Miten eritellään mielenterveysdiagnoosit joissa on samoja oireita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni diagnoosi voi myös olla päällekkäinen, esim. autismi ei poissulje mahdollisuutta mielenterveyden ongelmiin.

Teillä tuntuu olevan kova tarve selittää, että kyse on mielen häiriöistä, eikä vaikkapa fyysisestä vaivasta kuten tulehduksesta.

Ei ole tarvetta selittää mitään syitä edellämainituille. Voitko avata, mitä tarkoitat viittauksella tulehdukseen tms. ?

Näinkö on? Miksi hoidetaan oiretta syiden sijaan? Koska ei ole tarvetta selittää mitään syytä. Ok. Kenellä ei ole tarvetta selittää syytä? Aika monta sairastunutta tunnen, jotka haluaisivat kuulla syyn. Mutta tosiaan, heille ei ome tarvetta selittää syytä.

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten diagnoosin teossa hyödynnetään erilaisia oirekyselylomakkeita, havainnointia (esim autismin kirjon harjaantuu havainnoimaan ihan tapaamisissa, jos se on selkeä) ja voidaan esim tehdä psykologin tai neuropsykologin tutkimus, josta saadaan lisätietoa. Diagnoosihan tehdään monien erilaisten tietojen ja havaintojen avulla ja joskus voidaan vaikka konsultoida muita lääkäreitä ennen diagnoosin vahvistusta.

Esim joku masennus tulee yleensä ilmi tapaamisessa ja masennuskyselyllä. Jos ihminen kertoo olevansa masentunut ja kuvailee tilannettaan saman suuntaisesti, niin hän hyvin todennäköisesti on masentunut.

Ja sitten tulee se kiire, jossa diagnoosisi perustuu aiempiin havaintoihin.

Mitä sanoisit vastaanotollesi tulevasta lapsiasiakkaasta oireiden vuoksi, jonka sairaskertomuksessa lukee vaikkapa että äidin mukaan silmät pullistuvat päästä.

Teetkö silmänpainemittauksen?

Dg-kriteereistä pitää täyttyä tietty määrä, joten vaikka oireet/kriteerit olisivat osittain samoja, erottelun pitäisi ainakin teoriassa onnistua. Kriteereiden lisäksi on olemassa myös muita mittareita, jotka auttavat arvioinnissa (potilaiden ja läheisten kuvaukset, lääkärin kokemukseen pohjautuva tieto, kriteereitä täydentävät/niiden huomaamista helpottavat lisätutkimukset kuten bdi-testi masennuksessa, adhd:n ja autismin kohdalla neurologiset testit jne.).

Toki virhediagnooseja tulee välillä tuollaisten tapausten kohdalla ja diagnoosi tarkentuu matkan varrella, kun ongelmista saadaan enemmän tietoa. Masennus- ja ahdistusdiagnooseja annetaan usein 1-3 käynnin perusteella, persoonallisuushäiriöiden kohdalla on tarkemmat/pidemmät tutkimukset. Neurologiset tutkimukset taas ovat yleensä jo hyvin laajoja ainakin julkisella puolella.

Vierailija kirjoitti:

Dg-kriteereistä pitää täyttyä tietty määrä, joten vaikka oireet/kriteerit olisivat osittain samoja, erottelun pitäisi ainakin teoriassa onnistua. Kriteereiden lisäksi on olemassa myös muita mittareita, jotka auttavat arvioinnissa (potilaiden ja läheisten kuvaukset, lääkärin kokemukseen pohjautuva tieto, kriteereitä täydentävät/niiden huomaamista helpottavat lisätutkimukset kuten bdi-testi masennuksessa, adhd:n ja autismin kohdalla neurologiset testit jne.).

