Lue keskustelun säännöt.
Miksi miniä ei pidä siitä että autan häntä?
23.02.2021 |
Meille tulossa seitsemänkymppiset ja miniä mietti mitä pukisi päälle sinne. Linkkasin sitten yhden sivun pukeutumisoppaista ja nyt hän tulkitsi asian niin että sekaannun asioihin. Viime kesänä löysin ihanan villapaidan ja heitin että tuon ne teille kun olivat niin ihania. Olen antanut lahjoja ja auttanut miksi suuttuu? ollaan suht vieraita toisillemme.
Kommentit (69)
itsellä sama tilanne ostelee lahjoja... viimeksi antoi heijastimen "lahjaksi" ei oltu nähty yli vuoteen ja tuli ovelle hymyilemään. Miten katkaista toi kierre? etäisyyttäkö vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei muutenkaan käy enää ollekkaa meillä kylässä aivan niinku hän välttelisi? Johtuuko että minut tulkitaan usein väärin/kylmäksi kun muut naiset ovat puhuneet meikeistä ja lapsista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP hyvä, pidät miniääsi idottiina ja annat sen näkyä. Ei ihme ettei hän tykkää.
Toisin sanoen, esimerkiksi kun miniä miettii, mitähän panisi päällensä johonkin juhliin, se EI tarkoita, ettei hän tuntisi etikettiä, vaan että hän miettii, mitä vaatekaapistaan voisi tähän etikettiin sopivasti valita - tai sitten se tarkoittaa, että poikasi on pihi tai köyhä, eikä sopivia vaatteita kaapista löydy.
linkkasin sen hänelle sähköpostiin ja laitoin kyllä että ystävällisin terveisin nimeni tähän
😂😂 apua mä kuolen nauruun!
Mitäköhän minä olisin tehnyt jos anoppi olisi lähettänyt mulle sähköpostitse pukeutumisoppaita "ystävällisin terveisin Maire" 😂😂
Voiko v*ttumaisempaa 'hyväntahtoisuutta' olla??
T. Toinen anoppi
Vierailija kirjoitti:
Paras apu on antaa käteistä rahaa. Jos siis oikeasti haluat tukea ja olla avuksi.
Ja muista, että lahjan saaja saa itse päättää, mitä lahjarahalla tekee, antaja ei voi määrä, että tämä on villatakkeihin.
No olen tuosta kyllä eri mieltä, voiko lahjan antaja osoittaa rahan (mikä sinällään on äärettömän tylsä lahja) johonkin tiettyyn.
Esim oma isoäitini antoi lapsilleni lahjaksi rahaa "opiskelutarpeisiin" niin kyllä sitä sitten katsottiin, että voitiin kiittää ja sanoa "ostin tämän repun, laskimen,lukion kirjan" (sinällään aivan sama, menikö juuri se mummon 50€ juuri tuohon ostokseen, mutta olen silti sitä mieltä, että olisi ollut asiatonta jos lapsi olisi kertonut "otinkin sitten tämän napakorun sillä rahalla" - lahjan saajan ei myöskään kuulu pahoittaa sen lahjan valinnan kanssa antajan mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP hyvä, pidät miniääsi idottiina ja annat sen näkyä. Ei ihme ettei hän tykkää.
Toisin sanoen, esimerkiksi kun miniä miettii, mitähän panisi päällensä johonkin juhliin, se EI tarkoita, ettei hän tuntisi etikettiä, vaan että hän miettii, mitä vaatekaapistaan voisi tähän etikettiin sopivasti valita - tai sitten se tarkoittaa, että poikasi on pihi tai köyhä, eikä sopivia vaatteita kaapista löydy.
linkkasin sen hänelle sähköpostiin ja laitoin kyllä että ystävällisin terveisin nimeni tähän
😂😂 apua mä kuolen nauruun!
Mitäköhän minä olisin tehnyt jos anoppi olisi lähettänyt mulle sähköpostitse pukeutumisoppaita "ystävällisin terveisin Maire" 😂😂
Voiko v*ttumaisempaa 'hyväntahtoisuutta' olla??
siis oikeesti ?? miksi et laittanut miniälle tekstaria että mitä itse laitat päälle ja mimmoset juhlat on yms??
kuinkahan kauan miniä katselee ap:ta
T. Toinen anoppi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli vetänyt herneet nenään siitä kun sanoin ettei hän nyt ulkomaille voisi muuttaa.. Mieheni sitä kerran hänelle ehdotti.
