä koronavuosina on selviä piikkejä muuten laskeneissa nuorten väkivaltatilastoissa. Poliisit useasti todenneet. Näistä on tilastotietoa saatavilla. Etsi ihmeessä lisätietoa asiasta, niin huomaat!
Vierailija kirjoitti:
Mummoni ja vaarini olivat 18-vuotiaita, kun Talvisota syttyi. Siinä menikin sitten 6 vuotta heidän parasta elämäänsä. Sotiessa pihalla kaikissa säissä ja tavarapulasta kärsiessä, evakkoon lähtiessä sillä mielellä, ettei kotiin enää palata. Kavereita ja läheisiä kuoli ja vammautui rintamalla sekä pommituksissa kotirintamalla. Kodit paloivat.
Pikkuisen näkökulman vaihtoa ja uutta perspektiiviä asioihin. Meillä vaan on tämmöinen kansainvälinen tauti, jolta pitää yrittää välttyä käsiä pesemällä, turvavälein ja kotona piileskellen. Mikäs tässä ollessa, kännykkä ja nettikin on ilona.
Jep. Minun isäni oli 18-vuotias v. 1941, kun hänet vietiin sotaan. Äitini oli sodan aikana teini-ikäinen 14-19-vuotias. Isä näki elämänsä viimeisenä viikkona 82-vuotiaana ja keuhkosyövän runtelemana hallusinaatioita ruumiskasoista, joita oli omin silmin nähnyt vetäytymisen aikana 60 vuotta aikaisemmin, siis vähän yli kaksikymppisenä nuorena miehenä. Vähän niin kuin perspektiiviä nykyhetkeen, sano.
Suututtaa ja raivostuttaa niin kovasti nämä nykynuoret ja heidän vanhempansa tässäkin ketjussa. Nyt täytyy vain toivoa, että samantyyppistä sotaa ei vähän aikaan meille tule uudestaan, sillä Suomea ei sen jälkeen enää olisi. Herrijee, miten surkeassa henkisessä ja fyysisessa kunnossa suomalainen nuori ihminen on vuonna 2021! No, oppi tulee heidän vanhemmiltaan, joilla itsellään on elämä ollut vähän liian helppoa tähän asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi vttu. Maha täynnä ruokaa ja taskussa uusimmat luurit. Illalla lämpimään sänkyyn nukkumaan.
Ei kiinnosta hevon peen vertaa jos joku Jasmiinapetteri ei pääse kauppakeskukseen maleksimaan ja kuvaamaan yleisiin vessoihin tik tok videoitaan. Saada elää pelkästään on etuoikeus. On etuoikeus kun on ruokaa ja asunnot lämpimät. Nyt valoja päälle.
Amen. Tämä tekee nuorille vain hyvää. Joutuvat itsenäistymään, ottamaan vastuuta omista opinnoistaan ja ennen kaikkea viihtymisestään. Vain hyvin alkeellinen ihminen tarvitsee koko ajan tekemistä ja seuraa voidakseen olla onnellinen.
Tämä on myös loistava tilaisuus kasvattaa sitä kuuluisaa resilienssiä. Kun useimpien kohdalla on suhteellisen vähäisistä harmeista kyse. Oikeasti jos teinin elämässä kamalinta mitä on tapahtunut on vanhojen tanssien peruuntuminen, on todellakin korkea aika kohdata hiukan vastoinkäymisiä, että oppii niitäkin hanskaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona leviää ja pysyy voimissaan juurikin ekstroverttien vouhottajien vuoksi, kun he eivät pysty olemaan ilman harrastuksia, matkoja ja ihmiskontakteja ilman, että pää hajoaa.
Kun on pakko käydä ulkomailla, kyläilemässä ja ryhmäliikkumassa.
