Miksi miniä ei pidä siitä että autan häntä?
Meille tulossa seitsemänkymppiset ja miniä mietti mitä pukisi päälle sinne. Linkkasin sitten yhden sivun pukeutumisoppaista ja nyt hän tulkitsi asian niin että sekaannun asioihin. Viime kesänä löysin ihanan villapaidan ja heitin että tuon ne teille kun olivat niin ihania. Olen antanut lahjoja ja auttanut miksi suuttuu? ollaan suht vieraita toisillemme.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa anoppi unohtaa, millaista on olla miniä?
Minun anoppini unohti sen hyvin nopeasti sen jälkeen kun hänen oma anoppinsa kuoli.
anoppi linkkaa miniälle pukeutumisoppaan mikä on usein tarkoitettu tädeille ja ohjeet usein tyyliä piristä asua huiveilla kukkamekkoja mm muuta "suomalaista tyylikkyyttä" Ikäkin vaikuttaa noi villapaidat on miniän mielestä helposti tanttamaisia. Noihan on niinkuin ysärillä kirjotettuja :D
Anoppi on ihan viimenen ihminen jonka
pukeutumisneuvot kiinnostaa.
Oletko tyhmä vai esitätkö vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9, ei kun nyky miniät ei osaa arvostaa mitään, kaikki pitäisi saada nyt ja heti ja apua kyllä heti kun itse ei kestä vauva-arkea ja lahjat pitää olla hyviä mutta annas olla jos anoppi sanoo tai tekee yhtään mikä saa tän miniän pahoittamaan mielensä, heti ollaan välejä laittamassa poikki eikä osata kunnioittaa sitä että anoppi on kuitenkin lasten mummo ja miehen äiti.
Onneksi tuollaiset miniät usein kyllä häipyy elämästä kun ei niitä jaksa mieskään katsoa kauaa.
Höpö, höpö. Meillä on kaksi lasta. Anopin kanssa olin aina hyvissä väleissä, siihen asti kun hän kuoli. Anoppi laittoi kyllä ruokaa aina, kun siellä käytiin, mutta lapsiani hänen ei tarvinnut hoitaa eikä vahtia. Omat vanhempani ovat hoitaneet lapsiamme max. 5 kertaa. Vaikka toinen lapsista on jo koululainen. Nykyään nimenomaan on se trendi, että isovanhemmat eivät auta lastenhoidossa. Omassa lapsuudessani, mummot hoitivat meitä paljonkin, mutta nykyisin isovanhemmilla on oma elämä. Eikä siinä mitään. Kyllä me osataan lapset itsekin hoitaa. Mutta siis jos käsityksesi on se, että isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan, on se monen suomalaisen lapsiperheen kohdalla täysin väärä. Eivät hoida.
Ei pidä paikkaansa. Mulla on varmaan lähes sata kaveria, jotka kaikki ovat isovanhempia ja me kaikki hoidamme todella usein lastemme lapsia.
Tapaamme aika usein tai nykyään viestittelemme ja nyt poikkeusoloissa olemme suorastaan ikävissämme, kun emme ikämme puolesta uskalla ottaa lapsia hoitoon.Ehkä edellinen kirjoittaja puhuu vielä työelämässä olevista isovanhemmista, sillä en kyllä tunne ketään, kuka ei olisi hoitoapuna aina tarvittaessa.
Voi tietysti olla, että tunnen vain itseni kaltaisia ihmisiä ja nämä taas heidän itsensä kaltaisia.
T.mummeli 70+
Höpö höpö itsellesi, elät jossain satukuplassa.
Meillä kahdet terveet ELÄKKEELLÄ olevat isovanhemmat ja kummatkaan ei ole KERTAAKAAN halunneet hoitaa lapsenlapsia tässä 15 vuoden sisällä. Siis ei edes hätätilassa, ei edes erikoistilanteessa (synnytys), ei koskaan, ei ikinä. Ei edes suurella rahasummalla (tätä yhdessä pahassa hädässä kokeiltiin). Aina vain ei, ei, ei.