Lahjojen antaminen on puhjimmiltaan muutoksen tekoa valtasuhteeseen. Antaja nousee, saaja laskee.
Mitalien antaminen ja vastaanottaminen on valtasuhteen julkistamista laajemmalle yleisölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjojen antaminen on puhjimmiltaan muutoksen tekoa valtasuhteeseen. Antaja nousee, saaja laskee.
Mitalien antaminen ja vastaanottaminen on valtasuhteen julkistamista laajemmalle yleisölle.
Typo : pohjimmiltaan
Ei tulisi mieleenkään neuvoa miniää pukeutumisessa, toisaalta en kutsu häntä sukujuhliin ja olen pyytänyt, että ei sisaruksenikaan kutsuisi. Niitä asuja kun joutuu häpeämään jokainen katsojakin, niin ollaan mieluummin ilman miniän seuraa. Juhlitaan isosti ilman pojan perhettä ja kutsutaan heidät sitten rääppiäisiin ja sanotaan, että mukava näin rennosti perhepiirissä, niin eitarvitse pönöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP hyvä, pidät miniääsi idottiina ja annat sen näkyä. Ei ihme ettei hän tykkää.
Toisin sanoen, esimerkiksi kun miniä miettii, mitähän panisi päällensä johonkin juhliin, se EI tarkoita, ettei hän tuntisi etikettiä, vaan että hän miettii, mitä vaatekaapistaan voisi tähän etikettiin sopivasti valita - tai sitten se tarkoittaa, että poikasi on pihi tai köyhä, eikä sopivia vaatteita kaapista löydy.
linkkasin sen hänelle sähköpostiin ja laitoin kyllä että ystävällisin terveisin nimeni tähän
Hah-hah, pari päivää sitten sama tarina oli tääl "miniän kertomana" ja juuri näillä samoilla sanoilla, mutta vain miniän näkökulmasta. Lopeta jo, ap. Häivy provoilemasta.
Minulle anoppi antoi lahjakortin sisustuspalveluun, oli hieno lahja, tykkäsin! Sitten kun tilasin palvelun, kysyin, että mitä hintaluokkaa hän oli ajatellut?.... no ei hän ollut ajatellut, sanoi että tilaa nyt vaan sellaista että tykkäät. Varmistin vielä mieheltä että voiko tähän nyt luottaa. Juujuu. Ovat varakkaita ihmisiä appiukko ja anoppi. TIlasin sitten ihanat suunnittelut ja kankaat jne, Kunnes tuli laskun aika. Sitten alkoi nikottelu, että jos hän nyt kuitenkin maksaa vain 10% ... justiinsa juu, kun olisi voinut suoraan sanoa että hintaluokka on tämä.
Näin jälkikäteen ajatellen minulta tyhmästi ajateltu, koska eihän he ikinä ennenkään olleet mitään muutaman kympin lahjaa enempää olleet antaneet. Mutta luulin että tällä kertaa halusi, kun oltiin just muutettu uuden uutukaiseen kotiin. No makseltiin sitten miehen kanssa pitkin hampain se 90% osissa sinne sisustajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pukeutumisopas kuulostaa kuin suoraan 50-luvulta. Kyllä miniä yleensä tietää itse mitä pukee, mutta hän naisena "kauhistelee" (se on tapana) kun ei tiedä mitä valitsisi päälleen, yleinen small talk - ei mitään vakavaa. Oppaan laitto antaa EHKÄ kuvan kuin pitäisit häntä täysin osaamattomana ja kädettömänä pukeutumaan mihinkään, tai tietäisit paremmin mielestäsi kaiken kaikesta (vaikket olisi sitä tarkoittanut), tai vaatimustaso juhlaan olisi kova vaatetuksessa. Ehkä hän näki väärinkäsityksen, hämmentyi yllättävästä pukeutumisoppaasta ja loukkaantui. Jotkut tykkäävät villapaidoista, mutta osa nuoremmista ei käytä toisen ostamana. Olen myös villaihmisiä. Miniäsi kuuluu niihin jotka haluavat päättää itse asioistaan ja hallita vaatetuksensa tarkasti aikuisena ihmisenä, ei niin että joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Pukeutumisopas kuulostaa kuin suoraan 50-luvulta. Kyllä miniä yleensä tietää itse mitä pukee, mutta hän naisena "kauhistelee" (se on tapana) kun ei tiedä mitä valitsisi päälleen, yleinen small talk - ei mitään vakavaa. Oppaan laitto antaa EHKÄ kuvan kuin pitäisit häntä täysin osaamattomana ja kädettömänä pukeutumaan mihinkään, tai tietäisit paremmin mielestäsi kaiken kaikesta (vaikket olisi sitä tarkoittanut), tai vaatimustaso juhlaan olisi kova vaatetuksessa. Ehkä hän näki väärinkäsityksen, hämmentyi yllättävästä pukeutumisoppaasta ja loukkaantui. Jotkut tykkäävät villapaidoista, mutta osa nuoremmista ei käytä toisen ostamana. Olen myös villaihmisiä. Miniäsi kuuluu niihin jotka haluavat päättää itse asioistaan ja hallita vaatetuksensa tarkasti aikuisena ihmisenä, ei niin että joku muu.
