Onko kukaan täällä lukenut romaania Kärpästen herra? Kannattaako lukea?

Luin muuten juuri paljon kevyemmän "lapset-auriolla-saarella-seikkailun".

Sven Wernströmin "Salaisten saari".

Tässä lasten yhteisö kävi läpi "vääjäämättömän" kehityksen metsästäjä-keräilijöistä kapitalismiin, vallankumoukseen ja kommunismiin.

Kommunismia ei toki mainittu nimeltä, mutta lasenseikkailuksi naamioitua propagandaa tämä oli.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Lue mieluummin Rutger Bregmanin Hyvän historia. Siinä käsitellään Kärpästen herraa ja lisäksi tosielämän vastaavaa tarinaa, jossa joukko koulupoikia haaksirikkoutuu autiolle saarelle. Tai lue tämäkin, jos päätät lukea Kärpästen herran.

Tää on kyllä hyvä teos! Lue molemmat.

Kannattaa ehdottomasti lukea. Loistava kirjana ja loistava leffana. Vielä vuosienkin jälkeen Possun kohtalo järkyttää

Vierailija kirjoitti:

Koulussa piti lukea. Muistaakseni yläasteella. Aika karuhan se on. Piti joku aine siitä väsätä ja analysoida.

Teillä oli ajatteleva ihminen nuorten opena. Olisipa ne nuoret murhaajatkin tämän lukeneet ajatuksella ennen tekoaan,,,

Vierailija kirjoitti:

Yksi oikea tapaushan on sellainen missä lapset joutuvat autiolle saarelle keskenään. Ei heistä villieläimiä tullut.

Niin ajatteles, ne lapsetkin ovat yksilöitä ja erilaisia. Kuka olisi kuvitellut.a

William Golding ei suinkaan tehnyt sosiologian tutkimusta. Hän kirjoitti fiktiivisen kirjan siitä, mitä tietyille lapsille tietyssä tilanteessa tapahtuu.

Kirja kuvaa minusta loistavasti sitä, miten lapsesta tulee kiusaaja ja vallankäyttäjä, kun ryhmästä puuttuvat säännöt ja vallankäyttö palkitsee.

Eivät kiusaajat ole mitään ulkoplaneetalta tulleita, eri lajin edustajia. He ovat meitä. Jokainen meistä saattaa ainakin katsoa vaieten sivusta kiusaamista, jos kokee, että siitä on hänelle hyötyä.

Tietenkin aikuinen ajattelee, että yhteistyö olisi toiminut autiolla saarella selviämisessä paremmin, mutta se on jälkikäteisbesserwisserismiä, eikä ota lainkaan huomioon lasten välisiä psykologisia jännitteitä.

Minäkin luin tuon kirjan koulussa ja se on minull edelleen kirjahyllyssä. Se on syystä maailmankirjallisuuden klassikko.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Lue mieluummin Rutger Bregmanin Hyvän historia. Siinä käsitellään Kärpästen herraa ja lisäksi tosielämän vastaavaa tarinaa, jossa joukko koulupoikia haaksirikkoutuu autiolle saarelle. Tai lue tämäkin, jos päätät lukea Kärpästen herran.

Kiitos vinkista. Kija meni jo tilaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi oikea tapaushan on sellainen missä lapset joutuvat autiolle saarelle keskenään. Ei heistä villieläimiä tullut.

Ja lähde löytyy mistä?

Luin joskus 14-vuotiaana ja oli minusta todella ahdistava. Muistan tunteen vieläkin 40 vuotta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa piti lukea. Muistaakseni yläasteella. Aika karuhan se on. Piti joku aine siitä väsätä ja analysoida.

Teillä oli ajatteleva ihminen nuorten opena. Olisipa ne nuoret murhaajatkin tämän lukeneet ajatuksella ennen tekoaan,,,

Taitaa välivaltarikollisiksi ajautua lähinnä väkeä, joka ei lue yhtään mitään.

Toki joku yksinäinen pommintekijä on voinut olla yksinäinen lukutoukkakin.

Klassikko. Kannattaa lukea. Lue myös Sieppaaja ruispellossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi oikea tapaushan on sellainen missä lapset joutuvat autiolle saarelle keskenään. Ei heistä villieläimiä tullut.

Ja lähde löytyy mistä?

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006506372.html

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus vuosia sitten, aikuisena kuitenkin. En erityisemmin pitänyt kirjasta vaikka klassikko onkin. Suhtauduin aika skeptisesti siihen kuinka nopeasti ja vakavaan väkivaltaisuuteen se yhteisö luisui, se tuntui jopa tavallaan ihmisluonnon vastaiselta, ajattelin että itsesuojeluvaisto pistäisi nuoretkin ihmiset todellisuudessa pyrkimään rakentavampiin ratkaisuihin ja sitä kautta turvallisuuteen. Viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet nyt epäilemään tulkintaani, saatan olla myös pahasti väärässä. Kirja ei kuitenkaan avannut minulle mitään sellaista joka saisi ymmärtämään millaista mielenlaatua esim. Koskelan murhaan liittyy vaikka jotain selkeästi samaa niissä on, en vaan kykene näkemään teosta millään tavalla yleistettävissä olevana kuvauksena ihmisyydestä, marginaalikäytöstä niin todessa kuin tarussa.

