Jäisitkö tällaiseen parisuhteeseen

Jos olet nuori ja heilasi ei halua sitä mitä varten hänen kanssaan olet, eli seksi, tottakai vaihdat heilaa. Mutta jos olet naimisissa, teillä on pieniä lapsia,  tai olet vanha, asia on toisenlainen.

Jos AP olisi mies, palstan neuvot ovat: Huomioi naisesi, älä odota seksiä, olet tehnyt jotain väärin, luultavasti olet sika.

Jos AP olisi nainen, palstan neuvot ovat: jätä se sika ja lähde Sambian lomalle.

Vierailija kirjoitti:

Näissä "ei haluta" asioissa tuntuu olevan vallalla omituinen kaksoisstandardi joka toimii seuraavasti: Naisella on aina oikeus kieltäytyä seksistä ja jos mies ei pidä siitä, se on julmasti ja oikeudettomasti tehty. Mutta miehelläpä ei ole oikeutta kieltäytyä seksistä vaan sekin on julmasti ja oikeudettomasti tehty. Jos naisen ei tee mieli, asiasta valittavalle miehelle kuitataan että itsepä on tämän aiheuttanut joko kotitöiden laiminlyönnillä tms. Mutta jos asiasta valittava nainen taas saa osakseen myötätuntoa.

Eiköhän asia ole niin että halua ei voi pakottaa ja mikä tahansa yrityskin siihen suuntaan vähentää halua entisestään. Koskee siis niin miehiä kuin naisia. Toisaalta tilanne saattaa parantua joskus, mitään taetta tai aikarajaa sille ei vaan voi antaa.

Näin naisena saan jatkuvasti toisilta naisilta kritiikkiä haluttomuudesta. Muut naiset kyllä ymmärtävät sen, ettei aina huvita, mutta vastaavasti pitäisi kuitenkin haluta ja innostua säännöllisesti noin muuten. Naispuoliset kaverit eivät myöskään käsitä sitä, miksi ajatus ”naapurin reiskasta” (no siis jostain toisesta miehestä) tuo lisäviboja. Kukaan ei myöskään ole tajunnut sitä, miksi en koe pornon katselun tai seksilelujen auttavan. He eivät tajua, että nämä ”mausteet” eivät lisää mun intoa - koska ilmeisesti suurin osa naisista kuitenkin innostuu, kunhan on oikea härpätin.

Mieheni peseytyy, ei ole pulska, harjaa hampaansa ja on teknisesti ihan taitava. Olen varma, että moni nainen olisi innokas. Mut joo minä en vain innostu. On hän hyvännäköinen silmissäni kaikesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Siis olisit jättämässä kumppanisi, koska hän ei kykene enää nauttimaan seksistä? Ap, olet pelottava.

Mitä mä just luin? Pakko olla provo. Kyseinen aihe on tosi vaikea ja satuttava. Nimim. saman surun läpikäynyt

Vierailija kirjoitti:

Jos AP olisi mies, palstan neuvot ovat: Huomioi naisesi, älä odota seksiä, olet tehnyt jotain väärin, luultavasti olet sika.

Jos AP olisi nainen, palstan neuvot ovat: jätä se sika ja lähde Sambian lomalle.

Tiivistän. Jos suhteessa on epäkohta, selvitä sitä. Jos ei selvene tai toinen ei ole kiinnostunut selvittämään, ts. sinun henkiset tai fyysiset tarpeet ei kiinnosta, eroa.

Sillä on jo toinen nainen. Ei vika välttämättä ole sussa ollenkaan, mutta mätämiehen paukut ei riitä enempään seksin harrastamiseen. Yrittää nyt pitää uuden naisen toistaiseksi tyytyväisenä. Sanot vaan heipat ja että kärrää kamansa muualle.

Lähtisin miettimään sitä, että mitä tämä merkitsee sille haluttomalle kumppanille.

