Lue keskustelun säännöt.
Missä voin tavata ihmisiä, kun en kestä enää tätä korona-aikana yksinäisyyttä?
22.02.2021 |
En ole koskaan ollut baareissa viihtyvää tyyppiä, mutta epätoivo ajaa pian niihin jos en keksi muutakaan. Kaipaan kipeästi juttuseuraa, aitoja kohtaamisia kasvotusten eikä pelkän zoomin välityksellä, jossa sentään pääsee juttelemaan muiden kanssa englannin keskustelukurssilla. Kavereita ei ole, opiskelut hoituu etänä, kaikki harrastukset on tauolla tai netissä enkä voi tavata edes vanhempiani livenä muuten kuin pikaisesti ulkona turvaväleistä huolehtien, koska ne pelkää koronaa. Pääni ei enää kestä tätä raastavaa ihmiskontaktien puutetta. Mistä löytyisi ratkaisu ongelmaan? En siis odota löytäväni ketään jolle voin vuodattaa murheitani ja kertoa syvimpiä ajatuksiani, vaan pelkkä arkinen jutustelu tai edes pieni small talk tekisi jo hyvää.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ratkaisin omalta kohdaltani asian näin : en alun alkaenkaan lähtenyt tilaamaan kotiin ruokaa viikoksi, sillä lähikauppa sattuu olemaan alle kahden kilometrin päässä. Käyn joka päivä kaupassa, en viivyttele siellä enkä juttele ihmisten kanssa, mutta, se riittää tyydyttämään sosiaalisen kanssakäymisen tarpeeni sillä tasolla että en tunne korona-aikaa ahdistavana (no, kyllä vähän kuitenkin..).
Näinhän se menee. Eli sinä menet normaaliin tapaan kauppaan ja saat sieltä sen sopivan annoksen normaalia elämää. Ap taas nyhrää kotona ja valittaa ihan valittamisen ilosta.
Useimpien ihmisten sosiaaliset tarpeet ei täyty sillä, että käy kerran päivässä kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Ihan kuin et tietäisi, että monella työpaikalla on siirrytty mahdollisuuksien mukaan etätöihin ja rajoitettu muutenkin töiden puitteissa tapahtuvia kohtaamisia, harrastuksia on laitettu tauolle, museoita ja muita paikkoja suljettu eikä niissä mäkkäreissäkään käydä niin kuin ennen. Monissa paikoissa ilmapiiri on sellainen, ettei etenkään tuntemattomia uskalla lähestyä niin kuin ennen, kun niin moni tahtoo välttää kaikkia tarpeettomia kontakteja koronan pelossa.
Ihan kuin tietäisin tasan, että kaupoissa ja mäkkäreissä on ihmisiä lähes normaaliin tapaan. Asun pääkaupunkiseudulla ja elämä on lähes normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Ihan kuin et tietäisi, että monella työpaikalla on siirrytty mahdollisuuksien mukaan etätöihin ja rajoitettu muutenkin töiden puitteissa tapahtuvia kohtaamisia, harrastuksia on laitettu tauolle, museoita ja muita paikkoja suljettu eikä niissä mäkkäreissäkään käydä niin kuin ennen. Monissa paikoissa ilmapiiri on sellainen, ettei etenkään tuntemattomia uskalla lähestyä niin kuin ennen, kun niin moni tahtoo välttää kaikkia tarpeettomia kontakteja koronan pelossa.
Ihan kuin tietäisin tasan, että kaupoissa ja mäkkäreissä on ihmisiä lähes normaaliin tapaan. Asun pääkaupunkiseudulla ja elämä on lähes normaalia.
Minäkin asun pk-seudulla, ja kyllä kaupoissa on väljempää ja ihmiset pitää etäisyyttä enemmän kuin ennen. En tiedä mäkkäreistä kun en koskaan käy niissä, mutta en oikein usko että ne on sellaisia paikkoja, joissa aikuisten ihmisten on luontevaa mennä rupattelemaan tuntemattomien kanssa. Se ei kauheasti auttaisi yksinäisyydestä kärsivää ihmistä, vaikka mäkkäri olisi tupaten täynnä ihmisiä, jos niiden kanssa ei kuitenkaan voisi jutella.
