Lue keskustelun säännöt.
Hoi te muut jotka saatte jatkuvasti huonoa palautetta lapsestanne! Miten jaksatte? (Meidän tarina)
22.02.2021 |
Mulla on 15v poika, jolla on adhd. Pienestä pitäen on ollut hyvin vilkas ja ERITTÄIN helposti turhautuva lapsi. Ei jaksa keskittyä pitkään yhteen asiaan vaan jatkuvasti pitää olla välitavoitteita. Muuten turhautuu. Ala-asteella (ja yksittäisiä kertoja myös seiskalla) sai itkuraivokohtauksia lääkityksestä huolimatta, jos opiskeltava asia oli liian vaikea tai lapsen mielestä tylsää. Poika tarvitsi (ja tarvitsee edelleen) koko ajan jotain räpellettävää käsiin esimerkiksi ohjeita kuunnellessa, että sai keskityttyä. Silti saattoi välillä yltyä heittämään esim stressipallolla kaveriaan ym kesken opetuksen. Pojalla oli koko ala-asteen oma avustaja turvaamassa keskittymistä ja estämässä turhautumista. Siitä huolimatta koin että opettaja piti poikaa liian raskaana ja syytti siitä minua. Oikeasti tein kaikkeni kotona että adhdn hoito olisi mahdollisimman tasapainossa (kokeiltiin lääkitystä, oli rutiinit, liikuntaa väh pari tuntia, kaikki videopelit kiellettiin..) kotona menikin hyvin, mutta ongelmat oli koulussa.
Nyt poika on ysillä ja koulussa menee sinänsä paremmin kuin ala-asteella. Turhautumista ja raivareita on vähemmän, keskittyminen mukaviin tehtäviin on kasvanut huimasti. On kuitenkin se toinen puoli: jos tehtävät on tylsiä, poika ei jaksa juurikaan keskittyä, jos asiat on liian vaikeita ei jaksa keskittyä.. lisäksi jos ohjeet on liian pitkät ei muista niitä ja siksi tiedä miten tehdä. Jos opettaja näissä tilanteissa alkaa syyttelemään lasta siitä ettei tee tehtäviä niin poika kokee sen hyökkäyksenä ja saattaa turhautuessaan sanoa vähän ikävästikin takaisin.. poika myös saattaa etenkin tylsillä tunneilla rampata vessassa, terottamassa kynää, juomassa.. koska ei pysty vain keskittymään.
Näistä asioista saa jatkuvasti p*skaa niskaan. Koulussa on useinkin puhuttelussa ja poika kokee ettei häntä ymmärretä ja sanoo että tietää ettei opet tykkää hänestä yhtä paljon kuin muista.. koulussa esittää kovaa ja saattaa antaa itsestään ilkeän vaikutelman etenkin jos kokee olonsa uhatuksi. Silti kotona keskutellessa välillä on tullut itku siitä ettei opet ymmärrä ja tykkää vaikka tekee parhaansa.
Mullakin menee hermo jatkuvaan syyttelyyn ja vihjailuun sekä siihen että kaikki pojan "virheet" raportoidaan. "Kävi kolme kertaa vessassa tunnilla", "ei tehnyt tehtäviä" (koska ei ymmärtänyt tehtävänantoa), "oli unohtanut kirjan", "tiuski opettajalle", "meni kesken tunnin "terkkarille"" jne. Ystävän tytär on samassa ryhmässä ja siten samojen opettajien opetuksessa eikä ikinä ole mitään negatiivista tullut vaikka on hajamielinen luonne.
Opettajille diagnoosit ollaan kerrottu ja juteltu, mutta asiat ei etene. Näen ja tunnen miten mun poika ärsyttää niitä vaikka ei sitä suoraan sanotakkaan. Kuten sanottua, myös poika sen aistii
Kommentit (263)
Tietysti se ärsyttää jos yksi ramppaa ja häslää koko ajan. Eikö lääkitys toimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne wilmamerkinnät ei ole pelkästään vanhempia varten vaan ne tarvitaan jos haetaan tukitoimia, esim. avustajaa. Siksi ihan kaikki laitetaan ylös.
Eipä auta muu kuin pojan opetella käytöstapoja. Niillä työelämässäkin sitten joskus mennään. Aina ei voi olla kivaa ja kiinnostavaa kenelläkään.
Lohduksi: enää 3 kk ja sitten poika pääsee jonnekin opiskelemaan jotakin kiinnostavaa ja peruskoulu jää taa. Toivottavasti pääsee sisään kiinnostavaan amikseen, jossa pääsee tekemään käsillään ja heilumaan tunneilla vapaammin. Vaikka kokki tai kampaaja.
Mikä ap sun ratkaisu sitten olisi? Poikahan ihan selvästi häiritsee koko luokkaa.