Jep normaalia kauhistelua naisilla toi. Itse olen Isfp persoona ja ärsyttäisi jos joku tylsä pukeutuja jotain oppaita antaisi ihan niinku tietäisi muka paremmin vaikka itse olen tyylikkäämpi ja persoonallisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenkään neuvoa miniää pukeutumisessa, toisaalta en kutsu häntä sukujuhliin ja olen pyytänyt, että ei sisaruksenikaan kutsuisi. Niitä asuja kun joutuu häpeämään jokainen katsojakin, niin ollaan mieluummin ilman miniän seuraa. Juhlitaan isosti ilman pojan perhettä ja kutsutaan heidät sitten rääppiäisiin ja sanotaan, että mukava näin rennosti perhepiirissä, niin eitarvitse pönöttää.
mitenhän sitten pukeutuu jos häpeätte?
Hän suuttuu vitseistä mitä heitämme. Kerran mieheni heitti että jos ei poikasi päälle toi paita mahdu niin miniän päälle. Paita oli raitainen kauluspaita ottiko tosissaan?
Vierailija kirjoitti:
Minulle anoppi antoi lahjakortin sisustuspalveluun, oli hieno lahja, tykkäsin! Sitten kun tilasin palvelun, kysyin, että mitä hintaluokkaa hän oli ajatellut?.... no ei hän ollut ajatellut, sanoi että tilaa nyt vaan sellaista että tykkäät. Varmistin vielä mieheltä että voiko tähän nyt luottaa. Juujuu. Ovat varakkaita ihmisiä appiukko ja anoppi. TIlasin sitten ihanat suunnittelut ja kankaat jne, Kunnes tuli laskun aika. Sitten alkoi nikottelu, että jos hän nyt kuitenkin maksaa vain 10% ... justiinsa juu, kun olisi voinut suoraan sanoa että hintaluokka on tämä.
Näin jälkikäteen ajatellen minulta tyhmästi ajateltu, koska eihän he ikinä ennenkään olleet mitään muutaman kympin lahjaa enempää olleet antaneet. Mutta luulin että tällä kertaa halusi, kun oltiin just muutettu uuden uutukaiseen kotiin. No makseltiin sitten miehen kanssa pitkin hampain se 90% osissa sinne sisustajalle.
Keksi parempi.
Tai ei, älä keksi.
Mene vain pois.
Kauhean huumorintajuttomia olette, niin anopit kuin miniät.
Onneksi meillä ei ole tuollaista.
Vilpittömästi molemmat ihastelemme toisen kotia tai asua, kun siltä tuntuu.
Ja vitsaillaan keskenämme - lämpimästi, ei koskaan ilkeästi.
Lahjojen osto on epäilyttävää jos usein ostat jotain hänelle. Joku pieni synttärilahja yms sellainen on ok mutta jos lahjot niin itselle tulee olo että mitä toi yrittää. Yrittää ostaa hyväksyntääni ja kääntää tämän lopulta niin että olen kiittämätön. On eriasia saada kaverilta esim meikkejä lahjaksi kuin anopilta.
Mulla on ihan sama ongelma kaikkien naisten kanssa. Kun nainen kertoo jostain ongelmasta, niin ei hän halua ratkaisua. Jos ratkaisua ehdottaa, niin siitä ei hyvää seuraa. Nainen haluaa, että hänen kanssaan vain voivotellaan sitä ongelmaa, että voi onpa vaikeaa, mä niin tiedän miltä susta tuntuu.
En ole ikinä oppinut ymmärtämään mikä juttu tämä on, että valitetaan ongelmista mutta ei haluta kuulla mitään parannusehdotuksia tilanteeseen. Ja olen itse nainen.
tyhmä anoppi oot vieras ihminen sille usko jo