Lue keskustelun säännöt.
Sääliks käy noita yläkouluikäisiä ja siitä vanhempia nuoria
25.02.2021 |
Tämä korona ja sen rajoitukset iskee tosi vahvasti heihin. Olen alakouluikäisten äiti ja tuntuu, ettei heidän elämä ole juurikaan muuttunut täällä pks:n ulkopuolella kevään jälkeen. Saavat harrastaa, käydä koulussa, tavata toisiaan. Ei mitään isoja tapahtumia/juhlia odotettavissa, jotka peruuntuisivat.
Tsemppiä ja voimia nuorille tähän aikaan! Todella ikävää heidän kannaltaan. Kaikki merkittävät merkkipaalut elämässä, joita kovasti odotetaan joko lykätään tai perutaan kokonaan.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Yläkoululainen meillä tyytyväinen päätökseen. On fiksu ja hoitaa hommansa, joten en epäile etteikö pärjäisi hyvin. Koulussaan 800 oppilasta ja koronaakin ollut jo useampaan kertaan, joten minä ainakin olen tyytyväinen.
Nuo yläkoululaiset ovat varmaankin tyytyväisiä, kun saavat nukkua. Pääsevät paljon helpomalla muutaman viikon. Lisäksi heitä tuo tilanne ei ole rasittanut kohta vuotta, vaan kyseessä on lyhyt väliaikinen etukäteen määritelty jakso.
Enemmän monia yläkouluikäisiä voi stressata harrastustauko. Se on monelle se henkireikä ja voi olla tehty pitkäjännitteistäkin työtä sen eteen.
Toisaalta taas joitakin 9-luokkalaisia, joilla tavoite korkealla voi tuo myös hankaloittaa jatko-opintoja ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinilleni tavoitteellinen joukkuelaji on henki ja elämä. Viime vuonna jäi väliin leirejä ja ulkomaanturnauksia ja samalta näyttää tämä vuosi. Nyt on menossa kriittiset vuodet, joiden aikana voi joko kohottaa omaa ja joukkueen tasoa tai tipahtaa lopullisesti kehityksestä.
Tosi hyvät on aina hyviä ja heikommilla on aina vaikeaa, oli kyse koulusta, sosiaalisesta elämästä, urheilusta tai muista harrastuksista. Huolestuttaa erityisesti ne heikoimmassa tilanteessa olevat nuoret, joiden elämässä pari vuotta on todella pitkä poikkeusaika.
Olen myös pahoillani niiden pikkuisen keskimääräisen alapuolelle jäävien puolesta, jotka pienellä kannustuksella ja pitkäjänteisellä ohjauksella voisivat tsempata hyvää tulokseen. He eivät pistä silmään ikävällä tavalla, mutta voivat jäädä ikuisiksi alisuoriutujiksi niin työelämässä kuin sosiaalisesti.
Jo nyt työelämä on liian haastavaa monelle nuorelle. Mitä käy kun korona-ajan nuoret pääsevät työikään? Meillä ei ole varaa isoon väliinputoajien joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ap viitsi kaluta tätä väsynyttä vanhaa aihetta. Rajoitukset eivät rassaa lapsia ja nuoria sen enempää kuin muitakaan. Aivan samalla tavalla nuo istuvat huppari silmillä sisällä pelaamassa tai katsomassa netflixiä kuin ennenkin. Tuskin ovat edes huomanneet koko koronaa.
Sinulla on rajoittunut ja yksipuolinen käsitys nuorista, sekä täysin väärä. Todella nuoret tekevät paljon muutakin ja nuoria on hyvin erilaisia.
Mutta, ainakin nimenomaan nuo syrjäytyneet joista kuulemma kannetaan aivan erityisesti huolta ovat juuri sitä joukkoa joka ei harrasta yhtään mitään eivätkä välttämättä mene edes ulos jos ei ole aivan pakko. Just näitä Logged in tv-sarjan kuvaamia nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä.
Teini ei enää edes halua jatkaa harrastustaan, jonka parissa vietetty kohta kymmenen vuotta. Kun on joutunut vaan treenaamaan etänä ilman kontakteja kavereiden kanssa niin ei ole enää kiinnostusta lajiinkaan.