Vierailija kirjoitti:
Joku etäkurssi. Niitäkin löytyy. Googlaa.
Siis tarkoitin niitä kursseja, jotka järjestetään zoom yhteyden kanssa.
Pääset siis mukaan keskusteluun ihmisten kanssa reaaliajassa mutta kotoa käsin tietokoneella.
Ainakin hengellisellä puolella näitä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
On harrastuksia, jotka eivät ole kiinni. Yksityiset kuntosalit, nuorten ulkoharrastukset, hiihto, laskettelu. Jopa museot ja elokuvateatterit auki.
Ruokaravintolat ja kahvilat auki, halutesasi voit tavata ystäviä siellä.
Ja jos sinulla ei ole ystäviä, etsit vaikkapa netistä seuraa ja sovit treffit.
Hieman mukautumiskykyä vaaditaan, ei muuta.
Täällä Jyväskylässä ainakin on kiinni niin leffateatteri, museot kuin kirjastotkin. Keikkoja ei ole ja ravintoloissa pitää pysyä oman seurueen pöydässä, turvavälin päässä muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä AP harrastat? Sukupuoli, ikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
On harrastuksia, jotka eivät ole kiinni. Yksityiset kuntosalit, nuorten ulkoharrastukset, hiihto, laskettelu. Jopa museot ja elokuvateatterit auki.
Ruokaravintolat ja kahvilat auki, halutesasi voit tavata ystäviä siellä.
Ja jos sinulla ei ole ystäviä, etsit vaikkapa netistä seuraa ja sovit treffit.
Hieman mukautumiskykyä vaaditaan, ei muuta.
Yksinäiset eivät etsi harrastuksia, joissa voi harrastaa yksin, silloin kuin he etsivät ystäviä. Hiihto, laskettelu, elokuvissa käynti ja museoissa kiertely ei tuo ihmiselle ystäviä. Jos sinulla on ystäviä voit ehkä käydä heidän kanssaan niissä, mutta älä kuvittele, että jossain laskettelurinteessä harrastetaan jotain small talkia ja tutustutaan ihmisiin. Se tapahtuu siellä after ski baarissa.
Missä tämä netissä seuran etsiminen tapahtuu? Tinderissä? Kuinka moni oikeasti lyhyessä ajassa on löytänyt nettiystäviä? Ei jotain panoseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku etäkurssi. Niitäkin löytyy. Googlaa.
Siis tarkoitin niitä kursseja, jotka järjestetään zoom yhteyden kanssa.
Pääset siis mukaan keskusteluun ihmisten kanssa reaaliajassa mutta kotoa käsin tietokoneella.Ainakin hengellisellä puolella näitä löytyy.
Monelle varmasti tyhjää parempi, muttei vastaa lainkaan kasvotusten tapahtuvaa kanssakäymistä. Ja sitten on sellaisia ihmisiä kuin minä, jotka tekee kaikki päivät töitä koneella eikä jaksa tuijottaa näyttöä enää iltaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
On harrastuksia, jotka eivät ole kiinni. Yksityiset kuntosalit, nuorten ulkoharrastukset, hiihto, laskettelu. Jopa museot ja elokuvateatterit auki.
Ruokaravintolat ja kahvilat auki, halutesasi voit tavata ystäviä siellä.
Ja jos sinulla ei ole ystäviä, etsit vaikkapa netistä seuraa ja sovit treffit.
Hieman mukautumiskykyä vaaditaan, ei muuta.
Köyhällä ei ole mitään asiaa yksityiselle kuntosalille, jossa kertakäynti maksaa 20 € ja vuosijäsenyys satoja euroja. Ja luuletko, että joltain lähimetsän hiihtopoluilta löytyy niin vaan juttuseuraa?
Minä ainakin löydän juttuseuraa lähes mistä vain. Olen ihan tavallinen nelikymppinen nainen ja en ole nirso ihmisten suhteen. Voin oikein hyvin jutella vaikka 85 vuotiaan papan kanssa kuin vaikka kuusikymppisen mammankin kanssa, tai ihan kenen vain.
Ja mikä todellakin estää tapaamasta ystäviä? Toki jos niitä ei ole, niin eihän sitä voi tavata, mutta korona ei tähänkään asiaan ole syypää.