Erittäin monilla tuttavilla sama homma. Valtavan moni lapsiperhe on täysin ilman isovanhempia ja ilman apua.
Suomessa on rajattu kokoontumiset kuuteen ihmiseen. Pienet seitsemänkymppiset teillä, joten rennosti voi pukeutua. Ei stressiä pukeutumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Provo tai oikeasti tyhmä anoppi, tai vaan ilkeä joka naamioituu "auttavaisena".
Esiintyy auttavaisena ja selän takana puhuu kaikille miten avuton ap on. Kokemusta on. Anoppi jopa työpaikalla kertoi, miten en pärjää työssäni ja oli käynyt salaa auttelemassa. En halua enkä tarvitse apua, mutta se ei mene ymmärrykseen.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on ihan viimenen ihminen jonka
pukeutumisneuvot kiinnostaa.
Oletko tyhmä vai esitätkö vaan?
Oma anoppi alkoi toisella tapaamisella antaa mulle mekkoa joka häthätää peitti takapuolta selitti miten oon häntä hieman lyhyempi haluisitko tän? ei taida edes tajuta että parikymppisen ihmisen ja hänen ikäisensä polvet ovat monesti hieman eri kunnossa...
mekko oli niinku sirkuksesta ja mitä se hänelle kuluu haluanko pitää minkäpituista mekkoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo tai oikeasti tyhmä anoppi, tai vaan ilkeä joka naamioituu "auttavaisena".
Esiintyy auttavaisena ja selän takana puhuu kaikille miten avuton ap on. Kokemusta on. Anoppi jopa työpaikalla kertoi, miten en pärjää työssäni ja oli käynyt salaa auttelemassa. En halua enkä tarvitse apua, mutta se ei mene ymmärrykseen.
no jos miniä on avuton niin anoppi voi olla sitten tyhmä :D tää on provo tai oikeesti idiootti anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Meh... anopin mielestä "kiva villapaita" on todennäköisesti miniän mielestä mummomainen, tanttamainen tai muuten vain kauhea. Koskaan ei pidä ostaa lahjaksi mielipideasioita, ellei TODELLA hyvin tunne toisen makua niiden suhteen.
Jep hyvä ystävä voi ostaa lahjan koska tuntee ystävän. Jos ostaa maanläheisiä sävyjä suosivalle turkooseja puukorvakoruja niin onhan se vähän kummallista. Outoa ostaa lahjoja jotka ovat tyyliin sinisiä jos ei koskaan pidä sinistä tai vihaa sitä itsellä. Oma anoppi on monesti antanut minulle sinisiä juttuja ja se väri ei mulle mielestäni sovi.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on ihan viimenen ihminen jonka
pukeutumisneuvot kiinnostaa.
Oletko tyhmä vai esitätkö vaan?
Tanttatäti antaa vinkkejä nuorelle miniälle miksi se miniä sinulta kysyisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9, ei kun nyky miniät ei osaa arvostaa mitään, kaikki pitäisi saada nyt ja heti ja apua kyllä heti kun itse ei kestä vauva-arkea ja lahjat pitää olla hyviä mutta annas olla jos anoppi sanoo tai tekee yhtään mikä saa tän miniän pahoittamaan mielensä, heti ollaan välejä laittamassa poikki eikä osata kunnioittaa sitä että anoppi on kuitenkin lasten mummo ja miehen äiti.
Onneksi tuollaiset miniät usein kyllä häipyy elämästä kun ei niitä jaksa mieskään katsoa kauaa.
Höpö, höpö. Meillä on kaksi lasta. Anopin kanssa olin aina hyvissä väleissä, siihen asti kun hän kuoli. Anoppi laittoi kyllä ruokaa aina, kun siellä käytiin, mutta lapsiani hänen ei tarvinnut hoitaa eikä vahtia. Omat vanhempani ovat hoitaneet lapsiamme max. 5 kertaa. Vaikka toinen lapsista on jo koululainen. Nykyään nimenomaan on se trendi, että isovanhemmat eivät auta lastenhoidossa. Omassa lapsuudessani, mummot hoitivat meitä paljonkin, mutta nykyisin isovanhemmilla on oma elämä. Eikä siinä mitään. Kyllä me osataan lapset itsekin hoitaa. Mutta siis jos käsityksesi on se, että isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan, on se monen suomalaisen lapsiperheen kohdalla täysin väärä. Eivät hoida.
