Lue keskustelun säännöt.
Muistavatko teidän vanhempanne teidän syntymäpäiviä?
22.02.2021 |
Minulla on kaksi nyt jo aikuista lasta sekä yksi teini-ikäinen. Yksi asuu jo omillaan. Muistan aina heidän juhlapäivänsä, ostan kortin ja lähetän lahjankin. Ei välttämättä mitään sen suurempaa.
Ja minusta on ihana muistaa heitä!
Siitä mieleeni tulikin se, että vanhempani eivät ole muistaneet minun syntymäpäivääni ehkä 15-vuotis päivieni jälkeen. Hassua, en ollut edes ajatellut asiaa aiemmin. Onko tämä siis ihan normaali käytäntö, että lapsien juhlapäivät unohdetaan, kun lapset aikuistuvat?
Tuntuisi itsestäni vain hullulta lopettaa muistaminen, en kyllä toisaalta aio niin tehdäkään!
Kommentit (24)
Muistavat whatsap viestillä, jopa äitini jonka kanssa meillä ei ole mitkään kovin lämpimät välit olleet vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei siis myöskään ole kovin lämpimät välit olleet koskaan. Ehkä tämä on toisaalta vain osa sellaista tilannetta.
Mutta jotenkin outoa, että pidin sitä kaikki vuodet ihan asiaan kuuluvana, kun omien lapsien kohdalla en voisi ajatellakaan toimivani niin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei siis myöskään ole kovin lämpimät välit olleet koskaan. Ehkä tämä on toisaalta vain osa sellaista tilannetta.
Mutta jotenkin outoa, että pidin sitä kaikki vuodet ihan asiaan kuuluvana, kun omien lapsien kohdalla en voisi ajatellakaan toimivani niin.
Asiaan kuuluvana siis sitä, että lasten synttärit ym voi aivan hyvin unohtaa.
Äiti on muistanut aina, isä ei koskaan.
Äiti muistaa edelleen vaikka lapset ollaan jo +-30v.
Mekin koitetaan muistaa äitiä.
Isä ei muistanut ikinä eläessäänkään kenenkään syntymäpäiviä, äiti aina muistutti häntä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He vanhempani vain soittavat ja onnittelevat. En oo saanut heiltä synttärilahjaa 30 vuoteen. Olen 46-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eronneet isä ei muista (aivovamman sai 40 vuotiaana) Äiti laittaa watsappia ja sitten tehdään koko perhe yhdessä jtn paitsi nyt koronan takia viimevuosi mun 30v synttärit ja varmaan tämäkin jää välistä.
Aina muistavat ja mielellään juodaan synttärikahvit.
Vanhemmat yli 80v.
Tuntuu vähän hassulta että vanhemmat eivät muistaisi lapsiaan syntymäpäivänä, kun olen tähän tottunut. Muuten välit on olleet huonommatkin tässä vuosien varrella mutta aina on tullut kortti tai soitettu. Nyt ollaan läheisiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, muistavat puhelinsoitolla, saattavat myös kutsua itsensä kahville ja tuovat kukkapuskan tullessaan.
Mun (narsistiset) vanhemmat eivät ole koskaan muistaneet mua mitenkään esim jouluna tai syntymäpäivänä. En saa onnittelutekstaria edes. Itse laitan kortit vanhemmilleni, velvollisuudentunnosta.
Sen sijaan vanhemmat muistavat loistavasti suosikkilapsensa eli sisarukseni synttärit. Lahjaksi ovat antaneet mm. Asunnon, auton, tontin, mökin, etelänmatkan, osakkeita.
Olisikin edes provo mutta ei ole, tämä on totisinta totta. Tietenkin ne tekee tän tahallaan, hyvin tietävät sen päivän milloin olen syntynyt, mutta tahallaan haluavat ”näyttää” mahtiaan ja oikein alleviivata että rakastavat vain yhtä lasta ja minä olen se syntipukkilapsi.
Suututtaa tämä tietenkin, mutta mitään ei voi tehdä, aikuiset saa lahjoittaa omaisuutensa kelle haluavat, sille ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti laittaa aina onnitteluviestin syntymäpäivänä. Saan heiltä myös pieniä lahjoja kuten suklaata tai villasukat ja kun olen syntymäpäivän tienoilla käymässä, sen kunniaksi on kahvin kanssa jotain herkkua varattuna. Sama myös toisin päin, jokaisen synttäreitä vietetään jollain tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mun (narsistiset) vanhemmat eivät ole koskaan muistaneet mua mitenkään esim jouluna tai syntymäpäivänä. En saa onnittelutekstaria edes. Itse laitan kortit vanhemmilleni, velvollisuudentunnosta.
Sen sijaan vanhemmat muistavat loistavasti suosikkilapsensa eli sisarukseni synttärit. Lahjaksi ovat antaneet mm. Asunnon, auton, tontin, mökin, etelänmatkan, osakkeita.
