Miten eroon häpeästä?

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin pois kun alkoi nolottaa. Muutin jo oikeastaan takaisinkin. 

Muutin nimen.

Nettin juttuja piti poistella.

Osa jossain edelleen.

Mutta olen aloittanut alusta.

Joku minut tunnisti, ja kielsin yhteyden. Tajusi, kunnioitti uutta alkuani ja lakkasi kysymykset. 

Haluatko kertoa yleisellä tasolla, mitä sinulle tapahtui? 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo tulee siitä että ympärillä olevat ihmiset on ollut todella arvostelevia heikkoutta kohtaan ja olen oppinut monitoroimaan omaa käytöstä sen valossa että teenkö jotain väärin, olenko heikko, olenko vääränlainen.

Jossain vaiheessa tajusin että jopa elinkautisvangit jatkaa elämää mutta itse häpeän kaikkia tilanteita missä omat tunteet on näkynyt.

Vasta kun ensimmäistä kertaa pääsin arjessa tekemisiin ihmisten kanssa jotka oli rentoja tekemisistä pilkahti pieni ymmärrys ja näin miten läheiset on kohdellut kutakuinkin aina ja edelleenkin. Eristämistä, ilon latistamista ynnä muuta.

Kiitos. Olen kyllä miettinyt omalla kohdallani jotain samansuuntaista: monesti ajattelen tämän häpeän olevan pahinta ikinä - mutta kun mietin menneisyyttäni, minähän tunsin todella syvää häpeää jo nuorena, vaikka en ollut mitään pahaa kenellekään tehnyt! Taustalla voi siis olla muutakin kuin tuo yksi trauma.

- ap

Tällaiset häpeävät ihmiset vetää myös huonoja ihmissuhteita puoleensa koska sitä häpeää on helppo käyttää toisen manipulointiin.

Omassa elämässä kun aloin päästä häpeästä eroon niin huomasin että ympärillä oli joukko ihmisiä jotka ruokki häpeääni. :D Ja kun sitä ei enää ollut niin aloin ihmetellä että mitä TE oikein teette. Myös ainakin yksi tapaus jossa omaa häpeää heijastetaan minuun raivokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo tulee siitä että ympärillä olevat ihmiset on ollut todella arvostelevia heikkoutta kohtaan ja olen oppinut monitoroimaan omaa käytöstä sen valossa että teenkö jotain väärin, olenko heikko, olenko vääränlainen.

Jossain vaiheessa tajusin että jopa elinkautisvangit jatkaa elämää mutta itse häpeän kaikkia tilanteita missä omat tunteet on näkynyt.

Vasta kun ensimmäistä kertaa pääsin arjessa tekemisiin ihmisten kanssa jotka oli rentoja tekemisistä pilkahti pieni ymmärrys ja näin miten läheiset on kohdellut kutakuinkin aina ja edelleenkin. Eristämistä, ilon latistamista ynnä muuta.

Kiitos. Olen kyllä miettinyt omalla kohdallani jotain samansuuntaista: monesti ajattelen tämän häpeän olevan pahinta ikinä - mutta kun mietin menneisyyttäni, minähän tunsin todella syvää häpeää jo nuorena, vaikka en ollut mitään pahaa kenellekään tehnyt! Taustalla voi siis olla muutakin kuin tuo yksi trauma.

- ap

Tällaiset häpeävät ihmiset vetää myös huonoja ihmissuhteita puoleensa koska sitä häpeää on helppo käyttää toisen manipulointiin.

Omassa elämässä kun aloin päästä häpeästä eroon niin huomasin että ympärillä oli joukko ihmisiä jotka ruokki häpeääni. :D Ja kun sitä ei enää ollut niin aloin ihmetellä että mitä TE oikein teette. Myös ainakin yksi tapaus jossa omaa häpeää heijastetaan minuun raivokkaasti.

Ihmiset raivostuvat kun kohde ei reagoi heidän odottamalla tavalla. Et tuntenut häpeää ja se sai heidät pois tolaltaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo tulee siitä että ympärillä olevat ihmiset on ollut todella arvostelevia heikkoutta kohtaan ja olen oppinut monitoroimaan omaa käytöstä sen valossa että teenkö jotain väärin, olenko heikko, olenko vääränlainen.

Jossain vaiheessa tajusin että jopa elinkautisvangit jatkaa elämää mutta itse häpeän kaikkia tilanteita missä omat tunteet on näkynyt.

Vasta kun ensimmäistä kertaa pääsin arjessa tekemisiin ihmisten kanssa jotka oli rentoja tekemisistä pilkahti pieni ymmärrys ja näin miten läheiset on kohdellut kutakuinkin aina ja edelleenkin. Eristämistä, ilon latistamista ynnä muuta.

Kiitos. Olen kyllä miettinyt omalla kohdallani jotain samansuuntaista: monesti ajattelen tämän häpeän olevan pahinta ikinä - mutta kun mietin menneisyyttäni, minähän tunsin todella syvää häpeää jo nuorena, vaikka en ollut mitään pahaa kenellekään tehnyt! Taustalla voi siis olla muutakin kuin tuo yksi trauma.

- ap

Tällaiset häpeävät ihmiset vetää myös huonoja ihmissuhteita puoleensa koska sitä häpeää on helppo käyttää toisen manipulointiin.

Omassa elämässä kun aloin päästä häpeästä eroon niin huomasin että ympärillä oli joukko ihmisiä jotka ruokki häpeääni. :D Ja kun sitä ei enää ollut niin aloin ihmetellä että mitä TE oikein teette. Myös ainakin yksi tapaus jossa omaa häpeää heijastetaan minuun raivokkaasti.

Tämä on kyllä ihan totta. Olen varmaan tiennyt tuon ennenkin, mutta oli helpottavaa lukea tuo. Eli kiitos!