Täydellisessä maailmassa opettajalla olisi aikaa keskustella lapsesi kanssa ja auttaa yli vaikeista tilanteista. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole, sillä luokassa on 20-30 muutakin oppilasta, joista yleensä ainakin puolet kaipaavat myös apua. Kun siihen soppaan lisätään yksi luokassa vaelteleva, opettajalle rumasti puhuva oppilas on soppa aikamoinen.
Olen pahoillani, että lapsellasi on huono olla. Olisiko hänen paikkansa kuitenkin pienryhmässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaan. Lyhyesti sanottuna.
Toimintaterapiaa lisäksi.
Ei ole "normaalia", kuten tiedätkin. Terapiaa täytyy Suomessa voida saada, vaikka vaatimalla, jos ei helposti.
Vierailija kirjoitti:
Pojalle olisi parempi olla pienryhmässä. Eikö sellaista ole ko. koulussa?
Joo hei, tosiaan unohdin mainita, että pitkän väännön jälkeen saatiin taisteltua lapsi erkkaopetukseen matikassa ja vieraissa kielissä seiskaluokan lopussa. Oikeastaan oppimisvaikeuksia ei ole vaan on suunnilleen keskitasoa koulussa joten siksi pienryhmään oli vaikea päästä, kun oikeita tuen tarvitsijoita on paljon. Adhd:n ansiosta kuitenkin pääsi ko aineissa pienryhmään kun tarpeeksi väännettiin siitä, että oppiminen vaarantuu kun ei pysy kärryillä opetuksessa normi luokassa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsen koulussa nuo oppilaat on tarkkiksella.
Ei jaksa näitä valittajia ”lapseni sitä, lapseni tätä”.
Miten ennen pärjättiin kun ei kaikkea voinut diagnosoida eikä kaikesta valittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajan tulee kirjata kaikki ylös. Muuten ei täyty opettajan ja oppilaan oikeusturva ja huoltajan tiedonsaantioikeus. Näitä merkintöjä katselevat open ja sinun lisäksesi mm. oppilashuoltoryhmä.
Lääkityksen kokeilu ei selvästi nyt riitä vaan lääkitys pitää olla jatkuvaa.
Juutut äitinä nyt pikkuasioihin, kun oikeasti pitäisi miettiä suuria linjoja. Lapsesi on nyt erityislapsi. Pian hän on erityisaikuinen, joka saattaa mm. ottaa 10 000 pikavipin tuosta vain.
Katse pitäisi nyt siirtää tulevaisuuteen, joka menee todennäköisemmin mönkään kuin onnistuu. Ilman suurta kohennusta elämänhallintataitoihin, ei ammttiin valmistuminen onnistu. Kuka yrittäjä uskaltaa ottaa lapsesi suorittamaan ammattikoulun harjoittelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö näe niitä opettajia ihmisinä, eikö heitä tarvitse ymmärtää? Poikasi häiriköi, tiuskii ja sanoo opettajille "vähän ilkeästi". Miten ilkeästi tarkalleen? Tottakai heidän työpäivänsä ovat hirveitä poikasi takia. Itselläni saman tyyppinen työkaveri ja kyllä on välillä kestämistä.
Pointtina että voisit vähän ymmärtää muitakin kun kerran haluat että sinua ymmärretään.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen koulussa nuo oppilaat on tarkkiksella.
Siis missä tarkkiksella?
Nuo luokathan on lopetettu jo ajat sitten.
Nyt on tarjolla vain erityisopetusta, ja sekin oppimisvaikeuksiin.
Ei siis oikein sovellu ap:n pojalle, jolla oppimisvaikeudet eivät ole pääasiallisin ongelma.
Lievä lääkitys voisi olla apuna, mutta perhehän se parhaiten tietää sekä lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajana sanon, että mieti koko ajan sitä, että sillä opettajalla on n. 25 muuta lasta, joita pitäisi opettaa ja joilla on oikeus opettajaansa. Siellä on kumminkin muitakin, jotka tarvitsevat opettajaansa.
Mullakin oli näitä, jonka jokainen tunnetila olisi pitänyt sanoittaa ja jonka jokainen minuutti suunnitella. Ei ole realistista, että yksi vaihtaa tekemistä 5 minuutin välein ja muut pitävät oppitunnin mittaisia tunteja. Jos näin mennään niin yksi oppilas vie koko opettajan huomion. Se ei ole oikein. Nykyään on kumminkin niin että näitä oppilaita on luokassa monta, joten koko työ on mennyt täysin mahdottomaksi. Haen tämän kevään yhteishaussa toiselle alalle.
Vierailija kirjoitti:
Etkö näe niitä opettajia ihmisinä, eikö heitä tarvitse ymmärtää? Poikasi häiriköi, tiuskii ja sanoo opettajille "vähän ilkeästi". Miten ilkeästi tarkalleen? Tottakai heidän työpäivänsä ovat hirveitä poikasi takia. Itselläni saman tyyppinen työkaveri ja kyllä on välillä kestämistä.
