Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten eroon häpeästä?
22.02.2021 |
Minulla on taustalla vaikeita kokemuksia ja outoa sekoilua. Häpeä menneisyydestä seuraa minua vuodesta toiseen. Miten tästä pääsee eroon? Olen yrittänyt rentoutusharjoituksia, rajua liikuntaa ja rukoilua. Huomenna on psykiatriaika etänä. Mitä muuta voisin tehdä päästäkseni elämässä eteen päin?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuo tulee siitä että ympärillä olevat ihmiset on ollut todella arvostelevia heikkoutta kohtaan ja olen oppinut monitoroimaan omaa käytöstä sen valossa että teenkö jotain väärin, olenko heikko, olenko vääränlainen.
Jossain vaiheessa tajusin että jopa elinkautisvangit jatkaa elämää mutta itse häpeän kaikkia tilanteita missä omat tunteet on näkynyt.
Vasta kun ensimmäistä kertaa pääsin arjessa tekemisiin ihmisten kanssa jotka oli rentoja tekemisistä pilkahti pieni ymmärrys ja näin miten läheiset on kohdellut kutakuinkin aina ja edelleenkin. Eristämistä, ilon latistamista ynnä muuta.
Kiitos. Olen kyllä miettinyt omalla kohdallani jotain samansuuntaista: monesti ajattelen tämän häpeän olevan pahinta ikinä - mutta kun mietin menneisyyttäni, minähän tunsin todella syvää häpeää jo nuorena, vaikka en ollut mitään pahaa kenellekään tehnyt! Taustalla voi siis olla muutakin kuin tuo yksi trauma.
- ap
Tällaiset häpeävät ihmiset vetää myös huonoja ihmissuhteita puoleensa koska sitä häpeää on helppo käyttää toisen manipulointiin.
Omassa elämässä kun aloin päästä häpeästä eroon niin huomasin että ympärillä oli joukko ihmisiä jotka ruokki häpeääni. :D Ja kun sitä ei enää ollut niin aloin ihmetellä että mitä TE oikein teette. Myös ainakin yksi tapaus jossa omaa häpeää heijastetaan minuun raivokkaasti.
Kuulostaapa tutulta...
Minulla myös traumatausta, ja kuten ap, myös minä olen alkanut ymmärtämään kunnolla vasta nyt, miten merkittäviä vaurioita fyysisesti ja henkisesti väkivaltainen lapsuus on minuun jättänyt. Niillä eväillä maailmalle lähtiessäni ihmiset kasasivat vielä uusia traumoja niiden lapsuuden traumojen päälle. On ollut melkoinen vyyhti purettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni myös häpeää kokenut koko elämäni. Minua on auttanut tutkailla häpeää aiheuttaneita asioita ja tilanteita uudesta perspektiivistä ja olen huomannut, että näissä tilanteissa olin vailla tukea enkä siinä tilanteessa osannut toimia toisin. Ole armollinen itsellesi. Jos muut ihmiset toistuvasti muistuttavat toisen mokista tai puutteista, ei tällaisia liiallisen ankaria ihmisiä kannata pitää mukanaan. Kannattaa tutustua tunnelukkoihin ja skeematerapiaan.
Aloitus ei minulta!En häpeä,enkä pyydä anteeksi!
Mitä sitten jos on nuoruudessaan sekoilut humalassa so fucking what?Te moralisoitte enemmän kuin omat akateemiset vanhempani!!!
Get over it,kun en kuitenkaan elä enää samalla tavoin kuin vielä 20 vuotta sitten!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs Susanna Penttilän häpeä,selvinpäin myy tuolla itseään eikä kehtaa,edes hävetä,aikuinen ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Koko tähänastinen elämä hävettää, suorastaan itse olemassaoloni. En pystyisi puhumaan edes rippi-isälle, saati terapeutille. Pakko vain yrittää ryömiä "tutkan alta" ja olla herättämättä huomiota.
Kannattaa yrittää työstää tuota ongelmaa : ) olemme ihmisiä kaikki, eikä ihmisyydessä pitäisi olla mitään hävettävää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä häpeät?
Esimerkiksi erästä suhdetta, joka traumatisoi minut pahoin. Tuon suhteen jälkeen olin kilahteleva ihmisraunio ja loukkasin monia ihmisiä. Maine on mennyt moneen kertaan. En voi oikeastaan edes syyttää tuota trauman aiheuttajaa. Loukkasin ihmisiä, mokasin ja olen vastuussa omasta käytöksestäni. Tätä häpeän.
- ap
Voi olla, muatta kukaan ei ole täydellinen. Kaikki mokailee. Muut ihmiset eivät vaan muista, muistavat omat toilailut. Ja kun näkevät että ihminen on muuttunut silloin menneisyys on jäänyt menneeseen.
Itse häpesin aikoinaan paljonkin. Yksittäisiä sanoja ventovieraille, kompasteluita, mokia. Nyt kieltäydyn ajattelemasta. Elän hetkessä ja muiden ajatukset eivät tule minulle asti, koska en ota niitä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni häpeä on syvällä, minuudessa. Häpeän kaikkea itsessäni ja olemassaolossani. Joitain yksittäisiä tapahtumia myös mutta kokonaisvaltainen häpeä on seurannut koko elämän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta oman itsesi ympärillä pyöriminen. Tee vaikka vapaaehtoiastyötä toisten ihmisten hyväksi. Sen lisäksi, lähde maailmanympärimatkalle!
Vierailija kirjoitti:
Et sentään ole tappanut ketään?
Paitsi itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Olen välillä ghoustannut jonkun tai jostain mihin olisi pitänyt mennä, mutta en jaksa alkaa selitellä miksi se ei nappaa. Myöhemmin hävettää ja mietityttää mikä olisi hyvä selitys, kun joutuu uudestaan tekemisiin.
Ghostaamiselle ei ole hyvää selitystä. Anteeksipyyntö voi olla paikallaan.
Se, että häpeä on syvällä minuudessa ja osa omaa identiteettiå, liittyy yleensä kehitykselliseen traumaan. Puhutaan aivan eri mittaluokan asiasta kuin joidenkin "nuoruuden kännisekoilujen" tai muiden normaaliin elämään kuuluvien mokien häpeämisestä.
Alue: Aihe vapaa
Sama ongelma. Koko tähänastinen elämä hävettää, suorastaan itse olemassaoloni. En pystyisi puhumaan edes rippi-isälle, saati terapeutille. Pakko vain yrittää ryömiä "tutkan alta" ja olla herättämättä huomiota.