Miksi joku haluaa työskennellä puhelinmyynnissä?
?
Itselläni on telemarkkinointikielto ja saan puheluita puhelinmyyjiltä suhteellisen harvoin, mutta mietityttää vaan, että mikä siinä puhelinmyyntityössä on niin kivaa, että haluaa tehdä sitä?
Mun mielestä olisi parempi vaikka lähettää postissa kotiin tuotteiden tai aikakauslehtien mainoskirjeitä, kuin soitella ihmisille. Kai se olisi tehokkaampaa ja halvempaa, kun yksi henkilö voi postittaa kirjeitä työpäivän aikana aika monelle henkilölle vrt. Että yksi puhelu per asiakas voi kestää vaikka 10 minuuttia.
Kommentit (15)
Tein puhelinmyyntiä alaikäisenä opiskeluaikoinani saadakseni taskurahaa. Kiva työ kun kauppa käy. Ei niin kiva huonoina päivinä.
En usko kovin monen tykkäävän. Pakko vaan yrittää jotain työtä saada.
Ei kai siellä kukaan halua työskennellä.
Samaa logiikkaa kuin siinä, että "nuoret haluavat asua ikkunattomissa 10 neliömetrin yksiöissä". No, eivät halua, mutta kun muita vaihtoehtoja ei aina ole.
Parempi vaan ottaa joku osa-aikahomma, joka ei ylitä 300 e/kk, niin saa työmarkkinatuen täysimääräisenä ja asumistuen. Pitäis olla nykyään hirmu lahjakas, että sais semmoisen työn josta maksetaan niin hyvin, että kannattaa antaa suojaosan ylittyä roimasti.
Ystäväni viihtyi monia vuosia puhelinmyyjänä, sanoi jotenkin että helppoa ja kivaa hommaa kun saa vaan lätistä paskaa koko päivän. En ymmärrä.
Jos tuote on mielekäs ja työehdot järkevät, moni varmaan tykkääkin puhelinmyynnistä.
Useimmille se varmasti on uuri se työ, kun muutakaan ei ole tarjolla.
Vaimoni ei saa miltään luukulta rahaa, eikä täysipäivöistä työtä ole onnistunut saamaan, mutta puhelunmyyntiä hän ei tee.
Ei sovi luonteelle.
Jotkut on hyviä puhelinmyynnissä, mikä on palkitsevaa, kun rahaakin tulee sitten enemmän.
Lopuilla syy on varmaan se, että mieluisaa työtä ei ole, ja kivampi/taloudellisesti kannattavampi olla puhelinmyynnissä kuin työkkärin pompoteltavana ja ihmisten halveksimana. Lisäksi on ihan hyvä, että cvhen ei tule aukkoja.
Joillekin myös itseluottamusta ja ilmaisutaitoa parantaa tämä homma.
Itse olen joskus ostanutkin puhelinmyyjältä jotain, mutta sitä inhoan jos ne soittelee koko ajan ja kauppaa jotain Hesaria, joka on nykyään ihan kuraa.
Ubuxeido94 kirjoitti:
Parempi vaan ottaa joku osa-aikahomma, joka ei ylitä 300 e/kk, niin saa työmarkkinatuen täysimääräisenä ja asumistuen. Pitäis olla nykyään hirmu lahjakas, että sais semmoisen työn josta maksetaan niin hyvin, että kannattaa antaa suojaosan ylittyä roimasti.
Mitä?! Saako työmarkkinatuen täytenä, jos tienaa alle 300/kk?
Olin opiskeluaikana Keltaisessa Pörssissä ilmoitustenvastaanottajana. En siis joutunut edes itse soittelemaan ja kaupittelemaan mitään, mutta en vuosienkaan jälkeen oppinut olemaan stressaantumatta tylyjen ihmisten kanssa puhumisesta.
Puhelinmyynti vaatii aivan takuulla vielä astetta enemmän stressinsietokykyä ja varmaan ulospäinsuuntautuneisuuttakin. Eihän muuten mitään myydyksi saakaan.
