Lue keskustelun säännöt.
Missä voin tavata ihmisiä, kun en kestä enää tätä korona-aikana yksinäisyyttä?
22.02.2021 |
En ole koskaan ollut baareissa viihtyvää tyyppiä, mutta epätoivo ajaa pian niihin jos en keksi muutakaan. Kaipaan kipeästi juttuseuraa, aitoja kohtaamisia kasvotusten eikä pelkän zoomin välityksellä, jossa sentään pääsee juttelemaan muiden kanssa englannin keskustelukurssilla. Kavereita ei ole, opiskelut hoituu etänä, kaikki harrastukset on tauolla tai netissä enkä voi tavata edes vanhempiani livenä muuten kuin pikaisesti ulkona turvaväleistä huolehtien, koska ne pelkää koronaa. Pääni ei enää kestä tätä raastavaa ihmiskontaktien puutetta. Mistä löytyisi ratkaisu ongelmaan? En siis odota löytäväni ketään jolle voin vuodattaa murheitani ja kertoa syvimpiä ajatuksiani, vaan pelkkä arkinen jutustelu tai edes pieni small talk tekisi jo hyvää.
Kommentit (87)
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
Joku etäkurssi. Niitäkin löytyy. Googlaa.
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Ihan kuin et tietäisi, että monella työpaikalla on siirrytty mahdollisuuksien mukaan etätöihin ja rajoitettu muutenkin töiden puitteissa tapahtuvia kohtaamisia, harrastuksia on laitettu tauolle, museoita ja muita paikkoja suljettu eikä niissä mäkkäreissäkään käydä niin kuin ennen. Monissa paikoissa ilmapiiri on sellainen, ettei etenkään tuntemattomia uskalla lähestyä niin kuin ennen, kun niin moni tahtoo välttää kaikkia tarpeettomia kontakteja koronan pelossa.
Aikuisten ulkoharrastukset aukeaa. Juoksukouluun tai luistelukurssille mars.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista.
Kaikki suomalaiset asuu Helsingissä?
Hirveän monen tunnelmia aloittaja varmaan sanoittaa.
Itse olen miettinyt ihan samaa mistä voisi löytää hyvän mielen kohtaamisia kun ihmisiin ei tutustu nykyään muutenkaan helposti. Itse olen elänyt pitkiä aikoja yksin ennen koronaa,mutta nyt iän myötä olen sosiaalistunut ja kaipaisin niitä aitoja aikuisia ystäviä.
Koronatilanne ei helpota tätä asiaa.
Isommassa kaupungissa on silti enemmän mahdollisuuksia nytkin. Itsekin ajattelen kokeilla vaparihommaa kunhan kynnelle kykenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten ulkoharrastukset aukeaa. Juoksukouluun tai luistelukurssille mars.
Eihän aukea.
Naapurit
Lenkillä
Koiraa ulkoiluttaessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä voi tavata ihmisiä. Laita kauppojen ilmotustaulu ilmotus ja puhelin numerosi: Hei eläkeläinen kävele kanssani ulkona. Tai hei eläkeläinen voin ulkoiluttaa koiraasi. Siitä se lähtee ja ei maksa mitään.Kaikki kun eivät omista nettiä tai älypuhelin edes. Heitä puolimiljoonaa suomessa tälläkin hetkellä eri ikäisiä! Juuri siitä syystä todella yksinäisiä ,varsinkin kun eivät ole F.B. Heidät ikään katsomatta diskataan pois suvut ystäväpiirit.
Saatte nyt maistaa murusen meidän, aina yksinäisten kakkua. Miettikääpä tätä samaa ilman etäyhteyden/ soiton päässä olevia kavereita.
Maailma on paska paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten ulkoharrastukset aukeaa. Juoksukouluun tai luistelukurssille mars.
