Naiset, jutteletteko puolisonne kanssa kaikesta
Kaikesta, mistä haluaisitte ? Tuntuuko joskus, ettei jostain asiasta halua tai voi puhua, vaikka ehkä kuitenkin haluaisitte olla avoimia. Jos niin, miksi ei voi tai halua.
Olen yllättynyt, kun joskus kuulen ´ettei mun mies ymmärrä` jotakin asiaa, joka minusta ei kovin kummoinen ole. Onko yhdessäolo vain arkipäivän pyörittämistä, kaupat, ruoka, hankinnat, lapset, lomat.
Erilaista kuin unelmissa ennen liittoa? Onko naiselle kuitenkin naispuolinen ystävä se paras?
Kommentit (41)
Kyllä. Mulle puoliso on myös paras ystävä.
Jutellaan kyllä kaikesta ja en haluaisi olla suhteessa, jossa ei voitaisi olla avoimia. Mieheni on paras ystäväni eikä naispuoliset ystävät ole läheskään yhtä läheisiä eikä heidän kanssaan ole yhtä avoimet välit.
Eniten mä mieheni kanssa juttelen. Mulla ei ole läheistä naisystävää.
Riippuu puolisosta. Ensimmäisen mieheni kanssa puhutaan yhä aivan kaikesta maan ja taivaan välillä. Muihin exiin en ole väleissä. Heillä oli joko lista sallituista puheenaiheista, mitä ei oikeastaan ollut lainkaan tai sanoivat että eivät kuuntele eikä heitä kiinnosta mitä sanon, joten heidän kanssaan ei tullut mitään puhuttuakaan. Nyt en ole lähtenyt arpomaan miesten kanssa, että minkä luonnehäiriöisen sieltä saa, joten pysyn sinkkuna.
Juttelen, mutta ei hänen kanssaan saa syviä filosofisia keskusteluita ihmismielestä, mikä taas on minun mielenkiinnon kohteeni. Muutoin kyllä voi keskustella kaikesta.
Miksi sitten en ottanut filosofia/tutkijaa? Tunnen heitä runsaasti, eikä se ihmistyyppi vetoa minuun romanttisessa mielessä. Heidän kanssaan on kiva keskustella, mutta yhtään siinä ei ole vetovoimaa.
En, koska en halua että hän tilaisuuden tullen käyttää sitä hyväkseen, esim. riidan yhteydessä. Ja minun mielestä kaikkea ei tarvitse kertoakkaan, en odota sitä kumppaniltakaan. Voisi käydä niin että molemmat kuulee toiselta jotain sellaista, mitä ei ehkä pystykkään käsittelemään.
6 jatkaa: vai millaisestakeskustelusta tässä on kyse?
Minä en pelkää puolisoni hyväksikäyttävän minua, mutta en silti itsestäni pimeimpiä puolia kerro. En kerro mustasukkaisuudestani. Tai kateudestani tms. Minulla on oikeus yksityisyyteen. Enkä kerro niitä kenellään ihmiselle.
Niin, monesti naiset ovat sitä mieltä, ettei miesten kanssa voi jutella mielen asioista vaan minulla on kyllä erilainen kokemus. MIeheni on kiinnostuneempi näistä syvistä mietteistä enemmän kuin minä. Haluaisin kertoa hänelle, että tein abortin hänen lapselleen ennenkuin suhteemme muuttui vakavaksi. Mutta pilaisiko se nykyisen suhteemme, meillä menee hyvin, 2 lasta ja vaikeudet anoppien suuntaan.
Olen nyt päätynyt , etten kerro, mutta asia on ruvennut vaivaamaan.
En kerro, juuri mitään. En jaksa sitä ihmettelyä että miksi kerron tämän nyt, mitä haet tällä takaa yms paskaa.
Vierailija kirjoitti:
En kerro, juuri mitään. En jaksa sitä ihmettelyä että miksi kerron tämän nyt, mitä haet tällä takaa yms paskaa.