Tuskinpa oma lapseni on ainut, jolle on käynyt näin.
Liikuntaa ei muutenkaan tule juuri ollenkaan, kun ei tarvitse edes kouluun lähteä. Mieliala laskee kun kököttää vaan kotona ja teinihän ei käskystä ulos lähde.
Voin vaan kuvitella minkälaista on niillä, jotka on muutenkin heikommassa asemassa. Kierre syrjäytymiseen on varmasti monella jo alkanut.
Tämä on totta, tämä sulku tulee tiputtamaan noita nuoria. Oma nuoreni varmaankin jatkaa harrastustaan, mutta itselleni on tullut mieleen onko siinä mitää järkeä. Ei pääse treenaamaan, kisat on peruttu ja tavoitteet siirtyvät aina vain eteenpäin. Tässä tilanteessa ei ole järkeä enää jatkaa, kun tulevaisuudesta ei ole mitään tietoja ja eikä ole mitään tavoitteita näkyvissä.
Arvatkaapa montako vuotta/vuosikymmentä pelkästään tämä liikkumattomuus tulee lyhentämään elinikää erilaisten jo nyt hyvin yleisten sairauksien muodossa.
Liikkumattomuus ei kyllä johdu koronarajoituksista! Ainoastaan yhteisiä liikuntatunteja on rajoitettu. Kotona ja ulkona saa liikkua niin paljon kuin haluaa. Suuri osa ihmisistä on liikkunut koronavuonna enemmän kuin koskaan aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, pari viikkoa pitää olla kotona ja koko elämä pilalla :((((
Kannattaa varoa sanojaan, pilkka voi osua omaannilkkaan. Näe metsä puilta. Osalla väestöstä on aika kamalat oltavat ollut jo vuoden.
Ainahan osalla väestöstä on, se vaan ei tunnu kiinnostavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin yleisesti, poikkeustila voi olla myös sota. Nyt on vain sota tylsyyttä vastaan. Ja kuten aina muulloinkin, kyllä se on omien korvien välissä onko tylsää vai ei. Kellään ei ole koko aika hauskaa, mutta pohjavireen on säilyttävä myönteisenä. Ja se on aikuisten vastuulla.
Joskus nuorilla ei ole kykyä ajatella tulevaisuutta. Mutta tässä sitä voi oppia. Että mihin suuntaan haluaa elämässä mennä ja vastaus tässä vaiheessa on, että keskity läksyihin.
Jos yläaste menee huonosti, kymppiluokalle sitten ens syksystä.
Heikko vahinkopääministeri ei uskalla mennä kuntavaaleihin ja siksi päästi muuntovirukset leviämään ympäri maan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitän että osin mt-ongelmia voi tulla nyt eri nuorille kuin ennen Koronaa. Ne ujot, estyneet ja sosiaalisesti herkästi ahdistuvat introvertit nuoret, jotka ovat ohjautuneet mt-palveluihin, eivät ehkä ahdistuksen samalla tavalla kun ei pakoteta isoihin nuorisoryhmiin päivittäin. Tavalliset, ns. ekstrovertimmat ja normaalitilanteessa ns. reippaalla nuoret voivat nyt kärsiä ja saada mt-ongelmia eristyksen vuoksi. Toki oma joukkonsa on sitten ns. huonoista kodeista lähtöisin olevat, joilla varmasti vaikeaa kun ei pääse kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Teinilleni tavoitteellinen joukkuelaji on henki ja elämä. Viime vuonna jäi väliin leirejä ja ulkomaanturnauksia ja samalta näyttää tämä vuosi. Nyt on menossa kriittiset vuodet, joiden aikana voi joko kohottaa omaa ja joukkueen tasoa tai tipahtaa lopullisesti kehityksestä.
Tosi hyvät on aina hyviä ja heikommilla on aina vaikeaa, oli kyse koulusta, sosiaalisesta elämästä, urheilusta tai muista harrastuksista. Huolestuttaa erityisesti ne heikoimmassa tilanteessa olevat nuoret, joiden elämässä pari vuotta on todella pitkä poikkeusaika.
