Lue keskustelun säännöt.
Miksei mielenterveysongelmaiselle voi olla fyysisiä kipuja tai sairauksia?
20.02.2021 |
Niin, voisiko joku lääkäri vaikka kertoa että miksi ei? Varsinkaan hengitysongelmia, rintakipua, vatsakipua tai pääkipua. Itkettää ja suututtaa, mutta jos siellä alkaisi itkemään ja huutamaan niin siinähän vielä vähemmän uskottaisi ja tietoihin vielä merkintä. Kerran hullu aina hullu. Vaikka yrittää asiallisesti kertoa että sattuu. "Psykosomaattinen"
Kommentit (48)
Todella inhottavaa, jos tulee kokemus että mielenterveyden häiriö vaikuttaa muiden sairauksien hoitoon. Tosin on hankalaa, jos osalla liittyy oikeasti siihen vaikkapa ahdistukseen erilaisten sairauksien pelko ja käyttää paljon terveydenhuoltoa, että osataan erottaa mistä oire johtuu ja miten pitäisi hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mummi vainaa sanoi jo aikanaan että kaikki on psyykkistä. Ihan sama vaikka käsi oli murtunut luistelukentällä, kaikki oli aina hänen mielestä psyykkistä.
No enpä ole koskaan huomannut tyttäreni kanssa lääkärille mennessä, ettei hänen oireitaan olisi otettu tosissaan, vaikka hänellä on ollut masennusta ja ahdistushäiriö jo kuusi vuotta. Tärkeä tieto sekin kumminkin ihan lääkityksen yhteensopivuuden kannalta.
Ehkä se vähän riippuu siitä, miten asiansa osaa esittää. Tuuristakin kaiketi. Ikävää, jos joku kokee tulleensa ylikävellyksi masennusdiagnoosin takia.
Vierailija kirjoitti:
On ihan tutkittu juttu, että mielisairaat saavat heikommin hoitoa somaattisiin sairauksiin. Välttämättä ei saa edes diagnoosia. Se on kyllä järkyttävää.
Mielisairaat elää yli 10 vuotta lyhyemmän elämän kuin muut. Olisiko syynä se ettei lääkäri ota mitään heidän sanomaansa vakavasti. Se on hirveä kohtalo. Miten lääkärit voi olla niin tyhmiä ja julmia jotain ihmisryhmää kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No enpä ole koskaan huomannut tyttäreni kanssa lääkärille mennessä, ettei hänen oireitaan olisi otettu tosissaan, vaikka hänellä on ollut masennusta ja ahdistushäiriö jo kuusi vuotta. Tärkeä tieto sekin kumminkin ihan lääkityksen yhteensopivuuden kannalta.
Ehkä se vähän riippuu siitä, miten asiansa osaa esittää. Tuuristakin kaiketi. Ikävää, jos joku kokee tulleensa ylikävellyksi masennusdiagnoosin takia.
Oletko sinä hänen mukanaan lääkärissä? Entä jos hän olisi aina käynyt yksin. Ihmiset kohtelee huonosti niitä joiden olettavat elävän ilman tukiverkostoa, eli ovat puolustuskyvyttömämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan tutkittu juttu, että mielisairaat saavat heikommin hoitoa somaattisiin sairauksiin. Välttämättä ei saa edes diagnoosia. Se on kyllä järkyttävää.
Mielisairaat elää yli 10 vuotta lyhyemmän elämän kuin muut. Olisiko syynä se ettei lääkäri ota mitään heidän sanomaansa vakavasti. Se on hirveä kohtalo. Miten lääkärit voi olla niin tyhmiä ja julmia jotain ihmisryhmää kohtaan.
Mielisairas ei ole kovin kiva termi. Mutta taustalla voisi ajatella olevan sellaisia kuin esim. yksinäisyys, onko turvaverkkoja, onko taustalla esim muu sairaus joka on aiheuttanut mielenterveyden häiriön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mt-asiat hoidan julkisella ja muut yksityisellä juuri tuon takia.
Jep, näinhän se on.
Ennen kuin soitin lääkäriin, inulla oli yli kuukauden ollut näköhäiriöitä ja sitten jossain vaiheessa alkoi tulla muitakin kummallisia oireita. Hoitaja kyseli oireita puhelimessa, joten kerroin sitten nuo muutkin oireet varmuuden vuoksi, vaikka en ajattelutkaan että ne välttämättä liittyvät näköongelmaan.
