Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ole koskaan tyytyväinen lahjoihin, joita ostan.
24.02.2021 |
Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden, ei yhteisiä lapsia tms mutta muuten sitoutuneesti yhdessä.
Taloudellisesti minä olen pienempi palkkaisempi, vaikka olen huomattavasti kouluttautuneempi kuin mies, joka on käynyt lukion ja päässyt urallaan hyvään asemaan ja tuloihin. Molemmat maksavat omat kulunsa pääsääntöisesti puoliksi, välillä mies ostaa omasta tahdostaan esim ruokia enemmän.
Olen saanut suhteellisen vaatimattomia lahjoja mieheltä ja se on ollut ok. En ole sellainen joka toivoo itseensä käytettävän paljon rahaa.
Minä olen ostanut myös omiin tuloihin nähden sopivia lahjoja miehelle, joista hän kyllä kiittelee muttei koskaan oikein käytä.
Viime kesänä ostin lahjaksi uudet treeniin sopivat kuulokkeet kun entiset olivat rikki.
Mies niitä pyöritteli kädessä hetken ja sanoi että pitää totutella.
Sen jälkeen en ole niitä hänellä nähnyt käytössä enkä kotona. Satsasin hyvään laatuun tässä lahjasta vaikkei ne tosin kalleimmat olleet.
Nyt mies oli ostanut itselleen uudet paremmat ja kalliimmat kuulokkeet ja se jotenkin loukkasi minua.
En sanonut sanakaan ja välillä etsin niitä vanhoja hänen luotaan enkä löytänyt.
Tuntui ettei hän arvostanut minun lahjaani ja vaan heitti ne pois. Olisi vaikka edes sanonut, että ei pitänyt niistä tai olivat huonot korvissa.
Toinen ostamani lahja, oli käynti panimossa koska hän pitää erityisoluista.
Sinne saa mennä yksityiskäynnille tai vaikka kavereiden kanssa.
Ei kuulema halua käyttää kun ei halua olutta siellä juoda.
Ok. Kotona se kuitenkin maistuu, ei humalaan asti, mutta nimenomaan maistellen.
Ihmettelen tätä touhua, lisäksi puhuu hieman väheksyvästi esim tästä.
Olen ehkä lapsellinen, mutta minua tällainen hieman loukkaa. Olen pohtinut lahjaa ja ajatellut sen sopivan.
Meille myös kotona opetettiin että lahjasta aina kiitetään ja sitä lahjaa käytetään:
Esim jos mieheni ostaa minulle hajuvettä, käytän sitä jne.
Mitä mieltä? Pahoittanut mieleni turhasta? Mitä lahjaa seuraavaksi? Kalsarit?
Kommentit (70)
Panimojutusta: ehkä miestä ei vaan yhtään kiinnosta/huvita lähteä sinne panimolle. Ja vaikka panimoreissun olisikin saanut vaihtaa yrityksen tuotteisiin, niin ehkä miehessä aiheutti stressiä se, että hänen pitäisi nyt käyttää tuota lahjakorttia juuri kyseisen yrityksen juomiin / pitäisi huolehtia, että lahjakortti ei mene vanhaksi / pitäisi yrittää säilyttää lahjakortti sellaisessa paikassa, että se ei katoa / pitäisi hoitaa se tuotteiden tilaaminen, vaikka ei jaksaisi.
Minäkin siis ahdistun helposti lahjoista, koska ne stressaavat minua, elleivät ne ole juuri minun itseni valitsemia. Koen, että muiden valitsemat yllätyslahjat lähinnä hankaloittavat elämääni tavalla tai toisella, koska jos olisin halunnut kyseisen tuotteen, niin olisin sen jo hankkinut ihan itse. Tavallaan minusta siis tuntuu myös, että yllätyslahja on ”minun reviirilleni” tunkeutumista ilman lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi outoa jos en ostaisi kumppanille mitään esim syntymäpäiväksi.
Eli siitä en nyt luovu, täytyy vaan miettiä joku toinen strategia.
Miksi pitää ostaa jotakin? Eikö voi antaa aikaansa, huomiota? Tehdä jotakin mitä toinen toivoo?
Vaikka nyt nuo kuulokkeet, toisella voi olla hyvinkin tarkka mielipide siitä, millaiset ovat hyvät. Miksi mennä ostamaan hänelle jotakin muuta?
itse en odota lahjoja enkä haluakaan, mutta jos joku äkkää jotain oikein juuri minulle sopivaa, otan kyllä vastaan. Eikä tarvitse olla edes mikään merkkipäivä.
Kuulokkeet eivät olleet turhat siksi, että edelliset olivat rikki. Ja tottakai ymmärrän ettei aina voi onnistua ja saattaa olla huonoa laatua.
Yritin kuitenkin parhaani, minusta silläkin on merkitystä.