Ei pidä paikkaansa. Mulla on varmaan lähes sata kaveria, jotka kaikki ovat isovanhempia ja me kaikki hoidamme todella usein lastemme lapsia.
Tapaamme aika usein tai nykyään viestittelemme ja nyt poikkeusoloissa olemme suorastaan ikävissämme, kun emme ikämme puolesta uskalla ottaa lapsia hoitoon.Ehkä edellinen kirjoittaja puhuu vielä työelämässä olevista isovanhemmista, sillä en kyllä tunne ketään, kuka ei olisi hoitoapuna aina tarvittaessa.
Voi tietysti olla, että tunnen vain itseni kaltaisia ihmisiä ja nämä taas heidän itsensä kaltaisia.
T.mummeli 70+Höpö höpö itsellesi, elät jossain satukuplassa.
Meillä kahdet terveet ELÄKKEELLÄ olevat isovanhemmat ja kummatkaan ei ole KERTAAKAAN halunneet hoitaa lapsenlapsia tässä 15 vuoden sisällä. Siis ei edes hätätilassa, ei edes erikoistilanteessa (synnytys), ei koskaan, ei ikinä. Ei edes suurella rahasummalla (tätä yhdessä pahassa hädässä kokeiltiin). Aina vain ei, ei, ei.
Erittäin monilla tuttavilla sama homma. Valtavan moni lapsiperhe on täysin ilman isovanhempia ja ilman apua.
No, tästä asiasta on turha kinastella! On nitä isovanhempia, jotka hoitavat lastenlapsia, ja ilmeisesti sitten niitäkin, jotka eivät hoida. Tosin omaan ystäväpiiriini ei viimeksi mainittuja kuulu. Omilla pojillani 4 lasta, joista vanhin jo täysi-ikäinen, ja koko tämän 19 vuoden ajan olen lapsia hoitanut. Työssäoloaikana aina tarvittaessa iltaisin ja viikonloppuisin, eläkkeellä ollessa sitten tarvittaessa päivisinkin. En ole rasitteeksi kokenut, koska eivät ole koskaan täysipäiväisessä hoidossa minulla olleet.
Ihmisiä on monenlaisia ja jokaiselle sallittakoon oma tapansa elää ja osallistua.
kerran laitoin hänelle viestiä että haluaako työkaverin lapsen saappaat kun kokokin oli oikea. Ei kelvannut hänelle ilmeisesti kun käytetyt oli loukkaannuin hieman.
P*skan tavaran tuuppaaminen ei ole auttamista. Päin vastoin. Anteeksi kielenkäyttöni. Olen vain niin täynnä oman anoppini ”lahjoja”. Pieni asuntomme hukkuu tavaraan. Anoppi lahjoittelee kassikaupalla roinaa tänne, vaikka on kielletty. Vaatteita, keittiöpyyhkeitä, astioita. Viimeisimpänä kukkopilli!
Kiva on Provossa vaihdetaan välillä näkökulmaa.
Vierailija kirjoitti:
P*skan tavaran tuuppaaminen ei ole auttamista. Päin vastoin. Anteeksi kielenkäyttöni. Olen vain niin täynnä oman anoppini ”lahjoja”. Pieni asuntomme hukkuu tavaraan. Anoppi lahjoittelee kassikaupalla roinaa tänne, vaikka on kielletty. Vaatteita, keittiöpyyhkeitä, astioita. Viimeisimpänä kukkopilli!
Just. Mut älä ota vastaan. Sano asia kerran rautalangalla ja sen jälkeen tavarakassit eivät tule ovesta sisään.
Mun anoppi oli jotenkin järjeltään vajaa, mutta jotenkin hänkin tajusi lopettaa rojun rahtaamisen, kun sanoin että ostamme itse mitä haluamme joten jos tänne tuodaan kamaa se menee suoraan roskikseen.
