Onko kukaan täällä lukenut romaania Kärpästen herra? Kannattaako lukea?

Assburger kirjoitti:

En ole tätä klassikkoa lukenut.

Kyllä löytyy suomennettuna.

Lapset joutuvat autiolle saarelle ja he muuttuvat taikauskoisiksi raakalaisiksi.

Jos en väärin ole ymmärtänyt, kirja on kristinuskon ja vanhanaikaisen kurituskasvatuksen puolustuspuhe?

Eläpä kehtaa analyysejä ruveta tunkemaan ellei sitten kirjailija ole ihan itse painottanut että juuri tätä viestiä on kirjallaan hakenut takaa.

Ollut tarkoituksena lukea jo noin vuoden ajan kun tähän jossain törmäsin mutta ei ole ollut kovin paljon lukuintoa saada edes nykyisiä kirjoja loppuun asti :/

Ajatuksia herättävä kirja. Ja ainakin Nobel-palkituista kirjoista aika poikkeuksellinen.

Mutta kirjailijan mielikuvitustahan se tietenkin on.

Tosiaan olen tutustunut myös tähän tapaukseen, jossa nuoria haakirikkoutui oikeasti autiolle saarelle. Hyvää yhteistyötä tekivät sen ajan, kun olivat siellä.

Luin nuorena ja aika ahdistava oli. Tulee mieleen, että siinä porukassa oli sellaista Koskelan surmaajapojat -ainesta. Siinä mielessä ihan mahdollinen skenaario, kovin ei-toivottava tietysti...

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä ole kyse kuin kahden alfan valtapelistä. Ei varsinaisesta kiusaamisesta.

Kärpästen herra on nykyisin joissakin yliopistoissa oppimateriaalina. Aineena ’Johtamisen psykologia’. Todellakaan ei kyse kiusaamisesta, vaan valtapelistä.

Vierailija kirjoitti:

Luin nuorena ja aika ahdistava oli. Tulee mieleen, että siinä porukassa oli sellaista Koskelan surmaajapojat -ainesta. Siinä mielessä ihan mahdollinen skenaario, kovin ei-toivottava tietysti...

Koskelan tapauksessa kysymys sadismista.

Vähän kyllä luulen, että suurin osa tänne kirjoittajista ei jaksaisi lukea koko romaania. Tämä Koskela-juttu näyttää nyt saavan ihan outoja kierteitä. Toki jos keskittymiskyky piisaa, niin kanattaahan se kirja lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin nuorena ja aika ahdistava oli. Tulee mieleen, että siinä porukassa oli sellaista Koskelan surmaajapojat -ainesta. Siinä mielessä ihan mahdollinen skenaario, kovin ei-toivottava tietysti...

Koskelan tapauksessa kysymys sadismista.

Tuo nyt oli aikamoinen yksinkertaistus. Luultavasti koitat helpolla leimalla saada kuitattua asian pois mielestäsi jotta sinun ei tarvitse pohtia sen merkitystä enempää. Vähän kuin vanhan aatun touhut kuitattiin yliluonnollisena pahuutena eikä tuon ukon ihmisluonteesta ole juurikaan näkynyt analyysia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin nuorena ja aika ahdistava oli. Tulee mieleen, että siinä porukassa oli sellaista Koskelan surmaajapojat -ainesta. Siinä mielessä ihan mahdollinen skenaario, kovin ei-toivottava tietysti...

Koskelan tapauksessa kysymys sadismista.

Tuo nyt oli aikamoinen yksinkertaistus. Luultavasti koitat helpolla leimalla saada kuitattua asian pois mielestäsi jotta sinun ei tarvitse pohtia sen merkitystä enempää. Vähän kuin vanhan aatun touhut kuitattiin yliluonnollisena pahuutena eikä tuon ukon ihmisluonteesta ole juurikaan näkynyt analyysia. 

Ootko nyt ihan varma että neljän sanan mittaisessa vastauksessa on kyse yksinkertaistamisesta? Mutta eikös toisen kivusta nautinnon saaminen ole ihan sadismin määritelmä.

Klassikko nuortenkirja, jonka itsekin luin vasta aikuisena. Sattumalta luin seuraavaksi Laguunin, josta on tehty elokuva The Beach. Molemmissa mielenkiintoista ja aika brutaaliakin kerrontaa ryhmän toiminnasta sekä oikeasta & väärästä ja näiden käsitteiden hämärtymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Klassikko nuortenkirja, jonka itsekin luin vasta aikuisena. Sattumalta luin seuraavaksi Laguunin, josta on tehty elokuva The Beach. Molemmissa mielenkiintoista ja aika brutaaliakin kerrontaa ryhmän toiminnasta sekä oikeasta & väärästä ja näiden käsitteiden hämärtymisestä.

Tuo Laguuni oli yllättävän hyvä kirja, pitäisikin lukea uudestaan. Elokuva ei ollut kovin kaksinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus vuosia sitten, aikuisena kuitenkin. En erityisemmin pitänyt kirjasta vaikka klassikko onkin. Suhtauduin aika skeptisesti siihen kuinka nopeasti ja vakavaan väkivaltaisuuteen se yhteisö luisui, se tuntui jopa tavallaan ihmisluonnon vastaiselta, ajattelin että itsesuojeluvaisto pistäisi nuoretkin ihmiset todellisuudessa pyrkimään rakentavampiin ratkaisuihin ja sitä kautta turvallisuuteen. Viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet nyt epäilemään tulkintaani, saatan olla myös pahasti väärässä. Kirja ei kuitenkaan avannut minulle mitään sellaista joka saisi ymmärtämään millaista mielenlaatua esim. Koskelan murhaan liittyy vaikka jotain selkeästi samaa niissä on, en vaan kykene näkemään teosta millään tavalla yleistettävissä olevana kuvauksena ihmisyydestä, marginaalikäytöstä niin todessa kuin tarussa.

Lue kuitenkin jos teos kiinnostaa, onneksi se on sen verran lyhyt että siitä yhdessä illassa selviää.

Ihmisluonnon vastaiselta?

Golding kirjoitti teoksensa toisen maailmansodan jälkimainingeissa ja

sen juoneenkin kuuluu saaren ulkopuolella raivoava sota. Ihminen oli juuri todistanut uskomattoman kykynsä julmuuteen: keskitysleirit, juutalaisten joukkotuho, ydinaseet, sota ylipäänsä.

Luin kirjan alakouluikäiselle pojalleni. Siinä vaiheessa kun haaksirikko oli tapahtunut ja pojat jääneet yksin saarelle, kysyin pojaltani, mitä hän luulee seuraavaksi tapahtuvan. Hän vastasi yhtään miettimättä, että pojat alkavat tapella.

Se siitä ihmisluonnosta.

Hyvä kirja, suosittelen ap:lle.

MIKÄ siinä juutalaiskullissa on niin ihanaa? Joukkotuhot on kohdistuneet aivan muihin ihmisiin kuin juutalaisiin. Juutalaiset valittavat turhasta. Maailma olisi parempi paikka ilman juutalaisia ja juutalaisten puolesta uhriutujia.

Luin yläasteella, inhosin sitä. Ehkä pitäisi lukea uudestaan nyt vanhempana, kun osaisi suhtautua siihen analyyttisemmin.