Muita takahikiän surkimuslukiosta hyvään yliopistoon päätyneitä, joita ihmetyttää pääkaupunkiseutulaisten lukiokilpailu?

Peräkylien lukiot tuottavat nykyisin järjestään tasokkaampia ylioppilaita kun opetuksen tasoa ja rimaa ei ole niin paljon tarvinnut laskea "rikkauden" takia.

Ero tulee jatkossa vain kasvamaan.

Ne, joilla on opintomenestystä ennustavat luonteenpiirteet (sinnikkyys, älykkyys, itsenäisyys jne.) pärjäävät kyllä, ei lukio siihen vaikuta.

Toki voi olla kivempaa viettää nuoruutta kaltaistensa seurassa kuin tulla haukutuksia hikipingoksi. Eliittilukiossa välttyy varmaan sellaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät sulle, siis oikeesti😊Eliittilukiosta hyvin kirjoittaneena ja kovan työpanoksen lukiossa tehneenä yliopisto-opiskelu on tuntunut jopa helpolta. Itse sain potkua pienestä kilpailuhengestä, joka lukiossa oli. Kaikille tämä ei tietty sovi, mutta summa summarum, oli helpompi hakeutua yliopistoon näillä spekseillä.

Miksi opiskelun pitäisi olla helppoa? Vaikka joutuisi tekemään töitä, voi menestyä ja oppia muita asioita, periksiantamattomuutta, pitkäjännitteisyyttä jne. Tuo helpolla pääsyn tavoittelu ei välttämättä kuulosta kovin hyvältä tukevaisuutta ajatellen.

Yliopisto-opiskelu on helppoa silloin, kun on hyvät opiskelutaidot ja on tottunut tekemään opintojen eteen töitä. Siellä ei pääsääntöisesti enää riitä, että kuuntelee luennolla ja menee tenttiin, tai kirjoittaa sivun pituisen esseen vikana iltana.

Kympin oppilas on todennäköisesti tehnyt jo peruskoulussa määrätietoisesti työtä menestyksen eteen, kun laiskempi, mutta yhtä älykäs tyytyy yseihin, jotka saa tekemättä mitään. Jälkimmäinen on yliopistossa pulassa, kun kaikki onkin niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät sulle, siis oikeesti😊Eliittilukiosta hyvin kirjoittaneena ja kovan työpanoksen lukiossa tehneenä yliopisto-opiskelu on tuntunut jopa helpolta. Itse sain potkua pienestä kilpailuhengestä, joka lukiossa oli. Kaikille tämä ei tietty sovi, mutta summa summarum, oli helpompi hakeutua yliopistoon näillä spekseillä.

Niin, itse takahikiällä lukion käyneenä ja opiskeluun hyvin vähän panostaneena olen myös kokenut yliopisto-opinnot jopa helpoiksi. Olen suht immuuni kilpailuhenkisyydelle, ihmettelin lähinnä kun osa kavereista silmät kiiluen kyseli muiden arvosanoja. Eipä ollut ongelmaa hakeutua yliopistoon näilläkään spekseillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät sulle, siis oikeesti😊Eliittilukiosta hyvin kirjoittaneena ja kovan työpanoksen lukiossa tehneenä yliopisto-opiskelu on tuntunut jopa helpolta. Itse sain potkua pienestä kilpailuhengestä, joka lukiossa oli. Kaikille tämä ei tietty sovi, mutta summa summarum, oli helpompi hakeutua yliopistoon näillä spekseillä.

Miksi opiskelun pitäisi olla helppoa? Vaikka joutuisi tekemään töitä, voi menestyä ja oppia muita asioita, periksiantamattomuutta, pitkäjännitteisyyttä jne. Tuo helpolla pääsyn tavoittelu ei välttämättä kuulosta kovin hyvältä tukevaisuutta ajatellen.

Ei ole kysymys helpolla pääsystä vaan että ainakin aluksi yliopisto-opinnot tuntuvat jopa helpommilta, kuin opiskelu korkean keskiarvon lukiossa. Tietty haluan haastaa itseäni😊

Järvenpääläiset ei pääse enää omaan lukioon kun helsinkiläiset tulee sinne ja vantaalaiset

Vierailija kirjoitti:

Niihin "takahikiän" lukioihin menevät niin seiskan kuin kympinkin keskiarvolla peruskoulun käyneet. Sieltä siis löytyy aina muitakin opiskelumotivoituneita ja usein myös opiskeluryhmät saattavat olla pienempiä, opetus on näin henkilökohtaisempaa. 