Kuitenkin lääkäri oli kirjoittanut suunnilleen niin, että "nämä oireet yhdessä eivät viittaa mihinkään sairauteen, oireilu voi helpottaa kun rentoutuu, ei tarvitse tulla lääkäriin". Niin, siksihän odotin noin pitkään ennen soittamista kun epäilin syyksi stressiä, mutta kun ei mennyt ohi vaan vain pahenee niin mitä siinä pitäisi tehdä? Lääkärin voisi ehkä luulla osaavan myös ajatella, että kenties nuo oireet viittaavat toisistaan erillisiin ongelmiin ja niitä voisi kuitenkin vilkaista, mutta ei näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta kyllä työterveyslääkäri ymmärtää, että stressissä laukeaa helpommin tulehduksia, iho-oireita ja selkäsärkyä kuin muuten. Lisääntyneet sairaslomat kertovat mielenterveyden kuormittumisesta.
Ja sitten kun et mene lääkäriin ennen kuin olet huonossa kunnossa lääkäri huutaa sulle niin että koko päivystys raikaa miksi et oo tullut aikaisemmin lääkäriin, yritätkö tehdä viimeistä ratkaisua?! No en ja en ole tullut aiemmin koska silloin ei tehdä tutkita mitään koska mikään ei kuulema vaivaa vaan kuvittelee kaiken. Seuraavalla kerralla pitää vissiin käydä tuhlaamassa tklääkärin aikaa ja nauhoittaa kyseinen keskustelu niin voi lääkärikin todeta itse ettei kannata mennä ennen kuin tilanne on silmin nähden huono kun palvelu on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä valmiiksi miten lääkärille ensimmäisenä ongelmansa esittää. Sillä oman kokemukseni mukaan lääkärin tehtävä (ilmeisesti ylempää määrätty) on etsiä mitättömimpiäkin merkkejä siitä että voi kieltäytyä tutkimasta ja hoitamasta. Jos sanot että pää on ollut välillä kovastikin kipeä mutta joskus olet saanut nukuttuakin, lääkäri kuulee: "potilaalla satunnaista pientä päänsärkyilyä, lievää unettomuutta, seurataan tilannetta". Kannattaa asia esittää niin että "päänsäryn vuoksi en ole nyt nukkunut neljään viikkoon yhtään yötä enkä pysty syömään mitään, edes mielialalääkkeitä vaan oksennan ne ulos". Siis liioittelet ja valehteletkin. Tästähän oli vasta joku juttu IS:ssa tai IL:ssä että valehtelemalla pääsee hoitoon ja tutkimuksiin. Minäkin olen joutunut valehtelemaan saadakseni hoitoa fyysisiin kipuihin, eikä ole edes mt-diagnooseja ja lääkityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei haluta hoitaa.
Raha. Kunnat saa enemmän rahaa mielenterveysdiagnooseja tekemällä, kuin toteamalla vaikkapa syövän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä valmiiksi miten lääkärille ensimmäisenä ongelmansa esittää. Sillä oman kokemukseni mukaan lääkärin tehtävä (ilmeisesti ylempää määrätty) on etsiä mitättömimpiäkin merkkejä siitä että voi kieltäytyä tutkimasta ja hoitamasta. Jos sanot että pää on ollut välillä kovastikin kipeä mutta joskus olet saanut nukuttuakin, lääkäri kuulee: "potilaalla satunnaista pientä päänsärkyilyä, lievää unettomuutta, seurataan tilannetta". Kannattaa asia esittää niin että "päänsäryn vuoksi en ole nyt nukkunut neljään viikkoon yhtään yötä enkä pysty syömään mitään, edes mielialalääkkeitä vaan oksennan ne ulos". Siis liioittelet ja valehteletkin. Tästähän oli vasta joku juttu IS:ssa tai IL:ssä että valehtelemalla pääsee hoitoon ja tutkimuksiin. Minäkin olen joutunut valehtelemaan saadakseni hoitoa fyysisiin kipuihin, eikä ole edes mt-diagnooseja ja lääkityksiä.
