Miten eroon häpeästä?

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin pois kun alkoi nolottaa. Muutin jo oikeastaan takaisinkin. 

Muutin nimen.

Nettin juttuja piti poistella.

Osa jossain edelleen.

Mutta olen aloittanut alusta.

Joku minut tunnisti, ja kielsin yhteyden. Tajusi, kunnioitti uutta alkuani ja lakkasi kysymykset. 

Haluatko kertoa yleisellä tasolla, mitä sinulle tapahtui? 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo tulee siitä että ympärillä olevat ihmiset on ollut todella arvostelevia heikkoutta kohtaan ja olen oppinut monitoroimaan omaa käytöstä sen valossa että teenkö jotain väärin, olenko heikko, olenko vääränlainen.

Jossain vaiheessa tajusin että jopa elinkautisvangit jatkaa elämää mutta itse häpeän kaikkia tilanteita missä omat tunteet on näkynyt.

Vasta kun ensimmäistä kertaa pääsin arjessa tekemisiin ihmisten kanssa jotka oli rentoja tekemisistä pilkahti pieni ymmärrys ja näin miten läheiset on kohdellut kutakuinkin aina ja edelleenkin. Eristämistä, ilon latistamista ynnä muuta.

Kiitos. Olen kyllä miettinyt omalla kohdallani jotain samansuuntaista: monesti ajattelen tämän häpeän olevan pahinta ikinä - mutta kun mietin menneisyyttäni, minähän tunsin todella syvää häpeää jo nuorena, vaikka en ollut mitään pahaa kenellekään tehnyt! Taustalla voi siis olla muutakin kuin tuo yksi trauma.

- ap

Tällaiset häpeävät ihmiset vetää myös huonoja ihmissuhteita puoleensa koska sitä häpeää on helppo käyttää toisen manipulointiin.

Omassa elämässä kun aloin päästä häpeästä eroon niin huomasin että ympärillä oli joukko ihmisiä jotka ruokki häpeääni. :D Ja kun sitä ei enää ollut niin aloin ihmetellä että mitä TE oikein teette. Myös ainakin yksi tapaus jossa omaa häpeää heijastetaan minuun raivokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo tulee siitä että ympärillä olevat ihmiset on ollut todella arvostelevia heikkoutta kohtaan ja olen oppinut monitoroimaan omaa käytöstä sen valossa että teenkö jotain väärin, olenko heikko, olenko vääränlainen.

Jossain vaiheessa tajusin että jopa elinkautisvangit jatkaa elämää mutta itse häpeän kaikkia tilanteita missä omat tunteet on näkynyt.

Vasta kun ensimmäistä kertaa pääsin arjessa tekemisiin ihmisten kanssa jotka oli rentoja tekemisistä pilkahti pieni ymmärrys ja näin miten läheiset on kohdellut kutakuinkin aina ja edelleenkin. Eristämistä, ilon latistamista ynnä muuta.

Kiitos. Olen kyllä miettinyt omalla kohdallani jotain samansuuntaista: monesti ajattelen tämän häpeän olevan pahinta ikinä - mutta kun mietin menneisyyttäni, minähän tunsin todella syvää häpeää jo nuorena, vaikka en ollut mitään pahaa kenellekään tehnyt! Taustalla voi siis olla muutakin kuin tuo yksi trauma.

- ap

Tällaiset häpeävät ihmiset vetää myös huonoja ihmissuhteita puoleensa koska sitä häpeää on helppo käyttää toisen manipulointiin.

Omassa elämässä kun aloin päästä häpeästä eroon niin huomasin että ympärillä oli joukko ihmisiä jotka ruokki häpeääni. :D Ja kun sitä ei enää ollut niin aloin ihmetellä että mitä TE oikein teette. Myös ainakin yksi tapaus jossa omaa häpeää heijastetaan minuun raivokkaasti.

Ihmiset raivostuvat kun kohde ei reagoi heidän odottamalla tavalla. Et tuntenut häpeää ja se sai heidät pois tolaltaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo tulee siitä että ympärillä olevat ihmiset on ollut todella arvostelevia heikkoutta kohtaan ja olen oppinut monitoroimaan omaa käytöstä sen valossa että teenkö jotain väärin, olenko heikko, olenko vääränlainen.

Jossain vaiheessa tajusin että jopa elinkautisvangit jatkaa elämää mutta itse häpeän kaikkia tilanteita missä omat tunteet on näkynyt.

Vasta kun ensimmäistä kertaa pääsin arjessa tekemisiin ihmisten kanssa jotka oli rentoja tekemisistä pilkahti pieni ymmärrys ja näin miten läheiset on kohdellut kutakuinkin aina ja edelleenkin. Eristämistä, ilon latistamista ynnä muuta.