Pääkaupunkiseudulla ja ehkä muissakin isoimmissa kaupungeissa on aina ollut ns. huippulukioita,  mutta lähilukiot muistuttivat aiemmin ehkä enemmän noita "takahikiän" lukioita, mentiin siihen omaan kouluun keskiarvosta riippumatta. Nykyään tilanne on kuitenkin mennyt vuosi vuodelta enemmän siihen, että lähilukiotkin ovat joko ns. ysin lukioita tai sitten seiskan. Koska välimatkat ovat lyhyet, ei noihin seiskan lukioihin juurikaan jää oppilaita, joilla keskiarvo riittää muualle, joten verrattuna pikkupaikkakuntien heterogeenisempiin kouluihin, niissä saattaa olla isoissa opiskeluryhmissä pelkästään nuoria, jotka juuri ja juuri ovat päässeet lukioon miettimään, mitäköhän sitä oikeasti haluaisi tehdä. Tämän takia niihin ei sitten hakeudu seuraavanakaan vuonna oppilaita, jotka pääsevät johonkin kasipuolen - ysin lukioon ja eriytyminen jatkuu. 

Lapsella oli älyttömän rauhaton luokka koko peruskoulun ajan, nyt sitten lukiossa, jossa ka. pitää olla vähintään 9. On kuulemma hämmästyttävän hiljaista tunnilla.

Mitä se lukio mihinkään vaikuttaa? Kaikki perähikiän hikaritytöt meni Helsinkiin opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Sinne mennään ihan omilla arvosanoilla ja pääsykoetuloksilla eikä mikään lukio siihen vaikuta mistä ne ällät on haettu ja missä ne on kirjoitettu. 

Takahikiällä on paljon hyviä lukioita ja opettajia. Opiskelijoiden taso on vaan moninaisempi. Siksi keskiarvo ei ole huippua. Mutta hyvät pärjää niissä loistavasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät sulle, siis oikeesti😊Eliittilukiosta hyvin kirjoittaneena ja kovan työpanoksen lukiossa tehneenä yliopisto-opiskelu on tuntunut jopa helpolta. Itse sain potkua pienestä kilpailuhengestä, joka lukiossa oli. Kaikille tämä ei tietty sovi, mutta summa summarum, oli helpompi hakeutua yliopistoon näillä spekseillä.

Miksi opiskelun pitäisi olla helppoa? Vaikka joutuisi tekemään töitä, voi menestyä ja oppia muita asioita, periksiantamattomuutta, pitkäjännitteisyyttä jne. Tuo helpolla pääsyn tavoittelu ei välttämättä kuulosta kovin hyvältä tukevaisuutta ajatellen.

Tietenkin töitä pitää oppia tekemään, mutta älytön nipotus jo lukiovaiheessa tuntuu sairaalta. Kyllä koulusta pitää kyetä selviämään suht helposti. Jos kaikki voimat ja stressi keskittyy kouluun aikana jollain pitäisi keskittyä myös itseensä, miettiä mikä on ihmisenä, kehittää murrosiän jälkeen tervettä itsetuntoa, miettiä omia arvoja ja tavoitteita, ihmissuhteita jne. Nuoret tarvitsevat myös vapaata, löysää aikaa jolloin prosessoida kaikkea tuota. Vanhemmat tuntuvat ajattelevan, että tekevät kaikkensa lastensa eteen jos pukkivat heitä mahdollisimman tiukkoihin kilpailullisiin lukioihin ja painostavat pärjäämään jokaisessa kokeeessa täydellisesti. Itse kävin kouluni laiskasti, pikkukokeista rimaa hipoen läpi, isommista ja kirjoituksista sitten kiitettävästi. Samalla jäi aikaa miettiä itseä monipuolisesti, kykeni miettimään  itse priorisoimistaan ja omien kykyjen suuntautumista (mikä auttanut hillittömästi nykyisessä kiireisessä työelämässä) - ja viettää mukavaa teinielämää seurusteluineen, biletyksineen ja muine teinitouhuineen. Ei tarvinnut pitää elämää on hold-tilassa jonkun koulun takia, tuosta olen nyt aikuisena ollut todella hyvilläni.