Hyvä jos sinä saat juttuseuraa melkein mistä tahansa. Pystytkö ymmärtämään, että monen muun sosiaaliset taidot ja luonne ei riitä samaan? Olen itse ujo ja huono small talkissa, ja ihailen ja kadehdin ihmisiä, jotka osaa aloittaa keskustelun tuntemattoman kanssa vaikka kommentoimalla kivaa kaulahuivia, lumista pakkassäätä tai jotain vastaavaa. En itse osaa aloittaa keskusteluja tuntemattomien kanssa saati sitten pitää niitä yllä, ellei mulla ole niille jotain aivan erityistä asiaa.
No miten ihmeessä olet pärjännyt tähän asti? Ja jos kerran keksit noin hyvin keskustelunaloituksia kuin kirjoitit, niin mikä estää avaamasta suuta? Ujoutta on turha syyttää, sillä joka ikistä ihmistää uusi keskustelunavaus saattaa hieman mietityttää, mutta siitä pääsee vain puhumalla. Uudestaan uudestaan. Tässäkään asiassa kukaan ei ole seppä syntyessään.
Kirjastot ovat auki, vaikka niihin pitääkin varata kirjat netistä, kahvilat ovat auki, ravintolat ovat auki, kauppakeskukset ovat auki, ulkoliikuntapaikat ovat auki. Niihin pitää vain mennä. Itsestä se on kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
On harrastuksia, jotka eivät ole kiinni. Yksityiset kuntosalit, nuorten ulkoharrastukset, hiihto, laskettelu. Jopa museot ja elokuvateatterit auki.
Ruokaravintolat ja kahvilat auki, halutesasi voit tavata ystäviä siellä.
Ja jos sinulla ei ole ystäviä, etsit vaikkapa netistä seuraa ja sovit treffit.
Hieman mukautumiskykyä vaaditaan, ei muuta.
Köyhällä ei ole mitään asiaa yksityiselle kuntosalille, jossa kertakäynti maksaa 20 € ja vuosijäsenyys satoja euroja. Ja luuletko, että joltain lähimetsän hiihtopoluilta löytyy niin vaan juttuseuraa?
Minä ainakin löydän juttuseuraa lähes mistä vain. Olen ihan tavallinen nelikymppinen nainen ja en ole nirso ihmisten suhteen. Voin oikein hyvin jutella vaikka 85 vuotiaan papan kanssa kuin vaikka kuusikymppisen mammankin kanssa, tai ihan kenen vain.
Ja mikä todellakin estää tapaamasta ystäviä? Toki jos niitä ei ole, niin eihän sitä voi tavata, mutta korona ei tähänkään asiaan ole syypää.
Minäkin voin jutella ihan kaikkien kanssa, mutta korona tekee sen vaikeaksi. Kun kaikkiin on pidettävä kunnon hajuraja se tekee kyllä vaikeaksi sen keskustelun aloittamisen.
Toiset tietenkin laskevat jokaisen sanan keskusteluksi. Oli se sitten ihan vaan, että kysyt myyjältä missä päin kauppaa laastarit ovat tai bussipysäkillä joku kysyy josko joko bussi meni ohi?
Kaikki ei vaan asu Helsingissä, jossa vastaan kävelee tuhansia ihmisiä päivittäin. Tämä tuntuu olevan vaikeaa käsittää monelle,
Mun mielestä täältä on tullut joitakin hyviä ideoita. Näitä pidän hyvinä ajatuksina:
- vapaaehtoistyö
- ilmoitus facebookiin tms että etsit vaikka kävelylenkkiseuraa. Helpointa, jos sinulla on esim. joku harrastus tms joka yhdistää: laita viesti tähän harrastukseen liittyvään ryhmään. Voi olla myös elämäntilanne tai mikä tahansa, joka jollain tavalla yhdistäisi ja varmistaisi, että on ainakin yksi puheenaihe, josta aloittaa ja katsoa sitten, synkkaako niin että on muutakin puhuttavaa. Olen tätä itse jo ennen korona-aikaa kokeillut ja on toiminut. Toisten kanssa nähty kerran ja todettu ei tarvitse nähdä toiste, mutta joidenkin kanssa enemmänkin.
