Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häät tulossa ja en enää sittenkään halua lapsia :(
Olemme avioutumassa mieheni kanssa muutaman kuukauden päästä. Joo ja ennen kuin kukaan sanoo mitään tästä niin kyllä, korona-turvallisesti meidän tyylillä luonnon keskellä hyvin pienimuotoisesti.
Olemme nyt olleet yhdessä vajaa viisi vuotta ja suhteen alussa jo puhuimme, että molemmat haaveilemme perheestä ja lapsista. Olemme kuitenkin molemmat sellaisia itsenäisiä seikkailija luonteita, jotka nauttivat siitä että saa tulla ja mennä miten haluaa. Vietämme oikeastaan kaiken vapaamme yhdessä ja erikseen harrastaen, matkustaen ja hetkessä eläen.
Nyt kuitenkin kun häät on sovittu pidettäväksi niin vauvakin on ajankohtainen puheenaihe. Mies haluaa lasta kovasti ja sanoo, että "tehdään nyt vaan eikä mietitä enää". Itse kuitenkin huomaan, että päivä päivältä haluan vähemmän lasta ja koin velvollisuudekseni sanoa sen miehelleni tässä vaiheessa.
En usko että meistä kummastakaan on vanhemmaksi ja en ole valmis luopumaan omasta elämästäni ja suunnitelluista seikkailuistani. Uskon saman pätevän. myös mieheen joka samassa lauseessa vaatii että aloitamme yrittämään vauvaa ja kertoo varanneensa vuorikiipeily reissun vuoden päähän. En usko että hän käsittää miten isosta elämänmuutoksesta on kyse ja miten paljon enemmän se vielä minulta vaatii.
Rakastan miestäni ja häät tuntuvat hyvältä ja oikealta asialta. Pelkään kuitenkin että mieleni lapsen suhteen on lopullisesti muuttunut enkä halua pidätellä miestäni suhteessa jossa hän ei välttämättä niitä saa. Mies sanoi, että haluaa häät ja katsotaan mun fiilis niiden jälkeen mutta koen velvollisuudekseni suostua vaikka haluan jotain ihan muuta....
Kommentit (404)
Yleensä tivatessani juuri näitä "mitä jos lapsi sitä ja tätä" asioita mies hermostuu ja sanoo että mietin liikaa ja asiat kyllä järjestyy ja kyllä hän hoitaa osansa. Mutta kun ynnään yhteen kaikki vinkumiset kuinka koiran hoito on raskasta ja ikävää (meillä on vanha koira), kuinka hän ostaa itselleen nyt lomaosakkeen Lapista, ilmoittaa noita matkoja oikealle ja vasemmalle jatkuvasti niin... Mulla ei ole luottoa että muuttuu.
Ja syytä miksi mies haluaa lasta ei osaa sanoa, "se olis kiva". Mä epäilen vahvasti sosiaalista painetta ja ikäkriisiä kun on itse pian 40 ...
Ja mä en vaadi että muuttuisi. Voidaan elää kahdestaan tätä elämää näinkin, molemmat ollaan onnellisia nyt. Mutta itse koen valtavaa ahdistusta siitä että mun pitäisi tehdä vastoin tahtoaan ja ryhtyä kasvattamaan lasta.
Saako mieltä muuttaa näin? Saako sen tehdä mahdollisten häiden jälkeenkin?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tivatessani juuri näitä "mitä jos lapsi sitä ja tätä" asioita mies hermostuu ja sanoo että mietin liikaa ja asiat kyllä järjestyy ja kyllä hän hoitaa osansa. Mutta kun ynnään yhteen kaikki vinkumiset kuinka koiran hoito on raskasta ja ikävää (meillä on vanha koira), kuinka hän ostaa itselleen nyt lomaosakkeen Lapista, ilmoittaa noita matkoja oikealle ja vasemmalle jatkuvasti niin... Mulla ei ole luottoa että muuttuu.
Ja syytä miksi mies haluaa lasta ei osaa sanoa, "se olis kiva". Mä epäilen vahvasti sosiaalista painetta ja ikäkriisiä kun on itse pian 40 ...