Jos hän toteaa, että ei halua enää ja itsekin ihmettelee asiaa ja haluaisi haluta, niin sitten tilanne olisi toinen. Hänhän voisi esim pohtia haluttomuuden syitä, selvittää testosteronitasoja ja ylipäänsä osoittaa, että sinun kokemuksellasi on merkitystä, olet tärkeä ja hän haluaa yrittää selvittää asiaa (terapia, pariterapia, retriitti, kirjallisuus, itsetutkiskelu, hermolomaa, lääkäri...). Tai esittää jonkun ratkaisuehdotuksen (avoin suhde, lelut, parinvaihto, ero...).

Jos hän sen sijaan vain toteaa, että ei kiinnosta enää ja sinun pitää vain elää sen asian kanssa, niin aika toivottomalta vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos AP olisi mies, palstan neuvot ovat: Huomioi naisesi, älä odota seksiä, olet tehnyt jotain väärin, luultavasti olet sika.

Jos AP olisi nainen, palstan neuvot ovat: jätä se sika ja lähde Sambian lomalle.

Tiivistän. Jos suhteessa on epäkohta, selvitä sitä. Jos ei selvene tai toinen ei ole kiinnostunut selvittämään, ts. sinun henkiset tai fyysiset tarpeet ei kiinnosta, eroa.

Yksin on vaikea selvittää mitään jos toinen ei enempää halua sanoa tai mennä terapiaan, lääkäriin tms. Itse aloitan terapian jotta saan puhua edes jollekin. Jostain syystä tää on aihe josta en mielelläni haluaisi kenellekään tutulle puhua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä "ei haluta" asioissa tuntuu olevan vallalla omituinen kaksoisstandardi joka toimii seuraavasti: Naisella on aina oikeus kieltäytyä seksistä ja jos mies ei pidä siitä, se on julmasti ja oikeudettomasti tehty. Mutta miehelläpä ei ole oikeutta kieltäytyä seksistä vaan sekin on julmasti ja oikeudettomasti tehty. Jos naisen ei tee mieli, asiasta valittavalle miehelle kuitataan että itsepä on tämän aiheuttanut joko kotitöiden laiminlyönnillä tms. Mutta jos asiasta valittava nainen taas saa osakseen myötätuntoa.

Eiköhän asia ole niin että halua ei voi pakottaa ja mikä tahansa yrityskin siihen suuntaan vähentää halua entisestään. Koskee siis niin miehiä kuin naisia. Toisaalta tilanne saattaa parantua joskus, mitään taetta tai aikarajaa sille ei vaan voi antaa.

Näin naisena saan jatkuvasti toisilta naisilta kritiikkiä haluttomuudesta. Muut naiset kyllä ymmärtävät sen, ettei aina huvita, mutta vastaavasti pitäisi kuitenkin haluta ja innostua säännöllisesti noin muuten. Naispuoliset kaverit eivät myöskään käsitä sitä, miksi ajatus ”naapurin reiskasta” (no siis jostain toisesta miehestä) tuo lisäviboja. Kukaan ei myöskään ole tajunnut sitä, miksi en koe pornon katselun tai seksilelujen auttavan. He eivät tajua, että nämä ”mausteet” eivät lisää mun intoa - koska ilmeisesti suurin osa naisista kuitenkin innostuu, kunhan on oikea härpätin.

Mieheni peseytyy, ei ole pulska, harjaa hampaansa ja on teknisesti ihan taitava. Olen varma, että moni nainen olisi innokas. Mut joo minä en vain innostu. On hän hyvännäköinen silmissäni kaikesta huolimatta.

Aargh! Piti sanoa, että ajatus toisesta EI tuo lisäviboja!!! Neuvoja on aina, miten maustaa suhdetta ja miten taikoa itsestään kiimainen kissa. Entäs jos ei sittenkään...

Ja samalla - kyllä minä HALUAN seksiä, mutta se ei kohdistu mieheeni eikä kehenkään muuhunkaan mieheen. Tai naiseen. Tai olentoon.

Yliseks aika.

Näinon.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin miettimään sitä, että mitä tämä merkitsee sille haluttomalle kumppanille.