Toki virhediagnooseja tulee välillä tuollaisten tapausten kohdalla ja diagnoosi tarkentuu matkan varrella, kun ongelmista saadaan enemmän tietoa. Masennus- ja ahdistusdiagnooseja annetaan usein 1-3 käynnin perusteella, persoonallisuushäiriöiden kohdalla on tarkemmat/pidemmät tutkimukset. Neurologiset tutkimukset taas ovat yleensä jo hyvin laajoja ainakin julkisella puolella.

Millaisia ovat neurologiset testit? Mitä niissä kysytään? Tekeekö psykiatri niitä?

Miten erotellaan autismin kirjo ja oppimisvaikedet toisistaan jos niissä samoja oireita? Ja jos voi olla päällekkäisiä diagnooseja mistä tietää on molemmat eikä vaan toinen näistä, mitkä ovat kriteerit?

Autismi ja oppimisvaikeudet ovat varsin erilaisia ilmiöitä olemukseltaan, eikä kumpikaan varsinainen sairaus ole, vaikka diagnoosikoodi niille löytyykin. 

Autismissa on kyse ensisijassa ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen sekä kaavamaiseen käyttäytymiseen liittyvästä problematiikasta. Oppimisvaikeuksissa taas ongelma on oppimisessa, ei ihmisten kanssa toimimisessa niinkään. 

Nämä kaksi on siis aika helppo ammattilaisen erottaa toisistaan ja samalla ihmisellä voi olla sekä autismia että oppimisvaikeuksia. 

t. Psykologi

Vierailija kirjoitti:

Miten erotellaan autismin kirjo ja oppimisvaikedet toisistaan jos niissä samoja oireita? Ja jos voi olla päällekkäisiä diagnooseja mistä tietää on molemmat eikä vaan toinen näistä, mitkä ovat kriteerit?

Yleisesti näitä kutsutaan nimellä aivosairaudet.

Tutkimuksia voidaan tehdä esimerkiksi neuropsykiatrian klinikoilla. Kuvantamista tehdään kuvantamiseen erikoistuneissa yksiköissä. Laboratoriotutkimuksia laboratorioissa ja patologit tutkivat kudosnäytteitä.

Sairauksia on monia muitakin, kuin autismi tai autismin kirjo. Osaan niistä on perinnöllinen taipumus ja osa puolestaan on hankittuja ominaisuuksia, esimerkiksi liuotinaivosairaus.

Osa hoidoista voi perustua onnettomuuden seurauksena vaikkapa liikennevakuutuslakiin.

Lähettävä taho esittää epäilyksensä, josta matka jatkuu lähetteellä tutkimuksiin. Tai ei jatku.

Jos hoidossa epäillään virhettä on olemassa Valvira, joka ottaa kantaa lääkärin tekemisiin.

Eduskunnan oikeusasiamies voi ottaa tutkittavakseen sairaskertomuksen. Poliisi harvoin tutkii sairaskertomuksen sisältöä.

Aluehallintovirasto voi tutkia sitä, kuka on katsellut potilastietoja. Samoin se voi asettaa tutkinnan, jos henkilöllä todetaan useammat päällekäiset sairaskertomukset.

Potilasasiamies voi auttaa potilasvahinkoon liittyvissä asioissa mutta hän ei ole välttämättä ylempää korkeakoulututkintoa suorittanut.

Sosiaaliasiamies voi auttaa sosiaalietuuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Oppimisvaikeuksiin liittyen en osaa sanoa. Jos lisään tuohon yllä olevaan esimerkkiin että rehtori kertoo, että äidin mukaan lapsen silmät pullistuvat päästä - huomio kiinnittyy lauserakenteesta johtuen äitiin, eikä lapsen mahdollisiin oppimisvaikeuksiin tai muihin sairauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuus ratkaisee. Autismi on aivojen rakenteellinen, neurologinen häiriö, jota ei voida diagnosoida psykiatrisissa tutkimuksissa,toisin kuin mielenterveyden häiriöt. Mielenterveydelliset häiriöt voivat olla suurelta osin väliaikaisia ja parannettavissa, autismi ei

