Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka elätte pysyvästi puolisonne tuloilla...
19.02.2021 |
Minua kiinnostaa ihan mielenkiinnosta, että oletteko miettineet, että mitä sitten, jos suhteenne ei kestä? Onko varasuunnitelmaa pärjäämisestä vai onko luotto suhteeseen niin vahva, ettei ole tullut mieleen miettiä tällaisia?
Osittain katselen tällaisia naisia (yleensä juuri naiset elää aviomiehen tuloilla) kauhulla ja toisaalta vähän ihaillen. Itsellä on niin isot hylkäämistraumat, etten ikinä luottaisi kehenkään näin sokeasti. Minulla on puoliso, mutta silti sellainen asenne, että omasta pärjäämisestä on aina huolehdittava, eikä kaikkea voi laittaa yhden ihmissuhteen varaan.
Kommentit (21)
Mulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin elää mieheni tuloilla. Ei tämä mulle ole vapaaehtoinen valinta. T. Ammattivalittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole avioehtoa ja olen ennestään varakas. Minulla on myös hyvä ammatti.
Meillä rahat yhteisiä ja mies tienaa paljon enemmän, joten täytän varmaan kriteerit miehen tuloilla elämiseen.
Jos mies jättäisi, hankkisin pienen ja edullisen kodin, jonka lainaa pystyisin omalla palkallani lyhentämään. Eli asuminen muuttuisi vaatimattomampaan suuntaan. Muuten elän nuukasti, joten muita kulutustottumuksia ei kovin tarvitsisi muuttaa. Ja jos erottaisiin, saisin puolet omaisuudesta, kun kaikki on molempien nimissä, eli ihan tyhjän päälle en jäisi.
Molemmat oltiin pienituloisia opiskelijoita kun tavattiin, joten raha ei ole näytellyt suhteessa mitään isoa roolia koskaan. Mutta onhan se kiva, kun on varaa sua kivalla alueella ja syödä luomua.
En stressaile eroa. Olen komea mies ja tulen aina olemaankin, minua vanhempien ja rumempien naisten silmissä ainakin, ja se on ainut mikä merkkaa elätti elämäntyylissä. Nainen saa aina geneettisesti korkeatasoiselta mieheltä läheisyyttä ja seksiä ja minä elän rattopoikaelämää. Seksuaalisen tyydytyksen haen nuorilta maksullisilta naisilta. Tämä järjestely on vähän kuin seurustelun ravintoketju.
Tällähetkellä olen vähän riippuvainen mieheni tuloista, tienaan vain n 1500 nettona.
Toisaalta, velaton okt jonka kulut alle 300e kuukaudessa, yksin kuluttaisin ruokaan n 300e vajaan tonnin sijaan, mun omiin laskuihin menisi n 400e. Visa, sali yms laskutkin jäisi pois.
Mulle jäisi 500e matkakassaan tai sijoittamiseen, oho! Sehän on enemmän kuin tällä hetkellä! Kyllä mies (ja teini) tulee kalliiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En stressaile eroa. Olen komea mies ja tulen aina olemaankin, minua vanhempien ja rumempien naisten silmissä ainakin, ja se on ainut mikä merkkaa elätti elämäntyylissä. Nainen saa aina geneettisesti korkeatasoiselta mieheltä läheisyyttä ja seksiä ja minä elän rattopoikaelämää. Seksuaalisen tyydytyksen haen nuorilta maksullisilta naisilta. Tämä järjestely on vähän kuin seurustelun ravintoketju.
0/5
Miehen palkka on iso ja se jaetaan kolmeen osaan : yhteiselle käyttötilille, miehen tilille ja mun tilille. Tähän järjestelyyn päädyimme, kun miehen ura lähti nousuun ja ensimmäinen lapsi syntyi. Mies halusi ison perheen ja uran ehdotti tätä itse.
Mun oma varallisuuteni on tässä kertynyt hyvin. Olen sijoittanut suuren osan rahoistani pörssiin ja ne tuottaa ihan hyvin (kuten myös miehen vastaavat). Miehen palkan kolmasosa riittää täysin meidän kaikkien arjen kuluihin... Autoon, asumiseen, ruokaan, vaatteisiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten menisin takaisin töihin tai jos töitä ei löytyisi niin työkkäreillä. Itse pärjään hyvin vähällä ja miehen elämäntyyli on hyvin erilainen, ei minun ammatin tuloilla tästä rahoittettaisi kuin muutama prosentti. En työstäni erityisesti välittänyt, niin oli miehenkin mielestä parempi, että jään kotiin. Yritän kirjoittaa kirjaa, mistä sitä tietää, jos vaikka siitä saisi jatkossa ammatin.