- ilmoitus kaupan ilmoitustaululle, että voisit pitää seuraa ikäihmisille (please, muista erityisesti siinä tapauksessa maski ja hyvä hygienia!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
On harrastuksia, jotka eivät ole kiinni. Yksityiset kuntosalit, nuorten ulkoharrastukset, hiihto, laskettelu. Jopa museot ja elokuvateatterit auki.
Ruokaravintolat ja kahvilat auki, halutesasi voit tavata ystäviä siellä.
Ja jos sinulla ei ole ystäviä, etsit vaikkapa netistä seuraa ja sovit treffit.
Hieman mukautumiskykyä vaaditaan, ei muuta.
Köyhällä ei ole mitään asiaa yksityiselle kuntosalille, jossa kertakäynti maksaa 20 € ja vuosijäsenyys satoja euroja. Ja luuletko, että joltain lähimetsän hiihtopoluilta löytyy niin vaan juttuseuraa?
Johan tässä kohta vuosi mennyt vierailutta, tuttavilla kouluikäisiä lapsia niin ei parane missään kävästä. Ei kyllä itseä haittaa lainkaan, kahvilassa ja baarissa kylläkin tekisi mieli kävästä. Baarissakin useammin kahvia juonut, ovat päivällä parempia paikkoja kahvin juomiseen kuin kahvilat jotka täynnä.
Halvempia ne yksityiset salit täällä ovat kuin julkiset, kilpailtu ala. Julkinen kyllä parempi koska uimahallin yhteydessä, voi käydä uimassa samalla (kiinni taitaa olla, en ole käynyt katsomassa.)
Nyt korona-aikana ei kuitenkaan sisäliikuntaa kannata harrastaa eikä missään nimessä kahviloissa käydä, ainakaan jollei jompaa kumpaa parempaa rokotetta ole saanut. Lähimmällä kuntosalilla oli tartuntoja, kahviloista eivät niitä löydäkään koskeivat tiedä kellä asiakkaista ollut.
Hiihtolatujen vieressä usein kahviloita, joissain paikoissa ulkokahviloitakin. Josko semmonen löytyy niin voi olla turvallisempi, itse kyllä niitäkin vältän.
Ihan kävelylenkki keskustan ulkopuolella hyvä vaihtoehto, hyväkuntoisia näyttää hölkkäävänkin paljon. Kello 24-06 on varsin hiljaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
On harrastuksia, jotka eivät ole kiinni. Yksityiset kuntosalit, nuorten ulkoharrastukset, hiihto, laskettelu. Jopa museot ja elokuvateatterit auki.
Ruokaravintolat ja kahvilat auki, halutesasi voit tavata ystäviä siellä.
Ja jos sinulla ei ole ystäviä, etsit vaikkapa netistä seuraa ja sovit treffit.
Hieman mukautumiskykyä vaaditaan, ei muuta.
Köyhällä ei ole mitään asiaa yksityiselle kuntosalille, jossa kertakäynti maksaa 20 € ja vuosijäsenyys satoja euroja. Ja luuletko, että joltain lähimetsän hiihtopoluilta löytyy niin vaan juttuseuraa?
Johan tässä kohta vuosi mennyt vierailutta, tuttavilla kouluikäisiä lapsia niin ei parane missään kävästä. Ei kyllä itseä haittaa lainkaan, kahvilassa ja baarissa kylläkin tekisi mieli kävästä. Baarissakin useammin kahvia juonut, ovat päivällä parempia paikkoja kahvin juomiseen kuin kahvilat jotka täynnä.
Halvempia ne yksityiset salit täällä ovat kuin julkiset, kilpailtu ala. Julkinen kyllä parempi koska uimahallin yhteydessä, voi käydä uimassa samalla (kiinni taitaa olla, en ole käynyt katsomassa.)
Nyt korona-aikana ei kuitenkaan sisäliikuntaa kannata harrastaa eikä missään nimessä kahviloissa käydä, ainakaan jollei jompaa kumpaa parempaa rokotetta ole saanut. Lähimmällä kuntosalilla oli tartuntoja, kahviloista eivät niitä löydäkään koskeivat tiedä kellä asiakkaista ollut.
Hiihtolatujen vieressä usein kahviloita, joissain paikoissa ulkokahviloitakin. Josko semmonen löytyy niin voi olla turvallisempi, itse kyllä niitäkin vältän.