Aikuisia ovat eläkeläisetkin polvien lonkien nivelrikot.Ei luistella,ei hiihdellä Helsingin lähiö syystä! Eikä kyseisille kurseille syystä mennä.Kyllä liikunta jumpat kerhot yhä kiinni Helsinki 94. Eläkeläisille.Kuin yksinäisille ihmisille kova paikka.Kun ei näe liikunta ryhmää.eikä kohtaa rajotukset korona.Jonka leviäminen korkea koko Itä-Helsinki.Mainittu Kontula/ Vesala erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
On harrastuksia, jotka eivät ole kiinni. Yksityiset kuntosalit, nuorten ulkoharrastukset, hiihto, laskettelu. Jopa museot ja elokuvateatterit auki.
Ruokaravintolat ja kahvilat auki, halutesasi voit tavata ystäviä siellä.
Ja jos sinulla ei ole ystäviä, etsit vaikkapa netistä seuraa ja sovit treffit.
Hieman mukautumiskykyä vaaditaan, ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ratkaisin omalta kohdaltani asian näin : en alun alkaenkaan lähtenyt tilaamaan kotiin ruokaa viikoksi, sillä lähikauppa sattuu olemaan alle kahden kilometrin päässä. Käyn joka päivä kaupassa, en viivyttele siellä enkä juttele ihmisten kanssa, mutta, se riittää tyydyttämään sosiaalisen kanssakäymisen tarpeeni sillä tasolla että en tunne korona-aikaa ahdistavana (no, kyllä vähän kuitenkin..).
Täältä ääni vapaaehtoistyölle, kunhan ymmärrät siihen liittyvän vastuun etkä mene väkisin mukaan mihin tahansa sillä ajatuksella, että vihdoinkin sinä pääset tapaamaan muita ihmisiä. Enkä nyt tarkoita, että vapaaehtoistyöhön täytyisi olla suurta sydämen paloa. Tärkeintä on että ymmärrät, että teet sitä ensisijaisesti muita varten ja pystyt jättämään oman sosiaalisuuden tarpeesi kakkossijalle.
Mummuni tarvisee vapaaehtoista saattajaa kauppaostoksille ja muille asioille ja kertoi, että kerran yksi vapaaehtoinen vaikutti seinähullulta, joka oli ruvennut vapaaehtoistyöhön pelkästään itseään ajatellen: Pälätti elämästään ja sen kurjuudesta niin ettei mummu meinannut saada lainkaan asioitaan hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
On harrastuksia, jotka eivät ole kiinni. Yksityiset kuntosalit, nuorten ulkoharrastukset, hiihto, laskettelu. Jopa museot ja elokuvateatterit auki.
Ruokaravintolat ja kahvilat auki, halutesasi voit tavata ystäviä siellä.
Ja jos sinulla ei ole ystäviä, etsit vaikkapa netistä seuraa ja sovit treffit.
Hieman mukautumiskykyä vaaditaan, ei muuta.
Köyhällä ei ole mitään asiaa yksityiselle kuntosalille, jossa kertakäynti maksaa 20 € ja vuosijäsenyys satoja euroja. Ja luuletko, että joltain lähimetsän hiihtopoluilta löytyy niin vaan juttuseuraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
On harrastuksia, jotka eivät ole kiinni. Yksityiset kuntosalit, nuorten ulkoharrastukset, hiihto, laskettelu. Jopa museot ja elokuvateatterit auki.
Ruokaravintolat ja kahvilat auki, halutesasi voit tavata ystäviä siellä.
Ja jos sinulla ei ole ystäviä, etsit vaikkapa netistä seuraa ja sovit treffit.
Hieman mukautumiskykyä vaaditaan, ei muuta.
Köyhällä ei ole mitään asiaa yksityiselle kuntosalille, jossa kertakäynti maksaa 20 € ja vuosijäsenyys satoja euroja. Ja luuletko, että joltain lähimetsän hiihtopoluilta löytyy niin vaan juttuseuraa?