Yksi kaveri oli hyvä myymään ja sai ilmeisesti siis hyvin palkkaakin. Hyviä puolia työssä on se, että siellä ei tarvitse näyttää miltään, ei tarvi samalla lailla pistää persoonaa likoon kuin livenä vaan voi ottaa tietyn roolin, voi tehdä kotoa, ja tyytyväiset asiakkaat ovat mukavia. Joskus myös palkka hyvä.
Mun mielestäni puhelinmyynnin saisi kieltää. Tai jotenkin velvoittaa myyjä maksamaan asiakkaalle sen ajan käytöstä. Ihan samaa sarjaa on kylmäsoitot yrityksien välillä. En ainakaan halua vastaanottaa mitään myyntipuheluita mistään aiheesta.
Olen tehnyt puhelinmyyntiä noin 15 vuotta. Nyt olen muissa hommissa. Päädyin nuorena miehenä alalle sattumalta: minulla oli juuri lukio loppunut ja olin kesätyötä vailla. Istuin kaverini kanssa kahvilassa, hänen tuttu tuli sinne ja sanoi että on lehtikustantajalla töissä ja sinne pääsee töihin.
Menin siltä istumalta haastatteluun. Jäin kotona odottamaan soittoa että minut valitaan. Soittoa ei kuulunut joten soitin sinne ja kysyin että joko voin tulla. Pääsin seuraavana päivänä koulutukseen ja sitten töihin.
Aluksi hommasta ei meinannut tulla mitään. ekaan pariin viikkoon en saanut juurikaan myyntiä ja minulle jo sanottiin että huomenna se on tulos tai ulos. Viime hetkellä ymmärsin miksi kauppa ei minulla käynyt, ja alkoi kauppaa tulla. Olin ensin kyseisen kesän siellä töissä. Armeijan jälkeen menin takaisin. Hain jatko-opiskelemaan ja loma-aikoina olin myyjänä siellä töissä.
Tienasin kesätyöntekijäksi oikein hyvin. Aloin tehdä töitä myös opiskelun ohella. Lopulta työnteko ja tienaaminen meni opiskelun edelle, lopetin koulun ja olin päätoimisesti myyntineuvottelija.
Tein aika hyvin kauppaa ja olin tyytyväinen tuloihini. Lisäksi yritys missä oli töissä, kohteli työntekijöitä erittäin arvostavasti ja hyvin. Pääsimme tapaamaan lehtien päätoimittajia, kertomaan näkemyksiä. Oli hyviä myyntikilpailuja ja palkintoja:: pääsin mukaan telvis-gaalaan, ralliauton kyytiin, Riikan matkalle, pikkujoulut Tallinnassa ja Juhani Tamminen luennoi meille siellä. Sai syödä ja juoda firman piikkiin ilman rajaa.
Työporukka oli minulle, yksin asuvalle nuorelle miehelle tärkeä ja läheinen: vietimme aikaa yhdessä myös vapaa-ajalla. Olimme ystäviä myös työn ulkopuolella.
Vuosia meni näin. Kaupanteosta tuli vuosien varrella hiukan vaikeampaa, kun soittelu ihmisille lisääntyi. Työ oli hyvin kuormittavaa, sillä kaupanteko puhelimessa vaati paljon henkistä ponnistelua. Myös työkaverit pikkuhiljaa vaihtuivat, vaikka moni oli vuosia ja jopa vuosikymmeniä siellä töissä. Työ alkoi tuntua myös yksitoikkoiselta. Oli tympeää olla aina tietokoneen ääressä.
Hakeuduin suorittamaan aikuisopiskelijana aiemmin kesken jääneen tutkintoni loppuun. Irtisanouduin. En saanut kuitenkaan töitä opisielwmaltani alalta. nyt olen työllistynyt aivan toiselle alalle. Palkka on pienempi mutta ei enää myyntipaineita, elämä on tasapainossa.
Vaikka en enää voisi kuvitella tekeväni puhelinmyyntiä, se oli minulle nuorena ihan hyvä työ ja sain paljon hyviä kokemuksia ja muistoja.
Rahaa on kiva saada.