Lue kuitenkin jos teos kiinnostaa, onneksi se on sen verran lyhyt että siitä yhdessä illassa selviää.

Ihmisluonnon vastaiselta?

Golding kirjoitti teoksensa toisen maailmansodan jälkimainingeissa ja

sen juoneenkin kuuluu saaren ulkopuolella raivoava sota. Ihminen oli juuri todistanut uskomattoman kykynsä julmuuteen: keskitysleirit, juutalaisten joukkotuho, ydinaseet, sota ylipäänsä.

Luin kirjan alakouluikäiselle pojalleni. Siinä vaiheessa kun haaksirikko oli tapahtunut ja pojat jääneet yksin saarelle, kysyin pojaltani, mitä hän luulee seuraavaksi tapahtuvan. Hän vastasi yhtään miettimättä, että pojat alkavat tapella.

Se siitä ihmisluonnosta.

Hyvä kirja, suosittelen ap:lle.

Kannattaa lukea. 

Vierailija kirjoitti:

Klassikko. Kannattaa lukea. Lue myös Sieppaaja ruispellossa.

Sieppari ruispellossa oli varmasti käänteentekevä kirja nuorisokuvauksena.

Julkea aikanaan.

Tämän päivän ihmiselle se ei kai välttämättä kovin ihmeellisenä näyttäydy.

Onhan tämä ihan hyvä. Mutta jos haet jotakin Koskela-analogioita, niin eihän se nyt yhtään sellainen ole.

Eihän tässä ole kyse kuin kahden alfan valtapelistä. Ei varsinaisesta kiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus vuosia sitten, aikuisena kuitenkin. En erityisemmin pitänyt kirjasta vaikka klassikko onkin. Suhtauduin aika skeptisesti siihen kuinka nopeasti ja vakavaan väkivaltaisuuteen se yhteisö luisui, se tuntui jopa tavallaan ihmisluonnon vastaiselta, ajattelin että itsesuojeluvaisto pistäisi nuoretkin ihmiset todellisuudessa pyrkimään rakentavampiin ratkaisuihin ja sitä kautta turvallisuuteen. Viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet nyt epäilemään tulkintaani, saatan olla myös pahasti väärässä. Kirja ei kuitenkaan avannut minulle mitään sellaista joka saisi ymmärtämään millaista mielenlaatua esim. Koskelan murhaan liittyy vaikka jotain selkeästi samaa niissä on, en vaan kykene näkemään teosta millään tavalla yleistettävissä olevana kuvauksena ihmisyydestä, marginaalikäytöstä niin todessa kuin tarussa.

Lue kuitenkin jos teos kiinnostaa, onneksi se on sen verran lyhyt että siitä yhdessä illassa selviää.

Ihmisluonnon vastaiselta?

Golding kirjoitti teoksensa toisen maailmansodan jälkimainingeissa ja

sen juoneenkin kuuluu saaren ulkopuolella raivoava sota. Ihminen oli juuri todistanut uskomattoman kykynsä julmuuteen: keskitysleirit, juutalaisten joukkotuho, ydinaseet, sota ylipäänsä.

Luin kirjan alakouluikäiselle pojalleni. Siinä vaiheessa kun haaksirikko oli tapahtunut ja pojat jääneet yksin saarelle, kysyin pojaltani, mitä hän luulee seuraavaksi tapahtuvan. Hän vastasi yhtään miettimättä, että pojat alkavat tapella.

Se siitä ihmisluonnosta.

Hyvä kirja, suosittelen ap:lle.

Aina ihmiset ovat toisiaan tappaneet, ihmisluonnonvastaiseksi koin sen kuinka nopeasti ja vailla kummempaa motiivia yhteisö kääntyy sisäisesti väkivaltaiseksi. Konfliktien taustalla yleensä kuitenkin on valmis vastakkainasettelu, heimot taistelee reviireistä, kansat rajoistaan, siinä usein on mukana vahva ”me” vastaan ”ne”. Yhteisöt taas pyrkivät sisäiseen rauhaan, se on yhteisöjen elinehto.

Tuolla aiemmin esitetty teoria tuosta uskonnollisesta agendasta kuulostaa itseasiassa nyt ihan järkevältä, ilman kirkon ja esivallan holhousta olisimme kuin lapsia jotka syöksevät yhteiskunnan silmänräpäyksessä täydelliseen anarkiaan ja tappaisimme toisemme.

Koskelan tapaus tulee mieleen tästä kirjasta.

Kannattaa.

Luettiin ylös asteella koulussa.

Voisin lukea sen uudestaan nyt kun sitä rupesin muistelee.

Onko tästä elokuvaa? En jaksa lukea kirjoja.