Jos hän toteaa, että ei halua enää ja itsekin ihmettelee asiaa ja haluaisi haluta, niin sitten tilanne olisi toinen. Hänhän voisi esim pohtia haluttomuuden syitä, selvittää testosteronitasoja ja ylipäänsä osoittaa, että sinun kokemuksellasi on merkitystä, olet tärkeä ja hän haluaa yrittää selvittää asiaa (terapia, pariterapia, retriitti, kirjallisuus, itsetutkiskelu, hermolomaa, lääkäri...). Tai esittää jonkun ratkaisuehdotuksen (avoin suhde, lelut, parinvaihto, ero...).

Jos hän sen sijaan vain toteaa, että ei kiinnosta enää ja sinun pitää vain elää sen asian kanssa, niin aika toivottomalta vaikuttaa.

Ei halua selvittää asiaa sen enempää eikä tehdä mitään asian hyväksi :( Se tästä tekee niin pahan olon. Kumpa näkisin että mies edes jotenkin yrittäisi parantaa tilannetta.. Nyt olen käytännössä tuossa mainitsemassasi tilanteessa, hän ei halua ja mun pitäisi vaan elää sen asian kanssa.

Ap

Jäisin.

Ei mua haittaisi.

Tosin en kyllä haluaisin että kumppani ”minun vuokseni” harrastaisi seksiä.

Oltaisiin mielummin kokonaan ilman.

Olen parisuhteessa rakkauden, en seksin, takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä "ei haluta" asioissa tuntuu olevan vallalla omituinen kaksoisstandardi joka toimii seuraavasti: Naisella on aina oikeus kieltäytyä seksistä ja jos mies ei pidä siitä, se on julmasti ja oikeudettomasti tehty. Mutta miehelläpä ei ole oikeutta kieltäytyä seksistä vaan sekin on julmasti ja oikeudettomasti tehty. Jos naisen ei tee mieli, asiasta valittavalle miehelle kuitataan että itsepä on tämän aiheuttanut joko kotitöiden laiminlyönnillä tms. Mutta jos asiasta valittava nainen taas saa osakseen myötätuntoa.

Eiköhän asia ole niin että halua ei voi pakottaa ja mikä tahansa yrityskin siihen suuntaan vähentää halua entisestään. Koskee siis niin miehiä kuin naisia. Toisaalta tilanne saattaa parantua joskus, mitään taetta tai aikarajaa sille ei vaan voi antaa.

Näin naisena saan jatkuvasti toisilta naisilta kritiikkiä haluttomuudesta. Muut naiset kyllä ymmärtävät sen, ettei aina huvita, mutta vastaavasti pitäisi kuitenkin haluta ja innostua säännöllisesti noin muuten. Naispuoliset kaverit eivät myöskään käsitä sitä, miksi ajatus ”naapurin reiskasta” (no siis jostain toisesta miehestä) tuo lisäviboja. Kukaan ei myöskään ole tajunnut sitä, miksi en koe pornon katselun tai seksilelujen auttavan. He eivät tajua, että nämä ”mausteet” eivät lisää mun intoa - koska ilmeisesti suurin osa naisista kuitenkin innostuu, kunhan on oikea härpätin.

Mieheni peseytyy, ei ole pulska, harjaa hampaansa ja on teknisesti ihan taitava. Olen varma, että moni nainen olisi innokas. Mut joo minä en vain innostu. On hän hyvännäköinen silmissäni kaikesta huolimatta.

Aargh! Piti sanoa, että ajatus toisesta EI tuo lisäviboja!!! Neuvoja on aina, miten maustaa suhdetta ja miten taikoa itsestään kiimainen kissa. Entäs jos ei sittenkään...

Ja samalla - kyllä minä HALUAN seksiä, mutta se ei kohdistu mieheeni eikä kehenkään muuhunkaan mieheen. Tai naiseen. Tai olentoon.