Autismin kirjon häiriöt diagnosoidaan ihan oirekuvan, ei aivokuvantamistutkimusten mukaan.  Autistisilla lapsilla on usein älyllisen kehityksen ongelmia, mutta se ei ole diagnoosin ydinoire eikä edellytys autismin diagoosiin. Riittää että sinulla on vaikka mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriö, jota psykiatri ei osaa parantaa ja tällöin kätevä selitys löydetään autismista. Osin tämän vuoksi autismi on yleistynyt esimerksi Yhdysvalloissa muutamassa vuosikymmenessä 4000 % -siksi, että ei sillä oikeasti ole mitään neurobiologista validiteettia.Ryhmätasolla voit löytää vaikka minkälaisia eroja, jos otat kaksi monella tavalla toisistaan poikkevaa ryhmää vaikka saksalaiset ja brittiläiset, ja vertaat näiden ryhmien aivojen rakenteellisia eroja. Silti ei voi vetää johtopäätöstä, että saksalaisuus olisi neurobiologinen ongelma, koska ryhmätasolla eroja löytyy. Sama ongelma häiritsee noita aivokuvantamistutkimuksia, jotka systemaattisesti löytävät kyllä eroja autisteiksi diagnosoiduilla ja normaaleilla verrokeilla, mutta erot ovat epäjohdonmukaisia eli jos jossain toisessa tutkimuksessa autisteilla autisteilla  amyglada on volyympiltaan suurempi toisessa pienempi, jossain eroa ei ole lainkaan. Noin epäjohdonmukaiset löydökset tarkoittavat tutkijoiden mukaan, että autismilta puuttuu neurobiologinen validiteetti.   

https://link.springer.com/article/10.1007/s40489-016-0085-x

Vierailija kirjoitti:

Palstalaisella on kaikki oireet. Jos palstaat säännöllisesti Vauvalla olet näitä kaikkia:

-päihdeongelmainen

-narsisti

-psykopaatti

-läheisriippuvainen

-masentunut

-persoonallisuushäiriöinen

-ADHD tapaus

Lisäksi olet yksi tai useampi näistä:

-päihdeongelmaisen puoliso

-narsismin uhri

-feministi/sovinisti

-ADHD lapsen äiti

-sian/lehmän puoliso

-puoliso syö lasten tai omia vanukkaita, tekee kiljua, syö muroja ym.

Lisään , rajaton Munsalan kansallispukuun pukeutunut kukan käyttäjä : D D D

Vierailija kirjoitti:

Dg-kriteereistä pitää täyttyä tietty määrä, joten vaikka oireet/kriteerit olisivat osittain samoja, erottelun pitäisi ainakin teoriassa onnistua. Kriteereiden lisäksi on olemassa myös muita mittareita, jotka auttavat arvioinnissa (potilaiden ja läheisten kuvaukset, lääkärin kokemukseen pohjautuva tieto, kriteereitä täydentävät/niiden huomaamista helpottavat lisätutkimukset kuten bdi-testi masennuksessa, adhd:n ja autismin kohdalla neurologiset testit jne.).

Toki virhediagnooseja tulee välillä tuollaisten tapausten kohdalla ja diagnoosi tarkentuu matkan varrella, kun ongelmista saadaan enemmän tietoa. Masennus- ja ahdistusdiagnooseja annetaan usein 1-3 käynnin perusteella, persoonallisuushäiriöiden kohdalla on tarkemmat/pidemmät tutkimukset. Neurologiset tutkimukset taas ovat yleensä jo hyvin laajoja ainakin julkisella puolella.

Oppikirjoissa kyllä mutta ei käytännön elämässä.

Otetaan vaikka nämä yleiset mielenterveydenhäiriöt kuten mainitsemasi masennus ja ahdistus. Niihin voi saada diagnoosin yhden käynnin perusteella ja usein näin käy. Eihän terveydenhuollossa myt hyvänen aika ole aikaa tai aina haluakaan tehdä työtä kuten koulussa opetetaan.