Ja mä en vaadi että muuttuisi. Voidaan elää kahdestaan tätä elämää näinkin, molemmat ollaan onnellisia nyt. Mutta itse koen valtavaa ahdistusta siitä että mun pitäisi tehdä vastoin tahtoaan ja ryhtyä kasvattamaan lasta.
Saako mieltä muuttaa näin? Saako sen tehdä mahdollisten häiden jälkeenkin?
-ap
Saa muuttaa, mutta sitten on reilua kertoa siitä myös heille, keitä asia myös koskettaa, että hekin voivat tehdä omat ratkaisunsa.
Siis hyvänen aika, saa muuttaa mieltään ja pitää!
Miksi sun lapsesi pitäisi kärsiä siitä että sair hänet vasten tahtoasi koska halusit miellyttää miestä.
Herätys nyt.
Eroaminen ennen häitä on reilumpaa kuin lapsiasian piilottelu.
Toisaalta vaikka te päättäisitte yrittää lasta, niin ei sitä välttämättä vuoden kuluttua olisi. Joten kyllä sitä siihen asti, tai edes raskauteen asti, kannattaa elää kuten ennenkin.
Eikä vanhempana tarvitse kaikkia harrastuksia ja menoja lopettaa. Esim. Lomaosake Lapissa ei ole mitenkään ristiriidassa lastenhankinnan kanssa. Jo vauvan kanssa voi mennä.
Minusta kuitenkin oleellisinta sinulle on se, haluatko sinä lasta. Jos et kertakaikkiaan halua, älä hanki. Mutta jos olette tähän asti puhuneet, että sitten joskus, niin ei kannata vääntää sitä niin, että mieskään ei ole ikinä oikeasti halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa muuttaa mieltään, mutta kyllä se pitää kertoa ENNEN häitä.
Miehen reaktio ei lupaa hyvää. Ei osaa keskustella rakentavasti, vaan suuttuu. "Kyllä se sitten hoituu = ap hoitaa asian"
Sitten on myöhäistä, kun teillä on lapsi, josta mies ei ota tasapuolista vastuuta. Silloin sinä et voi muuta kuin hoitaa lapsen.
Miksi mies ei sano hoitavansa lasta/ottavansa vastuuta, vaan vastaan noin epämääräisesti, että kyllä se siitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia pöydälle nyt hyvissä ajoin ennen häitä, sanot suoraan että et haluakaan lapsia. Voitte sitten sen pohjalta miettiä uudelleen molemmat, että haluatteko naimisiinkaan. Reilumpaa on joka tapauksessa käydä se keskustelu nyt kuin vasta häiden jälkeen.
Älä pilaa elämääsi tekemällä lasta jota et 100% varmuudella halua, koska maailmassa on ihan tarpeeksi sellaisia lapsia jo muutenkin. Sitäpaitsi lapsi rajoittaa enemmän sinun elämääsi kuin miehen, joten kannattaa miettiä ihan kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin mies haluaa erota lapsiasian vuoksi. On itsekin vanha ukko, joka ei saisi täyspäistä, uutta ja nuorempaa naista lapsihaaveita kanssaan toteuttamaan jos teille ero tulisi. Jos saisikin niin se ei olisi rakkausliitto ja tuskin mies siis haluaa lapsia muiden kuin sinun kanssasi nyt. Tuskin vaihtaisi perheleikkiin naisen kanssa, jota ei rakasta. Tuo mies ei kerkeä perustamaan perhettä jos eroatte, n. 30-vuotias saattaisi ehtiä. Että sinuna nyt vaan sanoisin, ettet lapsia sille tee, ei voi pakottaa. Häitä pitää sitten ehkä miettiä vähän aikaa uudestaan, ehkä ne siirtyy myöhemmäksi. Kyllä se mies myöhemmin tajuaa itsekin, että hänen takiaan sitä lasta ei alettu tekemään eikä ketään voi pakottaa tekemään hänelle lapsia vain koska "olis kiva olla jonkun isä"
Elämä on rikkaampaa jos on lapsia. Tätä ei voi ymmärtää jos ei itsellä ole lasta ja sen tuomaa kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin huolehdi ehkäisystä todella tarkkaan. Ja pidä huoli ettet vahingossakaan tule raskaaksi kerta et lasta halua.Jos hommaat lapsen tuollaisen miehen kanssa niin joudut olemaan lapsesta vastuussa kuin yksinhuoltaja.