Jos kaikki olisivat kyenneet olemaan rajat kiinni kotimaassa edes sen pari kk ilman kenenkään tapaamista, niin koko koronaa ei olisi, vaan se olisi hoidettu täältä nopeasti pois. Mutkun on pakko lennellä ulkomailla ja mennä ja tulla. Köh, köhh!
Vierailija kirjoitti:
Kaikille, jotka ilkkuvat, että aika vähästä menee elämä pilalle, jos parin viikon kotona olo sen aiheuttaa: haistakaa p*ska.
Opiskelen yliopistossa nyt toista vuotta. Fuksivuodesta viimeinen neljäsosa sekä koko tämä toinen vuosi on oltu nyt etäopetuksessa. En saanut kokea fuksivuoden vappua ja muuta mukavaa, välitkin yliopistokavereihin vähän haalenivat, kun ei tässä ole päässyt näkemään niin paljon kuin normaalisti pääsisi. KAIKKI kurssini ovat olleet tänä vuonna etänä täällä Tampereen yliopistolla. Muutin tänne 200 kilometrin päästä ja olisin halunnut ensimmäisten yliopistovuosien aikana käydä tapahtumissa, tutustua moniin ihmisiin, luoda oman sosiaalisen verkostoni täällä. Se on nyt hankalaa.
Lisäksi viime kesänä peruuntui tämän tilanteen takia kesätyö, josta olin innoissani. Tulevalle kesälle haluaisin jotain työtä, jotta saisin rahaa. Toivon mukaan pääsen edes siivoamaan.
Kyllä tää on aika perseestä, mutta koitan pysyä tätä valituspurkausta lukuunottamatta positiivisena.
Itse sairastuin fuksivuonna vakavasti. Opinnot loppuivat siihen ja jouduin sairaseläkkeelle. Ei elämässä ole takuuta, ettei tule vastoinkäymisiä. Vähän perspektiiviä nyt. Olet kuitenkin terve jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuviikolla jätin menemättä erääseen kauppaan kun sen eteisessä oli toistakymmentä lukioikäistä lämmittelemässä. Käännyin pois. Kysyn siis: auttaako etäkoulu tähän, vai käykö peräti niin että yhä enemmän kuljetaan porukoissa. Ei töissäkäyvät vanhemmat ehdi valvoa koko ajan. Siitä tulee luokilta putoamisia jne. Miksi ei hyödynnetä (ainakin joissain kaupungeissa) tyhjiä varasto tai liiketiloja, iso ala jaetaan väliseinin vaikka 6 alaan johon jokaiseen se 6 henkeä=24 oppilasta. Ne siis joiden on päästävä kouluun tulisivat, ne joilla olo kotona sujuu pysyisivät siellä. Helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa 18-20-vuotiaiden puolesta.
Heiltä menee elämä pilalle, abiristeilyt, fuksiaiset jne. pitämättä.
Eikä mene. Missä on ihmisten suhteellisuudentaju?
Juuri näin. Ihmisten elämä on varmaan aika helppoa ja onnellista, jos jonkin huvitilaisuuden peruuttaminen on KRIISI. Siis onhan se kurja juttu, mutta että elämä pilalla..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, että miten ihmiset aikovat selvitä, jos alkaa kunnolla tulla p:tä niskaan. Siis jos täälläkin ruumishuoneet alkavat pullistella ja terveydenhoito romahtaa. Jengi hajoilee jo nyt, vaikka rajoitukset ovat kohtalaisen mietoja ja tilanne muutenkin kohtalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinilleni tavoitteellinen joukkuelaji on henki ja elämä. Viime vuonna jäi väliin leirejä ja ulkomaanturnauksia ja samalta näyttää tämä vuosi. Nyt on menossa kriittiset vuodet, joiden aikana voi joko kohottaa omaa ja joukkueen tasoa tai tipahtaa lopullisesti kehityksestä.