Olen myös pahoillani niiden pikkuisen keskimääräisen alapuolelle jäävien puolesta, jotka pienellä kannustuksella ja pitkäjänteisellä ohjauksella voisivat tsempata hyvää tulokseen. He eivät pistä silmään ikävällä tavalla, mutta voivat jäädä ikuisiksi alisuoriutujiksi niin työelämässä kuin sosiaalisesti.
Jo nyt työelämä on liian haastavaa monelle nuorelle. Mitä käy kun korona-ajan nuoret pääsevät työikään? Meillä ei ole varaa isoon väliinputoajien joukkoon.
Ehkä niitä elämänarvoja on hyväkin tarkastella, jos joku harrastus on nuorille henki ja elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, pari viikkoa pitää olla kotona ja koko elämä pilalla :((((
Kannattaa varoa sanojaan, pilkka voi osua omaannilkkaan. Näe metsä puilta. Osalla väestöstä on aika kamalat oltavat ollut jo vuoden.
Niin on, mutta sellaiset henkilöt ovat vanhuksia/sairaita, eivät terveitä nuoria.
Se ei ole terve nuori jolla on ollut stressiä. Moni on jäänyt yksin korona rajoituksien takia
Ei stressi ole sairaus! Terveilläkin ihmisillä voi olla stressiä. Koronanrajoituksien takia yksin jääneet ovat vanhuksia/sairaita. Terveillä nuorilla ei ole mitään ongelmaa.
Tavallaan ehkä hyväkin, että se kriisi iskee nyt enemmän niihin, joilla ei kriisejä ennen ole ollut, ja vähemmän niihin, joilla niitä on ollut aina ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinilleni tavoitteellinen joukkuelaji on henki ja elämä. Viime vuonna jäi väliin leirejä ja ulkomaanturnauksia ja samalta näyttää tämä vuosi. Nyt on menossa kriittiset vuodet, joiden aikana voi joko kohottaa omaa ja joukkueen tasoa tai tipahtaa lopullisesti kehityksestä.
Tosi hyvät on aina hyviä ja heikommilla on aina vaikeaa, oli kyse koulusta, sosiaalisesta elämästä, urheilusta tai muista harrastuksista. Huolestuttaa erityisesti ne heikoimmassa tilanteessa olevat nuoret, joiden elämässä pari vuotta on todella pitkä poikkeusaika.
Olen myös pahoillani niiden pikkuisen keskimääräisen alapuolelle jäävien puolesta, jotka pienellä kannustuksella ja pitkäjänteisellä ohjauksella voisivat tsempata hyvää tulokseen. He eivät pistä silmään ikävällä tavalla, mutta voivat jäädä ikuisiksi alisuoriutujiksi niin työelämässä kuin sosiaalisesti.
Jo nyt työelämä on liian haastavaa monelle nuorelle. Mitä käy kun korona-ajan nuoret pääsevät työikään? Meillä ei ole varaa isoon väliinputoajien joukkoon.
Ehkä niitä elämänarvoja on hyväkin tarkastella, jos joku harrastus on nuorille henki ja elämä.
Tämä! Jos ei olisi koronaa, kitistäisiin siltikin nuorten "pahoinvoinnista", kun joutuvat yhteiskunnan paineiden takia harrastamaan niin tavoitteellisesti, että sairastuvat masennukseen, uupumukseen, anoreksiaan yms. Nyt kun saisi pitää taukoa harrastuksista luvan kanssa, valitetaan siitäkin! Mikään ei kelpaa nuorille ja nuorten hyysääjille!
Korona-aika on vaikeinta vanhuksille ja konkurssiuhan alla eläville yrittäjille, mutta silti pitäisi sääliä nuoria!
Mä mietin omaa lapsuuttani ja nuoruuttani. Ei ollut älykännyjä, ei risteilyitä, ei isoja juhlia eikä harrastuksia.