Kerro miehelle että nyt on aika ymmärtää ettet tule ikinä tekemään lasta tuon miehen kanssa. Ja mieti haluatko edes naimisiin tuon miehen kanssa? Jos molemmille on ok että jatkatte samanlaista yhteiselämää kuin tähän asti ja olette tyytyväisiä suhteeseen niin jatkakaa yhdessä joko avoliitossa tai avioliitossa. Jos mies taas haluaa ehdottomasti omia lapsia niin sano että sinun kanssasi ei niitä tule. Eli sitten joko ero tai mies joutuu miettimään haluaako jatkaa kuitenkin sinun kanssasi vaikka ei sitten saa lapsia. Tai ehkä mies valitsee sen että jää sinun kanssasi kunnes löytää jonkun toisen jonka kanssa hommata lapsia.
Nyt olisi hyvä hetki muutnekin laittaa suhteen plussat ja negat paperille. Miettiä mitä elämältä haluaa.
Tyypillinen mies, lapsi halutaan statuksen vuoksi mutta sitä ei olla valmiita hoitamaan itse ja mitään ei haluta uhrata sen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kasvatat äkkiä selkärangan ja suutut takaisin kun mies kehtaa ärsyyntyä ja olla että "kyllä se järjestyy"!
Toteat sille että
1) Kun hän sanoo "kyllä se järjestyy" niin sinä kuulet "kyllä sun sitten on velvollisuudentunnosta pakko hoitaa lapsi kun minä menen ja matkustan!"
2) Sun kropallasi ei tehdä ainoatakaan lasta ennen kuin hän on osoittanut, että pystyy elämään vauvalle sopivaa elämää. Ei mitään SITTEN rauhoittumista vaan nyt.
3) Ihmiset joilla on keskenään lapsi josta ovat yhteisessä vastuussa eivät voi enää varailla matkoja ja ilmoitella toiselle että hei mulla on sillon ja sillon poikien saunailta. Tai no, sinä voit koska mies haluaa lapsen joten MIES ln silloin se joka on lapsesta 24/7 vastuussa ja kysyy sinulta, onnistuisiko joku meno!
Jos hänen kanssaan ei voi puhua näistä vaan vähättelee, niin huomautat, että miehesi ei nyt ymmärrä, että sinä et ole kuin hänen kavereidensa vaimot, vaan olet kuin hän itse etkä aio muuttua kotirouvaksi vain koska olet nainen.
Vierailija kirjoitti:
Älä pilaa elämääsi tekemällä lasta jota et 100% varmuudella halua, koska maailmassa on ihan tarpeeksi sellaisia lapsia jo muutenkin. Sitäpaitsi lapsi rajoittaa enemmän sinun elämääsi kuin miehen, joten kannattaa miettiä ihan kunnolla.
Sanoisin, että lapsi määrittää naisen elämää vielä enemmän kuin miehen, mutta ei lapsi noin filosofisesti rajoita elämää enempää kuin lapsettomuuskaan. Mutta siis ehdottomasti ei lapsia jos ei halua, ei varsinkaan jos tuon miehen kanssa saisi larpata jotain yh:ta.
Eli onko tässä nyt varsinaisesti kyse siitä, että olet lakannut haluamasta lasta, vai pikemminkin siitä, että et luota kihlattusi kykenevän vastuulliseen vanhemmuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Älä pilaa elämääsi tekemällä lasta jota et 100% varmuudella halua, koska maailmassa on ihan tarpeeksi sellaisia lapsia jo muutenkin. Sitäpaitsi lapsi rajoittaa enemmän sinun elämääsi kuin miehen, joten kannattaa miettiä ihan kunnolla.
Kyllä, seuraavat n. 8-9 vuotta et voi mihinkään cuorokauden aikaan tehdä ikinä mitään omien halujesi pohjalta. Et voi lähteä edes käväisemään kaupassa jos joku ei jää lapsen kanssa tai et ota häntä mukaan.