Myös esimerkiksi persoonallisuuden häiriöihin voi saada diagnoosin yhden käynnin perusteella ilman, että potilasta haastatellaan asiaankuuluvalla tavalla. Diagnoosiin vaadittavat kriteerit eivät luonnollisesti näin täyty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuus ratkaisee. Autismi on aivojen rakenteellinen, neurologinen häiriö, jota ei voida diagnosoida psykiatrisissa tutkimuksissa,toisin kuin mielenterveyden häiriöt. Mielenterveydelliset häiriöt voivat olla suurelta osin väliaikaisia ja parannettavissa, autismi ei

Autismin kirjon häiriöt diagnosoidaan ihan oirekuvan, ei aivokuvantamistutkimusten mukaan.  Autistisilla lapsilla on usein älyllisen kehityksen ongelmia, mutta se ei ole diagnoosin ydinoire eikä edellytys autismin diagoosiin. Riittää että sinulla on vaikka mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriö, jota psykiatri ei osaa parantaa ja tällöin kätevä selitys löydetään autismista. Osin tämän vuoksi autismi on yleistynyt esimerksi Yhdysvalloissa muutamassa vuosikymmenessä 4000 % -siksi, että ei sillä oikeasti ole mitään neurobiologista validiteettia.Ryhmätasolla voit löytää vaikka minkälaisia eroja, jos otat kaksi monella tavalla toisistaan poikkevaa ryhmää vaikka saksalaiset ja brittiläiset, ja vertaat näiden ryhmien aivojen rakenteellisia eroja. Silti ei voi vetää johtopäätöstä, että saksalaisuus olisi neurobiologinen ongelma, koska ryhmätasolla eroja löytyy. Sama ongelma häiritsee noita aivokuvantamistutkimuksia, jotka systemaattisesti löytävät kyllä eroja autisteiksi diagnosoiduilla ja normaaleilla verrokeilla, mutta erot ovat epäjohdonmukaisia eli jos jossain toisessa tutkimuksessa autisteilla autisteilla  amyglada on volyympiltaan suurempi toisessa pienempi, jossain eroa ei ole lainkaan. Noin epäjohdonmukaiset löydökset tarkoittavat tutkijoiden mukaan, että autismilta puuttuu neurobiologinen validiteetti.   

https://link.springer.com/article/10.1007/s40489-016-0085-x

Hyvä selvitys, mutta sisältää ristiriitaisuuksia. Yhtäältä ongelman todentaan olevan rakenteellinen ja toisaalta etteivät elimelliset syyt, esimerkiksi kokoerot selitä sairauden mekanismeja.

Kuvantamalla voidaan käsittääkseni tutkia myös välittäjäaineiden merkitystä. En toki väitä, että kyseessä olisi vain välittäjäaineenvaihdunnan häiriöt koska niissä on yksilökohtaisia eroja terveilläkin.

Olen ollut "tutkimuksissa" kolmessa eri paikassa, en ole vielä päässyt psykiatrille enkä erikoissairaanhoidon tutkimuksiin. Pyöritellään vain tavallisten TK lääkäreiden ja sairaanhoitajien puheilla, joista viimeisin sairaanhoitaja ei osannut kysellä oikein mitään ja totesi ettei hän osaa diagnosoida, että yleensä tehdään lähete erikoissairaanhoitoon jotka tutkivat autismin kirjon alaa heillä. Nyt kuitenkin olen taas nähtävästi seuraavaksi menossa tavalliselle TK lääkärille ja ajattelin siksi keskeyttää. Autismin kirjoni oireisto on selkeä kun katselen vertaistukivideoita ulkomaisia ja kotimaisia, mutta näyttää olevan vaikea päästä oikealle taholle tutkimuksiin.