Tosi hyvät on aina hyviä ja heikommilla on aina vaikeaa, oli kyse koulusta, sosiaalisesta elämästä, urheilusta tai muista harrastuksista. Huolestuttaa erityisesti ne heikoimmassa tilanteessa olevat nuoret, joiden elämässä pari vuotta on todella pitkä poikkeusaika.
Olen myös pahoillani niiden pikkuisen keskimääräisen alapuolelle jäävien puolesta, jotka pienellä kannustuksella ja pitkäjänteisellä ohjauksella voisivat tsempata hyvää tulokseen. He eivät pistä silmään ikävällä tavalla, mutta voivat jäädä ikuisiksi alisuoriutujiksi niin työelämässä kuin sosiaalisesti.
Jo nyt työelämä on liian haastavaa monelle nuorelle. Mitä käy kun korona-ajan nuoret pääsevät työikään? Meillä ei ole varaa isoon väliinputoajien joukkoon.
Kuulostaa todelta pahalta jos teineille jokin urheilu on henki ja elämä. Jos siis urheilua ei ole niin ihmisellä ei ole mitään muuta tärkeää elämässä? Kamalaa. Oletko koskaan miettinyt että olisi voinut tapahtua jotain muuta kuin korona jotta teinin urheilu-ura olisi loppunut. Elämässä tulee pakostakin pettymyksiä ja luopumisia, siihen sopeuduttava ja ymmärrettävä ettei kaikki mene aina niinkuin haluaa. Elämässä on tärkeämpikin asioita kuin tipahtaminen jonkun joukkuelajin kehityksestä. Suuri osa ihmisistä on joutunut tämän tilanteen takia luopumaan jostain. Nyt on hyvä aika miettiä ja pohtia mitä tämä korona meille opettaa. Enkä suinkaa väheksy tässä milläänlailla teidän teinien tilannetta, toki se on kurjaa. Mutta ei pidä jäädä sitkeästi tuijottamaan mitä menettää, vaan mitä kenties elämä tuo eteen muuta hyvää tulevaisuudessa. Urheilua ei tosiaan kannata nostaa elämänsä tärkeimmäksi asiaksi, se on pohja pois jos/kun sen menettää.
Tyttö on realisti ja tietää, että todella harva suomalainen nainen päätyy ammattifutariksi. Jatko-opintosuunnitelmat on mietittynä ja keski-arvo pitää olla todella korkea, että pääsee haluamaansa lukioon ja siitä eteenpäin.
Teinin näkökulmasta aikuisten maailma ei vaan ole yhtä mielenkiintoista kuin kaverit ja harrastukset. Ja hyvä niin, aikuisten murheita ehtii murehtia ihan riittävän pitkään.
En edes ensisijaisesti murehdi oman lapseni puolesta, häntä harmittaa ja ärsyttää ja energiaa joutuu purkamaan vähemmän tarkoituksenmukaisella tavalla. Hän on silti hyvä koulussa, taitava sosiaalisesti, osa rakastavaa perhettä ja kykenevä keksimään muuta viihdykettä.
Monelle urheiluharrastus on ainoa hyvä juttu elämässä. Ainoa paikka, jossa kelpaa omana itsenään. Jos koulussa ei homma toimi, niin urheilussa saa onnistumisen kokemuksia. Valmentaja juttelee, neuvoo ja tsemppaa, vaikka vanhemmat eivät sitä tee. Näiltä nuorilta viedään paljon enemmän kuin omalta lapseltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korona leviää ja pysyy voimissaan juurikin ekstroverttien vouhottajien vuoksi, kun he eivät pysty olemaan ilman harrastuksia, matkoja ja ihmiskontakteja ilman, että pää hajoaa.
Kun on pakko käydä ulkomailla, kyläilemässä ja ryhmäliikkumassa.
Jos kaikki olisivat kyenneet olemaan rajat kiinni kotimaassa edes sen pari kk ilman kenenkään tapaamista, niin koko koronaa ei olisi, vaan se olisi hoidettu täältä nopeasti pois. Mutkun on pakko lennellä ulkomailla ja mennä ja tulla. Köh, köhh!