Vierailija kirjoitti:

Ne, joilla on opintomenestystä ennustavat luonteenpiirteet (sinnikkyys, älykkyys, itsenäisyys jne.) pärjäävät kyllä, ei lukio siihen vaikuta.

Toki voi olla kivempaa viettää nuoruutta kaltaistensa seurassa kuin tulla haukutuksia hikipingoksi. Eliittilukiossa välttyy varmaan sellaiselta.

Eliittilukiossa on sitten muita ongelmia. Joillekin tulee järkytyksenä se, että ei olekaan enää paras, kun puolissa aineita on kympit. Elittiilukiossa sillä onkin joukon huonoin. :)

Suurempi ongelma on erilaiset mielenterveysongelmat, joita kilpailuympäristö ruokkii. Esimerkiksi koulu-uupumus ja anoreksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät sulle, siis oikeesti😊Eliittilukiosta hyvin kirjoittaneena ja kovan työpanoksen lukiossa tehneenä yliopisto-opiskelu on tuntunut jopa helpolta. Itse sain potkua pienestä kilpailuhengestä, joka lukiossa oli. Kaikille tämä ei tietty sovi, mutta summa summarum, oli helpompi hakeutua yliopistoon näillä spekseillä.

Miksi opiskelun pitäisi olla helppoa? Vaikka joutuisi tekemään töitä, voi menestyä ja oppia muita asioita, periksiantamattomuutta, pitkäjännitteisyyttä jne. Tuo helpolla pääsyn tavoittelu ei välttämättä kuulosta kovin hyvältä tukevaisuutta ajatellen.

Tietenkin töitä pitää oppia tekemään, mutta älytön nipotus jo lukiovaiheessa tuntuu sairaalta. Kyllä koulusta pitää kyetä selviämään suht helposti. Jos kaikki voimat ja stressi keskittyy kouluun aikana jollain pitäisi keskittyä myös itseensä, miettiä mikä on ihmisenä, kehittää murrosiän jälkeen tervettä itsetuntoa, miettiä omia arvoja ja tavoitteita, ihmissuhteita jne. Nuoret tarvitsevat myös vapaata, löysää aikaa jolloin prosessoida kaikkea tuota. Vanhemmat tuntuvat ajattelevan, että tekevät kaikkensa lastensa eteen jos pukkivat heitä mahdollisimman tiukkoihin kilpailullisiin lukioihin ja painostavat pärjäämään jokaisessa kokeeessa täydellisesti. Itse kävin kouluni laiskasti, pikkukokeista rimaa hipoen läpi, isommista ja kirjoituksista sitten kiitettävästi. Samalla jäi aikaa miettiä itseä monipuolisesti, kykeni miettimään  itse priorisoimistaan ja omien kykyjen suuntautumista (mikä auttanut hillittömästi nykyisessä kiireisessä työelämässä) - ja viettää mukavaa teinielämää seurusteluineen, biletyksineen ja muine teinitouhuineen. Ei tarvinnut pitää elämää on hold-tilassa jonkun koulun takia, tuosta olen nyt aikuisena ollut todella hyvilläni.

Tämä luokaton lukio tuntuu olevan toiselta planeetalta kuin aikoinaan käymäni kurssimuotoinen. Lukujärjestyksen laatiminen ja kursseille mahtuminen on oma stressinsä. Opetusryhmässä voi olla yli 40 opiskelijaa, joista et välttämättä tunne ketään.

Vierailija kirjoitti:

Järvenpääläiset ei pääse enää omaan lukioon kun helsinkiläiset tulee sinne ja vantaalaiset

Eipäs, vaan tuusulalaiset. Järvenpää isompana citynä houkuttelee heitä.

Samaan aikaan Tuusulassa on suhteessa väkilukuun enemmän lukiopaikkoja kuin Järvenpäässä, joten jäkeläisten on lähdettävä kouluun Tuusulaan, jos keskiarvo ei riitä omaan lukioon.

Sekä Helsingissä että Vantaalla on sekä paremmat että huonommat koulut. Kenenkään ei tarvitse koulumenestyksen vuoksi lähteä Järvenpäähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, joilla on opintomenestystä ennustavat luonteenpiirteet (sinnikkyys, älykkyys, itsenäisyys jne.) pärjäävät kyllä, ei lukio siihen vaikuta.