Ihan kävelylenkki keskustan ulkopuolella hyvä vaihtoehto, hyväkuntoisia näyttää hölkkäävänkin paljon. Kello 24-06 on varsin hiljaista.
Selvennän, siis normaaliaikaan käynyt baarissa kahvilla. Nyt en käy ennenkuin korona on tukahdutettu tai sitten en lainkaan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki nuoret ja kauniit typykät on tervetulleita pan... keskustelemaan kanssani milloin vain 👌🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
On harrastuksia, jotka eivät ole kiinni. Yksityiset kuntosalit, nuorten ulkoharrastukset, hiihto, laskettelu. Jopa museot ja elokuvateatterit auki.
Ruokaravintolat ja kahvilat auki, halutesasi voit tavata ystäviä siellä.
Ja jos sinulla ei ole ystäviä, etsit vaikkapa netistä seuraa ja sovit treffit.
Hieman mukautumiskykyä vaaditaan, ei muuta.
Köyhällä ei ole mitään asiaa yksityiselle kuntosalille, jossa kertakäynti maksaa 20 € ja vuosijäsenyys satoja euroja. Ja luuletko, että joltain lähimetsän hiihtopoluilta löytyy niin vaan juttuseuraa?
Minä ainakin löydän juttuseuraa lähes mistä vain. Olen ihan tavallinen nelikymppinen nainen ja en ole nirso ihmisten suhteen. Voin oikein hyvin jutella vaikka 85 vuotiaan papan kanssa kuin vaikka kuusikymppisen mammankin kanssa, tai ihan kenen vain.
Ja mikä todellakin estää tapaamasta ystäviä? Toki jos niitä ei ole, niin eihän sitä voi tavata, mutta korona ei tähänkään asiaan ole syypää.
Hyvä jos sinä saat juttuseuraa melkein mistä tahansa. Pystytkö ymmärtämään, että monen muun sosiaaliset taidot ja luonne ei riitä samaan? Olen itse ujo ja huono small talkissa, ja ihailen ja kadehdin ihmisiä, jotka osaa aloittaa keskustelun tuntemattoman kanssa vaikka kommentoimalla kivaa kaulahuivia, lumista pakkassäätä tai jotain vastaavaa. En itse osaa aloittaa keskusteluja tuntemattomien kanssa saati sitten pitää niitä yllä, ellei mulla ole niille jotain aivan erityistä asiaa.
No miten ihmeessä olet pärjännyt tähän asti? Ja jos kerran keksit noin hyvin keskustelunaloituksia kuin kirjoitit, niin mikä estää avaamasta suuta? Ujoutta on turha syyttää, sillä joka ikistä ihmistää uusi keskustelunavaus saattaa hieman mietityttää, mutta siitä pääsee vain puhumalla. Uudestaan uudestaan. Tässäkään asiassa kukaan ei ole seppä syntyessään.
Kirjastot ovat auki, vaikka niihin pitääkin varata kirjat netistä, kahvilat ovat auki, ravintolat ovat auki, kauppakeskukset ovat auki, ulkoliikuntapaikat ovat auki. Niihin pitää vain mennä. Itsestä se on kiinni.
Kuinka monta ystävää olet noissa paikoissa oikein löytänyt siihen nähden kun niissä olet käynyt? Joko kauppakeskuskäynnillä on aina käyty jonkun uuden kanssa keskusteluja? Joka kerta kun olet käynyt pururadalla on löytynyt juttuseuraa? Ja kahvilaan mennessäsi, niin sielläkin istuu aina joku toinen yksinäinen, joka odottaa vain, että istut seuraan ja alat juttelemaan?
Se, että sinä olet kymmenien vuosien aikana joskus jutellut jonkun kanssa sattumalta, koska olosuhteet sattuivat olemaan juuri sopivat ei kerro mitään. Moni seisoo vuosia bussipysäkillä, eikä kukaan osoita mitään merkkiä halusta puhua kanssasi. Mutta jollain on voinut käydä tuuri ja vuonna 2009 joku vanha pappa alkoi puhumaan hänelle ja nyt sitä sitten muistellaan täydellisenä esimerkkinä, kuinka missä tahansa kenen tahansa kanssa voi syntyä hienoja keskusteluja.