En tiennytkään, että rakennusalalle päätyy nimenomaan ekstrovertteja vouhottajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona leviää ja pysyy voimissaan juurikin ekstroverttien vouhottajien vuoksi, kun he eivät pysty olemaan ilman harrastuksia, matkoja ja ihmiskontakteja ilman, että pää hajoaa.
Kun on pakko käydä ulkomailla, kyläilemässä, ravintoloissa ja ryhmäliikkumassa.
Jos kaikki olisivat kyenneet olemaan rajat kiinni kotimaassa edes sen pari kk ilman kenenkään tapaamista, niin koko koronaa ei olisi, vaan se olisi hoidettu täältä nopeasti pois. Mutkun on pakko lennellä ulkomailla ja mennä ja tulla. Köh, köhh!
En tiennytkään, että rakennusalalle päätyy nimenomaan ekstrovertteja vouhottajia.
No just sanoin, että rajat kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä.
Paljon
Teini ei enää edes halua jatkaa harrastustaan, jonka parissa vietetty kohta kymmenen vuotta. Kun on joutunut vaan treenaamaan etänä ilman kontakteja kavereiden kanssa niin ei ole enää kiinnostusta lajiinkaan.Tuskinpa oma lapseni on ainut, jolle on käynyt näin.
Liikuntaa ei muutenkaan tule juuri ollenkaan, kun ei tarvitse edes kouluun lähteä. Mieliala laskee kun kököttää vaan kotona ja teinihän ei käskystä ulos lähde.
Voin vaan kuvitella minkälaista on niillä, jotka on muutenkin heikommassa asemassa. Kierre syrjäytymiseen on varmasti monella jo alkanut.
Tämä on totta, tämä sulku tulee tiputtamaan noita nuoria. Oma nuoreni varmaankin jatkaa harrastustaan, mutta itselleni on tullut mieleen onko siinä mitää järkeä. Ei pääse treenaamaan, kisat on peruttu ja tavoitteet siirtyvät aina vain eteenpäin. Tässä tilanteessa ei ole järkeä enää jatkaa, kun tulevaisuudesta ei ole mitään tietoja ja eikä ole mitään tavoitteita näkyvissä.
Ihanko oikeasti parempi olisi poistaa rajoitteet ja elää niinkuin koronaa ei olisi?
Sehän tarkoittaisi Uudenmaan ja Lapin terv.hoidon romahtamista parissa viikossa ja suurimmat kärsijät olisivat juuri 15-39v jotka saavat eniten tartuntoja, eikä enää edes nyt pystytä jäljittämään tartuntoja, samoin sairaalahoitoa.
Juuri tänään kerrottiin koronapotilaista olevan yli 60v vain pieni osa, myös altistuneissa ja yhä vähemmän sairaalahoidossa ja ikäihmisten koronaan kuolleisuus on laskenut koko ajan viime keväästä lähtien.
Ja sairaala- ja tehopaikat täyttyvät nuorista ja alle 50v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni ja vaarini olivat 18-vuotiaita, kun Talvisota syttyi. Siinä menikin sitten 6 vuotta heidän parasta elämäänsä. Sotiessa pihalla kaikissa säissä ja tavarapulasta kärsiessä, evakkoon lähtiessä sillä mielellä, ettei kotiin enää palata. Kavereita ja läheisiä kuoli ja vammautui rintamalla sekä pommituksissa kotirintamalla. Kodit paloivat.
Pikkuisen näkökulman vaihtoa ja uutta perspektiiviä asioihin. Meillä vaan on tämmöinen kansainvälinen tauti, jolta pitää yrittää välttyä käsiä pesemällä, turvavälein ja kotona piileskellen. Mikäs tässä ollessa, kännykkä ja nettikin on ilona.