Ja on huonotapaista olla kiittämätön ja vain heivata lahjat jonnekin kun niitä ei käytä. Lisäksi itse pidän ja arvostan avointa keskustelua.
Voisi sanoa, että nämä voi palauttaa, tai kysyä haluatko itse esim käyttää.
Tästäkin tuli kappas kummaa jotenkin naisen vika taas.
Vierailija kirjoitti:
Kuulokkeet eivät olleet turhat siksi, että edelliset olivat rikki. Ja tottakai ymmärrän ettei aina voi onnistua ja saattaa olla huonoa laatua.
Yritin kuitenkin parhaani, minusta silläkin on merkitystä.
Ja on huonotapaista olla kiittämätön ja vain heivata lahjat jonnekin kun niitä ei käytä. Lisäksi itse pidän ja arvostan avointa keskustelua.
Voisi sanoa, että nämä voi palauttaa, tai kysyä haluatko itse esim käyttää.
Mies on kykenevä hankkimaan itsekin kuulokkeet ja niin oli tapahtunutkin. Ap voi käyttää nyt niitä miehelle ostamiaan kuulokkeita ihan itse. En usko, että ne on pois heitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin tuli kappas kummaa jotenkin naisen vika taas.
Vain ap:n vika. Hän on tehnyt vääriä valintoja tietoisesti, mutta ei halua kantaa vastuutaan asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulokkeet eivät olleet turhat siksi, että edelliset olivat rikki. Ja tottakai ymmärrän ettei aina voi onnistua ja saattaa olla huonoa laatua.
Yritin kuitenkin parhaani, minusta silläkin on merkitystä.
Ja on huonotapaista olla kiittämätön ja vain heivata lahjat jonnekin kun niitä ei käytä. Lisäksi itse pidän ja arvostan avointa keskustelua.
Voisi sanoa, että nämä voi palauttaa, tai kysyä haluatko itse esim käyttää.
"Minä olen ostanut myös omiin tuloihin nähden sopivia lahjoja miehelle, joista hän kyllä kiittelee muttei koskaan oikein käytä." Ap kirjoitti. Wau, että on ihan ostanut oiinntuloihinsa nähden sopivia lahjoja!
"Taloudellisesti minä olen pienempi palkkaisempi, vaikka olen huomattavasti kouluttautuneempi kuin mies, joka on käynyt lukion ja päässyt urallaan hyvään asemaan ja tuloihin. Molemmat maksavat omat kulunsa pääsääntöisesti puoliksi, välillä mies ostaa omasta tahdostaan esim ruokia enemmän." Tarkasti ap rahajutut tietää.
"Olen saanut suhteellisen vaatimattomia lahjoja mieheltä." No niin, tässä on se jutun ydin. Ap haluaa miehen tuloihin nähden arvokkaampia lahjoja. Tietenkin hän kiistää asian, mutta totuutta ei voi kiistää. :) Ja vaikka tämä onkin vain hupaisa aloitus, niin tottahan se on joillakin pariskunnilla. Kaikenmaailman Maisat saavat arvokkaita ihania upeita lahjoja ja ap ei saa oikeastaan yhtään mitään. On se surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi aikuisten ja etenkin pariskuntien kesken pitäisi miettiä lahjoja ja koettaa ostaa jotakin kaupasta. Yleensä ne menevät pieleen, eikä ap:n tarina ole ollenkaan harvinaista.
Voisiko niiden, lahjan antajan mielestä niin kivan, tavaralahjan sijaan miettiä yhteistä elämyskivaa? Jos ei muuta, niin elokuviin ja sen jälkeen hampparille tai korona-ajan loputtua viikonloppuretki ulkomaan kohteeseen eli mihin nyt mitäkin haluaa sijoittaa /omat rahat riittävät?
Jo pelkästään sekin, että lupaa hieroa toisen niskaa neljä kertaa neljän viikon ajan voi olla mukava? Siis miettiä, mitä hyvää minä osaan ja voin tehdä rakkaalle.
Kun on lahjansa antanut, se on sen jälkeen toisen omaisuutta ja saa tehdä sillä mitä haluaa. Lahjoja pitäisi antaa antamisen ilosta eikä siksi, että odotat vastalahjana toiselta arvostusta - lahja on sellainen, josta ei odoteta vastapalvelusta.
Onko kivempi antaa lahja, josta toinen tykkää, mutta joka ei ole yllätys, vai antaa lahja, jolla on iso riski jäädä kaappiin käyttämättömänä, mutta on yllätys? Summa summarum, yllätys ei ole itseisarvoltaan aina hyvä.
Miten must tuntuu, et oon lukenu x määrän aloituksia, kun mies ostaa niin huonoja ja sopimattomia lahjoja...
Väärää hajuvettä, liian pienet rintaliivit, väärän värinen paita, tai kammotus sentään taloustavaroita.