Toki voi olla kivempaa viettää nuoruutta kaltaistensa seurassa kuin tulla haukutuksia hikipingoksi. Eliittilukiossa välttyy varmaan sellaiselta.

Eliittilukiossa on sitten muita ongelmia. Joillekin tulee järkytyksenä se, että ei olekaan enää paras, kun puolissa aineita on kympit. Elittiilukiossa sillä onkin joukon huonoin. :)

Suurempi ongelma on erilaiset mielenterveysongelmat, joita kilpailuympäristö ruokkii. Esimerkiksi koulu-uupumus ja anoreksia.

Kaksi lastani käynyt eliittilukion ja mitään edellä mainituista ongelmista en ole heidän kaveripiirissään havainnut. Päinvastoin😊

Itseasiassa he ovat olleet eliittikoulussa 10 vuotta🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät sulle, siis oikeesti😊Eliittilukiosta hyvin kirjoittaneena ja kovan työpanoksen lukiossa tehneenä yliopisto-opiskelu on tuntunut jopa helpolta. Itse sain potkua pienestä kilpailuhengestä, joka lukiossa oli. Kaikille tämä ei tietty sovi, mutta summa summarum, oli helpompi hakeutua yliopistoon näillä spekseillä.

Miksi opiskelun pitäisi olla helppoa? Vaikka joutuisi tekemään töitä, voi menestyä ja oppia muita asioita, periksiantamattomuutta, pitkäjännitteisyyttä jne. Tuo helpolla pääsyn tavoittelu ei välttämättä kuulosta kovin hyvältä tukevaisuutta ajatellen.

Yliopisto-opiskelu on helppoa silloin, kun on hyvät opiskelutaidot ja on tottunut tekemään opintojen eteen töitä. Siellä ei pääsääntöisesti enää riitä, että kuuntelee luennolla ja menee tenttiin, tai kirjoittaa sivun pituisen esseen vikana iltana.

Kympin oppilas on todennäköisesti tehnyt jo peruskoulussa määrätietoisesti työtä menestyksen eteen, kun laiskempi, mutta yhtä älykäs tyytyy yseihin, jotka saa tekemättä mitään. Jälkimmäinen on yliopistossa pulassa, kun kaikki onkin niin vaikeaa.

Minä olen takahikiän lukion käynty surkeilla arvosanoilla ja C:n kirjoittaneena. Avoimessa olen tutkinto-opiskelijoiden kanssa opiskellut, enkä nyt sanoisi yliopisto-opintojen ainakaan humanistisella saatika yhteiskuntatieteellisellä olevan mitenkään haastavia. Hyvin helposti sai hyvän arvosanan. Lukion lyhyen matikan vitosen numerolla sai tehtyä tilastotieteen pakollisetkin 2.5/3 arvosanalla. Sen tein tosin osana yhteiskuntatieteellisen pakollisia opintoja. En ymmärrä kuka niissä ei pärjää jos tällainen puolivaloilla varustettu, täyteen neurologisia ongelmia ja oppimishäiriöitä pakattu ameebakin  niissä pärjää varsin vaivattomasti.

Joo, pikkupaikkakunnilla ja isojen kaupunkien liepeillä on hyvin erilaiset tilanteet. Pikkupaikkakunnan lukiossa on tasaisesti kaikenlaisia opiskelijoita, ja paikkakunnan motivoituneimmat opettajat.

Isoilla paikkakunnilla on huippulukioita, joihin pääsevät vain opinnoissa menestyneet opiskelijat, ja niissä haluaisivat opettaa kaikki opettajat. Muihin lukioihin jäävät ne, jotka eivät noihin ole päässeet. Opiskeluympäristöt ovat väistämättä erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Pienen maalaispaikkakunnan lukio, johon pääsi kaikki halukkaat. Kahta lukuunottamatta kaikki lukioluokkalaiseni ovat suorittaneet vähintään amk-tutkinnon. Maistereita, lisensiaatteja ja tohtoreita on suurin osa. Itsestä on kiinni millaiset paperit saa, ei hyviin papereihin mitään eliittilukiota tarvita. Yo-kirjoitukset on samat kaikille.

Sama trendi on ollut ko. lukion käyneillä vuosikausia, eli oma ikäluokkani ei ollut mitenkään erityistapaus.