Jep. Minun isäni oli 18-vuotias v. 1941, kun hänet vietiin sotaan. Äitini oli sodan aikana teini-ikäinen 14-19-vuotias. Isä näki elämänsä viimeisenä viikkona 82-vuotiaana ja keuhkosyövän runtelemana hallusinaatioita ruumiskasoista, joita oli omin silmin nähnyt vetäytymisen aikana 60 vuotta aikaisemmin, siis vähän yli kaksikymppisenä nuorena miehenä. Vähän niin kuin perspektiiviä nykyhetkeen, sano.
Suututtaa ja raivostuttaa niin kovasti nämä nykynuoret ja heidän vanhempansa tässäkin ketjussa. Nyt täytyy vain toivoa, että samantyyppistä sotaa ei vähän aikaan meille tule uudestaan, sillä Suomea ei sen jälkeen enää olisi. Herrijee, miten surkeassa henkisessä ja fyysisessa kunnossa suomalainen nuori ihminen on vuonna 2021! No, oppi tulee heidän vanhemmiltaan, joilla itsellään on elämä ollut vähän liian helppoa tähän asti.
Juuri näin. Eikä tulevaisuudessa voi sulkea Suomessa sotatilaa pois. Viimeinenkin sota kesti yli 5vuotta. Miten Suomen olisi käynyt, jos ihmiset olisivat vain miettineet omaa mukavuutta.
Tai luonnonkatasrofit tai onnettomuudet esim. ydinvoimala-onnettomuudet.
Eikä koronavirus ole mitenkään poikkeus Suomessa, niitä on ollut iät ja ajat ja ihmisten on vain sopeuduttava tai sitten kuoltava.
Esim. 50-luvulla maailmanlaajuinen polio, johon kuoli lapsia ja nuoria pilvin pimein ja rokotetta odotettiin vuosia ja eristäydyttiin muista.
Tai 40-luvun tuberkuloosi tai espanjantauti 1920-luvulla, johon saattoi kuolla suurin osa perheenjäsenistä.
Nyt itketään täällä kun ei päästä harrastuksiin tai ei voi tavata ystäviään.
Korona ei jää viimeiseksi virukseksi maapallolla, vaan tulevaisuudessa ne yleistyvät, kun ihminen ei ole enää osa luontoa, vaan tuhotaan tehotuotannolla maapallo ja ympäristö.
Esim Helsingissä on ollut toinen aste etäopetuksessa marraskuusta asti. Harrastukset meni tauolle samoihin aikoihin. Samoin nuorisotilat, kirjastot, leffateatterit, uimahallit ovat olleet kiinni jo kolme kuukautta. Eikä loppua näy, päinvastoin. Kyse ei ole mistään parista viikosta...
Ymmärrän, että monet alkavat jo olla hyvin ahdistuneita. Nuoret varsinkin, kun heillä aikakäsitys on erilainen kuin meillä keski-ikäisillä, ja monet nuoruuteen kuuluvat ainutlaatuiset tapahtumat menevät heiltä sivu suun yksi toisensa jälkeen.
Sen sijaan en ymmärrä yhtään tätä vähättelyä, että älä valita kun aina on jollain asiat vielä huonommin ja varsinkin vaarilla sota-aikana jne. Jo pelkästään se auttaisi kestämään, että olisi lupa sanoa että nykyinen tilanne turhauttaa ja ahdistaa, eikä sen sanominen olisi heti "valitusta", vaan voisi saada jonkinlaista ymmärrystä ja myötätuntoa.
Eiköhän sovita nyt niin, että kennelläkään ei enää voi olla paha mieli koska
A) minulla menee tosi hyvin
B) monilla on asiat paljon huonomminkin
C) sota-aika
Alue: Aihe vapaa
No juu, meilläkin pojan kaverit oli iloinneet, että hienoa kun ei koronan takia ole harrastuksia, niin on aikaa nähdä kavereitakin koulun jälkeen.