Silti oli kivaa ja kavereiden kanssa oltiin. Miten ihmeessä nykypäivänä elämä on piloilla kun ei pääse jonnekin? En kiellä etteikö asia nuoria harmita mutta oon myös sitä mieltä että liian itsekkääksi on ihmiskunta oppinut. Niinkuin yhdessä viestissä jo luki, meillä on ruokaa, koti, vaatetta ja kavereiden kanssa voi olla yhteydessä jos haluaa. Miksi pitää tuijottaa jatkuvasti siihen mitä ei ole kun voisi ymmärtää sen mitä on.
Tilanne on nyt tämä ja sille ei mitään voi. Pitäisi opetella nyt hieman kestävyyttä ja keksiä mitä hyödyllistä ja mukavaa voi tehdä. Eikä valittaa kun se ei tätä asiaa auta.
Ja alapeukkuja nyt kauheesti kun en mistään mitään ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt on hyvä aika opettaa nuorta sietämään sellaista, että pitää olla ilman sellaisia turhempia ja pinnallisia juttuja kuten: joukkueharrastuksia (harrasta vaikka lenkkeilyä ja kotijumppaa), hampurilaisravintoloita (opettele laittamaan ite), bilepaikkoja (relaa itseksesi ja kuuntele ajatuksiasi, tapaa kavereita yksitellen), ulkomaanmatkoja (säästä Maata ilmastonmuutokselta, älä lennä)... Pitää iloita siitä, MITÄ ON.
Ei tämä ole ikuista! Jos vaikka halvaantuisi tai vammautuisi, pitäisi ikuisesti kulkea pyörätuolilla tai maata sängyssä. Tai jos olisi sotatila, pitäisi pelätä tarkka-ampujia ja elää ilman sähköä, vettä ja kunnon ruokaa raunioissa.
Aina voi olla huonomminkin.
Moni asia perutaan/lykätään mm.abiristeilyt, penkkarit, wanhat, kunnon rippileirit, valmistujaiset, ysin päättärit jne.... Sitten kaikki ei pääse kouluunkaan(etäopetus), eli yksin eristäytyy kotiin. Sit jos on esim. aloittanut toisen asteen opinnot niin miten voi kehenkään tutustua, jos joutuu eristäytymään kotiin. Nuoret masentuu, ahdistuu ja syrjäytyy. Ei ihme, että on terapiaan pitkät jonot. Toisilla tosin menee hyvin, mutta iso osa voi huonosti. Nuoruus muutenkin monia koettelee ja asiat muuttuu. Ihmisten ahdinko alkaa näkyä jo mm. perhesurmissa.(lisääntyneet, ei oo kaikilla pää nuppi kestänyt)
Että en tiiä kumpi on pahempi, ihmisten ahdinko vai itse korona.
+Suomen talous ei kestä tätä aikaa😅
Mummoni ja vaarini olivat 18-vuotiaita, kun Talvisota syttyi. Siinä menikin sitten 6 vuotta heidän parasta elämäänsä. Sotiessa pihalla kaikissa säissä ja tavarapulasta kärsiessä, evakkoon lähtiessä sillä mielellä, ettei kotiin enää palata. Kavereita ja läheisiä kuoli ja vammautui rintamalla sekä pommituksissa kotirintamalla. Kodit paloivat.
Pikkuisen näkökulman vaihtoa ja uutta perspektiiviä asioihin. Meillä vaan on tämmöinen kansainvälinen tauti, jolta pitää yrittää välttyä käsiä pesemällä, turvavälein ja kotona piileskellen. Mikäs tässä ollessa, kännykkä ja nettikin on ilona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinilleni tavoitteellinen joukkuelaji on henki ja elämä. Viime vuonna jäi väliin leirejä ja ulkomaanturnauksia ja samalta näyttää tämä vuosi. Nyt on menossa kriittiset vuodet, joiden aikana voi joko kohottaa omaa ja joukkueen tasoa tai tipahtaa lopullisesti kehityksestä.
Tosi hyvät on aina hyviä ja heikommilla on aina vaikeaa, oli kyse koulusta, sosiaalisesta elämästä, urheilusta tai muista harrastuksista. Huolestuttaa erityisesti ne heikoimmassa tilanteessa olevat nuoret, joiden elämässä pari vuotta on todella pitkä poikkeusaika.