Kiitos. Olen kyllä miettinyt omalla kohdallani jotain samansuuntaista: monesti ajattelen tämän häpeän olevan pahinta ikinä - mutta kun mietin menneisyyttäni, minähän tunsin todella syvää häpeää jo nuorena, vaikka en ollut mitään pahaa kenellekään tehnyt! Taustalla voi siis olla muutakin kuin tuo yksi trauma.

- ap

Tällaiset häpeävät ihmiset vetää myös huonoja ihmissuhteita puoleensa koska sitä häpeää on helppo käyttää toisen manipulointiin.

Omassa elämässä kun aloin päästä häpeästä eroon niin huomasin että ympärillä oli joukko ihmisiä jotka ruokki häpeääni. :D Ja kun sitä ei enää ollut niin aloin ihmetellä että mitä TE oikein teette. Myös ainakin yksi tapaus jossa omaa häpeää heijastetaan minuun raivokkaasti.

Tämä on kyllä ihan totta. Olen varmaan tiennyt tuon ennenkin, mutta oli helpottavaa lukea tuo. Eli kiitos!

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin pois kun alkoi nolottaa. Muutin jo oikeastaan takaisinkin. 

Muutin nimen.

Nettin juttuja piti poistella.

Osa jossain edelleen.

Mutta olen aloittanut alusta.

Joku minut tunnisti, ja kielsin yhteyden. Tajusi, kunnioitti uutta alkuani ja lakkasi kysymykset. 

Haluatko kertoa yleisellä tasolla, mitä sinulle tapahtui? 

- ap

Aloin toteuttaa fantasiaani. Loin roolin, jota elin turvallisesti, hallitusti ja ammattimaisesti (minulla oli koulutusta alalle jne) , mutta salaa kaikilta. Se oli aika menestys, mutta alkoi nolottaa kun aloin muuttua. 

Elin sen fantasian kunnolla loppuun asti, mutta nyt jonkun verran nolottaa. Mutta olin todellakin jollain mielikuvamatkalla, no-mind. Siksi se oli mahdollista. 

Minulle oli ja on oleellista prosessoida mista se hapea tulee, mita se hapea on, mika havettaa nyt, kun vastaavasti silloin ei havettanyt. Siita on ollut apua, silla nyt autan muita joita "havettaa".

Minusta hapean tunteminen on suojakeinokin. Jossain maarin hyodyllinen. 

Kuitenkin kasvatuksen mukana tullut hapea estaa elamista, kokemista.

Mielestani on hyva erottaa ne toisistaan. 

Ajattele Trumpia. Valehteli keskimäärin 2,8 kertaa päivässä virassa ollessaan yms. yms. Eikä häpeä mitään tekemisiään.

Miksi siis sinun, paljon vhäisemmän, pitäisi hävetä?

Unohdin mainita etta minullakin on nuoruudessa sekoilua muutamia vuosia, mutta onneksi maailma oli aika erilainen eika esim huumeita ollut kuvioissa, onneksi ei sattunut mitaan dramattista. 

Niin ja minakin olen kokeillut rukoilemista, rentoutumista, mutta parhaiten on toiminut muutto muualla pidemmaksi aikaa, ja terapeuttinen ryhmatyo. 

Paikan muutos, sallivaan paikkaan, jossa oli ja on rakkautta, jakamista ja hellyytta.

Toimi. Toimii.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele Trumpia. Valehteli keskimäärin 2,8 kertaa päivässä virassa ollessaan yms. yms. Eikä häpeä mitään tekemisiään.

Miksi siis sinun, paljon vhäisemmän, pitäisi hävetä?

Olet kyllä ihan oikeassa! Kiitos kevennyksestä :D

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo tulee siitä että ympärillä olevat ihmiset on ollut todella arvostelevia heikkoutta kohtaan ja olen oppinut monitoroimaan omaa käytöstä sen valossa että teenkö jotain väärin, olenko heikko, olenko vääränlainen.

Jossain vaiheessa tajusin että jopa elinkautisvangit jatkaa elämää mutta itse häpeän kaikkia tilanteita missä omat tunteet on näkynyt.

Vasta kun ensimmäistä kertaa pääsin arjessa tekemisiin ihmisten kanssa jotka oli rentoja tekemisistä pilkahti pieni ymmärrys ja näin miten läheiset on kohdellut kutakuinkin aina ja edelleenkin. Eristämistä, ilon latistamista ynnä muuta.

Kiitos. Olen kyllä miettinyt omalla kohdallani jotain samansuuntaista: monesti ajattelen tämän häpeän olevan pahinta ikinä - mutta kun mietin menneisyyttäni, minähän tunsin todella syvää häpeää jo nuorena, vaikka en ollut mitään pahaa kenellekään tehnyt! Taustalla voi siis olla muutakin kuin tuo yksi trauma.