Minä ainakin löydän juttuseuraa lähes mistä vain. Olen ihan tavallinen nelikymppinen nainen ja en ole nirso ihmisten suhteen. Voin oikein hyvin jutella vaikka 85 vuotiaan papan kanssa kuin vaikka kuusikymppisen mammankin kanssa, tai ihan kenen vain.
Ja mikä todellakin estää tapaamasta ystäviä? Toki jos niitä ei ole, niin eihän sitä voi tavata, mutta korona ei tähänkään asiaan ole syypää.
Ap:n ongelma ei ole koronatilanne, vaan yleinen saamattomuus ja se, että hänellä ei kelpaa mikään. Kun moni muu näkee hyviä kivoja paikkoja ja mahdollisuuksia ympärillään, niin ap vain valittaa. Jos hänelle ehdottaa jotain, niin se ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet jutellut ihmisten kanssa ennen? No siellähän se onnistuu nytkin.
Turhaa valitusta siis.
Ihmiset ovat ihan normaalisti töissä, käyvät kaupoissa ja vaikka mäkkärissä syömässä, harrastavat, ulkoilevat ja kaikkea. Maaliskuussa toisen asteen etäkoulukin siirtyy taas lähikouluun, joten elämänon täydellisen tavallista. Maski naamalle siis vain ja menoksi. Ei kannata valittaa turhuuksia.
Maski naamalle ja työpaikalle/opintoihin/harrastuksiin, jotka joku toinen on perunut tai siirtänyt etäksi?
Eihän ap voi itse vain päättää että hän menee nyt lähitanssitunnille joka on zoomissa tai toimistolle joka on kiinni... ja vaikka menisikin, saattaa olla ainoa siellä koska ne muut pelkäävät koronaa
On harrastuksia, jotka eivät ole kiinni. Yksityiset kuntosalit, nuorten ulkoharrastukset, hiihto, laskettelu. Jopa museot ja elokuvateatterit auki.
Ruokaravintolat ja kahvilat auki, halutesasi voit tavata ystäviä siellä.
Ja jos sinulla ei ole ystäviä, etsit vaikkapa netistä seuraa ja sovit treffit.
Hieman mukautumiskykyä vaaditaan, ei muuta.
Köyhällä ei ole mitään asiaa yksityiselle kuntosalille, jossa kertakäynti maksaa 20 € ja vuosijäsenyys satoja euroja. Ja luuletko, että joltain lähimetsän hiihtopoluilta löytyy niin vaan juttuseuraa?
Minä ainakin löydän juttuseuraa lähes mistä vain. Olen ihan tavallinen nelikymppinen nainen ja en ole nirso ihmisten suhteen. Voin oikein hyvin jutella vaikka 85 vuotiaan papan kanssa kuin vaikka kuusikymppisen mammankin kanssa, tai ihan kenen vain.
Ja mikä todellakin estää tapaamasta ystäviä? Toki jos niitä ei ole, niin eihän sitä voi tavata, mutta korona ei tähänkään asiaan ole syypää.
Hyvä jos sinä saat juttuseuraa melkein mistä tahansa. Pystytkö ymmärtämään, että monen muun sosiaaliset taidot ja luonne ei riitä samaan? Olen itse ujo ja huono small talkissa, ja ihailen ja kadehdin ihmisiä, jotka osaa aloittaa keskustelun tuntemattoman kanssa vaikka kommentoimalla kivaa kaulahuivia, lumista pakkassäätä tai jotain vastaavaa. En itse osaa aloittaa keskusteluja tuntemattomien kanssa saati sitten pitää niitä yllä, ellei mulla ole niille jotain aivan erityistä asiaa.
Miten olisi joku vapaaehtoistyö? Olen itse vapaaehtoisena leipäjonossa ja ruokien lajittelu, pussittaminen yms. vie paljon aikaa. Ei kuitenkaan niin paljon, ettei aina välillä ehtisi vaihtaa muutamaa sanaa muiden vapaaehtoisten kanssa, ja ennen urakan alkua ja sitten kun kaikki on valmista meillä on tapana jutella enemmänkin.