Sen jälkeen voit pikkuhiljaa lisätä omia menojasi, vain vähän kerrallaan, mutta vastuu, huoli ja stressi lapsesta säilyy sun koko loppuelämän ajan.
Tulet olemaan yksin vastuussa hänestä etkä voi koskaan luottaa siihen että mies hoitaa osansa.
Jopa niiden miesten, jotka ovat vastuullisempia kuin sinun, kanssa suurin vastuu on äidillä. Yleensä.
Teidän tapauksessa sulla tulisi olemaan kaksi lasta, se oikea lapsi ja mies.
Eli älä.
Ei lasta missään tapauksessa tuohon kuvioon. Mies haluaa lapsen, mutta hänellä ei ole aikomustakaan muuttaa elämäntyyliään. Ei, ei ja vielä kerran ei.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tivatessani juuri näitä "mitä jos lapsi sitä ja tätä" asioita mies hermostuu ja sanoo että mietin liikaa ja asiat kyllä järjestyy ja kyllä hän hoitaa osansa. Mutta kun ynnään yhteen kaikki vinkumiset kuinka koiran hoito on raskasta ja ikävää (meillä on vanha koira), kuinka hän ostaa itselleen nyt lomaosakkeen Lapista, ilmoittaa noita matkoja oikealle ja vasemmalle jatkuvasti niin... Mulla ei ole luottoa että muuttuu.
Ja syytä miksi mies haluaa lasta ei osaa sanoa, "se olis kiva". Mä epäilen vahvasti sosiaalista painetta ja ikäkriisiä kun on itse pian 40 ...
Ja mä en vaadi että muuttuisi. Voidaan elää kahdestaan tätä elämää näinkin, molemmat ollaan onnellisia nyt. Mutta itse koen valtavaa ahdistusta siitä että mun pitäisi tehdä vastoin tahtoaan ja ryhtyä kasvattamaan lasta.
Saako mieltä muuttaa näin? Saako sen tehdä mahdollisten häiden jälkeenkin?
-ap
Tottakai mieltä saa muuttaa mutta siitä pitää puhua avoimesti ja ajoissa. Ei ole reilua toista kohtaan jättää kertomatta. Pitää myös hyväksyä se tosi asia, että toinen lähtee suhteesta, jos kokee perheen perustamisen tärkeämmäksi.
Sinuna puhuisin avoimesti ja vakavasti nyt, varsin pian, että et ole valmis äidiksi. Ja kertoisit, ettet ehkä koskaan ole ja ymmärrät täysin, jos tämän takia mies ei halua jatkaa kanssasi.
Sinun ei tarvitse osoittaa, että osasyy on siinä, ettet luota, että miehesi hoitaisi lasta. Sinulla on kuitenkin paljon syitä jo tässä ketjussa mikset lasta halua. Tärkein syy on, ettet halua lasta. Haluat olla vapaa ja matkustaa.
Älä anna miehen painostaa sinua. Naimisiinkaan ei ole pakko mennä, jos tuntuu, että tilanne on umpisolmussa. Kuulostaa vähän sille, että mies luottaa siihen, että häiden jälkeen suostut velvollisuudesta mihin vaan. Siirtäkää häitä vaikka syksyyn.
Alue: Aihe vapaa
Itse hoidin 2 lasta käytännössä yksin kotona kun olivat pieniä, mies meni ja biletti, matkusteli, opiskeli ja teki uraa.
Lasten ollessa 6 ja 4 ilmoitin että no way Jose nyt on mun vuoro. Isi jäi kiltisti lasten kanssa kotiin kun tein kaksi muutaman kuukauden yliopistovaihtoa, hyppäsin mm. laskuvarjohypyn, matkustelin ja tein ulkomailla lyhyen työsijaisuuden. Voi hyvä ihme sitä valituksen määrää kun ei olisi edes 2 viikkoa kestänyt yksin, mutta pakko oli kun vaihtoehtoa en antanut - sanoin että aikuista ihmistä et voi estää lähtemästä.
Tämä tietysti vaatii sen, että mies on jokseenkin vastuullinen ja kiinnostunut lastensa hyvinvoinnista.