Järkyttävää oli se, että anoppi säästi kaiken. Mulle se tyrkytti kerran likaiseksi virttynyttä karvattomaksi kulunutta lammasturkkia 60-luvulta. Kun osoitin reikiä helmassa, se sanoi että eikö ne voi jotenkin korjata. Silloin tajusin lopullisesti, että sillä ei ole kaikki muumit laaksossa.
No joo. Minusta asia kannattaa sanoittaa miniälle. "Anteeksi jos loukkasin, minulla on tapana aina alkaa neuvoa, vaikka toinen vain ääneen pohdiskelisi - tarkoitukseni ei ollut besserwisseroida"
Ja sitten tosiaan pitää ne pinnalle pyrkivät mielipiteet ominaan. Tarkista vaikka ihan ennen kuin alat neuvoa tai tyrkyttää sitä, että "kysytkö minulta mielipidettä?"
Ja SITTEN vasta sanot.
Minä olen jo tähän ikään mennessä oppinut sen, että ihmiset valittavat ongelmiaan ja miettivät niitä ääneen ilman, että he haluavat siinä tyhmiä neuvoja. Tyhmiä ne todennäköisesti ovat kumminkin, jos et satu olemaan alan ammattilainen - se ääneen ajatteleva kun on kaiketi älykäs aikuinen ihminen ja tuntee olosuhteet PALJON paremmin kuin sivullinen, joka kuulee asiasta vasta siinä ja silloin.
Eli hän kaipaa henkistä myötäelämistä, ei neuvomista.
Toki lahjoja voi ostaa, mutta jos et tunne toisen makua yhtään, älä hanki hänelle vaatteita. Lahjakortti on varmempi.
Tuskinpa itsekään tykkäisit jostain "liian nuorekkaasta" rytkystä, vaikka se miniäsi mielestä on "niin ihana"?
Niinpä.
Paras apu on antaa käteistä rahaa. Jos siis oikeasti haluat tukea ja olla avuksi.
Ja muista, että lahjan saaja saa itse päättää, mitä lahjarahalla tekee, antaja ei voi määrä, että tämä on villatakkeihin.
Vierailija kirjoitti:
No joo. Minusta asia kannattaa sanoittaa miniälle. "Anteeksi jos loukkasin, minulla on tapana aina alkaa neuvoa, vaikka toinen vain ääneen pohdiskelisi - tarkoitukseni ei ollut besserwisseroida"
Ja sitten tosiaan pitää ne pinnalle pyrkivät mielipiteet ominaan. Tarkista vaikka ihan ennen kuin alat neuvoa tai tyrkyttää sitä, että "kysytkö minulta mielipidettä?"
Ja SITTEN vasta sanot.
Minä olen jo tähän ikään mennessä oppinut sen, että ihmiset valittavat ongelmiaan ja miettivät niitä ääneen ilman, että he haluavat siinä tyhmiä neuvoja. Tyhmiä ne todennäköisesti ovat kumminkin, jos et satu olemaan alan ammattilainen - se ääneen ajatteleva kun on kaiketi älykäs aikuinen ihminen ja tuntee olosuhteet PALJON paremmin kuin sivullinen, joka kuulee asiasta vasta siinä ja silloin.
Eli hän kaipaa henkistä myötäelämistä, ei neuvomista.
Siis jotenkin tyhmää linkata jotain ohjeita jos toinen miettii mitä päälleen pukisi eli hän selvästi tietää etiketin...
Itsellä tulisi mieleen että anoppi pitää minua tyylittömänä, tai mummomaisesti pukeutuneena nimenomaa tykkäiskö anoppi jos miniä ostaa hänelle nuorekkaan bling vaatteen?
Meh... anopin mielestä "kiva villapaita" on todennäköisesti miniän mielestä mummomainen, tanttamainen tai muuten vain kauhea. Koskaan ei pidä ostaa lahjaksi mielipideasioita, ellei TODELLA hyvin tunne toisen makua niiden suhteen.