- ap

Tällaiset häpeävät ihmiset vetää myös huonoja ihmissuhteita puoleensa koska sitä häpeää on helppo käyttää toisen manipulointiin.

Omassa elämässä kun aloin päästä häpeästä eroon niin huomasin että ympärillä oli joukko ihmisiä jotka ruokki häpeääni. :D Ja kun sitä ei enää ollut niin aloin ihmetellä että mitä TE oikein teette. Myös ainakin yksi tapaus jossa omaa häpeää heijastetaan minuun raivokkaasti.

Ihmiset raivostuvat kun kohde ei reagoi heidän odottamalla tavalla. Et tuntenut häpeää ja se sai heidät pois tolaltaan

Näin tosiaan tapahtui ja ymmärsin että häpeä on jaettu eikä yksityinen asia. Ja kuten tässä joku sanoi niin auttaa suojautumaankin. Eipä ne ihmiset ympärillä tosiaan minua itsenäisenä itsenäni halunnut nähdäkään.

Kaipa unohdusta voi yrittää niissä asioissa. Tai ei tapaa niitä ihmisiä

Palastuminen poistaa häpeän.

Vierailija kirjoitti:

Unohdin mainita etta minullakin on nuoruudessa sekoilua muutamia vuosia, mutta onneksi maailma oli aika erilainen eika esim huumeita ollut kuvioissa, onneksi ei sattunut mitaan dramattista. 

Niin ja minakin olen kokeillut rukoilemista, rentoutumista, mutta parhaiten on toiminut muutto muualla pidemmaksi aikaa, ja terapeuttinen ryhmatyo. 

Paikan muutos, sallivaan paikkaan, jossa oli ja on rakkautta, jakamista ja hellyytta.

Toimi. Toimii.

Olen itsekin miettinyt, että onneksi en ole sortunut päihteisiin. Olisi voinut käydä paljon pahemminkin.

Kiitos sinullekin viestistä. Mukava kuulla, että sinulla menee paremmin.

- ap

Häpestä pääsee mielestäni parhaiten eroon, kun viettää aikaa aitojen ihmisten kanssa jotka eivät myöskään halua enää häpeillä. Heidän kanssaan voi vitsailla kaikesta, ja häpeä loppuu.

Olen välillä ghoustannut jonkun tai jostain mihin olisi pitänyt mennä, mutta en jaksa alkaa selitellä miksi se ei nappaa. Myöhemmin hävettää ja mietityttää mikä olisi hyvä selitys, kun joutuu uudestaan tekemisiin.

Kannattaa kuvitella että kaikki katsoo itseä ja vaikka laulaa tai tehdä jotain mikä nolostuttaa. Totuttaa siis itsensä noihin asioihin.

Miksi pitäisi päästä. On varmaan aiheellista tuntea häpeää. Sehän on oma kokemuksesi. Ehkä muut ei vastaavassa paikassa miettisi tuollaisia. Jos se on vain osa luonnettasi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi päästä. On varmaan aiheellista tuntea häpeää. Sehän on oma kokemuksesi. Ehkä muut ei vastaavassa paikassa miettisi tuollaisia. Jos se on vain osa luonnettasi?

Häpeä voi tehdä elämästä sietämätöntä :D jotkut jopa vetävät huumeita päästäkseen eroon häpeän tunteesta.

Pää pystyssä menet vain pitkin kirkonkyliä. Itsekin olen tehnyt vaikka mitä noloa elämässäni, mutta ei se haittaa. Mitä väliä sillä on että jotkut vieraat, tavalliset taaplaajat tietävät sinusta? Eri asia olisi jos vaikka Alexander Stubb mainitsisi sinun toilailut jossain julkisesti, niin se voisi jo laittaa miettimään, että onkohan toiminnassasi jotain parannettavaa, mutta joidenkin tavallisten mielipiteillä ei ole väliä.

Suomessa on varmasti monia ihmisiä, jotka eivät voi esim työskennellä kassalla koska häpeävät liikaa. Ymmärrätte varmaan, miksi tuollaisesta häpeästä olisi niin tärkeää päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Pää pystyssä menet vain pitkin kirkonkyliä. Itsekin olen tehnyt vaikka mitä noloa elämässäni, mutta ei se haittaa. Mitä väliä sillä on että jotkut vieraat, tavalliset taaplaajat tietävät sinusta? Eri asia olisi jos vaikka Alexander Stubb mainitsisi sinun toilailut jossain julkisesti, niin se voisi jo laittaa miettimään, että onkohan toiminnassasi jotain parannettavaa, mutta joidenkin tavallisten mielipiteillä ei ole väliä.

Ei stubbinkaan mielipiteellä pitäisi olla väliä :D aitous on tärkeintä, silloin ei kuulu hakea kenenkään hyväksyntää.