Väitän, että on paljon todennäköisempää, että kun menet bussiin ja kuvittelet juttelevat jonkun kanssa a) kukaan ei istu viereesi. b) istut jonkun viereen ja seuraavalla pysäkillä hän jää pois bussista c) hän alkaa näyttelemään kännykkää tai laittaa kuulokkeet. d) bussiin tulee vain pariskuntia jne. Joten se siitä kun kuvittelit juttelevasi sen 4 tunnin matkan siellä bussissa.
Suomessa varsinkin on todella suuri määrä ihmisiä, jotka eivät halua, että heille puhutaan.
Juttuseuran saaminen on vaikeaa vaikka olisi ekstrovertti. Voin vain kuvitella mitä se on, jos ei ole kovin rohkea ja puhelias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
On harrastuksia, jotka eivät ole kiinni. Yksityiset kuntosalit, nuorten ulkoharrastukset, hiihto, laskettelu. Jopa museot ja elokuvateatterit auki.
Ruokaravintolat ja kahvilat auki, halutesasi voit tavata ystäviä siellä.
Ja jos sinulla ei ole ystäviä, etsit vaikkapa netistä seuraa ja sovit treffit.
Hieman mukautumiskykyä vaaditaan, ei muuta.
Yksinäiset eivät etsi harrastuksia, joissa voi harrastaa yksin, silloin kuin he etsivät ystäviä. Hiihto, laskettelu, elokuvissa käynti ja museoissa kiertely ei tuo ihmiselle ystäviä. Jos sinulla on ystäviä voit ehkä käydä heidän kanssaan niissä, mutta älä kuvittele, että jossain laskettelurinteessä harrastetaan jotain small talkia ja tutustutaan ihmisiin. Se tapahtuu siellä after ski baarissa.
Missä tämä netissä seuran etsiminen tapahtuu? Tinderissä? Kuinka moni oikeasti lyhyessä ajassa on löytänyt nettiystäviä? Ei jotain panoseuraa.
Mun mielestä vuosi ei ole lyhyt aika.
Kokemukseni harrastustoiminnasta on, että muut naiset menevt sinne ystävän kanssa.
Siinä mielessä olen poikkeava, ja katsotaan vähän kieroon jos alat jutella tuntemattomalle.
Suomessa vaan mentaliteetti on tämä etenkin naisilla. Surullista. Jos ei ole jo valmiiksi tuttuja, jää yksin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
On harrastuksia, jotka eivät ole kiinni. Yksityiset kuntosalit, nuorten ulkoharrastukset, hiihto, laskettelu. Jopa museot ja elokuvateatterit auki.
Ruokaravintolat ja kahvilat auki, halutesasi voit tavata ystäviä siellä.
Ja jos sinulla ei ole ystäviä, etsit vaikkapa netistä seuraa ja sovit treffit.
Hieman mukautumiskykyä vaaditaan, ei muuta.
Köyhällä ei ole mitään asiaa yksityiselle kuntosalille, jossa kertakäynti maksaa 20 € ja vuosijäsenyys satoja euroja. Ja luuletko, että joltain lähimetsän hiihtopoluilta löytyy niin vaan juttuseuraa?
Minä ainakin löydän juttuseuraa lähes mistä vain. Olen ihan tavallinen nelikymppinen nainen ja en ole nirso ihmisten suhteen. Voin oikein hyvin jutella vaikka 85 vuotiaan papan kanssa kuin vaikka kuusikymppisen mammankin kanssa, tai ihan kenen vain.
Ja mikä todellakin estää tapaamasta ystäviä? Toki jos niitä ei ole, niin eihän sitä voi tavata, mutta korona ei tähänkään asiaan ole syypää.
Hyvä jos sinä saat juttuseuraa melkein mistä tahansa. Pystytkö ymmärtämään, että monen muun sosiaaliset taidot ja luonne ei riitä samaan? Olen itse ujo ja huono small talkissa, ja ihailen ja kadehdin ihmisiä, jotka osaa aloittaa keskustelun tuntemattoman kanssa vaikka kommentoimalla kivaa kaulahuivia, lumista pakkassäätä tai jotain vastaavaa. En itse osaa aloittaa keskusteluja tuntemattomien kanssa saati sitten pitää niitä yllä, ellei mulla ole niille jotain aivan erityistä asiaa.