Siinä näkyy ihmisten kyvyttömyys ehkä hyväksyä sitä, että aina sitä seksiä ei saada suhteessa toimimaan/palaamaan. Tulee litania jotain käytännönneuvoja, jotka useimmilla on jo harkittu ja kokeiltukin. Neuvoja ei kuitenkaan voi uskoa vaan sanoo, että "yritä vaan kovemmin ensi kerralla". Samalla siinä väitetään itselle, että omat vaikutusmahdollisuudet tässä parisuhdeasiassa on täydelliset ja rajattomat eikä ole juuri vaaraa päätyä samaan tilanteeseen kun omat seksitaidot on niin huipputasoa (toisin kuin sillä jolla on ongelma, sen pitää vaan opetella sinun tasollesi, että senkin parisuhde kukoistaisi edes niin hyvin kuin neuvoja valehtelee heillä aina menevän). Kun ei ne vaikutusmahdollisuudet mitenkään täydelliset ole. Joskus pitää erota.

Oma kokemus: mulle anoppi soitteli minun, poikansa jättäjän, perään, että ei se vaihtamalla parane. Sitten anoppi tuli kaapista ja vaihtoi miehensä naiseen. Perusteellisimmat neuvot tulee monesti niiltä, jotka vihaa itseäänkin...

Vierailija kirjoitti:

Jäisin.

Ei mua haittaisi.

Tosin en kyllä haluaisin että kumppani ”minun vuokseni” harrastaisi seksiä.

Oltaisiin mielummin kokonaan ilman.

Olen parisuhteessa rakkauden, en seksin, takia.

Olet ilmeisesti aseksuaali. Koska kyllähän parisuhteeseen kuuluu sen rakkauden lisäksi myös seksi ihan jo ihmisen perus tarpeena.

Normaaliin avio ja parisuhteeseen kuuluu seksi ja säännöllistä seksinsaamista puolin ja toisin.

Jos se loppuu toisen osapuolen taholta siten, että hän ilmaisee selvästi, että seksi on hänen osaltaan loppu, niin kyllä siitä pitää osata tehdä johtopäätökset.

Ei ole muuta kuin ero. Jos toinen sanoo, että voit hakea seksiä liiton ulkopuolelta, mutta on pysyttävä aviossa, ei sekään ole oikea ratkaisu. Puhukaa asiat halki.

parastahan tuossa on seurata milloin hänelle tulee tunnit täyteen ja mitä sitten seuraa.

Eihän tuo mitään ilkeilyä ollut? Itsekin olen sanonut miehelleni että en tunne häntä kohtaan enää seksuaalista vetovoimaa. En osaa sanoa tarkalleen mistä se johtuu, mutta näin vaan on.

Osittain sama tilanne... Seksiä on kerran kuussa, siis aivan liian vähän. Vähentynyt vähitellen. Otin asian esille jo kun väheni muutamasta kerrasta pariin kertaan viikossa, sitten kertaan, sitten joka toinen viikko, sitten kerran kuussa... Enää en osaa oikein itsekään haluta. Olen niin pitkään tukahduttanut haluni että on ruvennut inhottamaan koko juttu. Tavallaan inhoan omaa seksuaalisuuttani, se tuntuu naurettavalta. Että miten muka koskaan olen pitänyt itseäni haluttavana ja halukkaana, oksettava ajatuskin!

Että tähän se menee jos jatkat suhteessa. :(

Mietin, onko kuitenkin provo.

Siinä missä naiset voivat pakottaa itsensä seksiin ja feikata, miehille se ei ole noin helppoa.

Kiteytettynä: mies ei kerro syytä haluttomuudelle, mutta ei halua että hakisit seksiä muualta eikä suostu terapiaan. Eikä hän suostu tekemään asialle mitään... kerroit että arvostat miestäsi, mutta kun mietit asiaa niin arvostaako hän sinua? Minusta tuo ei vaikuta rakastuneen ihmisen käytökseltä, että sidotaan toiselta kädet nuin tärkeän asian suhteen. Nyt sinä olet yrittänyt ehdottaa vaikka ja mitä mutta miten mies on tullut vastaan? Ei mitenkään, koska jostain syystä hän ajattelee ettei hänen tarvitse.

Onko miehesi muutenkin itsekeskeinen persoona? Onko hän itse konkreettisesti panostanut suhteeseenne vuosien varrella, vai oletko sinä joutunut yksin raahaamaan teitä eteenpäin?