Ihan vasta oli juttu niin korona- kuin syöpäpotilaasta jotka joutuivat vähintään liioittelemaan. Toinen saadakseen koronatestin ja toinen saadakseen muistaakseni jotain aikaa kiirehtiäkseen tutkimukseen jossa syöpä löytyi.
Tuon takia ruksitan kaikki tiedot omakannasta skitsofreniadiagnoosiini liittyen ja varon käymästä sairaanhoitopiirissä, jossa olen tuon diagnoosin saanut. On nöyryyttävää mennä lääkäriin selkäkivun takia ja alkaa käydä läpi sukuhistoriaa, että josko siellä nyt ilmenisi sitä sukurasitetta eli skitsofreniaa. Joudun toteamaan, että ei kyllä löydy skitsofreniaa suvusta ei , vaikka yritän pinnistellä muistaakseni kaikki pikkuserkut ja kumminkaimat. Lääkäri tutkii selän sijaan enemmän naamaa, että onko se peruslukemilla ja valmentaa minua, aikuista kypsää älykästä työssäkäyvää korkeasti koulutettua ihmistä, etsimään psykoosin ennakko-oireiden merkkiä ja pohtimaan, miten opin tunnistamaan lähestyvän psykoosin. Ja viimeisestä mielisaraalareissusta on lähemmäs kymmenen vuotta aikaa. Nuo ventovieraat ihmiset eivät tiedä yhtään mitään minusta eikä taustoistani, paitsi tuon diagnoosin. He eivät tiedä, että lähinnä traumatisoiduin hoidostani ja että en ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään hulluna, ja että olen selvinnyt elämässäni aika hyvin huolimatta mielisairaanhoidosta, jota otin vastentahtoisesti vastaan kymmenen vuotta sitten muutaman kuukauden. En sen vuoksi. Ja että tuon diagnoosin nöyryyttävä läpikäyminen ei tee muuta kuin aktivoi traumaattiset nöyryyttävät muistot pakkohoidostani, nuoruusiän seksuaalisesta kaltoinkohtelusta ja koulukiusaamisesta. Jos lääkärit eivät tiedä diagnoosistani, he kohtelevat minua ihan normaalisti kuin ihmistä ja keskittyvät vaikka siihen selkäkipuun, eivätkä siihen onko eleeni normaalit.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä valmiiksi miten lääkärille ensimmäisenä ongelmansa esittää. Sillä oman kokemukseni mukaan lääkärin tehtävä (ilmeisesti ylempää määrätty) on etsiä mitättömimpiäkin merkkejä siitä että voi kieltäytyä tutkimasta ja hoitamasta. Jos sanot että pää on ollut välillä kovastikin kipeä mutta joskus olet saanut nukuttuakin, lääkäri kuulee: "potilaalla satunnaista pientä päänsärkyilyä, lievää unettomuutta, seurataan tilannetta". Kannattaa asia esittää niin että "päänsäryn vuoksi en ole nyt nukkunut neljään viikkoon yhtään yötä enkä pysty syömään mitään, edes mielialalääkkeitä vaan oksennan ne ulos". Siis liioittelet ja valehteletkin. Tästähän oli vasta joku juttu IS:ssa tai IL:ssä että valehtelemalla pääsee hoitoon ja tutkimuksiin. Minäkin olen joutunut valehtelemaan saadakseni hoitoa fyysisiin kipuihin, eikä ole edes mt-diagnooseja ja lääkityksiä.
Liioittelu ja oireiden keksiminen ei välttämättä kannata. Kaikkea ei kannata tutkia tai hoitaa kaikkein järeämmillä keinoilla. Keksityt oireet voi johtaa ylipäätään aivan vääriin ja virheellisiin tutkimuksiin, mitkä voivat olla kalliita, aiheuttaa sinulle epämiellyttäviä kokemuksia tai haittojakin ja liian voimakkaat tai vääränlaiset lääkkeet voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä valmiiksi miten lääkärille ensimmäisenä ongelmansa esittää. Sillä oman kokemukseni mukaan lääkärin tehtävä (ilmeisesti ylempää määrätty) on etsiä mitättömimpiäkin merkkejä siitä että voi kieltäytyä tutkimasta ja hoitamasta. Jos sanot että pää on ollut välillä kovastikin kipeä mutta joskus olet saanut nukuttuakin, lääkäri kuulee: "potilaalla satunnaista pientä päänsärkyilyä, lievää unettomuutta, seurataan tilannetta". Kannattaa asia esittää niin että "päänsäryn vuoksi en ole nyt nukkunut neljään viikkoon yhtään yötä enkä pysty syömään mitään, edes mielialalääkkeitä vaan oksennan ne ulos". Siis liioittelet ja valehteletkin. Tästähän oli vasta joku juttu IS:ssa tai IL:ssä että valehtelemalla pääsee hoitoon ja tutkimuksiin. Minäkin olen joutunut valehtelemaan saadakseni hoitoa fyysisiin kipuihin, eikä ole edes mt-diagnooseja ja lääkityksiä.