Pointtina että voisit vähän ymmärtää muitakin kun kerran haluat että sinua ymmärretään.
Mä mietin samaa, että annat lapsellesi vähän liikaa anteeksi. Ymmärrän, että tilanne on hankala ja jokainen haluaa suojella omaa lastaan, mutta älä anna hänen käyttäytyä miten vaan, vaikka hänellä vaikeaa onkin. Esimerkiksi juuri tuo, että ei voi puhua rumasti opettajille kuten ei sitten myöhemmin elämässä esimiehelle, työkavereille jne. Opettajan voi myös olla vaikea auttaa lastasi tunnilla, jos tilanne menee helposti opettajalle asiattomuuksien laukomiseksi.
Opettajat näkevät nykyään aika paljon kaikenlaista, yleensä mistään pienestä teiniurputuksesta ei jakseta laittaa Wilma-merkintää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen koulussa nuo oppilaat on tarkkiksella.
Siis missä tarkkiksella?
Nuo luokathan on lopetettu jo ajat sitten.
Nyt on tarjolla vain erityisopetusta, ja sekin oppimisvaikeuksiin.
Ei siis oikein sovellu ap:n pojalle, jolla oppimisvaikeudet eivät ole pääasiallisin ongelma.
Lievä lääkitys voisi olla apuna, mutta perhehän se parhaiten tietää sekä lääkäri.
Tarkkiksia ei ole, mutta erityisluokkia kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan tulee kirjata kaikki ylös. Muuten ei täyty opettajan ja oppilaan oikeusturva ja huoltajan tiedonsaantioikeus. Näitä merkintöjä katselevat open ja sinun lisäksesi mm. oppilashuoltoryhmä.
Lääkityksen kokeilu ei selvästi nyt riitä vaan lääkitys pitää olla jatkuvaa.
Juutut äitinä nyt pikkuasioihin, kun oikeasti pitäisi miettiä suuria linjoja. Lapsesi on nyt erityislapsi. Pian hän on erityisaikuinen, joka saattaa mm. ottaa 10 000 pikavipin tuosta vain.
Katse pitäisi nyt siirtää tulevaisuuteen, joka menee todennäköisemmin mönkään kuin onnistuu. Ilman suurta kohennusta elämänhallintataitoihin, ei ammttiin valmistuminen onnistu. Kuka yrittäjä uskaltaa ottaa lapsesi suorittamaan ammattikoulun harjoittelua?
Tiedän että tulee kirjata ylös ja musta se on ihan hyvä jos niitä oikeesti jossain tarvitaan. Ehkä se tässä turhauttaakin että tarpeesta huolimatta riittävää tukea ei olla saatu ja nyt poika itsekin kokee olevansa jotenkin huono oppilas. Tosi kurjaa katsoa kun oma lapsi sanoo ettei hänestä tykätä yhtä paljon kuin muista..
Lääkitys on jatkuvassa käytössä. Tarkoitin tuolla sitä, että eri lääkkeitä ja niiden kombinaatioita ollaan kokeiltu ala-asteelta asti. Tällä hetkellä lääkitys toimii suht hyvin ja kuten sanoin esimerkiksi keskittyminen kivojen asioiden parissa on kasvanut merkittävästi.
Mihin asioihin minun pitäisi sun mielestä keskittyä? Eikö pojan koulunkäynnin turvaaminen ole tärkeää?
En taida osata auttaa mutta voimia. ❤️
En tajua tuota että jos ongelma on selvillä jo diagnoosinkin muodossa, niin miksi silti sitä pidetään moraalisesti ”huonona” kätyöksenä ja v*ttuillaan raportoimalla jokainen vessareissu. Ellei sitten ongelmien tilastoimiseksi sitä varten että mitä haasteita tämä ryhmäyttäminen tuo.
Ihan älytöntä muutenkin että se neuropoikkeava joka itsekin tietää ongelmansa otetaan silmätikuksi tilanteessa joka johtuu säästöistä. Jos on pakko säästää erityislasten kohdalla niin sitten kaikki kestää, lopettaa lasten rankaisemisen ja suu suppuun tai tekemään asille jotain.
Opettajankin keskittyminen olisi parempi kun antaisi olla jos ei ole erityisopettajan taitoja ja ymmärrystä.
Ei taida olla näillä kommentoijilla erityislapsia. Älä ap välitä noista kommenteista!
Meillä pojalla adhd ja samanlaista paskaa saatiin yläasteella niskaan. Kun muutettiin ja lapsi vaihtoi koulua niin ongelmat loppui. Eli varmasti on koulukohtaista. Sano lapselle että hänessä ei ole mitään vikaa ja on rakas juuri tuollaisena. Opettajilla on vain vähän resursseja poikasi auttamiseen, mutta se ei oikeuta v*ttuilemaan lapselle.
Pojalle olisi parempi olla pienryhmässä. Eikö sellaista ole ko. koulussa?