No minä elin aikoinani miehen tuloilla, osin olosuhteiden pakosta, osin omasta halustani (asuimme ulkomailla ja halusin olla lasten kanssa ainakin muutaman vuoden kotona). No, mies löysi rintavan nuoren uuden naisen ja minä sain lapset kainalossa muuttaa Suomeen. Ei työpaikkaa, ei kunnollista koulutusta. Siitähän sitä sain annoksen hylkäämistraumaa... Jota käsittelen uudessa ihmissuhteessani edelleen. Mutta jo silloin päätin, että mua ei tuollainen paska ansaitsekaan, ja päätin selviytyä. Opiskelin uuden ammatin, pääsin työelämään ja asun nykyään uuden perheeni kanssa. Lapset edellisestä liitosta eivät juurikaan ole tekemisissä isänsä kanssa... Hän jäi maailmalle elämään uutta onneaan (Joka toki vaihtunut jo pariin otteeseen.) Arvet jäi mutta selvisin. Kaikesta tuollaisesta selviää kun niin päättää. ❤️ Pitää arvostaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen työkyvytön mutten pääse eläkkeelle. Saan siis vain työmarkkinatukea ja elän siis käytännössä miehen rahoilla.
Luotan mieheni ehdottomasti ja täydellisesti. En missään tapauksessa olisi parisuhteessa ihmisen kanssa, johon en tällä tavalla pysty luottamaan.
Toisekseen minä toin aikanaan pesään aika tavalla enemmän omaisuutta kuin mies, ja minä olen myös se joka tulee perimään jotain. Enkä ihan vähän. Eli pitkällä aikavälillä taloudelliset panostuksemme menevät vähintäänkin tasan.
Ja eipä mun mieheni toista naista löytäisi. Hän on nin pienituloinen. T. Ammattivalittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pitäisi olla hätää vaikka jäisikin puille paljaille. Kyllä yhteiskunta tukee asunnon saamisessa ja toimeentulotukeakin saa tarvittaessa. Ei kannata olla huolissaan pärjäämisestä, vaikka ero tulisikin.
Olemme olleet nuoresta asti yhdessä ja pian pääsemme eläkkeelle. Jos ero tulisi, niin minun ei tarvitsisi silloinkaan mennä töihin, vaan eläisin vuokratuloilla. En leveästi kuten nyt, mutta pärjäisin kyllä. Minulla on muutamia asuntoja ja saisin vielä tasinkoa.
En menisi enää töihin paitsi harrastuksen vuoksi kuten tähänkin asti. Jos oikein tiukka paikka tulisi, niin myisin hyvällä paikalla sijaitsevan kesähuvilani, koska iän myötä en muutenkaan enää käyttäisi sitä. Näin vanhempana arvostaisin sitä, etten koskaan myynyt omaa asuntoani, joka sijaitsee erinomaisella paikalla arvostetulla alueella. Näin ei aivan kaikki elämässä menisi uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäänpä ap:n ajatuksiin näin vanhempana ihmisenä sen, että kaikki avioliitot päättyvät kyllä joskus, viimeistään kuolemaan, joten on hyvä ajatella miten pärjää, jokaisen.
Hyvä muistaa sekin, että pärjääminen omillaan ei ole vaan itsestä kiinni, vaan voi sairastua ja puolisolla on silloin elatusvelvollisuus. Kukaan ei ole turvassa elämän ikäviltä asioilta, joten puolison valinnassa pitää olla tarkka.
No, mulla on naurettavan pieni palkka puolisoon verrattuna, joten en ole täysin elätettävä. Toisaalta mulla on puoli milliä perintöä tuottamassa, joka on testamentissa puolisolta poissuljettu. Avioehtoa ei ole, joten 50/50 mennään siltä osin. En ole lainkaan huolissani mahdollisesti tulevasta sinkkuelämästä.
Vierailija kirjoitti:
No minä elin aikoinani miehen tuloilla, osin olosuhteiden pakosta, osin omasta halustani (asuimme ulkomailla ja halusin olla lasten kanssa ainakin muutaman vuoden kotona). No, mies löysi rintavan nuoren uuden naisen ja minä sain lapset kainalossa muuttaa Suomeen. Ei työpaikkaa, ei kunnollista koulutusta. Siitähän sitä sain annoksen hylkäämistraumaa... Jota käsittelen uudessa ihmissuhteessani edelleen. Mutta jo silloin päätin, että mua ei tuollainen paska ansaitsekaan, ja päätin selviytyä. Opiskelin uuden ammatin, pääsin työelämään ja asun nykyään uuden perheeni kanssa. Lapset edellisestä liitosta eivät juurikaan ole tekemisissä isänsä kanssa... Hän jäi maailmalle elämään uutta onneaan (Joka toki vaihtunut jo pariin otteeseen.) Arvet jäi mutta selvisin. Kaikesta tuollaisesta selviää kun niin päättää. ❤️ Pitää arvostaa itseään.
Hieno tarina. :) Kiitos!
Ap
Elän vain omilla tuloillani. Josta maksan vuokran, sähkön, ruuan, vaatteet, pojan vaatteet jne... En pystyisi elää toisen rahoilla niin kauan, ku terveys kestää tehdä töitä. Enkä saa tukia.
En ole millään tavalla "riippuvainen" miehen tuloista. Pärjään yksin (taloudelllisesti, fyysisesti, emotionaalisesti, sosiaalisesti) ja mies on vain lisäbonus.
Kun mies on uratykki ja työnarkomaani, hän nauttii työnteosta. Vaimo sitten nauttii miehen rahoista. Tilanne sopii molemmille osapuolille eikä kumpikaan valita. Mies pitää positiivisena (tavoiteltava) sitä, että vaimon ei tarvitse käydä töissä. Hyvin ylläpidetty vaimo on miehelle kunniaksi.