Ns. takahikiän lukiosta meitä kirjoitti noin 60 vuonna 2012. Suurin osa suoritti tai suorittaa AMK-tutkintoa, maistereita on peräti 8 ja ammattikouluun tai ei lainkaan lukionjälkeisiin opintoihin lähti 16. Itsestähän se on kiinni, mutta naapurikaupungin lukion tuon vuoden vähän yli 80 ylioppilaasta on nyt maistereita yli 50. Ei se koulu tietenkään merkitse, itse ne opiskelut pitää suorittaa, mutta laittaa tuo ainakin minut miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Takahikiältä pikkuriikkisestä lukiosta professoriksi ulkomaille. Ihan mahdollista. Ja olen ollut todella kiitollinen tuosta omasta koululaitoksestani. Hyvin erilaisia nuoria, elämän kirjo näkyvissä. Antoi paljon paremmat eväät itselle kuin jostain hyvin pienestä homogeenisesta kuplasta olisi saanut.

Tässä on vastaus kysymykseen, ja seikka jota harva tuntuu tajuavan. Ne pienet takahikiän lukiot todella ovat heterogeenisia, koska sinne menee kaikki. Tämä ei päde pääkaupunkiseudulla, jossa oikeastaan on valittavina vain tietynlaisia homogeenisia kuplia: eliittikupla, vihervasemmistolainen taidekupla, ei-mua-niin-kiinnosta-kupla jne. Kysymys on siitä, etteivät ihmiset halua jälkikasvuaan väärään kuplaan.

Pääkaupunkiseudun heikomman keskiarvorajan lukiossa ei ole "elämän koko kirjo" näkyvillä samalla tavalla kuin pienen maalaispitäjän ainoassa lukiossa, vaan sinne on valikoitunut tietynlainen otos. En sano etteikö poikkeuksia ole, ja osa nuorista saattaa aidosti valita lähilukionsa vaikka pääsisi parempaankin, mutta tämä kuitenkin vaikuttaa lukion valintaan huimasti pääkaupunkiseudulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät sulle, siis oikeesti😊Eliittilukiosta hyvin kirjoittaneena ja kovan työpanoksen lukiossa tehneenä yliopisto-opiskelu on tuntunut jopa helpolta. Itse sain potkua pienestä kilpailuhengestä, joka lukiossa oli. Kaikille tämä ei tietty sovi, mutta summa summarum, oli helpompi hakeutua yliopistoon näillä spekseillä.

Miksi opiskelun pitäisi olla helppoa? Vaikka joutuisi tekemään töitä, voi menestyä ja oppia muita asioita, periksiantamattomuutta, pitkäjännitteisyyttä jne. Tuo helpolla pääsyn tavoittelu ei välttämättä kuulosta kovin hyvältä tukevaisuutta ajatellen.

Tietenkin töitä pitää oppia tekemään, mutta älytön nipotus jo lukiovaiheessa tuntuu sairaalta. Kyllä koulusta pitää kyetä selviämään suht helposti. Jos kaikki voimat ja stressi keskittyy kouluun aikana jollain pitäisi keskittyä myös itseensä, miettiä mikä on ihmisenä, kehittää murrosiän jälkeen tervettä itsetuntoa, miettiä omia arvoja ja tavoitteita, ihmissuhteita jne. Nuoret tarvitsevat myös vapaata, löysää aikaa jolloin prosessoida kaikkea tuota. Vanhemmat tuntuvat ajattelevan, että tekevät kaikkensa lastensa eteen jos pukkivat heitä mahdollisimman tiukkoihin kilpailullisiin lukioihin ja painostavat pärjäämään jokaisessa kokeeessa täydellisesti. Itse kävin kouluni laiskasti, pikkukokeista rimaa hipoen läpi, isommista ja kirjoituksista sitten kiitettävästi. Samalla jäi aikaa miettiä itseä monipuolisesti, kykeni miettimään  itse priorisoimistaan ja omien kykyjen suuntautumista (mikä auttanut hillittömästi nykyisessä kiireisessä työelämässä) - ja viettää mukavaa teinielämää seurusteluineen, biletyksineen ja muine teinitouhuineen. Ei tarvinnut pitää elämää on hold-tilassa jonkun koulun takia, tuosta olen nyt aikuisena ollut todella hyvilläni.