No miten ihmeessä olet pärjännyt tähän asti? Ja jos kerran keksit noin hyvin keskustelunaloituksia kuin kirjoitit, niin mikä estää avaamasta suuta? Ujoutta on turha syyttää, sillä joka ikistä ihmistää uusi keskustelunavaus saattaa hieman mietityttää, mutta siitä pääsee vain puhumalla. Uudestaan uudestaan. Tässäkään asiassa kukaan ei ole seppä syntyessään.
Kirjastot ovat auki, vaikka niihin pitääkin varata kirjat netistä, kahvilat ovat auki, ravintolat ovat auki, kauppakeskukset ovat auki, ulkoliikuntapaikat ovat auki. Niihin pitää vain mennä. Itsestä se on kiinni.
Olen kärsinyt yksinäisyydestä siitä asti, kun kasvoin yläasteella erilleen siihen astisesta bestiksestäni. Sen jälkeen mulla ei ole ollut yhtään sellaista ihmistä, jota olisin voinut pitää ystävänäni. Viime kevääseen asti elämässäni oli kuitenkin aina vähintään pari sellaista ihmistä, joiden kanssa tuli vaihdettua kuulumisia ja juteltua säännöllisesti koulussa, työpaikalla, harrastuksissa tai jossain muualla. Korona teki musta työttömän, kaikki entiset harrastukseni on tauolla, ja elämäni on nykyään todella yksinäisiä.
Kysyit, mikä estää mua avaamasta suutani kun kerran kuitenkin keksin hyviä keskustelunaloituksia. Vika on osittain siinä, että oikeassa elämässä tilanteet menee niin nopeasti ohi ja niihin liittyy usein monenlaisia häiriötekijöitä. Jos se tuntematon tyyppi jolla on kiva kaulahuivi on keskittynyt kännykkäänsä tai juttelee kaverinsa kanssa, siihen on paha mennä väliin kommentoimaan, että onpas sulla kiva kaulahuivi. Ja silloinkin kun tilanne on sellainen että rohkaistun avaamaan suuni, "keskustelu" päättyy heti alkuunsa, koska en vaan keksi mitään uutta sanottavaa ennen kuin tilanne on jo ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
On harrastuksia, jotka eivät ole kiinni. Yksityiset kuntosalit, nuorten ulkoharrastukset, hiihto, laskettelu. Jopa museot ja elokuvateatterit auki.
Ruokaravintolat ja kahvilat auki, halutesasi voit tavata ystäviä siellä.
Ja jos sinulla ei ole ystäviä, etsit vaikkapa netistä seuraa ja sovit treffit.
Hieman mukautumiskykyä vaaditaan, ei muuta.
Köyhällä ei ole mitään asiaa yksityiselle kuntosalille, jossa kertakäynti maksaa 20 € ja vuosijäsenyys satoja euroja. Ja luuletko, että joltain lähimetsän hiihtopoluilta löytyy niin vaan juttuseuraa?
Minä ainakin löydän juttuseuraa lähes mistä vain. Olen ihan tavallinen nelikymppinen nainen ja en ole nirso ihmisten suhteen. Voin oikein hyvin jutella vaikka 85 vuotiaan papan kanssa kuin vaikka kuusikymppisen mammankin kanssa, tai ihan kenen vain.
Ja mikä todellakin estää tapaamasta ystäviä? Toki jos niitä ei ole, niin eihän sitä voi tavata, mutta korona ei tähänkään asiaan ole syypää.
Hyvä jos sinä saat juttuseuraa melkein mistä tahansa. Pystytkö ymmärtämään, että monen muun sosiaaliset taidot ja luonne ei riitä samaan? Olen itse ujo ja huono small talkissa, ja ihailen ja kadehdin ihmisiä, jotka osaa aloittaa keskustelun tuntemattoman kanssa vaikka kommentoimalla kivaa kaulahuivia, lumista pakkassäätä tai jotain vastaavaa. En itse osaa aloittaa keskusteluja tuntemattomien kanssa saati sitten pitää niitä yllä, ellei mulla ole niille jotain aivan erityistä asiaa.