Olisikin edes provo mutta ei ole, tämä on totisinta totta. Tietenkin ne tekee tän tahallaan, hyvin tietävät sen päivän milloin olen syntynyt, mutta tahallaan haluavat ”näyttää” mahtiaan ja oikein alleviivata että rakastavat vain yhtä lasta ja minä olen se syntipukkilapsi.Suututtaa tämä tietenkin, mutta mitään ei voi tehdä, aikuiset saa lahjoittaa omaisuutensa kelle haluavat, sille ei voi mitään.
Auts. Varmasti kamala tilanne:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut vanhemmat (varsinkin suurista ikäluokista) ajattelee että kun lapsi täyttää 18 niin kaikki vastuu on loppu. Omat vanhemmat on tätä sakkia, ja jokainen lapsi heitettiin ulos kun 18v tuli täyteen ja siihen loppui kaikki muistaminen, lahjat, soittelu ja yhteydenpito.
Olen elänyt koko aikuiselämäni kuin olisin illan vanhempia, ne vanhemmat ei halua soitella tai tavata tai pitää yhteyttä. Omien sanojensa mukaan ”heidän velvollisuudet päättyi jo”.
Itse en omille lapsille voisi ikinä tehdä samaa. Aivan pöyristyttävän törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun (narsistiset) vanhemmat eivät ole koskaan muistaneet mua mitenkään esim jouluna tai syntymäpäivänä. En saa onnittelutekstaria edes. Itse laitan kortit vanhemmilleni, velvollisuudentunnosta.
Sen sijaan vanhemmat muistavat loistavasti suosikkilapsensa eli sisarukseni synttärit. Lahjaksi ovat antaneet mm. Asunnon, auton, tontin, mökin, etelänmatkan, osakkeita.
Olisikin edes provo mutta ei ole, tämä on totisinta totta. Tietenkin ne tekee tän tahallaan, hyvin tietävät sen päivän milloin olen syntynyt, mutta tahallaan haluavat ”näyttää” mahtiaan ja oikein alleviivata että rakastavat vain yhtä lasta ja minä olen se syntipukkilapsi.Suututtaa tämä tietenkin, mutta mitään ei voi tehdä, aikuiset saa lahjoittaa omaisuutensa kelle haluavat, sille ei voi mitään.
Auts. Varmasti kamala tilanne:(
Mutta erittäin yleinen, jos on narsisti vanhempana. Lähes aina se on tuota. Ja perinnönjako on aina narsistin viimeinen ”naamaan hierominen” kun suosikki saa kaiken ja inhokki jää ilman.
Ei kai niie enää tartte kun ovat kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vanhemmat (varsinkin suurista ikäluokista) ajattelee että kun lapsi täyttää 18 niin kaikki vastuu on loppu. Omat vanhemmat on tätä sakkia, ja jokainen lapsi heitettiin ulos kun 18v tuli täyteen ja siihen loppui kaikki muistaminen, lahjat, soittelu ja yhteydenpito.
Olen elänyt koko aikuiselämäni kuin olisin illan vanhempia, ne vanhemmat ei halua soitella tai tavata tai pitää yhteyttä. Omien sanojensa mukaan ”heidän velvollisuudet päättyi jo”.Itse en omille lapsille voisi ikinä tehdä samaa. Aivan pöyristyttävän törkeää.
Näin minullekin kävi. Olin 17, kun äiti luki aamupalapöydässä lehteä ja ehdotteli vuokra-asuntoja.
Mieheni vanhemmat eivät edes muista, milloin mieheni syntymäpäivät ovat. Eivätkä siis myöskään onnittele. Omat vanhempani muistavat ja yleensä soittavat tai laittavat onnitteluviestin. Itse ajattelen, että juuri se muistaminen on tärkeää. Esim. omia jo aikuisia lapsiani muistan aina syntymäpäivänä ja ostan heille jotakin, mistä juuri päivänsankari pitää. Ei siis välttämättä mitään arvokasta, vaan jotain juuri päivänsankarille itselleen osoitettua. Siksi en ole koskaan ymmärtänyt vanhempieni tyyliä lopettaa muistamasta omia lapsenlapsiaan syntymäpäivänä. Heidän mielestään aikuiset opiskelijat tai työssäkäyvät eivät enää tarvitse rahaa, niinpä he eivät muista ollenkaan. En ikinä ole ymmärtänyt sitä, että muistaa ei voisi muuten kuin rahalla, vaikka soittamalla.
Kaikki vanhemmat eivät ole hyviä vanhempia, eivätkä rakastavia tai lapsestaan välittäviä. Mun vanhemmat ei välitä aikuisista lapsistaan (tai lapsenlapsistaan) tipan vertaa, niille on se ja sama ollaanko elossa edes.
Tilanteessa jossa olin sairaalassa kuilemankielissä, eivät viitsineet edes soittaa ja tarkistaa jäinkö henkiin. Ja tiesivät kyllä tilanteesta, sisarus oli heille hädissään soittanut. Olivat vaan sanoneet että ”jaa, eipä ole heidän ongelmansa”.
Vanhempi on joka lähtöön ja ikävä kyllä kaikille ei satu niitä hyviä vanhempia.
Kyllä onnittelivat ja sain heiltä kukkia silloin kun elossa olivat.