Tämä luokaton lukio tuntuu olevan toiselta planeetalta kuin aikoinaan käymäni kurssimuotoinen. Lukujärjestyksen laatiminen ja kursseille mahtuminen on oma stressinsä. Opetusryhmässä voi olla yli 40 opiskelijaa, joista et välttämättä tunne ketään.

Luokaton lukiohan on ollut jo 30 vuotta! Niin iso osa lukion sisällöstä on pakollista, että ei se luokattomuus edes oikein toimi. Kaikki ovat niillä samoilla äikän ja matikan kursseilla, että voivat seuraavassa jaksossa mennä uudelle äikän ja matikan kurssille. Ne mahtuvat aina lukujärjestykseen, kaikki mahtuvat kursseille ja niitä ei tosiaan ole tarjolla vapaavalintaisessa järjestyksessä.

Valinnaiset kurssit ovat omassa lukujärjestysslotissaan ja siinä se ongelma sitten tulee, jos on kaikesta kiinnostunut. Ei voi ottaa kahta päällekkäistä, kiinnostavaa kurssia yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät sulle, siis oikeesti😊Eliittilukiosta hyvin kirjoittaneena ja kovan työpanoksen lukiossa tehneenä yliopisto-opiskelu on tuntunut jopa helpolta. Itse sain potkua pienestä kilpailuhengestä, joka lukiossa oli. Kaikille tämä ei tietty sovi, mutta summa summarum, oli helpompi hakeutua yliopistoon näillä spekseillä.

Miksi opiskelun pitäisi olla helppoa? Vaikka joutuisi tekemään töitä, voi menestyä ja oppia muita asioita, periksiantamattomuutta, pitkäjännitteisyyttä jne. Tuo helpolla pääsyn tavoittelu ei välttämättä kuulosta kovin hyvältä tukevaisuutta ajatellen.

Tietenkin töitä pitää oppia tekemään, mutta älytön nipotus jo lukiovaiheessa tuntuu sairaalta. Kyllä koulusta pitää kyetä selviämään suht helposti. Jos kaikki voimat ja stressi keskittyy kouluun aikana jollain pitäisi keskittyä myös itseensä, miettiä mikä on ihmisenä, kehittää murrosiän jälkeen tervettä itsetuntoa, miettiä omia arvoja ja tavoitteita, ihmissuhteita jne. Nuoret tarvitsevat myös vapaata, löysää aikaa jolloin prosessoida kaikkea tuota. Vanhemmat tuntuvat ajattelevan, että tekevät kaikkensa lastensa eteen jos pukkivat heitä mahdollisimman tiukkoihin kilpailullisiin lukioihin ja painostavat pärjäämään jokaisessa kokeeessa täydellisesti. Itse kävin kouluni laiskasti, pikkukokeista rimaa hipoen läpi, isommista ja kirjoituksista sitten kiitettävästi. Samalla jäi aikaa miettiä itseä monipuolisesti, kykeni miettimään  itse priorisoimistaan ja omien kykyjen suuntautumista (mikä auttanut hillittömästi nykyisessä kiireisessä työelämässä) - ja viettää mukavaa teinielämää seurusteluineen, biletyksineen ja muine teinitouhuineen. Ei tarvinnut pitää elämää on hold-tilassa jonkun koulun takia, tuosta olen nyt aikuisena ollut todella hyvilläni.

Tämä luokaton lukio tuntuu olevan toiselta planeetalta kuin aikoinaan käymäni kurssimuotoinen. Lukujärjestyksen laatiminen ja kursseille mahtuminen on oma stressinsä. Opetusryhmässä voi olla yli 40 opiskelijaa, joista et välttämättä tunne ketään.

Kävin luokatonta lukiota 94-97 ja se oli minusta lähinnä helpotus. Saattoi suorittaa etä- ja tenttimismahdollisuuden vuoksi yhdessä jaksossa kaksinkertaisen määrän opintoja ja sillä tavalla hankkia itselleen jaksoja jolloin ei ollut koulua kuin muutama tunti viikossa. Jäi pois myös turhat sosiaaliset suhteet ja muu kura mitä opiskeluihin tungetaan. Tuntiopinnoista tuli pääosin arvosanat 6-7 ja itse tehdyt opinnot oli 9-10.  Olen myös käynyt vuoden kirjatonta ala-astetta ja myös kirjattomuus vaikutti arvosanoja nostavasti. Että onhan koulu perusmuodossaan täysin surkea tekele joka tuli hajottaa.