No miten ihmeessä olet pärjännyt tähän asti? Ja jos kerran keksit noin hyvin keskustelunaloituksia kuin kirjoitit, niin mikä estää avaamasta suuta? Ujoutta on turha syyttää, sillä joka ikistä ihmistää uusi keskustelunavaus saattaa hieman mietityttää, mutta siitä pääsee vain puhumalla. Uudestaan uudestaan. Tässäkään asiassa kukaan ei ole seppä syntyessään.
Kirjastot ovat auki, vaikka niihin pitääkin varata kirjat netistä, kahvilat ovat auki, ravintolat ovat auki, kauppakeskukset ovat auki, ulkoliikuntapaikat ovat auki. Niihin pitää vain mennä. Itsestä se on kiinni.
Kuinka monta ystävää olet noissa paikoissa oikein löytänyt siihen nähden kun niissä olet käynyt? Joko kauppakeskuskäynnillä on aina käyty jonkun uuden kanssa keskusteluja? Joka kerta kun olet käynyt pururadalla on löytynyt juttuseuraa? Ja kahvilaan mennessäsi, niin sielläkin istuu aina joku toinen yksinäinen, joka odottaa vain, että istut seuraan ja alat juttelemaan?
Se, että sinä olet kymmenien vuosien aikana joskus jutellut jonkun kanssa sattumalta, koska olosuhteet sattuivat olemaan juuri sopivat ei kerro mitään. Moni seisoo vuosia bussipysäkillä, eikä kukaan osoita mitään merkkiä halusta puhua kanssasi. Mutta jollain on voinut käydä tuuri ja vuonna 2009 joku vanha pappa alkoi puhumaan hänelle ja nyt sitä sitten muistellaan täydellisenä esimerkkinä, kuinka missä tahansa kenen tahansa kanssa voi syntyä hienoja keskusteluja.
Väitän, että on paljon todennäköisempää, että kun menet bussiin ja kuvittelet juttelevat jonkun kanssa a) kukaan ei istu viereesi. b) istut jonkun viereen ja seuraavalla pysäkillä hän jää pois bussista c) hän alkaa näyttelemään kännykkää tai laittaa kuulokkeet. d) bussiin tulee vain pariskuntia jne. Joten se siitä kun kuvittelit juttelevasi sen 4 tunnin matkan siellä bussissa.
Suomessa varsinkin on todella suuri määrä ihmisiä, jotka eivät halua, että heille puhutaan.
Juttuseuran saaminen on vaikeaa vaikka olisi ekstrovertti. Voin vain kuvitella mitä se on, jos ei ole kovin rohkea ja puhelias.
Et ilmeisesti ole ketjun aloittaja, koska sinä kaipaat ystäviä ja aloittaja taas ihan vain juttuseuraa. On ihan normaalia, että aikuisena ystävyys ei synny yhtä nopeasti kuin taaperona hiekkalaatikolla, jolloin kahden taaperon ystävyyteen riitti, että molemmilla oli ämpäri ja lapio. Aikuisena ystävyyssuhteet eivät synny, jos ei ensin aloita pelkällä juttuseuralla. Vain täysin rajaton ystävystyy hetkessä jonkun randomin kanssa ja lähes poikkeuksetta tällainen ystävyys on yksipuolista.
Jotta toiseen ihmiseen tutustuisi paremmin, tätä pitää tavata useamman kerran. Mieluiten aika säännöllisesti. Sen vuoksi vapaaehtoistyö on aika hyvä idea. Voi tehdä yhdessä muiden kanssa ja tutustua muihin. Jos asuu paikassa, jossa on Facebookin "puskaradioryhmä" , voi sieltäkin kysyä iltakävelyseuraa. Moni on tällä hetkellä tilanteessa, jossa kauempana asuvia ystäviä tai läheisiä ei nyt pandemian vuoksi tavata, mutta olisi ihan mukavaa, jos olisi juttukaveri iltakävelylle. Kovin suuria vaatimuksia ei kannata toiselle asettaa vaan suhtautua avoimin mielin, vaikka toinen olisikin nuorempi/vanhempi, lapseton/perheellinen, sinkku/parisuhteessa jne jne.
- eri
Näinhän se menee. Eli sinä menet normaaliin tapaan kauppaan ja saat sieltä sen sopivan annoksen normaalia elämää. Ap taas nyhrää kotona ja valittaa ihan valittamisen ilosta.