Yritän ainakin olla vähättelemättä ja ehkä vähän liioitella, mutta pelkään että jos heitän överiksi ja pääsen lääkäriin, ne siellä laittavat jonkun merkinnän kuinka potilas on hysteerinen ja liioittelee, älkää kuunnelko tulevaisuudessa mitä se sanoo.
Se on oikeasti ongelma, että joskus ihmiset alkavat nähdä toisen ihmisen vain yhden häntä määrittävän omainaisuuden kautta. Jos olet hullu, niin sitten olet vain sitä, kaikki mitä teet, olet ja ajattelet, peilautuu hulluuteesi. Samoin esim. monet h' omoseksuaalit voivat kertoa tapauksia, joita heitä katsotaan ainoastaan ja vain (h'omo)seksuaalisuuden kautta. Tai vaikkapa moni pappi voi kertoa kuinka moni näkee vain sen papin, ei ihmistä sen takana. Ja sitten kauhistuu kun 'pappi vetää röökiä' tai 'pappi joi kaljjjaa terassilla'.
Mielisairaalan potilaasta kertovassa Prinsessa -elokuvassa oli liikuttava kohtaus, jossa Prinsessalle läheinen toinen potilas teki itsemurhan ja kun Prinsessa tämän kuuli ja alkoi itkeä ja kuohuksissaan paiskasi tuolin kumoon, häntä vietiin jo lähestulkoon pakkopaitaan ja lääkittäväksi. Hullu kun on. ELi hänellä ei ollut oikeutta tuntea surua tai vihaa ystävänsä kuolemasta. Hänet nähtiin vain hulluna, ei tuntevana ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Terveyskeskuksen arvauslogit hoitavat astmaa helposti masennuksena. Eräs keuhkolääkäri sanoi kerran yhdelle tutulle, että tietää aika monta masennuspotilasta, jotka paranivat, kun saivat astmadiagnoosin ja oikean lääkityksen. Tsemppiä!
Tämä ei ole ihan tuulesta temmattua. Astmaa en sairauksena niin tunne, mutta ymmärtääkseni siinäkin voi olla huonossa tai hyvässä hoitotasapainossa, joka voi vaikuttaa aivokemioihinkin.
Itsellä on ykköstyypin diabetes ja se oli pitkään todella huonossa hoitotasapainossa. Viime syksynä tilanne meni niin pahaksi, että sain ahdistus- ja masennusdiagnoosit. Jouduin sairaalaankin alkuvuodesta ja nyt on psykiatrin käynnit aloitettu. Tai huomenna olisi ensimmäinen sitten sen, kun psykiatri kävi mua sairaalassa katsomassa. Ja kun olen nyt kuukauden hoitanut diabetestani tosi hyvin ja verensokeriarvot ovat lähteneet hitaasti mutta varmasti laskuun. Kuukausi sitten pitkäaikaissokeriarvo oli 128, nyt viikko sitten mitattu 115. Ja mä mietin, että mitä mä sinne psykiatrille olen menossa muka. Olo on jo huomattavasti parempi, kun ultrakorkeiden verensokerien aiheuttama "aivosumu" on hälvennyt.
Tää korona on pahentanut ongelmia, siksi näitä diagnooseja on tullut enemmän esim terapioihin ei ole koronan takia päässyt kuin etänä, kaikki kuntouttava toiminta on ollut katkolla, vertaistuki ryhmät toimii etänä. kotipalvelu on voitu rajata pois käytöstä kokonaan... Tehohoito ei katso diagnoosia.