Miksi olet hänen kanssaan?
Ilmankos niillä varatuilla miehillä on niin kova tarve tulla kuulluksi, kuunnelluksi ja ymmärretyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin ovat. En siis itse tunne kuin yhden mutta muilta ystäviltä kuullut samaa. Taitaa olla niin että aika monet ovat yhdessä ilman rakkautta ja monet yksin rakastaen koska eivät juuri nyt voi olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En, koska en halua että hän tilaisuuden tullen käyttää sitä hyväkseen, esim. riidan yhteydessä. Ja minun mielestä kaikkea ei tarvitse kertoakkaan, en odota sitä kumppaniltakaan. Voisi käydä niin että molemmat kuulee toiselta jotain sellaista, mitä ei ehkä pystykkään käsittelemään.
Niin, tämä on oikeastaan se asia, mitä ajan takaa. Voiko uolisoon luottaa niin paljon, ettei hän koskaan käytä hyväkseen tai lyö niillä asioilla, joita toinen on kertonut.
Eikö kysymys ole luottamuksesta? Sitä joko on niin paljon, että avautuu kaikessa, josta itse hauaa tai sitten ei, koska pelkää, että toinen käyttää tietoja myöhemmin hyväkseen. AP
Miten kukaan voi elää ihmisen kanssa, jonka kanssa ei voi edes keskustella kaikesta?
Puhun puolisolleni avoimesti oikeastaan kaikesta. Ainoat asiat mistä en puhu on sellaisia, jotka loukkaisivat häntä. Mutta kaikki ilot, surut, murheet, hölmöt pohdinnat, kaikki synkimmätkin jutut.
Enemmän luotan puolisooni kuin ystäviini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska en halua että hän tilaisuuden tullen käyttää sitä hyväkseen, esim. riidan yhteydessä. Ja minun mielestä kaikkea ei tarvitse kertoakkaan, en odota sitä kumppaniltakaan. Voisi käydä niin että molemmat kuulee toiselta jotain sellaista, mitä ei ehkä pystykkään käsittelemään.
Niin, tämä on oikeastaan se asia, mitä ajan takaa. Voiko uolisoon luottaa niin paljon, ettei hän koskaan käytä hyväkseen tai lyö niillä asioilla, joita toinen on kertonut.
Eikö kysymys ole luottamuksesta? Sitä joko on niin paljon, että avautuu kaikessa, josta itse hauaa tai sitten ei, koska pelkää, että toinen käyttää tietoja myöhemmin hyväkseen. AP
Minä en ymmärrä: mikä voisi olla sellaista, mitä puoliso voisi käyttää hyväkseen? Jos ei kerro paljastumattomasta rikoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi elää ihmisen kanssa, jonka kanssa ei voi edes keskustella kaikesta?
Tämä. Jos ei ole luottamusta ei ole mitään. Rikotte vaan itsenne ja toisenne. Mikä ajaa tällaiseen? Mennään yhteen ja pysytään yhdessä täysin väärän ihmisen kanssa?
Jutellaan kyllä aivan kaikesta ja mieheni on hyvä keskustelija. Ainoita juttuja joita saatan pitää ainoastaan omina ja terapeuttini tietoina ovat omiin mielenterveysongelmiin liittyvät asiat.
Vierailija kirjoitti:
Jutellaan kyllä aivan kaikesta ja mieheni on hyvä keskustelija. Ainoita juttuja joita saatan pitää ainoastaan omina ja terapeuttini tietoina ovat omiin mielenterveysongelmiin liittyvät asiat.
Jatkan vielä sen verran ettei kyse ole siitä ettenkö luottaisi mieheeni. En vaan halua häntä huolestuttaa.
Juttelen kyllä kaikesta mistä haluan, mutta monista asioista en halua jutella hänen kanssaan, enkä kyllä oikein kenenkään muunkaan kanssa. Pidän paljon asioita ominani.