Olen myös pahoillani niiden pikkuisen keskimääräisen alapuolelle jäävien puolesta, jotka pienellä kannustuksella ja pitkäjänteisellä ohjauksella voisivat tsempata hyvää tulokseen. He eivät pistä silmään ikävällä tavalla, mutta voivat jäädä ikuisiksi alisuoriutujiksi niin työelämässä kuin sosiaalisesti.
Jo nyt työelämä on liian haastavaa monelle nuorelle. Mitä käy kun korona-ajan nuoret pääsevät työikään? Meillä ei ole varaa isoon väliinputoajien joukkoon.
Ehkä niitä elämänarvoja on hyväkin tarkastella, jos joku harrastus on nuorille henki ja elämä.
Joo, no toki perhe, ystävät jne. on oikeasti tärkeintä. Lähinnä tarkoitin, että kaikkien teinien elämä ei ole kauppakeskuksessa hengailua ja TikTok videoita tai omaan huoneeseen pelaamaan sulkeutumista.
Teinillä koulu hoituu kohtuu helposti, on tavoitteellinen, mutta ei ylisuorittaja. Me, perhe, ollaan rakkaita, mutta tietysti yleensä ärsyttäviä ja noloja.
Harrastus taas on intohimo, siellä on kaikki parhaat kaverit, siitä voi jutella loputtomiin, kerrata menneitä pelejä ja suunnitella tulevaa. Jokainen treeni on tärkeä, jokainen peli on aivan älyttömän tärkeä. Leirit ja turnaukset hienoja elämyksiä, myös meille kanssaeläjille.
Olen vilpittömästi pahoillaan kaikkien lastne puolesta, jotka menettävät ison osan harrastuksestaan. Vaikka lapsella on kaikki perusasiat hyvin, hän saa olla pahoillaan ja katkera, kun oman elämän tärkeä juttu on katkolla.
Oikeastaan se on hienoa, lapselle ns. hyvä elämä on itsestäänselvyys. Ei hänen tarvitse olla kiitollinen ruuasta, vaatteista ja katosta pään päällä.
Vierailija kirjoitti:
Joku kiva peli, jonka saisi ladata ilmaiseksi ja lahjakortti pikaruokalaan nuorille,olisi kiva korvaus korona-ajan menetyksistä.
Eikö voitaisi järjestää (valvotusti) suunistuskilpailut eri kaupunkien välille? Nuorille esim 12-14, 15-17, 18-20v eri päivinä, reitit helposta vaikeaan. Olisi jännää kilpailla, palkinnoksi vaikka uudet kännykät voittaja parille, sillä vain parittain saisi kilpailla, lähtijöillä väliä vähintään 45min. jne.
Toinen missä tilaa antaa nuorille kilpailutilanne, rakentaa laavu, samalla systeemillä kuitenkin 4 ryhmissä valvotusti, ikä noin 15-18v voisi hyvinkin innostua, puut voisi kaupunki tarjota ja palkinnot.
Onhan näitä. Ulkona ja vain muutama nuori yhdessä . Ehkä armeijan harjoitusjuttujakin voisi hyödyntää jos eivät ole ihan mettässä. Tarvitaan intoa, valvojat ja pari tuhatta euroa kaupunki.
Toivotaan, ettei tule lähiaikoina sotaa tähän maahan. Ei olisi sotijia! Kun olisi NIIN tylsää, kun ei pääsisi bilettämään kavereitten kaa, ja miten se somen päivittäminen onnistuisi, jos koko ajan pitäisi tehdä muuta kuin istua nenä kiinni puhelimessa. Ja instagramkuvat! Niistä ei todellakaan tulisi sota-aikana hyviä. Olisiko edes meikkisponsoreita kenellekään jäljellä?!
No, itsehän olette kakaranne löllöiksi pullataikinoiksi opettaneet. God forbid us all from them.
Nimim. haluan pysyä elossa ja terveenä ilman keuhkosairauksia ja väsymyssyndroomaa, jota koronaa levittävät teinit ja nuoret aikuiset levittävät.
Monelle kiltille ja rauhalliselle teinille etäkoulu voi olla siunaus.