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin pois kun alkoi nolottaa. Muutin jo oikeastaan takaisinkin. 

Muutin nimen.

Nettin juttuja piti poistella.

Osa jossain edelleen.

Mutta olen aloittanut alusta.

Joku minut tunnisti, ja kielsin yhteyden. Tajusi, kunnioitti uutta alkuani ja lakkasi kysymykset. 

Haluatko kertoa yleisellä tasolla, mitä sinulle tapahtui? 

- ap

Aloin toteuttaa fantasiaani. Loin roolin, jota elin turvallisesti, hallitusti ja ammattimaisesti (minulla oli koulutusta alalle jne) , mutta salaa kaikilta. Se oli aika menestys, mutta alkoi nolottaa kun aloin muuttua. 

Elin sen fantasian kunnolla loppuun asti, mutta nyt jonkun verran nolottaa. Mutta olin todellakin jollain mielikuvamatkalla, no-mind. Siksi se oli mahdollista. 

Minulle oli ja on oleellista prosessoida mista se hapea tulee, mita se hapea on, mika havettaa nyt, kun vastaavasti silloin ei havettanyt. Siita on ollut apua, silla nyt autan muita joita "havettaa".

Minusta hapean tunteminen on suojakeinokin. Jossain maarin hyodyllinen. 

Kuitenkin kasvatuksen mukana tullut hapea estaa elamista, kokemista.

Mielestani on hyva erottaa ne toisistaan. 

Ajattele Trumpia. Valehteli keskimäärin 2,8 kertaa päivässä virassa ollessaan yms. yms. Eikä häpeä mitään tekemisiään.

Miksi siis sinun, paljon vhäisemmän, pitäisi hävetä?

Unohdin mainita etta minullakin on nuoruudessa sekoilua muutamia vuosia, mutta onneksi maailma oli aika erilainen eika esim huumeita ollut kuvioissa, onneksi ei sattunut mitaan dramattista. 

Niin ja minakin olen kokeillut rukoilemista, rentoutumista, mutta parhaiten on toiminut muutto muualla pidemmaksi aikaa, ja terapeuttinen ryhmatyo. 

Paikan muutos, sallivaan paikkaan, jossa oli ja on rakkautta, jakamista ja hellyytta.

Toimi. Toimii.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele Trumpia. Valehteli keskimäärin 2,8 kertaa päivässä virassa ollessaan yms. yms. Eikä häpeä mitään tekemisiään.

Miksi siis sinun, paljon vhäisemmän, pitäisi hävetä?

Olet kyllä ihan oikeassa! Kiitos kevennyksestä :D

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo tulee siitä että ympärillä olevat ihmiset on ollut todella arvostelevia heikkoutta kohtaan ja olen oppinut monitoroimaan omaa käytöstä sen valossa että teenkö jotain väärin, olenko heikko, olenko vääränlainen.

Jossain vaiheessa tajusin että jopa elinkautisvangit jatkaa elämää mutta itse häpeän kaikkia tilanteita missä omat tunteet on näkynyt.

Vasta kun ensimmäistä kertaa pääsin arjessa tekemisiin ihmisten kanssa jotka oli rentoja tekemisistä pilkahti pieni ymmärrys ja näin miten läheiset on kohdellut kutakuinkin aina ja edelleenkin. Eristämistä, ilon latistamista ynnä muuta.

Kiitos. Olen kyllä miettinyt omalla kohdallani jotain samansuuntaista: monesti ajattelen tämän häpeän olevan pahinta ikinä - mutta kun mietin menneisyyttäni, minähän tunsin todella syvää häpeää jo nuorena, vaikka en ollut mitään pahaa kenellekään tehnyt! Taustalla voi siis olla muutakin kuin tuo yksi trauma.

- ap

Tällaiset häpeävät ihmiset vetää myös huonoja ihmissuhteita puoleensa koska sitä häpeää on helppo käyttää toisen manipulointiin.

Omassa elämässä kun aloin päästä häpeästä eroon niin huomasin että ympärillä oli joukko ihmisiä jotka ruokki häpeääni. :D Ja kun sitä ei enää ollut niin aloin ihmetellä että mitä TE oikein teette. Myös ainakin yksi tapaus jossa omaa häpeää heijastetaan minuun raivokkaasti.

Ihmiset raivostuvat kun kohde ei reagoi heidän odottamalla tavalla. Et tuntenut häpeää ja se sai heidät pois tolaltaan

Näin tosiaan tapahtui ja ymmärsin että häpeä on jaettu eikä yksityinen asia. Ja kuten tässä joku sanoi niin auttaa suojautumaankin. Eipä ne ihmiset ympärillä tosiaan minua itsenäisenä itsenäni halunnut nähdäkään.

Kaipa unohdusta voi yrittää niissä asioissa. Tai ei tapaa niitä ihmisiä

Palastuminen poistaa häpeän.

Vierailija kirjoitti:

Unohdin mainita etta minullakin on nuoruudessa sekoilua muutamia vuosia, mutta onneksi maailma oli aika erilainen eika esim huumeita ollut kuvioissa, onneksi ei sattunut mitaan dramattista. 

Niin ja minakin olen kokeillut rukoilemista, rentoutumista, mutta parhaiten on toiminut muutto muualla pidemmaksi aikaa, ja terapeuttinen ryhmatyo. 

Paikan muutos, sallivaan paikkaan, jossa oli ja on rakkautta, jakamista ja hellyytta.

Toimi. Toimii.

Olen itsekin miettinyt, että onneksi en ole sortunut päihteisiin. Olisi voinut käydä paljon pahemminkin.

Kiitos sinullekin viestistä. Mukava kuulla, että sinulla menee paremmin.

- ap